Sohva

Minusta ei taida koskaan tulla konmarittajaa tai muuta vastaavaa säntillistä tavaran hävittäjää. Kotini on täynnä tavaraa joilla on muistoja, tarinoita ja eletty elämä. Pidän niistä kaikista, joitain suorastaan rakastan. Sen mistä en pidä tai tarvitse osaan kyllä laittaa kiertoon. Talomme on rakennettu uusrenessanssin kultavuosina, 1892 jolloin sisustus oli runsasta, rönsyilevää, tummia värejä, paksuja verhoja, tilpehööriä, tauluja, mahdollisimman paljon kaikkea. Joten ei minusta meille edes sovi hillitty ja pelkistetty tyyli.

 Tyylilleni olen uskollinen. Kun meille tarjottiin vanhaa puusohvaa kunhan vain noudamme pois niin enhän minä voinut sanoa ei. Sohva on kaunis, pieni ja siro ja vieläpä hyvän värinen. Täysin kunnossa ja niin edelleen. Sohvaa ajateltiin ensin nuorimman pojan huoneeseen, poikakin olisi sen halunnut. Mutta, siellä sohva olisi ollut liian lähellä uunia ja uuni on kuitenkin talviaikaan käytössä viikoittain. Mietitään vielä pojan huoneen järjestystä ja sillä aikaa sohva saa olla vierashuoneessa.

 Vierashuone ei ole suurensuuri huone mutta niin vain sinne mahtui yksi sohva kahden sängyn lisäksi. Käänsin vain mummolan vanhan laverin toisinpäin ja sohva sujahti laverin paikalle.

 Sohvan mukana saimme siihen vartavasten tehdyn tilkkupeiton. Sehän sopi kun tilkkupeitoista pidän.

Eikä siinä vielä kaikki. Sohvalla on historia ja tarina. Me saimme me molemmat sohvan mukana. Historiaan ja tarinaan litttyvät valokuvatkin saimme taulun muodossa. Taulu laitetaan seinälle sohvan lähelle. Ja sohvan tarinan tulostan ja liisteröin sohvan pohjaan missä se seuraa mukana minne ikinä sohva matkaakin. Vielä kerran iso kiitos eteläiseen Suomeen. Olen edelleen otettu että sohva sai matkata juuri meille.

Tilkkupäivien ostokset

Tilkkupäivllä kun ollaan niin rahapussiin on syytä varata paljon rahaa. Minulla ei ollut paljon joten osokset olivat varsin kohtuulliset. Eikä mitään pakkotarvetta uusille kankaille ole,  vaikka sehän ei tietysti ostoksia estä.

 Kouvolan Konetikki oy:n osastolla oli myynnissä kangastehtaan näytepaloja edulliseen hintaan. Vähän erilaisia kankaita, jopa ihan uniikkeja. Bambit ja mustapohjainen metsäkangas vetosivat niin että ne oli ostettava. Kouvolalaisille vinkkaisin että käykäähän liikkeessä katsomassa vieläkö näitä jäi, valikoimaa oli kaikenlaisista kankaista, batiikista kissoihin.

 Eikä se bambeihin jäänyt, kolme nippua lintukankaita kilahti kassan kautta kotiin. Ylhäällä oikealla oleva lintunippu oli ostettava siksi että sekaan oli eksynyt kangas jossa painettuna kissantassuja.

 Tassut tulevat kaveriksi tälle nipulle jossa oli kissakangasta ja muita aiheeseen sopivia kankaita. Maksoin viidestä nipusta yhteensä 17,50 euroa ja sain sillä rahalla 14 erilaista kangaspalaa. Ei hullumpi hinta kun suurimmat palat on n. 50x40cm. Jokainen tilkkukankaita ostanut tietää että sellaisesta palasta saa pulittaa yleensä vähintään viisi euroa.

 Kangastehtaan näytepalojen parissa mentiin eteenpäin. Toisella myyjällä oli pengo-kori josta ostin 1,5 eurolla ylläolevat palat. Täksi pääsiäiseksi tuskin mitään ehdin ommella, mutta ehkä ensi vuodeksi.

 Sysmäläinen Textiikki oli tuonut myyntiin lastenaiheisia trikookankaita tilkkutyökankaiden lisäksi. Mummin mussukalle ostin puolen metrin palan retki-kangasta. Josko äitini ompelisi saumurillisena ihmisenä tuosta palasta paidan kesäksi. Trikoissakin meinasi olla runsauden pula, kaikki yhtä ihania ja niin vaikea päättää mitä kangasta ottaa. Puolen metrin pala maksoi 10e.

Tilkkuilun yksi aate on kierrätys. Niipä paikalle oli tehty piste johon sai tuoda kankaita, lehtiä ynnä muuta aiheeseen liittyvää. Minä vain nipun omia kankaitani ja vastineeksi otin kahta kangasta. Sinipohjaista lasten kangasta ja ruskeata kukkakangasta. Kukkakangasta olikin iso pala, n. 150cm. Sen taidan säästää jonkun työn taustakankaaksi, niistä tahtoo olla aina pula.

Nyt kankaat ovat pesukoneessa kutistuspesussa, ja kun vielä kerran ei puutarhatöihin pääse, taidan laittaa pääsiäisenä ompelukoneen töihin. Materiaalia on.

Tilkkujen lumoa

Nyt on tämä nainen poikki ja väsynyt. Koko päivä tilkkupäivillä jalkojen päällä milloin missäkin pisteessä työskennellen. Pienen kierroksen ehdin tehdä myyjien pöydässä ja näyttelytöitä katsellen.

 Yleisölle tilaisuus on auki huomenna sunnuntaina klo 11-15. Tulkaahan kaikki paikalle Lahden Sibeliustalolle. Pääsymaksu 5e sisältää näyttelyt, luentoja ja pääsyn erilaisten tarvikkeiden ja kankaiden myyjien pöytiä ihailemaan ja ostoksia tekemään. Paikalla on toistakymmentä alan myyjää.

 Lahden tilkkupäivät ovat Tilkkuyhdistyksen ja sen alla toimivan kolmen killan, Lahden, Heinolan ja Hollolan järjestämä. Kaikilla killoilla on oma myyntipöytä joissa valmiita käsitöitä ja arpoja myytävänä. Ensi vuonna päivät ovat Kemissä ja silloin järjestäjinä yhdistys ja Kemin alueen killat.

 Yksityiskohta pääsiäisaiheisesta työstä.

 Patalappujen näyttely.

 Liila ja vihreä toimivat hyvin yhdessä.

 Maanläheisiä sävyjä.

Erittäin paljon värejä.

Nyt jaloille lepoa ja huomenna uudestaan.

Ehkä tavataan jos tulet paikalle Sibeliustalolle.

Tilkkulatu 2016

                                          

Tervetuloa!

Ristiäislahja

Tänä vuonna on valmistunut ainakin yksi tilkkupeitto, ristiäislahja pienen pienelle tyttövauvalle. Vauvoille tekemieni peittojen värit valitsen intuition mukaan. Tällä kertaa vaaleanpunaista ja hentoa liilaa, juuri saajalleen sopivat värit.

 Vaaleanpunaisen ja liilan sidosväriksi valikoitui vadelmanpunaista. Peitossa on pari kangasta jotka ovat seuranneet mukanani pitkään, niillä on jokaisella oma merkitys, kuten tuolla numero ykkösellä joka näkyy vasemmassa reunassa. Tyttövauva on vanhemmilleen ensimmäinen. Tykkään laittaa peittoihin piilomerkityksiä tai saajalleen tärkeitä asioita jos se suinkin vain onnistuu valittujen kankaiden myötä.

 Oli ihana päästä kuvaamaan peitto talviseen maisemaan, pakkasen lauhtuminen mahdollisti kuvauksen. Kerran jo yritin aiemmin mutta kamera jäätyi samantein.

 Tämänkin peiton kanssa kävi niin että kaikki kankaat löytyivät omista varastoista. Välipehmusteen, flanellin ostin jo edellistä peittoa varten niin että riittää tähänkin. Nyt kyllä alkaa olla vaaleanpunaiset, liilat ja muut punaiset kankaat vähissä.

Ristiäiset olivat eilen, peiton lisäksi vauva sai lahjaksi niiskuneitimukin, kulhon ja lautasen. 

Tyttövauvalle

Tämä peitto on ollut valmiina jo muutaman viikon. En laittanut kuvia blogiin ennen kuin tämä oli perillä pienellä veljentyttärellä. Väritoiveita ei ollut ja sain vapaat kädet tilkkupeiton toteuttamiseen.

 Punainen on luonnossa punaisempi kuin kuvassa. Punainen reunakangas on itsevärjäämääni kangasta. Samaa on ruutuina peiton keskelläkin. Oli tuossa joku muukin itse värjätty kangas. Taitaa olla yksi punaisen kirjava kangas. Joskus on hauska värjätä jo valmiiksi kirjavaa kangasta, sellaista joka sellaisenaan ei ole ehkä niin kaunis, mutta kun antaa kankaan  pohjavärille uuden värin niin lopputulos voi olla täydellinen.

 Harmaat kirjavat on muumikangasta. Tähän peittoon meni melkein kaikki ja on harmillista ettei sitä saa enää lisää mistään. Tämäkin pala oli löytö Finlaysonin tehtaanmyymälän palakorista. Oli moneen paikkaan soveltuvaa. Tässä on linkki peittoon jossa käytin samaa muumi-kangasta mummin mussukan tilkkupeittoon, *klik*. Muut kankaat on nekin omien varastojen aarteita. Yhtään kangasta en ostanut, paitsi väliin tulleen flanellin.

Seuraavakin tyttövauvan tilkkupeitto on jo ommeltu ja valmis. Se pitää vielä kuvata ja antaa lahjaksi viikonlopun ristiäisissä, sitten saan kuvat blogiin ja kaiken kansan nähtäväksi.

Tilkkutöitä suuremmassa mittakaavassa on nähtävissä Lahdessa 19.-20.3.2016 jolloin järjestetään valtakunnalliset tilkkupäivät Sibeliustalolla. Minunkin töitä on tulossa sinne esille ja katsottavaksi. Perinteisesti tapahtuma on ollut auki yleisölle sunnuntaina. Olen siellä töissä koko viikonlopun, infoan tapahtumasta lisää lähempänä.

Tyttövauvalle

Viime viikko oli melkoisen hektinen. Jokaiselle illalle oli ohjelmaa ja päivät tein normaalia 9,5 tunnin työpäivää. Keskiviikkona pidin kyllä vapaapäivän, mutta senkin käyttö oli tarkkaan ohjelmoitu. Ei haitannut, tekeminen oli mieluista. Sain vihdoin ja viimein ommella valmiiksi eräälle pienelle tyttövauvalle lahjaksi tulevan peiton.

Kaikki kankaat ovat taaskin omista varastoista. Näinä hetkinä ei tunnu yhtään pahalta, että on joskus hamstrannut kankaita pitkin maailmaa, enpä olisi kangaskauppaan ehtinyt. Tässä peitossa on ainakin Thaimaasta tuotua kangasta, mutta myös itse värjättyä, uusiokäytettyä kangasta.

 Peitto on tehty kokonaan 8x8 cm neliöistä. Reunuksesta tein hyvin kevyen, siitä pinkimpi raita on omaa värjäystuotantoa.

 Sävyistä tuli hyvät, vaikka osasta kankaista epäilin, että kuinkahan sopivat joukkoon. Tälläkin kertaa kannatti olla rohkea ja ottaa tuokin ruudullinen lila mukaan. Tasapainottaa hyvin muuten niin kukikkaita kankaita.

Kangasvarasto hupeni ihan hyvin punaisten kankaiden osalta (olen järjestänyt varaston värien mukaan), mutta silmäilin muutkit värit läpi. Siivouksen kangaslaatikot ainakin vaativat, ja silppulaatikko olisi syytä käydä kunnolla läpi. Joko ommella palaset pois tai etsiä joku joka tarvitsee niitä minua enemmän. Ompelutarvikkeille suunnattu kaappi nimittäin pursuaa jos jonkinlaista kankaanpalaa ja tarviketta. Taidan uhrata puuhalle yhden vapaapäivän vielä tämän syksyn aikana.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Taas se iski, yksi lempisanonnoistani. On tehty tilkkupeittoja milloin mihinkin taloon uuden perheenjäsenen syntymän johdosta, mutta oma lapsenlapsi, se ensimmäinen ja ainoa on ollut ilman, ja täyttää ensi viikolla jo 10 kuukautta. Asia oli pakko korjata nyt ja heti, sillä jonossa on jo peitto pienelle tytölle. Ja arvatkaa himoittaako sen ompelu, sillä viimeiset vuodet kaikki peitot ovat menneet pojille. Pääsen pitkästä aikaa sukeltamaan pinkkiin ja liilaan kangasmaailmaan. Oi ja voi.

Tytär valitsi kankaat varastoistani jo monta kuukautta sitten. Erittäin hyvin valittu, musta, harmaa ja turkoosi sopii hyvin yhteen. Lomassa on värikästä muumia, niin ei käy liian yksitotiseksi. Tausta ja ulommainen reunus on yhtä ja samaa kangasta, eli lakanaa. Joskus tulee edullisemmaksi ostaa lakana kuin metritavaraa kangaskaupasta. Vuorina on puuvillaflanelli.

 Harmaa ja kirjava muumi on samaa kangasta, mutta värien takia sitä ei ihan heti huomaa.

 On niissä muissakin tekemissäni peitoissa rakkautta mukana joka saumassa, mutta tässä on jotain ihan erityistä. Onhan se tehty oman jälkeläisen jälkeläiselle.

 Ja tässä se jälkeläisen jälkeläinen. Ihana töyhtöhöttiäinen oli täällä viime yön hoidossa. Aamupalaksi tarjoiltiin paistettu kananmuna jonka vilpertti yritti syödä näppärästi ilman käsiä. Ei siistit lapset katsokaas käsiään likaa. Mummi tuli kuitenkin hätiin ja syötti paistetun kanamunan pienelle pieninä palasina suoraan suuhun. Joku on kietonut mummin jo pikkusormensa ympärille.

Nyt on suutarin lapsella kengät, eli tilkkuilijan tyttärenpojalla tilkkupeitto.

Näyttelyyn

Lahden Tilkkukilta järjestää syyskuussa näyttelyn uudessa Lehtiojan palvelukeskuksessa. Kaikki jäsenet saivat pyynnön kaivella nurkkiaan jotta näyttelyyn saadaan mahdollisimman paljon töitä esille. Minäkin kävin läpi omat kotona asuvat työni, suurin osahan on lahjoitettu eteenpäin koska yleensä teen tilkkuja lahjaksi muille. Mutta jotain on.

Ensimmäikseksi tiesin, että palvelukeskukseen lähtee Salpausselän syksy joka on aina esillä salissa.

 Tämä on aina vaan yksi lempityöni, kaikin puolin onnistunut toisin kun taas nämä kuvat.

 Toiseksi näyttelytyöksi valitsin työn joka oli meillä entisessä kodissa portaikon seinällä niin, että kun astui ulko-ovesta sisään, näki ensimmäisenä tämän tilkkutyön. Nyt täällä Arvilassa sille ei oikein ole löytynyt paikkaa mikä on vähän harmi. Työn nimi on koruttomasti Mummon tilkut, versio 2.

 Nimi tulee siitä, että näiden kumpaisenkin tilkkutyön tilkut olen saanut mummoltani joka säilöi niitä 1960-1970-lukujen taitteesta asti 2000-luvun ensihetkiin jolloin hän antoi tilkut minulle. Tilkut jo itsessään ovat jotain käsittämättömän hienoja, PMK:n näytepaloja joita tosiaan oli yksi iso pahvilaatikollinen. Vielä suurempi merkitys on sillä, että ikäänkuin perin ne mummoltani. Jos siksikin niiden kuuluu olla esillä.

Näyttely on avoinna myös yleisölle, kunhan tarkat ajat varmistuvat laitan infoa tänne blogiinkin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, uniikkeja töitä joita ei muualla näe.

Poikavauvalle

Talvilomalla aloitettu peitto valmistui viikonlopun aikana. Aikaa sen tekemiseen olisi ollut aiemmin, mutta en päässyt mieleni kanssa yksimielisyyteen peiton tikkauksesta. Valinta johon päädyin, on mielestäni sangen kelvollinen.

Väriä tässä peitossa ainakin on.

Jos tämä työ menisi joskus näyttelyyn, olisi sen nimi kaleidoskooppi.

Jos ei syö, ei jaksa.

Ei ainakaan lomalla. Tänä aamuna oli ihana kun kännykkä ei soinut normimaanantain tyyliin kello 5:15. Sai nukkua ja loikoilla sängyn pohjalla ihan niin pitkään kuin halusi. Aamupala oli kymmenen pintaan vaikka normaalisti syön sen kuuden aikaan. Tähän voisi vaikka tottua!

Tiedossa oli ja on fyysisesti tosi tosi raskasta puuhaa, eli tilkkutöitä. Vaatii siis kunnon ruokaa. Mun ruoka oli tänään nimeltään, ota mitä kaapista löydät.

Ensin hellaan tulet, sitten pannu kuumenemaan. Pannulle reilu köntti voita ja kunnon loraus oliiviöljyä. Perään   yksi keltainen paprika, kolme porkkanaa, desi itse kasvatettuja herneitä ja puolikas kiinankaali. Viereen toinen pannu, siihenkin voita ja oliiviöljyä.

 Sitten sotketaan kasvikset keskenään. Paistetaan haluttu kypsyys ja väri. Viereisellä pannulla paistui samaan aikaan pieni paketti broilerin suikaleita. Lopussa kippasin broilerit kasviksiin ja jaoin kasan kahdelle lautaselle. Toiselle lounas, ja toiselle päivällinen. Päivän kasvisannos on kasassa.

 Kasvisten ja broilerin kypsyessä ehdin silittää aamusella leikkaamani ja ompelemani tilkut. Seuraava operaatio on tasata palat ja leikata ylimääräiset pois. Sitten mallataan pöydälle ja mietitään miten leveät välit teen mustasta kankaasta. Kultainen leikkaus on hyvä ohjenuora tässäkin. Tulee silmälle sopusuhtaisin tulos.

Nyt on päivätee juotu ja nautittu puolet päivän suklaa-annoksesta. Takaisin tilkkujen pariin!

Lomaa

Milloinkohan olisi lomaa riittävästi? Kohta paukkuu pidettäväksi 38 päivän vuosilomastani viimeiset viisi, mutta silti tuntuu, että loman tarvetta olisi enemmänkin. Syynä voi olla viime aikoina vaivannut väsymys yhdistettynä pitkiin työpätkiin ilman vapaita, herätykset aamuviideltä ja se anemia. Tai sitten ihan lorvikatarri.

Lomasuunnitelmia ei ole, eikä tule. Ei ole tavoitteita, ei aikatauluja, ei mitään. Pieni ajatus on siitä, että lomalla nukun pitkään, luen mahdollisimman monta kirjaa, ehkä vähän ulkoilen. Ja teen yhden tilkkutyön valmiiksi.

 Tammikuussa syntyi pieni poika jolle olen ajatellut tehdä tilkkupeiton lahjaksi. Väreiksi ja sävyiksi valitsin mustan, kirkkaan punaisen, vihreän ja keltaisen. Tuon pinossa olevan oranssin ehkä tiputan pois. Ja mietin vielä sinisen vaihtamista turkoosiin. Musta tulee olemaan aika isossa roolissa, tässä peitossa ei tarvitse olla mitään hempeää. Tarvitaan kirkkaita, kunnon värejä. Kuvaan en onnistunut  vangitsemaan kankaiden oikeaa kirkkautta, mutta käyttäkää mielikuvitusta.

  Kankaat on odotelleet leikkaajaa jo viikon verran salin pöydällä. Yksinkertaisesti ei ole ollut yksikään ilta sopivaa rakoa käydä kankaiden kimppuun. Pieniä, liian lyhyitä hetkiä on, mutta haluan, että kun ryhdyn työhön, saan tehtyä sen kerralla valmiiksi. Toisaalta, ne iltojen asiat ovat olleet kovin tärkeitä etappeja elämässä. Kuten eilen esikoululaisemme kouluun ilmoittautuminen. Aivan mahtavaa, ettei kaikki vielä toimi nappia painamalla.

Koululle pääsi ilmoittautumaan henkilökohtaisesti paikan päälle. Rehtori oli aulassa vastaanottamassa ja kättelemässä, opettajalta sai lomakkeen täytettäväksi, ja kun sen palautti, sai lappusen tutustumispäivästä ja lukujärjestyksen. Pieni,mutta tärkeä hetki tulevalle koululaiselle ja koko perheelle. Ensi syksystä alkaen olemme kouluikäisten lasten vanhempia. Kääk, ei kannata ajatella, että yksi on lentänyt jo pesästäkin.

Mummon tilkuista

Salin seinällä on minulle arvokas tilkkutyö. Ei arvokas rahallisesti vaan henkisesti. Työhön käyttämäni tilkut ovat siitä laatikosta jota mummoni oli jemmaillut 1960-70-lukujen vaihteesta vuosituhannen vaihteeseen, jolloin laatikko päätyi minulle. Laatikko sisälsi ison, siis oikeasti ison kasan 60-70-lukujen kankaita pieninä näytepaloina. Salin tilkkutyöhön käytin laatikosta kaikki ruskeansävyiset tilkut sekä niihin sopivia syksyisiä sävyjä.

 Työ on ollut joskus näyttelyssä, siksi sillä on nimi: Salpausselän syksy.

 Löydätkö kuvasta tuttuja kuoseja? Kankaat ovat keskenään erilaatuisia, mutta asettuivat työhön ihan nätisti n. 5x5cm tilkkuina. Reunus ja välikaistale on mustaa puuvillaa.

 Tämä on yksi lempitöitäni, siksikin se on on saanut seinän lähes omakseen.

Harmi että laatikon tilkut alkaa olla kaikki käytetty. Ei näitä aitoja vintage-tilkkuja saa enää mistään.

edit. *klik* niin pääset näkemään ne kaksi muuta työtä jotka on tehty mummon tilkuista

Iltojen iloja

ja aamujen tuskaa, herätykset sysipimeissä aamuissa kello 5:30 ovat vain niin jotain johon minua ei ole luotu. Totunkohan koskaan?

 Blogiinkaan en ole ehtinyt sillä puikot ovat taas vieneet iltaisin mennessään. Tällä kertaa työn alla tyttären sukat jotka äitini korjasi jo kerran. Ja taas on kantapäät rikki.

 Korjauslankana Novitan nalle luontopolku, sävynä kaarna. Aika kaunis ruskea, tekee mieli hakea lisää lankaa ja  tehdä itselle sukat.

 Toinenkin projekti on kesken. Muuten valmis, mutta reunukset vailla ompelua ja viimeistelyä.

Ensi viikolla pitäisi jo antaa saajalleen, pienelle pojalle.

Mukavaa loppuviikkoa, nukkukaa pitkään te jotka voitte!