Herkuttelua

Laivan ja herkkukaupan suklaavalikoimat oli ylivoimainen koitos. Ajatuksena oli hamsteroida Suomeen saakka vain ja ainoastaan tummaa suklaata, vaan miten kävi. Kotona kaivoin pakaaseista kaksi levyä tummaa suklaata ja laskematon määrä muita levyjä. Tätä pahaa ohariani perustelin itselleni sillä, että Suomesta (täältä peräkylästä) on sitten niin hankala saada pistaasipähkinäsuklaata. Ja kun syö Lidlin tummaa suklaata vuoden jokaisena päivänä, niin ihan pakko saada siihen pientä vaihtelua.

 Sitä paitsi tuo Lindtn pistaasiappelsiini suklaa on aivan törkeän hyvää, oikeastaan ihan hyvä ettei sitä saa ilman vaivaa, sillä koukkuun jäisin ja pahasti. Toinen suklaamerkki joka ei petä on Godiva, 85% en ole vielä maistanut, mutta uskallan silti kehua hyväksi. Lindtn toffee/suolahippunen on vielä sekin maistamatta, eiköhän se oli pistaasiappelsiinin veroista. Pergalen tummaa mangoa olen ostanut ennenkin, hyvää sekin.

Sokerina pohjalla on Marks&Spencerin pistaasi/mantelisuklaa. Jos jää koukkuun, on varmaan tehtävä matka Lontooseen tyhjällä matkalaukulla. Vink vink mieheni jos tätä luet.

 Ja jotta elämä ei olisi pelkkää suklaan syöntiä, on täällä herkuteltu oikeallakin ruualla. Mies teki tomaatissa haudutettua basilikabroileria ja minä sen kylkeen uuniporkkanoita keltaisesta porkkanoista, ja keitettyjä herneitä. Oman maan sipuli pääsi sekin uuniin porkkanan kanssa.

Ja kun porkkanoista puhutaan, on edessä matka kasvimaalle. Ne herkut poimitaan talteen tässä vaiheessa ksää ateria kerrallaan ja nyt olisi vuorossa päivän lämmin ateria.

Rautakauppaostoksilla Tallinnassa

13. hääpäivän kolkutellessa ovea teimme pienen lomamatkan Tallinnaan, mukana oli siskoni miehensä kanssa. Reissun päätavoite oli löytää heille edullista remonttitavaraa lomailun ohessa. Netistä oli jo löydetty paikallinen rautakauppa Espak, ja se oli ensimmäinen matkakohteemme. Eikä muita tarvinnut käydä vilkaisemassakaan, tuolta löydettiin tavaraa niin paljon kun kyytiin mahtui. Sisko hankki sieltä mm. tapetteja, maalia, seinälaattoja, kodinhoitohuoneen altaan, hanoja ja vesieristeet. Kaikki huomattavasti Suomen hintoja edullisemmin, osa maksoi vain kolmanneksen siitä mitä täällä.

Ja tottakai kyytiin lähti kaikkea tarpeellista meillekin, tosin ihan pientä.
-kanavapuhallin 5e
-uunineduspelti 6,66e (Suomessa liki 20e!)
-tuuletusputken ritilä 2,70e
-pensselit 0,34e-3,32e
-1l maalinpoistoainetta 7,65
-kittiveitsi 0,99e
-isompi kaavin maalinpoistoon ikkunalaseista 0,88
-pienempi sama 0,31e

 Pensseleitä meillä kuluu paljon, sillä olen todella huono pesemään niitä. Ja siihen hintaan mitä nämä maksoi, tuskin viitsin pestä. Pesuaineet maksaa jo enemmän kuin uusi pensseli. Anza-merkkisiin olen ollut tyytyväinen ennenkin ja niitä uskalsin hankkia.

 Tapetti- ja sisustuspuolelta tein peililöydön makuuhuoneeseemme. Hintaa tällä kaunottarella oli 37e. En osaa sanoa onko se vähemmän kuin Suomessa, mutta koin hinnan edulliseksi. Ja on tämä aika tyyliini sopiva. Tulevaisuudessa kun saan kuvassa näkyvän vaatekaapin kokonaan omille vaatteilleni, hankkiudun eroon peilin alla olevasta lipastosta ja hankin tilalle kampauspöydän. Peilin ostin ihan sitä kampauspöytää ajatellen. Kuvasta näkyy huonosti peilin koko 64x74cm, mutta minun oli pakko rajata kuvaa jotta makuuhuoneemme kaaos ei näkyisi.

 Peili on melkein samaa sarjaa kuin kesäkuussa kirpparilta löytämäni pieni peili. Siitä kuvastimesta on juttu tässä.

 Jos olisimme olleet liikkeellä isommalla autolla, olisin ostanut hoitolasten riemuksi pihaamme tämän keinu/kiipeilytelineyhdistelmän. Tällä suuremmalla oli hintaa 149e ja pienemmällä 99e.

Kaikille edullista remontti- ja rakennustarviketta kaipaaville suosittelen käyntiä Espakissa. Tosin piti sielläkin olla hintatietoinen, ihan kaikki ei ollut edullisempaa kuin täällä ja valikoima oli ehkä hivenen suppeampi verrattuna meidän suurimpiin rautakauppaketjuihin. Osa tavarasta oli tilaustavaraa. Ja ehdottomasti kannattaa ostaa muutaman euron maksava kanta-asiakaskorttinsa, sillä sai ihan kaikesta 10% alennusta ja osa alennustuotteista oli vain kanta-asiakkaille ale-hintaan.

Helteellä tehdään yötöitä

Tämän päivän työlistalla oli ulko-ovien maalaaminen toiseen kertaa ja lasikuistin viimeisen neljän ikkunan kunnostuksen aloittaminen. Ovien kanssa oli hyvä ajoitus ja sain maalattua ne varjossa ennen auringon porotuksen kääntymistä oviin päin. Hyvät tuli, ja ovat miltei kosketuskuivatkin sään ansiosta.

Ikkunoiden kanssa meni toisin, aurinko porottaa työpisteeseen alkuiltaan saakka. Hetken yritin, mutta sitten jätin urakan suosiolla ja vein lapset uimarannalle.

 Uimarannan jälkeen tyhjensin vadelmapensaat kypsistä marjoista, ja aloin loputtoman kitinpoistourakan. Mies tuli välillä avuksi, ja siinä ne nyt on. Ikkunat odottamassa maalinpoistoa. Kitin on pois ja lasit tallessa. Kaksi ikkunaa meni rikki, toinen minulta ja toinen mieheltä. Lisäksi pokissa oli useampi jo valmiiksi rikki oleva ruutu. Näiden kanssa päästään siten oikein kunnolla lasinleikkuuhommiin. Vanhaa lasia on omasta takaa riittävästi, ostamaan emme joudu.

 Työ ei olisi valmis ilman tuota ihmekojettani, Speedheateria. Jos joskus saat käsiisi ja Speedheaterin kanssa poistat ikkunakittejä, niin muuhun systeemiin et enää suostu, niin helppoa se on kyseisen koneen kanssa.

Suunnitelmissa on varata yksi päivä pokien hionnalla, yksi päivä pohjamaalaukselle. Maalaus kuivuu muutaman päivän ja sinä aikana putsaan kulmaraudat ja lasit. Sitten kittaus ja viimeinen maalikerros päälle. Näin sanottuna kuulostaa nopealta, mutta kyllä siihen menee pari kolme viikkoa vähintään kun välissä on odoteltava maalin ja kitin kuivumiset. Pellavaöljykitti kuivuu vielä kuukausia kittauksen ja päällemaalauksen jälkeenkin, mutta tykkään että kitti saa kuivua rauhassa ainakin pari viikkoa ennen maalausta.

Ja jos helteet jatkuu (kuten toivon), niin nekin hommat tehdään myöhään illalla, ja jopa yöllä.

Mainokset vs ei mainokset

Blogini on saanut tähän asti olla mainostajien puolesta ihan oman onnensa nojassa. Itse olen ollut tilanteeseen jopa tyytyväinen, en ole joutunut tekemään ratkaisuja puoleen ja toiseen. Ratkaisut olen kokenut kaikkea muuta kuin helpoksi. Mainostaako blogissa vai ei? Säilyttääkö täydellinen itsenäisyys vai ei? Onpa ollut helppoa kun blogi on kiinnostanut vain lukijoita.

Viikon sisään on tilanne muuttunut. Ensin tarjottiin selvää rahaa mainostamista vastaan tyyliin summa x per mainos. Sitten heti perään kutsuttiin jäseneksi Indiedays Inspiration-blogiyhteisöön. Ensimmäiseen vastasin että tarjottu summa ei ole riittävä, ja jälkimmäisen pitäisi vastata huomisen aikana. Mainoksia vai ei? Täydellinen itsenäisyys vai ei? Lähteäkö mukaan vai ei? On tämä vaikeaa.

Sillä aikaa kun olen pohtinut, on tullut kerättyä satoa talteen. Omasta pihasta saa vihdoin ja viimein myös punaista vadelmaa keltaisen lisäksi. Keltaisen vadelman sato on tänä vuonna valtaisa, ja laatu on lähes täydellistä. Neljä litraa kerättyä marjaa, joista kolme täydellistä ja yksi litra vähän huonoa. Olisipa suhde yhtä hyvä joka kesä. Viime vuonna mentiin paljon huonommalla, yhtä hyvää litraa vastaan oli toinen huonoja. Kokonaissato vadelmasta alkaa tänä kesänä huidella jo lähemmäs kahtakymmentä litraa, huikea uusi ennätys.

 Herneet on kyllä säilöjän painajainen. Kuusi litraa palkoja teki 1,5 litraa varsinaisia herneitä. Montakohan hehtaaria pitäisi olla herneellä kasvualaa jotta sen suhteen olisi omavarainen ympäri vuoden? Ja mistä kaikki aika herneiden riipimiseen? Onneksi tätä herkkua saa kaupan pakastealtaasta ympäri vuoden. Herukoitakin tuli kerättyä, onni ettei niissä ole ihan täydellinen sato tänä vuonna, oma pakastin kun alkaa olla täysin turvoksissa. Että jos herukat maistuu, tule keräämään meidän pihasta ihan ilmaiseksi.

 Päivän kasvikset tietenkin taas omasta maasta. Kesäkurpitsaa, oranssia porkkanaa ja herneitä voissa pyöriteltyinä. Oli niin hyvää, että taidan tehdä huomenna samanlaista, kesäkurpitsaa ja porkkanaa riittää.

Lopuksi vielä pohdinnan tulos. Jatkossa Päivänpesän elämää-blogi on  Indiedays Inspiration-yhteisössä mukana. Homma kuulosti riittävän väljältä ja saan jatkaa bloggerin blogina edelleen. Miltä asia tuntuu teistä lukijoista?

Lomalla

Blogi on jäänyt muutamaksi päiväksi täysin hunningolle. Syy on hyvä, päätimme ottaa äkkilähdön siskoni luokse jossa tehdään isoa remppaprojektia. Perjantaina aamupäivästä ajoimme muutaman tunnin pohjoiseen päin, ja eilen sunnuntaina tulimme takaisin kotiin.

Koneella on sata kuvaa rempasta, mutta teille näytän kohteesta vain yhden kuvan, ihana vanhan hirsinavetan johon rakastuin ensisilmäyksellä.

Kotona olosta huolimatta voi olla, että blogi jatkaa hiljaiseloaan vielä tovin. Puutarha vaatii nyt kaiken aikani ja marjapensaat notkuvat marjaa jotka pitäisi kerätä pois. Metsässä odottaa poimimattomat mustikat, ja hakkuuaukeilla vadelmat. Lasikuistin ikkunatkin pitäsi saada korjattua ja listalla olisi myös pikainen matka Tallinnaan.

Vauvoista, eli Iineksen pennuista olen yrittänyt ottaa kuvia kiireestä huolimatta. Minun kamerani vain on tällä hetkellä täysin soveltumaton eläväisten pentujen kuvaamiseen, huomenna yritän pojan kameralla kunhan saan siihen pattereita. Kamerakaupoillekaan en ole ehtinyt. Tällä hetkellä on fiilis, että vuorokaudessa voisi olla 30 tuntia eikä sekään riittäisi.

Onneksi sentään on loma ja kesä, vaikka sään puolesta voisi olla syyskuu.

Päivän sana: tuoreus

Tätä aikaa vuodesta on odotettu:

Ämpärin pohjalla, suoraan kasvimaalta matkalla kattilaan, keltaista porkkanaa, oranssia porkkanaa, naurista, herneitä ja salviaa.

Kaikki kasvatettu ihan itse ja luonnon voimalla. Tarvitseeko edes mainita, että oli hyvää!

Juhlat on juhlittu

En rasita teitä juhlakuvilla, eipä sellaisia tullut kovin edes otettua. Yhden kuvan kuitenkin muistin mitä yleensä en, sain kasattua koko juhlaväen talon eteen yhteispotrettiin.

Juhlien jälkeen on aina takki tyhjä ja ainakin minulla vaatii pari palautumispäivää tuon puutarhan kimpussa. Eilisen vietin mansikkamaata kitkien, yhden omppupuun istuttaen ja luumulehtoa suunnitellen. Koko lehto onkin pöyristyttävässä kunnossa, sillä en ole tehnyt sille mitään alun jälkeen. Tänään haen lisää katekangasta ja sitten homma jatkuu.

Eli eipä tänne kummempia kuulu. On pesty pyykkiä,

 ihasteltu jonkun siemenpussin onnistuneita tuotoksia,

 huomattu hevoskastanjassa uusi latvus, yksi oksa kasvaa kuin tarkoituksella vanhan paleltuneen latvan suuntaisesti,

 on hoidettu kesäkukkaistuksia, eli ihasteltu ärtsyn pinkkejä pelakuita,

 odotettu kieli pitkällä ensimmäistä pensasmustikkasatoa,

 taivasteltu tulevaa kesäkurpitsasatoa, kuka ne kaikki syö?,

 ja mietitty talon katon maalaamista. Vihreä katto ei tahdo millään sulautua siniharmaaseen taloon.

Mutta nyt katekangasta hakemaan ja maalia tilaamaan jotta saa puutarhapuuhat etenemään.

Myrsky

Talon ulko-ovet saivat kaikessa juhlien laittamisen kiireessä ensimmäisen kerroksen väriä ylleen. Pettymystä koin ihan pikkaisen siitä, ettei ovista tulleet haaveilemani puolukan punaiset, mutta kyllä tämä sävy nimeltään myrsky myös kelpaa.

 Ovet on sopivasti jo valmiiksi halkeilleet, eikä halkeamia edes yritetty kitata umpeen. Vanhoihin oviin kuuluu se, että aikaa ja säitä on nähty.

 Ja saatiinpa ensimmäiset korjatut ikkunatkin paikoilleen lasikuistin pohjoispuolelle. Nyt suunnitelmissa on maalata ikkunoiden karmit myrskyn-sävyisiksi, ja samoin ikkunoiden välissä oleva peitelista. Korostaisi kivasti ikkunoita tummat ympärykset.

 Ikkunat ovat vasta valeessa paikoillaan, seuraavaksi täytyy tosiaan malata niiden karmit ja vähän ikkunoitakin. Ja uusia niihin muutama sarana. Ja ahkeraksikin ajattelin ryhtyä, suunnittelin miehen kanssa että nyt korjataan tässä loppukesän aikana loput kuistin ikkunat ja saadaan ne ennen talvea paikoillaan. Kunnianhimoa riittää.

Melkein valmista mutta ei ihan. Katsotaan ja ihaillaan valmistumiseen asti kuistia vain tästä kulmasta.

No johan se remontti taas laajeni

Lasikuistin, ja koko talon maalaus alkaa olla loppusuoralla. Kolmen vuoden iso urakka tämä on ollut, mutta on se sen arvoista. Talo on nyt ulkonäöltään ihan eri kuin silloin kolme vuotta sitten kun hommaa aloiteltiin.

Tänään mies maalaili lasikuistia loppuun, ja siinä samalla mietittiin miten maalataan talon ulko-ovi. Sen rujous näkyy tässä, vaikkakin vähän hämärästi. Oven panelointi on tehty joskus vuosia sitten heikkolaatuisella panelilla joka kipristeli sieltä sun täältä. Ensin ajattelimme, että maalataan vain päälle koko höskä, mutta mies sai idean.

 Lopputuloksena, oli, että ovien päältä revittiin panelit hellästi pois, ja paljastettiin kauniit peiliovet myös talon ulkopuolelle. Hionnan jälkeen näytti siltä, että muutaman tunnin työ kannatti tehdä. Ihan kuin meillä olisi uudet ovet.

 Lasikuisti näytti tässä vaiheessa kovin avaralta. Ainakin tuuletus toimi kun kaikki ikkunat ja ovet puuttuivat.

 Mutta illalla näytti tältä. Ovet ovat paikoillaan ja maalia vailla. Miten jollain on voinutkin tulla mieleen peittää kauniit peiliovet niin rumien paneleiden taakse, huh. Lasikuisti on kylmää tilaa, edes minkäänlaista pakkassuojaa ovien ei tarvitse tarjota, kunhan pitävät sateen poissa.

 Komea siitä tulee kunhan saadaan ikkunat paikoilleen ja oveen maali. Vielä pohdimme millä värillä ovi pitäisi maalata. Minä olen sitä mieltä, että koko ovet samalla siniharmaalla kuin listatkin, mies taas antaa äänen tyylille jossa peilit on valkoiset ja muut osat ovista siniharmaat. Kokonaan siniharmaita puoltaisi se, että tummassa värissä ei näy lika niin helposti ja ovilla on tapana likaantua meidän tahmatassujen huushollissa.

Lisäksi vielä yhden muutoksen haluaisin tuolle kuistille tehdä. Minusta kuisti kaipaa ovien päälle sitä yhtä valaisinta joka siinä on joskus ollut, ja nuo sivutolppien muovirimpulat voisi heivata kuuseen. Mutta katsotaan nyt, mies ei ole yhtään innostunut sähkötöistä näin lomallaan. Minulle käy kyllä työajallakin tehty valaisimien vaihto!

Ahneelle käy aina huonosti

mutta siltin toivon että nyt ei kävisi. Sulovilen nimittäin iski taas!

Miehen vanhemmat muuttavat omakotitalosta kerrostaloon, ja me kaikkihan tiedämme mitä se tarkoittaa. Tavaraa pitää karsia ja paljon. Saimme kunnian käydä katsomassa olisiko heidän pois heitettävien kasassa mitään meille sopivaa. Ja olihan siellä tavaraa, peräti peräkärryllinen tuli tänne meille.

 Siis ihan kaikkea, vientikerman puulaatikko, arabian iso kannu, komuutti, pari potkukelkkaa, keinu, venäläiset lastenrattaat 70-luvulta ja jopa puutarhakalusto mahtui kärryn kyytiin tuon ison vanhan keittiökaapiston lisäksi. Sekä kaapiston, että komuutin aion kunnostaa lasikuistille. Siellä nyt oleva puuarkku on epäkäytännöllinen säilöä mitään, kaapit toimii paremmin.

 Kaapistosta puuttuu taso. Luulen, että siihen on alunperin kuulunut sinkitty pelti, mutta minä ajattelin laittaa maalatun puutason. Lisäksi leivintaso on hukassa, mutta eiköhän sellaisenkin saa tehtyä jos tahtoo. Komuutti vaatii uutta maalia sekä sisä-, että ulkopinnalle. Sisäpuoli on maalattu söpösti possunpunaiseksi!

Ehkä se haaveilemani vuorotteluvapaavuosi tulisi ihan tarpeeseen. Muuten ei riitä yksi ihmisikä kaiken sen kunnostamiseen mitä navetta kätkee sisäänsä. Ja toivotaan, ettei navetan välipohja romahda tämän ahneuden seurauksena, alkaa olla yliset täynnä enemmän ja vähemmän aarteksi luokiteltavaa tavaraa.

Ihana ihana unikko

Voi taivas kun kukan väri voi olla kaunis. Kuvassa unikko ei ole vielä aivan täydessä kukassa, sen elämyksen sain kokea tänään.

 Ja väri sopii niin täydellisesti kuin vain voi talon perustuskivien väriin. Tästä jos mistä kukasta toivon, että leviää pihassa joka paikkaan, vaikka unikkomereksi.

Kiitos Saila siemenistä!

Helteinen kasvimaa

Miten toivonkaan, että tulevia rippijuhlia hellisi tämän päivän kaltainen sää. Aurinkoa ja sopivasti tuulta jotta ei ollut liian kuuma. Edellisessä postauksessa toivottiin kuvia säntillisestä kasvimaasta ja tässä niitä olisi. En sentään viivottimen kanssa mittaile istutuksia, mutta tykkään että kaikki kasvaa suorassa ja ilman rikkakasveja.

 Mansikkamaan pääsato on ohi, tänään keräsin enää reilun kilon marjoja. Tämän vuoden saalis jää n. kymmeneen kiloon, kun viime vuonna saimme tästä mansikkaa 15kg. Kuiva jakso alkukesästä teki tuhoa kukinnalle, kastelukaan ei tuntunut auttavan.

 Löytyy kasvimaalta yksi epämääräisyyskin. Jätin nämä itsestään kylväytyneet kehäkukat kitkemättä sillä ajattelin niiden ehtivän kukkaan rippijuhliin mennessä. Sitten napsisin maljakkoon sisätiloja koristamaan. Täpärälle menee kukinnan kanssa. Kehäkukkien vieressä kukkii yksi lanttu, enpä ole aiemmin nähnyt lantun kukintaa. Veikkaan että reppana meni sekaisin liian lämpöisestä keväästä, lanttu kun tykkää viileästä.

 Kiinankaalin kanssa on toinenkin uutuuskasvi kokeilussa. En ole ennen kasvattanut härkäpapuja. Toistaiseksi se on osoittautunut vähän hoitoa vaativaksi ja mikä parasta,

 härkäpavussa on upeat kukat. Ja kukkii pitkään. Melkein voisin suositella tätä jokaiselle kasvimaalle.

 Kasvihuoneesta on saatu jo useita kurkkuja, ja kohta on kypsä ensimmäinen tomaattikin. Tämän pensastomaatin siemenet sain ystältä ja ilmeisesti kasvoivat oikein mallikkaasti kun satoakin on tulossa runsaasti.

 Siistimmät kuvat olisin saanut otettua iltapäivästä kun nurmikko oli siihen mennessä leikattu, mutta en muistanut hakea kameraa uudestaan pihalle. Lopun päivän vietin tiiviisti kukkapenkkejä ja muita istutuksia kantaten.

Toisin sanoen sisätilojen siivousta vältellen. Suursiivous pitäisi jo aloitella, mutta kun ei huvita, ei sitten millään. Joku sadepäivä sopii siivoamiseen paljon paremmin. Kitkentää olen suunnitellut huomisellekin.

Kopio

Taloomme on meidän aikana lisätty yksi ikkuna, kodinhoitohuoneeseen joka on laajennusosassa. Silloin kun paikalla oli vielä sivukuisti, oli siinä ikkuna aivan samassa kohdassa, ja olipa vielä ulkonäöltään samankaltainen. Sitten herää kysymys, miksi sitä ikkunaa ei käytetty uudestaan. Syy on se, että kuistin ikkuna oli pelkkä ikkunaruutu, eikä siinä ollut ikkunakarmia lainkaan. Ja lämpimässä tilassa ei sellaista ikkunaa voi olla.

Tänään tuo lisätty ikkuna sai melkein viimeisen silauksen listojen muodossa. Maali niistä vielä uupuu, se hoidetaan ihan maan tasalla joten listat olivat paikoillaan vain kuvauksen ajan. Ihan tuulesta emme koristelistojen mallia  temmanneet vaan alkuperäinen löytyy muilta seiniltä.

 Talon muut ikkunat näyttävät tältä, ja kodinhoitohuoneen ikkuna on nyt sitten miniatyyriversio näistä ikkunoista.

Sillä aikaa kun mies leikki puuseppää, leikin minä puutarhuria ja laitoin kasvimaan ja kasvihuoneen paraatikuntoon. Olivat vähän jääneet kaiken muun tohinan jalkoihin.

Lasikuisti

Pari vuotta siinä vierähtikin ennen kuin saatiin kuistia peittävät suojamuovit pois. Tai lähinnä puolet niistä. Ikkuna-aukot ovat vielä suojattuina, mutta kuistin alaosa on saanut ylleen uuden paneloinnin.

 Yläosaa ja koristelistoja joutuu vielä vähän rapsuttelemaan, mutta muuten kuisti on ulkopuolelta enää maalausta vailla. Ja elättelen toiveita, että saisin jo pohjoispuolen ikkunat tänä kesänä paikoilleen. Rippijuhliin ne tuskin ehtivät, alkaa loppua aika kesken.

 Lasikuistin puutöiden jälkeen mies on paneutunut tekemään paikkapaloja eri puolille taloa. Tämä etuseinusta on jo täysin valmis. Tietoisesti emme purkaneet kuin nippa nappa lahot kohdat pois ja muut jätettiin entiselleen. Uusi maalipinta riitti useimmalle listalle korjaukseksi.

 Lasikuistin paneli on paksua helmiponttia, samanlaista kun siitä oli aiemminkin. Vanha paneli oli kuitenkin alaosastaan niin laho ettei sen säästämisessä ollut järkeä. Samalla meni vaihtoon vesilistat joista ei ollut kuin palat jäljellä ennen remonttia. Uudet on vanhojen kaltaiset.

 Panelointi ei ollutkaan mikään lätki vain seinään- tyyppinen juttu. Seinät ovat joka suuntaan vinot ja kallistuneet. Kuvasta voi nähdä miten tämä etelänpuoli kaartaa kauniisti mutkalle. Uusia paneleita ei laitettu suoraan ihan silkasta mahdottomuudesta. Eikä se ainakaan minua häiritse silmään, vanha on vanha eikä siitä koskaan (onneksi) saa uudenveroista.

Viikonlopuksi toivon hyviä maalaussäitä vaikka näyttää että peruskesä on palannut, koleaa ja sateista on täällä päin kotimaata.