ne auringot ensisäteet tuntuu siltä kuin näkisi auringon ensimmäistä kertaa elämässä. Sisällä talossa on huikaisevan valoisaa ja kirkasta. Sitten silmä tottuu ja alkaa näkemään jotain ihan muuta.
Pölyä, pölyä, vielä enemmän pölyä. Pieniä kimaltelevia tai vähemmän kimaltelevia hiukkasia leijuu siellä sun täällä, kuin lumisadetta sisällä. Nostat vähän tyynyä sohvalla, tai peittelet viltin alle haluavan lapsen, ja siinä se pölypyörre on taas. Kiusaten ja nenää kutittaen.
Otat esiin imurin, imuroit koko talon. Vaihdatpa vielä imurin pölypussin jotta olisi tehot täysillä. Pyyhit pölyt, ja jos olet oikein ahkera, moppaat lattiatkin. Kiitettävän arvoinen emäntä tuulettaa kaikki tekstiilit pihalla ja tamppaa matot. No, entä se hyöty moisesta täsmäliikunnasta? Sata miljoonaa hiukkasta on enää viisikymmentä miljoonaa hiukkasta. Kunnes nostat taas sen kissan tiputtaman viltin sieltä maasta ja viikkaat takaisin paikoilleen. Olet saanut sata miljoonaa uutta hiukkasta liikkeelle.
Huomisen vapaapäivän ajattelin silti käyttää siivoamiseen. Josko saisin kauniit kimaltelevat ja vähemmän kimaltelevat hiukkaset edes puoleen tämän päiväisistä. Jos ei muuta, niin olen ainakin toiveikas.
Joka kevät siivoukset alkavat myös meillä, joskus innolla joskus laiskoin tuloksin mutta aina se moppi heiluu jossain. Tänä keväänä, varmemmin kuin koskaan, enemmän kuin koskaan, haluan oman vanhan talon. Tämä kuume on nyt pahimmasta päästä, tämänkään blogin katselu ei asiaa helpota yhtään, päinvastoin ; ) Olen aina jotenkin tiennyt että nykyinen kotimme ei ole se viimeisin mihin asetumme vaan jossain vielä odottaa se talovanhus ja voih tätä kevätkuumetta, minkä aiheutti...siivouksen lisäksi.
VastaaPoistaIhana lattia teillä! Puulattia on meillä nyt suunnitteilla uuteen vanhaan taloomme (tervetuloa blogiini kurkkaamaan kuvia), ainakin nyt alkuun testiksi yhteen huoneeseen. Voitko kertoa teidän lattian käsittelystä, käyttökokemuksia, plussia ja miinuksia, kiitos?!? ;D
VastaaPoistaJa kun tuohon lisätään ne auringon säteiden likaamat ikkunat :(. Meidänkin olkkarin ikkunassa on pieni sydämen kuvan, se on kuulemma vaan tullut siihen. On niin nättiä, kun aurinko paistaa.
VastaaPoistaIloista siivouspäivää!
-Tuija-
Joo, näin se menee.
VastaaPoistaEi voi mitään.
Ja silti pitää vaan yrittää siivota.. Mä yritän siivota sillon, kun aurinko ei vielä paista olkkariin, etten näe niitä lentäviä pölypilviä ja ne ehtii edes vähän laskeutua ennen auringon säteitä.
Tarkkaa puuhaa tämä kevätsiivous! ;D
Kevätaurinko on armoton, kaikki sormenjäljet sun muut paljastuvat..
VastaaPoistaLuin kerran jostakin, että jos pölykoirat häiritsevät, laske sälekaihtimet alas...:))
Miia/Piparminttu: Kevät on aina kuumeiden aikaa :)) Onnea talon metsästykseen, oma metsästys palkittiin viiden vuoden hakemisen jälkeen.
VastaaPoistaMinnikki: Kiitos, tulen katsomana blogia. Tästä sainkin idean, että voisin tehdä postauksen lattioista. Kuvissa näkyvät salin ja tuvan lattiat on maalattu betoluxilla, sillä ihan tavallisella. Tyytyväisiä olemme olleet, ovat kaksi huonetta jossa lattiaan kohdistuu suurin rasitus.
Tuija: Ne ikkunat! Tännä pieniä ja isompia kädenjälkiä, ja jos ei niitä niin sitten pieniä kisun nenän jälkiä.
Ruusa: Se on tarkkaa puuhaa :DD
Irmastiina: Sälekaihtimet on helppo ratkaisu pölyongelmaan :))
Teillä on niin kauniin, tunnelmallisen ja kodikkaan näköistä, että näitä kuvia katselisi ihan mielellään ilman tekstiäkin. Mutta tykkään teksteistäsikin, niissä on aina mielenkiintoista asiaa: jotakin uutta, kiinnostavaa tai tuttua, niin kuin tällä kertaa!
VastaaPoistaEn kanssa tajua mistä sitä pölyä oikein tulee! Lapsuudenkodissa arvelin, että koska kyseessä oli lähes satavuotias talo ja vanhempani olivat asuneet siellä vuosikymmeniä (en siis kiinnittänyt pölyn mitään huomiota pikkulapsena vaan vasta aikuisena), niin arvelin että pölyä on vain kertynyt vuosien saatossa.
Pettymys onkin melkoinen, kun pölyä kertyy jopa uudessakin talossa, tai kerrostalohuoneistossa, tai kaikkialla. Kissoja voi tietysti syyttää... ja sitäkin, että ainoastaan imuroin, en pyyhi pölyjä tai moppaa kuin aniharvoin.
Aurinko on kyllä ihana juttu, ja vaikka valo paljastaa kamaliakin asioita niin menee se kumminkin vaakakupissa ihanuuden puolelle. Hei, mulla on ratkaisu, joka toimii ainakin mulla aina: mene ulos ja nauti keväästä, tarkkaile pihalla tippuvia rännejä, kuuntele lintujen kevätlaulua, lapioi lunta ja edistä kevättä, ja kohta et kotiuduttuasi enää jaksa noteerata pölyä.
Tämä ei kyllä ollut hyvä ohje talon kevätsiivouksen kannalta...
Hyvää siivouspäivää huomiseksi. (Kun katselen meidän pölyjä auringonvalossa, joudun lamaannuksen valtaan.)
VastaaPoistaSaila: Kiitos :)) Luojan kiitos on sellainen työ jossa pääsee/joutuu ulos joka päivä, ja voi itse vaikuttaa kauanko siellä ulkona on. Nyt on ulkoiltu ja paljon näillä aurinkokeleillä. Mutta huomenna on pakko siivota... Ja tänään tuli taas Kaapo-koira muutamaksi päiväksi hoitoon. Että siivoanko sittenkään?
VastaaPoistaPaula: hmm, jospa lamaannus valtaisi minut huomenna ja en pystyisi siivoamaan?
Hyvin kuvasit tätä siivoukseen liittyvää turhautumista, just tismalleen samalla tavalla koen itsekin. Minun kodissani se on johtanut siihen, että en ihan pienestä vaivaudu siivoamaan, koska tiedän sen olevan jokseenkin turhaa. Siivoan ne nurkat, jotka ovat todella likaiset, niissä sitten kestääkin jo pidempään ennenkuin sama likataso on taas saavutettu :-).
VastaaPoistaTiedän, jokseenkin boheemia, mutta tällä keinoin pystyn näkemään siivoamisen mielekkäänä ja se tulee myös tehtyä. Sitten tietysti päivittäin korjataan lelut ja muu irtoroina paikoilleen lattialta pyörimästä.
tv Leena
Kiva! Jään odottamaan lattiapostatusta. =)
VastaaPoista