Arvonta

Kesti ja kesti tämän vuosipäiväarvonnan järjestäminen, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa!

Ideana oli, että palkinto olisi jotain itse tehtyä.

Sen itse tekemisen suhteen pää löi pitkään tyhjää ja annoin jo periksi ja ostin valmiit jutut.

Vaasan matkalla sain ajatuksen palkinnosta lehdessä olleen idean perusteella ja siihen liittyi edellisen postauksen kuvat.

Luvassa sittenkin jotain omin kätösin valmistettua.

Arvonta toimii yksinkertaisella periaatteella.

1 arpa per lukija, osallistuminen tapahtuu jättämällä kommentti tähän arvontapostaukseen.

Anonyymitkin voivat osallistua keksimällä itselleen nimimerkin.

Voittajalle palkintona kolme tipunauhaa:

 Lohdutuspalkintona arvotaan kolmelle osallistujalle kullekin yksi käsilaukkuun mahtuva ostoskassi.

Tässä vielä muutama kuva omista tipunauhoistani jotka ripustin tuvan ja salin valaisimiin.

Arvonta päättyy sunnuntaina 1.4.2012 klo 18 jotta tiput ehtivät pääsiäiseksi uuteen kotiin.

Onnea arvontaan!

edit. Myös ulkomaanelävät saavat osallistua, mutta tipuset tai kassit eivät välttämättä ole pääsiäiseksi perillä. 

Terveiset tiputehtaan sairastuvalta!

Tänään on bongattu tiputehtaan ensimmäinen vesirokon uhri. Näppylöitä vatsassa, selässä ja käsivarsissa.

Koska tiputehtaan liukuhihnatyöntekijä, eli allekirjoittanut on terveenä,

on tänään puuhattu tipuja pääsiäistä odotellessa.

Huomenna testaan ja palaan kertomaan kuinka idea toimi.
Samalla luvassa arvonta vihdoin ja viimein!

Kangasta

Tulipa ostettua kangasta. No senhän nyt arvaa, että niin voi käydä koska kävin tilkkupäivillä, ja iso osa päivien antia ovat myyjät joiden laatikoita ja laareja on täysi vapaus hipelöidä ja penkoa. Siinä hiplatessa alkaa kummasti tulla kaikenlaisia mielitekoja.

Oli minulla ihan tarvekin (ja nyt hys niistä jo kaapeissa olevista kankaista). Toukokuussa on syntymässä vauva jolle olen ajatellut valmistaa tilkkupeiton. Vauvan sukupuolesta ei ole tietoa, joten ostin samantien kankaat sekä tytön että pojan peittoon, mitään unisexiä ei ole tulossa.

Tytölle tummaa liilaa ja pöllöjä:

 Poikavauva saa niin ikään osakseen pöllöjä, kera vihreän, sinisen ja keltaisen.

 Tämä sammakkokangas oli sitten sitä no kun vaan teki mieli-osastoa. Ihan pakko oli saada, tarvetta ei ole. Ja kaveriksi pienet palat oranssia ja pilkkuja, sopii yhteen kuin nenä päähän.

Nyt pitäisi kehitellä jostain aikaa ommella. Työ haittaa harrastusta taaaaas niin kovin!

Kiireessä Vaasaan

Hieman pukkaa kiirettä tälle viikolle. Joka ilta menoja, koulutusta, entisöintiä, ruokakauppaa ja muuta.

Koti on hyrskyn myrskyn ja perjantaina lähden Vaasaan koko viikonlopuksi.

Vapaapäivä ja perhe jää kotiin.

Ja miksikö Vaasaan?

No tämän takia.

Joten jos pääset sunnuntaina Vaasaan, niin suosittelen poikkeamaan

Valtakunnallisilla Tilkkupäivillä 2012

Sunnuntaina päivät ovat avoinna yleisölle klo 12-15, lauantai on vain jäsenille.

Tilkkupäivät löytyy Vaasan ammattiopistolta.

Ja nyt pakkaamaan matkalaukkua...

Roskaamisen hinta

Viikonloppuna luin siskollani Meidän Talo-lehteä 3/2012. Siinä oli tavalliseen tapaansa juttua erilaisista kodeista, mutta tällä kertaa mukana oli myös asumisen kustannuksia muutamasta kodista.  Omasta mielestä me maksamme roskaamisesta ja paljon. Tarkistin summan tätä kirjoitusta varten, puolen vuoden jätelaskumme oli viimeksi 144e, sisältäen energiajätteen tyhjennyksen 12 viikon välein ja sekajätteen tyhjennyksen 2 viikon välein. Sekajätettä ei tarvitsisi tyhjentää noin usein, mutta hoitolasten vaippojen takia ei voi harventaa väliä. Toisekseen meillä ei ole vieläkään kompostoria.

Lehdessä oli esitelty eri perheiden jätekustannuksia.
-nelihenkinen perhe, jätehuolto 384e/ vuosi (Kerava)
-nelihenkinen perhe, jätehuolto 180e/ vuosi (Tampereen seutu)
-kahden aikuisen perhe, jätehuolto 240e/ vuosi (Kangasniemi)
-kahden aikuisen perhe, jätehuolto 480e/ vuosi (Helsinki)
-kahden aikuisen perhe, jätehuolto 260e/vuosi (Sammatti)
Erityisesti tuon helsinkiläisen kahden aikuisen kulut kuulostaa järkyttävän suurelta, kun taas nelihenkisen perheen 180 euron vuosikulut ovat meidän lähtökohdasta naurettavan edullista.

Ihan tarkastihan näitä ei voi verrata, koska jutuissa ei kerrottu mitä kaikkea tuo maksu sisältää, kuka kompostoi ja kuka polttaa pahvit takassa. Pienetkin teot vaikuttaa laskun hintaan. Meillä hintaan vaikuttaa korvessa asuminen ja se, että kilpailua ei ole. Täältä hakee roskia tasan kaksi yritystä, kallis ja vielä kalliimpi. Se edullinen jolta otimme jätekuljetuksen Lahdessa asuessa, ei hae roskia syrjäseuduilta, ei kuulemma kannata.

Jätekulut ovat nousseet viimeisen parin vuoden aikana todella paljon. Vielä viime vuonna meidän vuosimaksu oli 250e, nyt makselemme jo 288 euroa vuodessa. Pistää väkisin mietityttämään säästämistä. Nyt viemme erikseen kierrätykseen lasit, metallit, osan pahveista, patterit ja paperit. Tontilla poltetaan risut ja uuneissa osa pahveista. Toistaiseksi kompostoimalla emme säästäisi rahaa, sillä on edelleen vaipat joita ei viitsi muhituttaa roskapöntössä viikkotolkulla. Teiltä muilta "vaipallisilta" olisi mkava kuulla kokemuksia riittääkö tyhjennys 4 viikon välein vai onko silloin tuoksu pöntön ympärillä karmaiseva? Energiajätteen tyhjennystä ei pysty enää pidentämään tuosta 12 viikosta, se vaatisi muovien polttoa omassa pihassa ja se taas ei ehkä muuten sovi meille ja viranomaisille.

Sitten on vielä se ekomaksu. Täällä Päijät-Hämeessa maksu otettiin käyttöön muutama vuosi sitten kovan metelin kanssa. Vastustin silloin maksua ja vastustan edelleen. Maksulla ylläpidetään kierrätyspisteitä, jäteneuvontaa yms. Me maksamme sitä 19 euroa vuodessa. Kylällä on yksi kierrätyspiste jonne vien paristot, lasit ja mainoslehdet. Muuta palvelua emme tarvitse joten aika kova hinta muutamasta lasipurkista vuodessa. Lisäksi en ole ikinä ymmärtänyt näitä automaattisia maksuja, kun minusta maksut kuuluisi mennä käytön mukaan. Se ainakin kannustaa kierrättämään kun säästää rahaa.

Mutta miten teillä muilla, mitä maksaa roskaaminen?

Kuvat: Ylimmässä varsinaiset jäteastiamme, keskimmäisessä lasikuistin puuarkku jonne kerään metallit ja lasit, ja jonka tyhjennän edelleen vajan astioihin. Vajasta jätteiden matka jatkuu keräyspisteeseen tai kaatopaikalle kerran vuodessa. Viimeisessä kuvassa kasvimaan avokompostit jonne kompostoidaan kaikki puutarha- ja kasvimaajäte.

Uusi lattia

Ja taas palataan aiheeseen lattia. Osin siitäkin syystä että pää on ihan tyhjä muun bloggaamisen suhteen. Pari ideaa kyllä muhii, mutta tiedä sitten kiinnostaako ketään jätteet ja niiden kustannukset.

Mutta lattioihin. Meillähän oli tarkoitus aluksi tehdä lattioille vain pinnallinen remontti. Lankut ylös, lisätään eristettä ja paperit tuulisuluksi, ja lankut takaisin. Tämä onnistui salin kanssa, mutta peräkammaritapauksen jälkeen todettiin, että mielenrauhan säilyttäminen vaatii joka lattian kunnollisen avaamisen. Mieshän meni siitä peräkammarin lattiasta läpi että humpsahti kun lankut oli poistettu. Alapuut oli täysin lahot. 15cm paksuisesta puusta oli jäljellä enää muutama sentti ja sekin ihan höttöä. Oli täysi ihme ja mysteeri miten eristeet oli pysyneet lattian sisällä. Peräkammarista ja tuvan kammarista jouduttiin uusimaan koko alapohja ihan alimpia kannatinhirsiä lukuunottamatta.

Näissä kuvissa rakentuu uusi lattia tuvan kammariin. Kannatinhirret saivat varmuuden vuoksi väleihinsä yhdet tukipuut lisää. Niiden päälle tehtiin umpilaudotus. Puutavara on kierrätetty ystävän työmaalta.

 Eristeenä olemme käyttäneet kaikissa lattioissa selluvillaa. Puhalluskone on lainattu rautakaupasta ja samasta liikkeestä on ostettu villat. Tämmöinen pieni lattia on ollut vain parin tunnin homma, tosin pölyistä se on.

 Villan päälle on laitettu paperi joka on nostettu seinille asti. Paperin päälle suoraan tuli alapohjastaan ja sivuistaan putsatut lankut. Varsinainen hionta tehtiin vasta kun olivat paikoillaan. Nuo seinille nousevat paperit on taas seinäremontissa laitettu uusien huokolevyjen alle.

Tuvassa päästiin taas helpommalla, mutta tyytyväisiä olemme siihen että tuli aukastua koko lattia. Aluksi luulimme, että tässäkin lattiassa on uusittava kaikki alimpia puita myöten, vaan toisin kävi. Mies keksi kääntää nuo puolipyöreät alapohjan puut toisinpäin, ja näin saatiin tasainen ja riittävä eristekerros sisälle päin. Samalla tarkistettiin joka puu lahon varalta.

 Ja sitä lahoahan löytyi yllättävän vähän. Vain keittonurkkauksen edestä jouduttiin vaihtamaan alapuut uusiksi. Ja meidän tyyliin, nämäkin kuvan etualan "uudet" laudat ovat kierrätystavaraa. Purettu eräältä isolta työmaalta. Pieni vaiva, mutta siten sai ilmaiset puut.

 Tuvassa jouduttiin niukan eristepaksuuden takia tekemään eristykset hiukan toisin. Selluvillan alle tuli tiukka kerros huokolevyä. Tiedä sitten auttaako se tuolla yhtään enempää, mutta onpahan laitettu. Loppu tulikin sitten samoin kuin muualla, selluvilla, paperi ja lankut.

Eroa entiseen näissä uusissa lattioissa on, vedon tunne on vähentynyt huomattavasti. Ja onhan se mukava tassutella kun tietää mitä siellä varpaiden alla on.

Serkkulaan

Lasten serkuilla on vesirokko. Me kurittomat ja edesvastuuttomat vanhemmat päätimme viedä omat pojat vaaravyöhykkeen ytimeen. Tarttuu jos tarttuu, jos ei, niin sitten ei.

Mies ja vanhin poika saivat armollisen luvan jäädä kotiin kissanhoitajiksi.

Ehkä ne pärjää, miehet ja kissat.

Mukavaa viikonloppua!

Lattian purku

Jatketaan teemalla korjaa vanha lankkulattia.

Talomme, tämä Arvila, on tehty saumaamattomalle luonnonkiviperustalle suoraan kalliolle. Rakenne on rossipohja, eli tuulettuva alapohja. Multipenkkirakennetta tässä talossa ei ilmeisesti ole ollut koskaan. Arvilassa on alapohjan tuuletusluukkuja yksi per pääty, pitkillä sivuilla on luukkuja neljä per sivu. Lisäksi tuuletus hoituu perustuskivien rakosista. Alapohjan saa täysin tiiviisti ainostaan keskitalvella jolloin se peitetään lumella. Nyt kevätauringolla perustus on jo lähes kokonaan paljaana.

Ostaessamme talon, oli lattioiden rakenne sisältä ulospäin seuraava:

muovimatto

lastulevy

lankku

eriste + kelluvat hirret

alapohjan tukipuut

kannatinhirret

Eriste oli savensekaista hiekkaa päällä, sen alla tiukka olkikerros, ja alimmaisten puiden päällä sammal tilkitsemässä rakoja. Tämä kaikki selvisi tietenkin vasta sitten kun ensimmäinen lattia oli saatu auki. Ja se auki saaminen meni jotenkin tähän tyyliin.

Ensin revittiin pois muovimatto ja lastulevyt. Tuvassa lastulevy irtosi kämmenen kokoisina paloina, meinasi usko loppua pariin kertaan kesken. Alta esiin tulleiden lankkujen irrottamiseen tarvittiin purkurauta jolla irrotettiin lankuista naulat. Rauta on kuvassa näkyvä punamusta vekotin. Se isketään pienellä voimalla naulaan, ja vekotin nostaa naulan ylös jolloin naulan saa kiskottua sorkkaraudalla tai vasaralla pois. Kätevä peli ja tuikitarpeellinen työkalu.

Hidasta puuhaa sillä joka lattia on ollut naulattu sadoilla nauloilla kiinni. Pakko irrottaa jos haluaa lattian avata.

Tästä

voit napsauttaa auki postauksen joka kertoo naulojen irrottamisesta tuvan lattiasta.

Tämä ruskea lattia on salin lattiaa. Siinä irrotus aloitettiin ulkonurkasta jossa on lattiassa tuollainen erillinen kulma. Talo kun on siirretty talo, niin epäilemme että juuri tämä lattia on ollut ennen tuvan lattia ja tuossa kohtaa on ollut ehkäpä leivinuuni.

 Tässä on imetty osa tuvan lattian eristeistä pois. Imetyllä alueella näkyy ne kelluvat hirret joita vasten lankkulattia on levännyt ja joihin se oli naulattu kiinni. Eli lattiasta voisi käyttää termiä kelluva lattia. Lankut oli toisiinsa tapitetut, mutta eivät kiinni esim. seinissä. Systeemi on ilmeisesti kätevä siitä, että eristeen laskiessa ja painautuessa, lattia seuraa mukana, eikä ilmarakoa jää eristeen ja lankkujen väliin. Ilmarako toimisi melkoisena tuulitunnelina ja kylmentäisi lattiaa. Tuvassakin tuo eriste oli vasten lankkujen alapohjaa. Kuinkakohan se on ennen vanhaan pölissyt lankkujen välistä huoneilmaan? Vai onko se ollut kosteaa jos lattioita on pesty runsaalla vedellä? Monia kysymyksiä joihin ei ole enää vastauksia.

 Tuvan lattiarakenne oli järisyttävän isoa puutavaraa, kuten näkyy noista minun siroista puutarhaklopottimista. Se olikin yksi syy miksi tuvan lattia tehtiin eritavoin uusiksi kuin muut avatut lattiat.

Lattian uudelleen rakentamisesta kerron uudessa postauksessa. Ei tule liikaa höpinää tähän.

Kadonneet lukijat?

Bloggerko temppuilee vai miksi lukijani eivät näy?

Tietääkö kukaan vastausta?

Jos tietää, otan kiitollisena vastaan jonkinlaiset rautalankaohjeet miten toimia kadotettujen kuvien palauttamiseksi.

Kiitos

Iineksen kevätkuume

Iines-kissan pahin kevätkuume, alias kiima alkaa olla ohi.

Kokemus se tämäkin, meillä kun ei ole ennen ollut naaraspuolista kissaa.

Nyt on, ja viikonloppuna sen tiesi koko talo.

Voi sitä nau'untaa ja purinaa. Välillä ulvottiin kunnolla ihan ääni käheänä.

Sääliksikin kävi reppanaa, tuo hentoinen kun ei uskalla ulos.

Sulhoa emme vielä etsineet, ikää on alle vuosi ja minusta se on vielä liian vähän ensimmäisille pennuille.

Ehkä sitten seuraavalle kuumeelle se sulho tulee hankittua.

Mutta se täytyy sanoa, että paljon pahempaa odotin.

Luulin, että kevätkuumeinen kissa huutaa 24 tuntia vuorokaudessa ja kovalla äänellä.

Onneksi se ei mennyt noin ainakaan Iineksen kohdalla, eikä näin ekana keväänä.

Nyt koko asia oli vielä täysin kestettävissä.

Ja olipahan hauska seurata vanhojen kissojen toimintaa ja hämmennystä pahimman kuumeen aikana.

Ne leikkautetut raukat kun eivät millään ymmärtäneet mikä Iinestä vaivaa.

Helpottuneita nekin, kun pahin kuume on ohi.

Lattiat ja lankut

Edellinen kotimme oli 1943 rakennettu entinen Osuuskauppa. Kaupasta oli tehty 1970-luvulla kokonaan asuintilaa ja samalla sieltä oli hävitetty kaikki alkuperäiset lattiat. Tilalle oli tullut mäntylautaa ja parkettia. Me lisäsimme yhtälöön vielä laatat. Varmasti toimivaa, mutta loppupelissä me itse emme tykänneet, kaipasimme jotain iäkkäämpää.

Kun päätimme alkaa etsiä sitä unelmiemme vanhaa hirsitaloa, oli yksi tärkeimmistä talon vaatimuksista se, että siellä olisi alkuperäiset lattialankut tallessa. Joko käytössä, tai uudempien lattiamateriaalien alla tallessa. Tämän vaatimuksen Arvila täytti erinomaisen hyvin. Joka huoneessa on enemmän tai vähemmän piilossa olevat alkuperäiset lankkulattiat.

Ensimmäinen huone mistä avattiin lattia oli sali. Lankkujen kanssa tarvittiin ihan raakaa voimaa, sillä pisimmät ovat yli 7 metriä pitkiä, 5cm paksuja ja leveimmät niistä n. 20 cm leveitä. Kaikki lankut olivat melko hyvässä kunnossa. Niiden käsittelyyn riitti hionta ja maalaus.

 Silloin 2005 kun maalasimme salin lattian, oli perinnemaalien valikoima lattioiden osalta aika kehnoa. Silkkaa pellavaöljymaalia ei suositeltu ja Permoa ei pahemmin kaupoissa näkynyt. Päätimme uskaltaa maalata lattian Betoluxilla. Hengittävä maali se ei ole, mutta lankuissa on niin paljon rakoja, että tiivis tuo lattia ei ole. Betoluxin kestävyys on ollut luokkaa hyvä. Sitä kuluttaa jatkuvasti koiran kynnet, kissat ja ihmiset. Tässä kuva kohdasta jossa ei ole ollut mattoa koskaan ja siitä kuljetaan kymmeniä kertoja päivässä. Pieniä kolhuja maalipinnassa on, mutta meille ne ovat sallittuja elämän merkkejä.

 Tuvan lattiaan maalia pohdittiin ehkä pisimpään. Kokemusta oli Betoluxista, Permosta ja Uulan lattiamaaleista joista kohta lisää. Päädyimme laittamaan tupaankin Betoluxin. Nyt jälkikäteen voin todeta sen hyväksi valinnaksi, mutta kolmas maalikerros olisi ehkä ollut paikoillaan. Tuvan lankut olivat itsessään kaikkein epätasaisinta laatua ja toistaiseksi se on ollut ainut huone jonne on jouduttu laittamaan uutta lankkua. Vanhoja lankkuja on lyhennetty päistään ja poistettu lahot kohdat. Lattian reunoille laitettin sitten uutta lattiaa ja se jää näin pääosin kalusteiden alle piiloon.

 Leikkihuoneen lattialankut ovat talon leveimmät, 27,5 cm leveät. Jämpti mitta, mutta sitä tosiaan ovat, tasalaatua jokainen lankku. Tässä kohtaa päätimme testata Uulan lattiamaalia joka on pellavaöljypohjainen. Muuten olemme maaliin tyytyväisiä, mutta se on todella matta. Ja jokainen teistä voi kuvitella, miten käy mattamaalille ajan kanssa. No niinpä, tuntuu imevän kaiken lian itseensä. Siksipä leikkihuoneessa on lähes koko lattian peittävä matto. Kulutusta maali tuntuu kestävän Betoluxin verroin. Mattaongelman taas voisi ratkaista lisäämällä maaliin lakkaa, mutta silloin taas menetetään sen hengittävyys.

 Kahden nuorimman pojan huone sijaitsee uudisosassa. Sinne oli luonnollinen valinta laittaa puulattia. Lattia on ihan tavallista mäntyponttia, ehkä turhan kapeaa, mutta ihan käypää uuteen tilaan. Lattia on maalattu Tikkurilan Permolla. Tästäkään maalista ei ole valittamista. Kulutuskestävyys ihan ok kun ajatellaan että on lastenhuoneessa jossa lattiaan kolahtaa vähän väliä jotain. Ja maalin alla oleva mänty on pehmeää puuta. Siinä kohtaa Permo toimii hyvin, ja jonkin verran joustaa lommon mukana eikä lohkea irti.

 Ja sitten tulevaa työsarkaa. Isännänhuoneessa on pieni pläntti lattialankkuja näkyvissä syystä että tässä kohtaa jäätyivät vesiputket ensimmäisenä talvena. Vesiputket vedettiin samantein uusiksi ja jätettiin kulkemaan toistaiseksi pinnassa. Lattiaa ei paikattu sen kummemmin koska jossain kohtaa se(kin) joudutaan repimään kokonaan auki. Tässä vaiheessa lankut ovat hyvässä tallessa lastulevyn ja parin muovimattokerroksen alla. Ja näyttävät aivan samoilta kuin muissakin huoneissa. Vesiputkien jäätyminen tuossa kohtaa ei muuten ole mikään ihme. Nyt laitetuista pellavatilkkeitä huolimatta tuolta valkoisen levyn alta ja seinänraosta käy ihan järkyttävä veto! Missä lie eristeet?

Yhteenvetona voisin todeta, että kaikkia kolmea maalia joita olemme käyttäneet (Betolux, Permo ja Uula) voisimme käyttää edelleen. Vielä maalattavia lattioita on ainakin isännänhuone ja vanhempien valtakunta, jälkimmäisessä kulutus kaikkein pienintä. Lisäksi on eteinen, mutta sen pyrimme mahdollisuuksien mukaan jättämään entiselleen, riippuen siitä kuinka hellävaraisesti lankut saadaan eristeen lisäämistä varten lattiasta ylös. Se purkurauta jolla isot lattianaulat poistetaan, ei ole kovin hellä lattioille ja lommoja syntyy.

Ja vielä kun saisi lämpimämmät säät ja pienen inspiraation puuskan, niin eteisremontti voisi alkaa.

Yhteishyvää mukaillen

Taas oli S-ryhmän Yhteishyvä-lehden ruokaliitteessä kokeilemisen arvoinen resepti. Meiltä tosin ei löytynyt kaikkia reseptissä tarvittavia ainesosia, mutta hyvää tuli muunneltunakin.

Tässä alkuperäinen, ja alla minun versioni.

Kuori n. 800g kesäkurpitsaa ja leikkaa ne n. puolen sentin siivuiksi. Itketä n. 15 minuuttia. Kurpitsojen itkiessä paista 400g jauhelihaa, mausta, mutta varo suolan kanssa. Laita paistetun jauhelihan sekaan puoli desiä ketsuppia ja kolme viipaleiksi leikattua tomaattia tai oman maun mukaan. Lisää 1/3 paketti koskenlaskijajuustoa. Anna hautua hetki.

Laita vuokaan ensin kerros kesäkurpitsaa, päälle jauhelihamössöä ja juustoraastetta, toinen kerros samoiten. Päällimmäiseksi kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Paista n. 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Syö ja nauti!

Siivouspäivä

Nyt on itseensä tyytyväinen olo, vaikka aamulla vielä ajattelin heivata siivouspäivän ohi ja keskittyä kirpparitavaran hinnoitteluun. Mietin kuitenkin, että ehkä kannattaa valita kahdesta pahasta pienempi, ja alkaa suosiolla siivoamaan.

Ja siivoamistahan sali oli vailla. Klahvilipaston liinan alta paljastunut pöly kertonee missä pisteessä huone oli. Huomatkaa sama harmaa laskeuma hirsienkin välissä. Ei kun tuumasta toimeen!

 Kaikki tekstiilit pihalle tuulettumaan, kaksi pienintä mattoa perään, tyynyt Ikean isoon siniseen kassiin ja kaikki pihalle. Huonekaluja sinne ja tänne, raivokasta imurointia, seinien pyyhintää, lattian pyyhintää, tason pyyhintää ja sitten itsekin pihalle. Sopiva pieni kiukku päälle ja seuraavaksi mattopiiskan varteen. Pari sataa napakkaa iskua sohvatyynyille samalla toivoen, ettei kukaan aja talon ohi ja näe tyynyistä irtoavaa pölymäärää.

 Välillä sisälle, ulkona jäätyy näpit ja pää. Mietitään mitä unohtui, ja muistetaan, että rehut suihkuun. Kukkajakkarat riviin järjesty, pieni pyyhintä riittäkööt niille. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että kaikki nämä tulivat talon mukana. Sööttejä ja erittäin kiikkeriä. Jälkimmäinen erinomainen yhdistelmä kolmen kissan kanssa.

 Ja vihdoin ja viimein ollaan siinä pisteessä, että voi alkaa laittamaan verhot takaisin ikkunoihin, tyynyt sohvalle ja kukat telineidensä päälle. Vaihdetaan samalla vähän järjestystä. Kukat eri ikkunoille kuin ennen, ja isotädin singeri eteläikkunan alle odottamaan esikasvatuksia.

 Naistenpäivän kunniaksi miehen työksi jää painavien villamattojen tuuletus ja tilkkutyön takaisin ripustus. Varsin kohtuullinen määrä kotityötä ja etenkin siivousta.

Kyllä siisti koti on mukava, ja mukavaa on, vaikka ei ihan koko koti olisi siivottu. Siisti salikin riittää!

Joka kevät

ne auringot ensisäteet tuntuu siltä kuin näkisi auringon ensimmäistä kertaa elämässä. Sisällä talossa on huikaisevan valoisaa ja kirkasta. Sitten silmä tottuu ja alkaa näkemään jotain ihan muuta.

Pölyä, pölyä, vielä enemmän pölyä. Pieniä kimaltelevia tai vähemmän kimaltelevia hiukkasia leijuu siellä sun täällä, kuin lumisadetta sisällä. Nostat vähän tyynyä sohvalla, tai peittelet viltin alle haluavan lapsen, ja siinä se pölypyörre on taas. Kiusaten ja nenää kutittaen.

 Otat esiin imurin, imuroit koko talon. Vaihdatpa vielä imurin pölypussin jotta olisi tehot täysillä. Pyyhit pölyt, ja jos olet oikein ahkera, moppaat lattiatkin. Kiitettävän arvoinen emäntä tuulettaa kaikki tekstiilit pihalla ja tamppaa matot. No, entä se hyöty moisesta täsmäliikunnasta? Sata miljoonaa hiukkasta on enää viisikymmentä miljoonaa hiukkasta. Kunnes nostat taas sen kissan tiputtaman viltin sieltä maasta ja viikkaat takaisin paikoilleen. Olet saanut sata miljoonaa uutta hiukkasta liikkeelle.

Huomisen vapaapäivän ajattelin silti käyttää siivoamiseen. Josko saisin kauniit kimaltelevat ja vähemmän kimaltelevat hiukkaset edes puoleen tämän päiväisistä. Jos ei muuta, niin olen ainakin toiveikas.

Tyynykaaos

Salin sohvalla on aina on varsinainen tyynykaaos. Aikoinaan sohvan mukana tuli iso kasa tyynyjä, ja vuosien mittaan niitä on tullut muutama lisää. Joskus viime vuoden puolella sain ommeltua jokaiseen tyynyyn uuden päällisen.Tai no, melkein jokaiseen, kaksi suurinta pyöreää tyynyä jäi pyörimään ilman päällisiä. Talvella äitini otti tyynyt päällisineen projektikseen ja nyt on valmista. Kauniit tuli, ja taas pääsi kaksi mummon vanhaa virkkausta uusiokäyttöön.

 Kovin kauaa sohva ei  tämän näköisenä pysy. Yleensä tyynyistä on puolet lattialla, puolet myttynä tai pinossa sohvannurkassa. Kaiholla odotan aikaa, että sohva olisi jopa puoli päivää siinä kunnossa mihin sen illalla jättää. Se aika voisi olla myös itse sohvan päällisen uusimisen aikaa. Nyt uusiminen olisi ihan turhaa koska sohvalla on lupa syödä, myös perheen miesväen.

Blogini täytti helmikuun lopussa 3 vuotta. Olen tässä jo jonkin aikaa suunnitellut arvontaa sen kunniaksi, mutta olen ollut täysin saamaton palkinnon hankkimisen suhteen. Tällä viikolla aion ryhdistäytä ja hankkia jotain kivaa, mitä se on, ei hajuakaan.

Suun ja mielen terveydelle

Tässä on nyt reilu vuosi tehty töitä perhepäivähoitajana. Sitä ennen olin kotiäitinä 7,5 vuotta ja sitä ennen toistakymmentä vuotta päiväkodissa hoitajana. Perhepäivähoitajan työ eroaa aika paljonkin tuosta kotiäitinä olemisesta. Ensimmäinen ero on menetetty vapaus. Vuorokaudesta on 10 tuntia sidottuna omaan kotiin ja pihaan, tykkäsi tai ei. Joka päivälle on laitettava kunnollinen aamupala, lounas ja välipala, ja olisi ihan hyvä olla päivällinen ja iltapalakin. Arvatkaas oliko meillä noita joka päivä kun olin kotiäiti, tai olinko sidottuna tämän tontin sisälle 10 tuntia päivässä. Vapaus oli silloin ihan toisenlaista, nyt sen huomaa jos silloin ei vielä aina tajunnut. Onneksi pidän siitä kotona olosta, muuten tuo olisi ihan mahdoton yhtälö.

Koska olen arkena niin paljon kotona, tulee nykyään lähdettyä viikonloppuisin pois. Ja koska en omaa kovin paksua lompakkoa noilla perhepäivähoitajan tuloillani, on kohteeni yleensä kirpparit ja muut vastaavat käytetyn tavaran ostosparatiisit. Tämän lauantain vietin poikkeuksellisesti 5- ja 9-vuotiaille pojille vaatteita myyvissä helveteissä puodeissa, mutta siitä ehkä joskus lisää. Sunnuntai oli pyhitetty käytetylle tavaralle. Saalis oli sangen pientä, tai suurta, miten sen ottaa. Lisäksi tapasin entisen työkaverini jota en ole nähnyt muutamaan vuoteen. Siinä sitten höpistiin tovi jos toinenkin muutaman vuoden asioita läpi ja humps, pitikin lähteä jo kotiin. Sinänsä ostokseni ei ollut ihan päätösteni hengen mukainen, sillä tämä tavara on tarkoitus saattaa tässä taloudessa vähenemään päin. Mutta keksinkin ovelan juonen...

 Näitä 10 litran keittiötölkkejä minulla on ennestään parikin kappaletta, lisää en siis tarvinnut yhtään. Mutta, mutta, tämä kirpaisevat 19 euroa maksanut vihertävä apilatölkki kun on juuri sitä mitä haluan kaikkien tölkkieni olevan. Eli, kun tämä tuli taloon, lähtee yksi vanhoista 10 litran tölkeistä myyntiin, ja näin apilatölkkikokoelmani kasvaa taas yhdellä, mutta kokonaismäärä pysyy samana. Ja sitäpaitsi, vastaani ei ole aiemmin tullut juuri tätä 10 litran apilatölkkiä, pienempiä kyllä, mutta niitäkin aika harvakseltaan kohtuuhintaan.

 Sitten se suun terveys. Mitenkään edelliseen aiheeseen liittymättä tai olematta maksettu mainos, täytyy kertoa teille hyvän makuisista pastilleista. Meillä on vaihdettu purkka lähes kokonaan ksylitolipastilleihin. Vaatimus, makeutettu 100% ksylitolilla ei ole ihan aina helppo täyttää. Jopa hammashoitolasta sai mukaansa pastilleja joissa oli ksylitolia häviävän pieni osuus. Vaan näissä pastilleissa ksylitoli on pääosassa.

Oma suosikkini on reunimmainen muumi, ja siellä askissa erityisesti se oranssi pastilli, makuna persikkavadelma. Lapset vähän valittaa, että äiti sieltä ronkkii itselleen parhaiten maistuvat, mutta kun ei sitä persikkavadelmaa myydä missään omana makunaan. Toinen hyvä on piparminttu, vadelma ei ole niinkään suosikki. Näitähän sitten kuluu päivässä. Tarjoan pastillit myös hoitolapsille koska minusta on selkeämpää niin, kuin että meillä pyörisi jokaiselle lapselle oma aski. Voidaan vaihtaa makua vaikka päivittäin ja ottaa juuri sitä mitä tekee mieli.

Nyt kyllä teksi mieli ottaa myöhäiset päiväunet, aamulla alkaa taas arki, herätys on 5:30, eikä se ole ollenkaan minun mielen- ja ruumiinterveyden mukaista.