tiistai 2. heinäkuuta 2013

Iloa ja surua

Jo olisi ulkovuorauskuviakin, mutta eilen tapahtui jotain muuta joka ohitti tapahtumisellaan kaiken muun.

Iines teki yllätyspentueen. Se toki oli tiedossa että tässä heinäkuun aikana varmaan syntyvät, mutta sitä emme tiedä missä ja miten pennut on saaneet alkunsa. Iineksellä ei ole ollut minkäänlaisia merkkejä kiimasta, pihalla se on vältellyt Sulhoa ja on muutenkin käyttäytynyt perin normaalista. Siksi ei tullut edes mieleenkään olla päästämättä sitä ulos edellisten pentujen aikaan. No, lopputulos on, että ehkä olisi kannattanut, sillä onhan nämä pennut nyt tehty vähän turhan nopeasti minun mielestä.

Vaan ei parane itkeä kaatunutta maitoa, nyt talossa on taas pieni lauma ihania palleroita. Pentuja syntyi kuten aiemminkin neljä kappaletta. Mutta tällä kertaa kaikki ollutkaan hyvin. Viimeinen pennuista oli täysin keskonen, syntymäpaino märkänä oli 70g eikä pentu edes näyttänyt täysin kehittyneeltä vaikka hengissä syntyikin. Pentu ei liikkunut, ei hamuillut nisää, eikä osannut imeä kun sain kovan työn jälkeen nisän suuhun. Kaiken lisäksi Iines hylki heti pentua kuin tiedostaen että tähän ei auta kiintyä. Lasten mentyä nukkumaan teimme miehen kanssa raskaan päätöksen, ja päätimme pennun elämän ennen sen kuolemista nälkään ja kylmään. Iines ei enää välittänyt lainkaan pennusta joka hengittikin jo todella vaikeasti.

Kolme muuta sisarusta ovat onneksi virkeitä ja terveitä, syntymäpainotkin olivat 93g ja 107g väliltä.
 Tämä harmaaraidallinen veijari taisi viedä minun sydämen. Voiko suloisempaa olla?
 Iineksen lähtiessä syömään ja juomaan pennut kasautuvat kiinni toisiinsa. On turvallista ja pysyy hauras keho lämpöisenä.
 Pentueen raitapötkylät.
Huomenna sitten niitä remppakuvia!

10 kommenttia:

  1. Hienon päätöksen teitte lopettamalla pienen kärsimykset lyhyeen. Ihmisen osa on joskus raskas, kun ottaa lemmikin, joutuu tekemään tällaisia "jumalallisia" päätöksiä elämästä ja kuolemasta, eikä meitä ole sellaisiin luotu. Vaikealta varmasti tuntui! Mutta nyt kannattaa keskittyä elämään, näihin pieniin ihmeellisiin raitapalleroihin ♥ Harmaa on kieltämättä todella kaunis, vaikka ketään ei saisi suosia ulkonäön perusteella ;-)
    Aika monen suosikkiväri tuntuu olevan harmaa, näin olen ymmärtänyt, kun Ransua ihastellaan, ja muutenkin. Nimenomaan harmaa ja raidallinen kissa, siinä tuntuu olevan sitä jotakin - ja niin onkin, sanoo Ransu.
    Onnea iloisen vauvatapahtuman johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätös oli oikea vaikka vaikea. Jos pentu olisi ollut vähääkään kiinnostunut imemisestä olisi sillä ollut pienet elinmahdollisuudet. Toisaalta se oli vielä aika kehittymätön, parempi siis näin.
      Kyllä nuo muutki vei sydämen, mustavalkoisissa on aina sitä jotain ja kilpparit nyt on aina suloisia :)) Ransun väriset harmaat on minusta superkauniita kissoja, ei ihme että on suosittu väri.

      Poista
  2. No voi että! Iines on vikkelä tapaus ;)

    Onneksi tosiaan surun lisäksi on näitä elinvoimaisia palleroita useampia. Ei ole paljon söpömpää maailmassa kuin kissanpennut! Ja onhan ne hauskoja aikuisenakin! Manu tosin on teljettynä sisään, koska punkkien määrä on karmea jo tunnin ulkoilun jälkeen. Tää ei jaksa eikä kestä! Mä siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines on vikkelä :D
      Teillä on ihan mahdottomasti punkkeja!! On meilläkin, mutta vain harvakseltaan nypin niitä kissoista, en edes joka päivä. Ei tosiaan varmasti tee mieli laskea Manua ulos ja punkkilaumaa sisään.

      Poista
  3. Voi, onnea yllätyspennuista. Ja surullista tosiaan, että mukana oli keskospentu, josta ei ollut eläjäksi. Vaikea mutta välttämätön oli päätöksenne. Iines keskittyy hoitamaan noita kolmea, onhan hänellä jo runsaasti kokemustakin emona olemisesta. Minun lempparini noista kolmesta - kuinkas ollakaan - on kyllä tuo kilpikonnatyttö, se toinen raidallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pentu oli fyysiseltäkin kehitykseltään aivan liian kehittymätön, siksi päätös olis itten lopulta myös helppo. Vaikak ei se lopettaminen koskana kivaa ole. Kilpparitkin on ihania, tuo raitapallero on tosi kauniin raidallinen kilppari.

      Poista
  4. Vaikka pennut suloisia ovatkin, niin miksi ette leikkauta kissaa jos se on pakko ulos päästä juoksemaan? Ei niitä "vahinkojakaan" enää tapahtuisi... Lisäksi todella raskasta emokissallekkin olla monta kertaa vuodessa kantavana ja synnyttää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huolehtimisesta. Iines tosiaan sai viime kesänä yllätyspennut, ei vahinkopentuja. Iines kesti raskauden hyvin, pennut syntyivät terveinä, paitsi yksi keskosena, mikä taas johtui vain siitä että häät olivat kestäneet liian pitkään kuten varmaankin tiedät. Näistä pennuista on nyt puoli vuotta eikä Iines ole tehnyt uudestaan pentuja, tässä kohtaa on pidempi tauko. Aurinkoa elämään!

      Poista
    2. Mutta ei sen mikään yllätys pitäisi olla, että mitä seuraa kun leikkaamattoman kiimaisen narttukissan päästää ulos? Kissoja on muutenkin jo ihan liikaa, eläinsuojat on täynnä ja kissoja lopetetaan ja hylätään lähemmäs 20 000 vuodessa, niin mun mielestä vaan on todella tyhmää ja vastuutonta niitä tahallaan tänne teettää.
      http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194842923967/artikkeli/suomessa+hylataan+ja+lopetetaan+jopa+20+000+kissaa+vuodessa.html

      Rotukissa kasvatus on sitten asia erikseen, kissat kun tarkistetaan periytyvien sairauksien osalta, hintaa kissoilla on enemmän joten kaikki taunot ei niitä voi ottaa ja yleensä rotukissan ottoa mietitään pitempään kun se minuutti mikä maatiaispennun myynti-ilmoitusta lukiessa menee.
      Ei mulla siis maatiaisia vastaan mitään ole, itselläkin niitä on, mutta ne on leikattuja eivätkä juokse ulkona oman onnensa nojassa.
      Anteeksi nyt vaan jos loukkasin, mutta mun mielestä kissojen ulkona pitäminen ja varsinkin pentujen tahallinen teettäminen maatiaiskissoilla on erittäin tyhmää ja itsekästä. Vaikka nyt on tauko, niin hyvin vielä tänäkin vuonna kerkiä saamaan kaksi pentuetta, jippii.

      Poista
    3. IIneksellä ei ollut näkyvää kiimaa, jos olisi ollut, niin emme olisi päästäneet ulos. Mutta se on tässä sivuseikka. Iineksen pennuilla on aina ollut hinta ja ne ovat lähteneet kunnon koteihin, niillä on ollut kysyntää enemmän kuin tarjontaa. Jos olisin kissaa ajattelematon, olisin teettänyt kolmet pennut vuodessa. On olemassa ihmisiä jotka haluavat maatiaiskissan hyvistä oloista ja ovat valmiita sellaisesta maksamaan ja kissasta huolehtimaan. Saan edelleen useammasta pennusta kuvia ja sähköpostia niiden kuulumisesta, ovat rakkaita perheenjäseniä. Kaikille ei taas sovi löytökissa esim. jo olemassaolevien kissojen takia. Asioilla on aina monta puolta, on hyvä että olet huolissasi vastuuttomasta pentutuotannosta, mutta sitä en harrasta. Osaltani anonyymien kommenttien julkaisu/keskustelu tästä aiheesta loppuu tähän.

      Poista

Kiitos kommenteista :)