maanantai 21. marraskuuta 2016
Sohva
Minusta ei taida koskaan tulla konmarittajaa tai muuta vastaavaa säntillistä tavaran hävittäjää. Kotini on täynnä tavaraa joilla on muistoja, tarinoita ja eletty elämä. Pidän niistä kaikista, joitain suorastaan rakastan. Sen mistä en pidä tai tarvitse osaan kyllä laittaa kiertoon. Talomme on rakennettu uusrenessanssin kultavuosina, 1892 jolloin sisustus oli runsasta, rönsyilevää, tummia värejä, paksuja verhoja, tilpehööriä, tauluja, mahdollisimman paljon kaikkea. Joten ei minusta meille edes sovi hillitty ja pelkistetty tyyli.
Tyylilleni olen uskollinen. Kun meille tarjottiin vanhaa puusohvaa kunhan vain noudamme pois niin enhän minä voinut sanoa ei. Sohva on kaunis, pieni ja siro ja vieläpä hyvän värinen. Täysin kunnossa ja niin edelleen. Sohvaa ajateltiin ensin nuorimman pojan huoneeseen, poikakin olisi sen halunnut. Mutta, siellä sohva olisi ollut liian lähellä uunia ja uuni on kuitenkin talviaikaan käytössä viikoittain. Mietitään vielä pojan huoneen järjestystä ja sillä aikaa sohva saa olla vierashuoneessa.
Vierashuone ei ole suurensuuri huone mutta niin vain sinne mahtui yksi sohva kahden sängyn lisäksi. Käänsin vain mummolan vanhan laverin toisinpäin ja sohva sujahti laverin paikalle.
Sohvan mukana saimme siihen vartavasten tehdyn tilkkupeiton. Sehän sopi kun tilkkupeitoista pidän.
Eikä siinä vielä kaikki. Sohvalla on historia ja tarina. Me saimme me molemmat sohvan mukana. Historiaan ja tarinaan litttyvät valokuvatkin saimme taulun muodossa. Taulu laitetaan seinälle sohvan lähelle. Ja sohvan tarinan tulostan ja liisteröin sohvan pohjaan missä se seuraa mukana minne ikinä sohva matkaakin. Vielä kerran iso kiitos eteläiseen Suomeen. Olen edelleen otettu että sohva sai matkata juuri meille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi, miten ihanat vanhat valokuvat! Vanhoissa esineissä ja huonekaluissa on ihanaa nuo historian kerrokset. :) Sinulle on tunnustus blogissani.
VastaaPoistaKiitos tunnustuksesta. Vanhoissa esineissä on sitä jotain, ja monet niistä ovat niin hyvin tehtyjä että ovat melkein ikuisia.
PoistaEi et ole konmarittaja - meillä puusohvan päällä pitää sitkeästi majaa epälukuinen määrä vaatteita ja muuta tavaraa. Siivoan sen säännöllisesti, mutta vaakatasot vetävät puoleensa kaikkea kädestä laskettua. Niin että onhan teillä siistiä!
VastaaPoistaMeillä vierashuone pysyy siistinä mutta muualla ne tasot on just mun ongelma, lasken kaiken käsistäni ja siihen jää :D Niitä ei sitten kuvissa näykään.
PoistaOisitpas arvannut laittaa kuvan vierashuoneesta semmosesta kulmasta, että oisin nähnyt, miten olet vuoteet saanut mahtumaan. Meillä varanukkumapaikka on pientäkin pienempi huone, jossa pyörittelen kolmea sänkyä epätoivolla. Tuleva joulunaika on jo mietinnässä, kun yövieraita saattaa olla puoli tusinaa.
VastaaPoistaSellaista kuvaa ei pysty ottamaan mutta kolmas sänky on vaaleansinistä sohvaa vastapäätä samoin päin kuin sohva. Niiden väliin jää ikkuna. Lattiatilaa on juuri maton verran. Ihan sopivasti kun ei mummin mussukka edes leiki tuolla vaan tuo lelut sinne missä on muukin väki. Kolme sänkyä/sohvaa mahtuu kun ovat kaikki siroja ja pieniä.
PoistaSohva löysi selvästi oikean kodin. Uskomatonta, miten siinä on ihan samoja sävyjä kuin olette teille maalannet, ainakin kuvat teidän eteisestä tulevat nyt mieleen, ja eikös koko talokin ole suunnilleen sohvan värinen? Ryijykin on kuin juuri tuon sohvan yläpuolelle tehty.
VastaaPoistaIhan oikean kodin löysi. Eteisessä on ihan samaa sinistä/harmaata. Sohva sopisi sinnekin loistavasti. Talo on vaalean harmaa, melkein valkoinen. Ryijy jäi salista ylimääräiseksi mutta halusin sen seinälle. Sohvan haussa pääsin vielä tapaamaan kaksi kaunista blogikissaneitiä, tuli monta kivaa asiaa yhdellä reissulla.
PoistaKaunis sohva ja kivan värinen. Hieno kun sait nuo kuvat sohvan mukana.
VastaaPoistaMinustakin hienoa että kuvat tuli mukana. Toisessa kuvassa näkyy vähän sohvankulmaa.
PoistaMinäkään en ole mikään Kondo-fani.... Vanhat tavarat ja niiden tarina on ihan parasta! Ne luo tunnelmaa. Muutenkin tuo sohva on ihan täydellisen värinen! Ja varmasti kestävä! Mukavaa päivää! :)
VastaaPoistaTavarat tarinoineen ovat kiehtovia, siksi tykkään museoistakin. Sohva on kivan värinen.
PoistaAika monella taitaa olla se käsitys, että "marituksen" ideana on hankkiutua kaikista tavaroista mahdollisimman tehokkaasti eroon, siten että kodista tulisi pelkistettyäkin pelkistetympi. Väärin!
VastaaPoistaEhkä tuo harhaluulo on saanut alkunsa siitä, ettei monet ole lukeneet Kondon opusta ollenkaan, vaan pelkkiä mediassa esitettyjä käsityksiä, joissa usein onkin, lievästi sanottuna, oikaistu mutkat suoriksi.
Ideana nimenomaan on säilyttää kaikki itselle rakkaat, tärkeät ja iloa tuottavat esineet. Sellaisia ei missään nimessä neuvota hävittämään! ❤
Myönnän, en ole lukenut Kondon opusta. Ehkä siksi että en koe eläväni sellaisen tavaran keskellä jota en hallitse vaikka kaikki siitä ei ole rakasta tai tärkeää tai tuota iloa. Osa tavaroista on olemassa vain siksi että jos seuraava sukupolvi sattuu siitä pitämään eli sillä on historia tai tavara vain yksinkertaisesti on niin käytännöllinen että se on pidettävä.
PoistaMutta onneksi jokainen saa tehdä omasta kodista oman näköisen :) Minulla se on runsas.
Hieno sohva ja pidän sen kevyestä ilmeestä ja väristä.
VastaaPoistaMinustakin sohva on kevytilmeinen ja yksinkertainen muodoltaan, käy monenlaiseen sisustukseen.
PoistaUpea sohva ja tilkkupeitto! <3
VastaaPoistaT. Tanja
Kiitos, niin on :)
PoistaKerro meille lukijoillekin joskus tuon kauniin sohvan tarina :)
VastaaPoistaHuomasin vasta nyt tämän päivityksen. Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että ryijyssä oli samaa väriä kuin sohvassa. Hienoa, että sohva sai kodin. Heh - tapasit muuten kaksi kissarouvaa, et neitiä, tai pitäisikö sanoa ex-rouvaa. :)
VastaaPoista