Puutarhahaaveita

Rauha ja talvi on laskeutunut puutarhaan. On hyvä hetki miettiä niin mennyttä kesää kuin tulevaa kesää. Menneen kesän haaveet ovet menneen kesän juttuja mutta ensi vuoden haaveet ovat vielä vaaleanpunaista hattaraa omassa mielessä. Realistisia ja vähemmän realistisia, molempia pitää olla. Yltiöpäisiä, mielettömiä. Pieniä, toteuttamiskelpoisia.

 Suurin haave on uusi iso kasvihuone. Sen eteen tein kyllä menneenä kesänä liian laiskasti töitä. Tiilikasa on nyt lumen alla samassa tilassa kuin kuvassa. Ei riittänyt aika enempään tiilien putsaamiseen. Sain vain vaivaiset kolme pino aikaiseksi. Syytän itseni lisäksi kuivaa syksyä. Fakta on se, että laasti irtoaa paremmin märkänä kuin kuivana.

 Lisää liljoja, ehdoton ykkösjuttu ensi kesän hankinnoissa. Mahtavia syyskukkijoita ja niistä minulla on selkeästi pulaa. Ei ehkä ihan niin pinkkejä kuin kuvan "Arbatax" mutta värikkäitä haluan. Ei mitään liian mietoa tai pliisua. Liljoihin liittyy haave päästä ensikin keväänä Türin kukkamarkkinoille toukokuussa. Sieltä ostaisin liljan poikineen.

 Maksaruohoja on saatava lisää, kaiken värisinä ja kokoisina. Ihan kokeiluksi ja myös varmoja kukkijoita. Ehkä tässäkin voisi kääntyä Türin puoleen kotimaisten taimitarhojen lisäksi. Tässä kohtaa on hyvä haaveilla että puutarhassa on tilaa kaikille uusille haavehankinnoille.

 Ensi kesänä arboretumin kivipuro on saatava rikkaruohottomaksi. Kun kerran kaksinkertainen kangas ei auta niin otan käyttöön myrkyt vaikka haluan välttää niitä viimeiseen saakka. Ihan ensimmäiseksi keväällä tulen kuitenkin kokeilemaan jonkinlaista sitruunahapon/etikan/kuuman veden seosta. Jos se ei auta niin sitten perään pahempia aineita. Keltajapaninangervorivin haaveilen olevan ensi kesänä iso ja tuuhea.

 Lempilapseni puutarhassa, luumulehdon, soisin olevan vihdoin ja viimein kasvien osalta valmis. Haaveeksi jää jos talvivaurioita tulee. Eikä viime kesänä istutetut taimet ole vielä täydessä loistossa vaikka kuinka kävisi tuuri. Yhteen laatikkoon haaveilen kokeilevani taas sipulien siemenistutusta. Viime kesänä onnistui erinomaisen hyvin.

Puutarhan uusi alue, rinnepuutarha. Sen suhteen pihisen ja puhisen. Vuohenputken hävitys saa näkemään punaista ja vuodattamaan hikeä ja verta. Tämänkin kanssa loppui aika kesken. Aikatauluttomuudesta on hyötyä, saa olla valmista vaikka vasta viiden vuoden päästä. En istuttanut edes sipulikukkia alueelle kun en vielä tarkkaan tiedä miten kivimuuri ja istutusalueet muotoutuu. Puumaja saanee lähtöpassit ja tilalle jotain varjossa viihtyvää köynnöstä. Paikka on hankala, melkoisen kuiva. Keväällä auringossa ja puiden lehtiaikaan varjossa. Mietin jo yltiöpäistä suunnitelmaa miten tähän johdetaan päärakennuksen katolta sadevedet ja näin kastelu hoituisi itsestään. Pitää puhua asiasta sopivalla hetkellä perheen pellepelottomalle, ehkä ratkaisu löytyy.

Mitä haaveita teillä lukijoilla on?