Terveiset mummilasta

Arvilasta tuli muutama vuosi sitten mummila kun minusta ja miehestäni tuli mummi ja pappa. Lapsenlapset ovat joskus yökylässä, pieninkin on päässyt jo pari kertaa. Tällä viikolla isovanhempien apua tarvittiin vähän enemmän ja kaksi murusta on yöpynyt meillä kolme yötä. Juuri sain porukan unille, huomenna koittaa kotiinpaluu.

 Tänään tehtiin retki oman kylän uimarannalle. Lahden Launeen perhepuisto oli suunnitelmissa mutta todettiin se liian lämpimäksi paikaksi helteellä, mieluummin veden äärelle vilvoittelemaan.

 Täällä kotona on ehditty ihmetellä ötököitä, syödä kirsikoita, mansikoita ja vadelmia omasta puutarhasta. On silitelty kissoja ja tutkittu niiden saalistamaa hiirtä.

 Puutarhassa en siis ole ehtinyt viettää aikaa kuin pienen hetken tänään. Luumulehdon 'Laura' kyläkurjenpolvesta on tullut parissa vuodessa valtava pensas.

 Ja saa tullakin. Kerrotut, valkoiset kukat ovat oikein kauniit. Ja tuntuu ettei tämä ole yhtään ronkeli kasvupaikkansa suhteen, kesti hyvin myös alkukesän kuivuuden.

 Virosta tuotu laukka myytiin nimikkeellä narsissilehtinen laukka. Viime kesänä uskoin sen kuolevan märkyyteen, on selkeästi kuivan paikan kasvi. Tänä kesänä teki paljon kukkia mikä on hyvä, sillä se tietää siementaimia, tarkoitus on levittää tätä muuallekin.

 Lidlistä viime kesänä hankittu köynnösruusu ei näytä olevan köynnösruusu. Kasvattaa varren ja sen päähän kukan eli joku jaloruusu tämä on. Ei siinä mitään, mutta saattaa jäädä ajan kanssa viereisten ruusujen varjoon. Kun ajattelin köynnösruusuksi niin en jättänyt kovin paljoa tilaa ympärilleen.

Helteinen sää on saanut kultakuoriaiset liikkeelle. Tämä yksilö yritti hukuttaa itsensä rosa rugosa 'Soinnun' sisään. Syvemmälle ei päässyt.

Huomenna jos sää sallii olisi vuorossa parin kasvin siirto luumulehdosta rinnepuutarhaan ja mustikkametsäänkin pitäisi kiva ehtiä.

Käyttötarkoituksen muutos

Aika kuluu, ja asiat muuttuu. Neljä ja puoli vuotta talossamme oli leikkihuone. Olisi leikkihuoneelle edelleenkin tarve, mutta sen tarpeen ohitti keskimmäisen pojan tarve omalle huoneelle. Nyt työni joustaa oman perheen hyväksi.

Mitään suurta muutosta huoneeseen ei tullut kiinteiden osien osalta. Mutta muu muuttui täysin. Leluja ei ole.

 Matto on kirpparilta, olin viemässä sitä jo takaisin myyntiin, mutta vaihdoinkin valkoisen maton tähän. Valkoinen saa lähteä myyntiin. Nojatuoli on pappani vanha, verhoilutin sen uudestaan muutama vuosi sitten. Sänky on oman lapsuuteni sänky, minulle rakas. Vaatekaapit ovat Ikeasta, toinen on heti ovesta mentäessä vasemmalla, mutta sitä ei kuvissa näy.

 Kirjahyllyt saivat jäädä paikoilleen, alemman isovanhempieni varastosta löytyneen hyllykön valloitti Aku Ankat, ylhäälle meni tietokirjaosasto jota pitäisi vielä täydentää yhteisen huoneen kirjahyllystä kunhan käyn senkin läpi. Ylähyllyt ovat kannattimineen Ikeasta. Tästä *klik* löytyy tarina alahyllystä.

 Mummilla on mussukka hoidossa ja voitte arvata kuinka toista kiinnostaa enon tavarat. Ja ihmettely on kova kun kaapeista ei enää löydykään leluja. Lelut vielä hakevat paikkaansa, mutta tuvassa saavat olla toistaiseksi.

 Oman kylän koulun huutokaupasta huudettu opetustaulu sai jäädä seinälle, käänsin vain esiin puolen jossa opastetaan pyöräilijöitä. Toisella puolella kerrotaan jalankulkijoiden säännöt. Eipä ne ole vuosikymmenissä miksikään muuttuneet.

Huone on vielä makuuni aika pelkistetty ja paljas, ehkä se sellaiseksi jääkin. 12 vuotta täyttävällä ei kovin paljoa tavaraa ole, ja ne mitä on mahtuu mainiosti kahteen korkeaan Ikean kaappiin. Ikkunan eteen minulla on etsinnässä pieni ja siro umpipuinen työpöytä. Ainoa vaatimus on edullisuus, kunnollakaan ei ole väliä, pöydän voin kunnostaa itse.

Huoneen uusi haltija on ollut kovin tyytyväinen, ainut mikä enää lasta polttelee on televisio omaan huoneeseen. Sitä varten on säästetty talvesta asti rahaa ja odotettu malttamattomasti hetkeä jolloin on oma huone omalle telkkarille. Nyt se hetki koitti.

Suunnitelmat uusiksi

Elämässä on pari faktaa jotka pätevät vaikka mitä tekisi. Kuten se, että lasten vatsatauti alkaa aina yöllä. Ja mieluiten niin, että olet itse arkivapailla tai on viikonloppu. Tärkeintä tietysti oli hoitaa lapsi kuntoon, eikä se etten päässyt tapaamaan ystävääni. Vapaita tulee, mutta tauteja ei toivottavasti lisää. Oli niin raju, että nuorin poika oksenti yöllä puolen tunnin välein. Seuraavan päivän makasikin omassa sängyssä ihan vapaaehtoisesti. Sairastamisen asteesta kertoo sekin, ettei halunnut pelata edes tabletillaan.

Samaan kohtaan sain idean vaihtaa leikkihuoneen järjestystä kun en oikein tykännyt uuden hyllyn sijoittumisesta vanhan järjestyksen aikaan. Opetustaulu jäi vielä entiselle paikalle, mutta sillekin voisi löytää uuden paremman paikan.

 Näitä hyllyjä ei siirretä vaikka kerrosänky asettuukin muutoksen myötä ihan tuohon alle. Työtilanteeni on toistaiseksi sellainen, että yläsängyssä ei nukuta. Joten tavarat saavat olla hyllyllä ihan rauhassa.

Pöytä tuoleineen siirtyi ikkunan alta pönttiksen viereen. Uunissahan ei ole tulia työpäivinäni, joten sen vieressä on turvallista leikkiä. Ja nyt ikkunan edustalla oleva sähköpatteri saa vapaammin lämmittää huonetta. Sängyn päädyssä olevasta korista siirtyy kirjat hyllyyn kunhan mies saa hyllyn seinälle ja minä hyllyn paikan päätetyksi.

 Kerrossänky on meillä lainassa, kiitos lainaajalle jos tätä luet! Sängyn alla ei ole lelulaatikkoa, vaan siellä on nukkumapaikka yhdelle lapselle. Näppärä mieheni teki laatikon ja pyörät siihen alle.

 Muumijuliste taitaa siirtyä tuohon isommalle seinälle ja hylly tulee julisteen tilalle, riittävän malatalalle jotta lapsetkin saa siitä kirjoja. Sitten tosin katsotaan voiko matkasänky olla tuossa kohdilla. Matkasänky on aikoinaan tyttärelle ostettu, ikää sängyllä on 20 vuotta, mutta on edelleen kuin uusi ja täysin ehjä. Patja vain on vaihdettu uudeksi.

Maanantaina saa työt kertoa mitä mieltä ovat muutoksesta, toivottavasti tykkäävät!

p.s. Jos joku ihmettelee missä kaikki lelut, niin ne ovat huoneen kahdessa kaapissa. Esille otetaan vain ne lelut joilla sillä hetkellä leikitään. 

Hylly

Varma kevään merkki on se hetki kun entisöintikurssilta alkaa sadella valmiita töitä kotiin. Eilen oli auto täynnä kotiin tulevia huonekaluja, mutta vielä viimeiseksi kahdeksi kerraksi jouduin ottamaan mukaan uuden työn jotten vallan toimettomana kurssilla pyöri.

Mutta siitä eilen aloitetusta työstä joskus syksyllä lisää, tässä on hylly jonka nappasin jossain kohtaa sellaiseksi välityöksi. Hylly on pelastettu kaatopaikkakohtalolta mummon ja papan jäämistöstä. Hylly oli häkkikomerossa ja siihen oli tuunattu jos jonkinlaista koukkua ja rimaa jotta söisi tavaraa maksimi määrän. Miehen mielestä hyllyn olisi voinut samantein polttaa, mutta minä en antanut. Ylimääräiset osat saa irti, ja väri on ihan helppo vaihtaa jos kirkkaan keltainen ei miellytä.

 Ja värihän vaihtui. Keltainenkin olisi ollut ihan ok, mutta ei oikein sovi meille, eikä etenkään leikkihuoneeseen jonne olen suunnitellut hyllyn laittaa. Uusi väri on ihan hentoisen harmaa.

 Hyllyn muotokielessä oli jotain niin minua puhuttelevaa. Ehkä se oli nuo yläosan kaarevat kulmat tai jokin muu, mutta hylly oli ehdottomasti säästämisen ja kunnostamisen arvoinen. Aitoa puuta ja tukeva.

 Leikkihuoneen tämän hetkisen työkäytön takia siellä on hyllylle vähän nihkeästi tilaa. Toinen paikka on muumijulisteen kohdalla, juliste voidaan siirtää toiselle seinälle. Kerrossänky on ehkä sitten vähän hullusti, mutta sille ei ole huoneessa muuta paikkaa.

Toinen vaihtoehto on sijoittaa hylly liikenneohjeita-opetustaulun paikalle. Tulee vähän kerrossängyn päälle, mutta sänkyä saa siirrettyä sivuun vielä sellaiset 15 senttiä. Opetustaulun voisi jättää hyllyn alapuolelle. Sitten taas jos tästä huoneesta tulee vielä joskus omien lasten oma huone, on hyllylle paljon enemmän mahdollisuuksia. Mutta en halua sitä mihinkään varastoon laittaa odottamaan aikaa "kun sitten joskus", niin ehkä lykkäämme hyllyn seinälle jo tänään.

Eilen toin kotiin myös klahvipöydän. Pöytä lähtee viikonlopuksi opiston näyttelyyn, mutta kunhan se palaa kotiin niin laitan kuvia pöydästä blogiin. Siitä tuli nimittäin kerrassaan onnistunut pöytä.

Muistakaahan arvonta, osallistumaan pääsee perjantaihin saakka sivupalkin raitaotuksen kuvaa klikkaamalla.

Kuva-arvoitus

Kissanpennut Pipsa, Pepsi ja Viiru ovat kadonneet kotipesästä. Tarkka löytää pennut keskeltä sota-armeijaa leikkihuoneen puolelta.

 Pipsa, väriltään kilppari on herkkä ja vähän arka pentu. Mieluummin katselee ensin sivusta ennen leikkiin osallistumista. Ulkonäöltään maailman suloisin kissaneiti. Turkki on pehmeä kuin silkki.

 Viiru on kaunis harmaaraitainen pentu, myös harkitsevainen luonteeltaan. Sukupuolesta en ole ihan varma, luulen vielä tytöksi.

 Pentueen rohkein on Pepsi. Tämän katin kun ottaa syliinsä, niin siinä retkottaa täysin rentona. Utelias kuin mikä eikä säikähdä ihan vähästä. Imurikin enemmän kiinnostaa kuin pelottaa. Tätäkin kaunotarta veikkaan tytöksi.

 Pennuille aukeni täysin uusi maailma kun tekivät retken leikki-huoneeseen jonka pojat ovat valloittaneet armeijalleen. Siellä on sulassa sovussa Lego Star Wars alukset, muut Star Warsit ja muoviset sotilaat panssarivaunuineen. Tuon valkoisen vanhempaa aikakautta olevan Lego Star Wars aluksen löysin kirpparilta keväällä muutamalla eurolla. Kaikki osatkin oli tallessa ja pojat tykkäsi kun kokoelmiin tuli taas yksi alus.

 Sotaleikkien jälkeen maistui uni yhden aluksen ja nukenrattaiden välissä jossa oli juuri kolmen pennun mentävä kolo.

On ne joka kerta yhtä suloisia!

Uutta leikkihuoneeseen

Joskus asiat tapahtuu kovin hitaasti. Ostin hoitolapsia ja nukkeja varten kirpparilta nukensängyn. Osto tapahtui jo viime vuoden puolella, ellei peräti jo viime syksynä. Sänky nökötti huoneen nurkassa ja nuket siinä, mutta petivaatteita siihen ei ollut. Yhdet kankaat oli kaivettu esiin ompelemista varten, mutta intoa ei ollut.

Kevätaurinko teki taas kummia, ja nyt on ompelukone sauhunnut uutta saumaa pölyt palaen. Nukensänky sai patjan ja muut vermeet alta aikayksikön kun tartuin toimeen. Ideakin muuttui hieman alkuperäisestä. Värikkään ja räväkän tilalle tuli yksiväristä ja hillittyä.

 Kaikki tarvikkeet löytyivät omien kaappien uumenista. Ja jäi sitä tarviketta vielä ylikin...

 Enpä ollut ainut joka sai jotain aikaiseksi. Olen töitteni aloittamisesta alkaen pyytänyt miestäni laittamaan koukkuja leikkihuoneen seinään kasseja ja roolivaatteita varten. Nyt seinään ilmestyi kolme vanhaa rautakoukkua.

 Ja heti tuli koukut tavaraa täyteen. Alin kuva sitä leikkihuoneen todellista elämää, ylempi se tilanne mistä minä tykkäisin.

Eipä muuta kuin leikin iloa!

p.s Tuo keskimmäinen vaate koukuissa on äitini yöpaita 60-luvulta. Lasten mielestä se on oiva prinsessan mekko!

Tiivistystä

Talosta alkaa loppua kaappitila kesken. Eihän meillä toki liikaa tavaraa ole, ihan kohtuudella. Kaappeja vain on liian vähän. Koska ihan kaiken tavaran hävitys tai uusien kaappien hankinta ei ole ajankohtaista, päätin hoitaa homman tiivistämisellä. Tarvittiin muutama ylimääräinen hyllylevy navetan uumenista ja pussillinen hyllykannattamia.

Kotona kaikki ei kuitenkaan käy aina niin kuin elokuvissa tai Strömsössä. Ensinnäkin hyllylevyt olivat liian suuria. Ei hätää, kävin eilen entisöinnissä ja koulun koneilla oli äkkiä leikattu pari levyä millilleen sopiviksi. Ja tänään sitten asentamaan. Vaan kuinkas kävi, eihän meillä ollut niitä kannattimia. Ihan varma olen että piti olla.

Muutama löytyi kun löytyikin ahkera penkomisen  ja pariin muuhun kaappiin kurkkamisen jälkeen, pääsin edes alkuun. Leikkihuoneen ensimmäinen kaappi sai jo kaksi uutta hyllyä uumeniinsa. Vielä yksi tuohon isoon väliin, ja sitten kaikki kaappiin suunniteltu mahtuu sen oven sisäpuolelle.

 Nyt minulla on niitä kannattamia, kiitos miehen, mutta kappas, hyllylevyt ovat loppu. Tiistaina on taas entisöinti ja siihen asti saan kärvistellä ilman. Fiksumpi nainen olisi vetänyt samantien 10 levyä oikean kokoiseksi. Joten tämän kaaoksen selvitys saa vielä olla.

 Kuten myös tämän. Poikien vaatteet alkaa olla niin suurta kokoa ettei kolme vaatepinoa meinaa mahtua samalle hyllylle. Tarvitaan siis monen monta hyllyä lisää. Nuo lelutkin vois samalla saada parempaan järjestykseen, niissä kun ei kuulemma ole yhtään ylimääräistä.

Ja voihan se olla, että tässä samassa hötäkässä tule sitä kirpparipaikankin täytettä.

Korjaa kori

Olen vähän semmoinen kori-ihminen. Eli suomeksi heikkoina kaikenlaisiin koreihin. Eikä riitä, että aina haalii uusia, vaan vanhojakaan en raaski heittää tai oikeammin polttaa pois. Gerbiilien tavaroilta jäi ylimääräiseksi muuten hyvä kori, mutta sanka oli mennyt ajan kanssa rikki. Päätin korjata korin ja samalla hiukan kaunistaa sitä.

Tarvikkeet: Risa kori, ilmastointiteippiä, suikale kangasta ja ompelukone.

 Kankaasta ommellaan reilun pituinen juuri sankaa leveämpi putkilo joka pujotetaan ompelun ja hikisen kääntöurakan jälkeen risaan sankaan.

 Sen jälkeen otetaan reilusti kiinni ihmeteipistä ja kieputetaan sitä sankojen ympärille samalla yhdistäen sangat. Ihan reunoille ei kannata teippiä viedä ettei vilku kankaan alta.

 Sitten vain vedetään putkilo koko sangan yli ja korjaus on valmis. Ja kukaanhan ei arvaa että kankaan alla on roudarinteipillä korjattu sanka.

 Valmiille korille löytyi heti käyttöä. Ompelin leikkihuoneeseen lapsille lattiatyynyt. Tämän hoitopaikan tämän vuoden teema on kirjat, sadut ja lukeminen. Pieniä lukuhetkiä varten tarvittiin pienet tyynyt pienten takamusten alle. Ikeasta löytyi sopivat pienet tyynyt naurettavan edullisesti (0,75e/kpl) ja omasta kaapista sopivaa kangasta. Tietenkin sinistä kun kerran ollaan talon sinisessä huoneessa.

 Kuopus halusi heti testata tyynyt samalla kun nakerteli porkkanaansa. Kuulemma hyvät tuli. Kuopus on kunnostautunut porkkanan syömisessä. Tai on tuo aina tykännyt raaoista porkkanoista, mutta tänä vuonna porkkanasadon ollessa erinomainen, on poika vilahtanut tuon tuostakin hakemaan tuoretta tavaraa kasvimaalta. Ja mikäpä niitä on syödessä kun ovat maultaan luokkaa AAA+.

Täytyy vielä mainita näin julkisestikin erityiskiitokset Lissulle jonka kauniista kodista hain tänään syöttötuolin. Ne nukkekotisi ovat aivan uskomattomat, kiitos että sain ne nähdä!!

Eräiden patjojen tarina

Voi elämä että voi olla yhdet patjat työn ja tuskan takana. Tai niin ainakin luulin.

 Kaikkihan lähti siitä, että leikkihuoneeseen tuli kerrossänky hoitolapsia varten. Siihen taas tarvittiin uudet patjat ja minä sain päähänpinttymäksi hankkia ne Ikeasta. Tiesin, että ensimmäisen työviikon perjantai on tasoitusvapaa ja silloin hankittaisiin ne patjat, sieltä Ikeasta. Koko alkuviikon kävin puljun nettisivuilla ja aina näytti että Vysna Slummer -patjoja on, riittävän monta, siis kymmeniä. Tai olisi Tampereen Ikeassa, mutta ei sekään olisi ongelma. Samaan reissuun voidaan yhdistää Ikea ja Särkänniemi. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 Särkänniemi oli mennä karille jo siinä, ettei vanhimman pojan paras ystävä päässyt mukana toisen reissunsa takia. Tyttärelle ja kaverilleen kävi ja pienet pojat pääsisivät tietenkin mukaan. Torstaina päätin sitten vielä tarkistaa patjatilanteen Ikean nettisivuilta ja miten kävikään. Teet oli tyrskähtää näppäimistölle kun ei koko patjaa löytynyt heidän nettisivuiltaan. Oli kyllä 10 euroa kalliimpaa uutuuspatjaa, mutta EI Tampereen Ikeassa ja Vantaallakin vasta lauantaina, ehkä. Otin pikaisen puhelun Tampereen Ikeaan ja kysyin miten on mahdollista että keskiviikkona on monta kymmentä patjaa ja torstaiaamuna koko tuote on hävinnyt. Selvisi että patja on poistuva tuote ja kuulemma myyty loppuun. Kas kun joku asiakas voi ostaa vaikka 20 patjaa. Siinä vähän manasin päiväkoteja, mutta ei se mitään. Perjantaina Särkänniemeen ja lauantaina hautajaisten jälkeen Vantaalle Ikeaan JOS patjoja on tullut. Siinä suunnitelma B.

Perjantaina lähdettiin kuitenkin reissuun ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ensin Ikeaan ja sitten huvipuistoon. Ikeassa kävi tuuri ja pojat mahtuivat vahvasti pissalle tuoksuvaan leikkipaikkaan. Minä juoksemaan osastoja läpi muistini varassa kun ostoslista jäi tietenkin kotiin. Lastenosastolla kohtasin suuren ihmeen. Niitä Slummer patjoja onkin ja kaiken lisäksi alessa, vain 19,95e kappale! En vielä kuitenkaan uskaltanut toivoa liikoja, sillä patjat olisivat itsepalveluvarastossa. Kieli vyön alla sinne varastolle ja ah, niitä löytyy. Kaksi piti ostaa, mutta otin samantein neljä, sillä rahalla kun olisin saanut sitä Slummerin tilalle tullutta patjaa vaivaiset kaksi kappaletta. Nyt tulee tulevaan vuodelaatikkoonkin kunnon patja ja sisko saa yhden.

Ja mitä tästä kaikesta opin. Älä luota Ikean varastotilanteeseen vaan mene itse paikalle, saatat yllättyä positiivisesti. Ainakin sain 70x160x9cm patjat edullisesti. Taatusti edullisemmin kuin mistään muualta ja vielä vetoketjutetulla päällisellä. Pieni piru mielessäni kyllä huutaa, että niillä Särkänniemen 130e:n rannekkeilla olisin saanut tästä ihan läheltä jo aika monta patjaa ja mittojen mukaan, mutta hautaan sen pirun äänen aina lasten riemun ja Särkänniemen muistojen alle. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Kuten ei sitä, että mieheni menetti kesällä äkillisesti enonsa. Tänään jätettiin enolle ne viimeiset jäähyväiset.

Rankka päivä.

Pitäkää huolta toisistanne!

Muutoksen tuulia

Tammikuusta alkaen yksi talon makuuhuoneista on toiminut työni takia leikkihuoneena. Oikeammin huone on minulle työhuone. Huoneen kaapeissa säilytetään kaikki hoitolapsille luvalliset lelut ja pelit ja muut tavarat. Huone toimii myös nukkumahuoneena. Nukkuminen olikin asia jonka takia huonetta piti laitella uusiksi. Syksyn mittaan toivon saavani ryhmäni täyteen, ja vaikka en saisi, tulevat varahoitoa tarvitsevat lapset kansoittamaan huonetta säännöllisen epäsäännöllisesti hoitajien työaikamuutosten takia. Siksipä tuli tarve saada lisää nukkumatilaa.

Tilanne kesän aikana huoneessa oli tämä: kasapäin lattialla lainehtivia legoja.

 Naapureilta ilmaiseksi saatu sängy on rumuudessaan ihan omaa luokkaansa. Ajoi kyllä asiansa ja on ehjä, mutta sattuu se silmiin. Nyt sänky on kannettu ylisille odottelemaan jatkopaikkaa ja tilalle tuotiin jotain söpöisen kaunista.

 Tuolla kulmassa se pilkottaa, ihana vanha kerrossänky jonka saimme ystävältä lainaksi. Haettiin sängyt lauantaina ja aloin hiomaan niitä saman tein. Sitten huiskittiin muutama purkki spraymaalia ja lopputulos on sangen kelvollinen.

 Patjoja ne vielä kaipaa mutta sepä onkin sitten toinen juttu. Valmiina en ole löytänyt mistään patjoja koossa 60x160cm, mutta Ikeasta löytyi versio josta voisi kaventaa vähän pois. Tietysti minun tuurilla niitä ei ole kahdessa lähimmässä Ikeassa vaan Tampereella asti. Perjantaina olisi kyllä vapaapäivä ja silloin niitä voisi lähteä hakemaan. Vantaalle olisin ajellut jo tänään ekan työpäivän kunniaksi jollei varastotilanne olisi minun kannalta kerrassaan surkea. Toiseksi jostain pitäisi löytyä huoneen väreihin sopivat, edulliset ja hyvälaatuiset fleece-peitot lapsille. Lienee mahdoton tehtävä kaikilla noilla ominaisuuksilla.

Minulla oli lehdessä hakusessa toinen kerrossänky, tulos: ei yhtään puhelua. Ostajia olisi kyllä riittänyt. Nyt jätetään hetkeksi etsintä väliin ja mies tekee tuonne kerrossängyn alle vuodelaatikon jonne saan yhden lapsen nukkumaan. Aivoni ajattelevat vielä niin päiväkotimaisesti, että jokaisella meille hoitoon tulevalla on oltava oma kiinteä nukkumapaikka, oma kori omille vaatteille, oma pyyhe koukkuineen kylpyhuoneessa ja oma paikka ruokapöydässä. Sitten sujuu elo hyvin.

Leikkihuone

Nyt tästäkin talosta löytyy erillinen leikkihuone. Elämme ensimmäistä kertaa elämää jossa makuuhuoneita on riittävästi leikkihuonetta varten. Nuo meidän kultaiset pienet pojat kun haluavat edelleen nukkua yhteisessä makuuhuoneessa.

Leikkihuone on työtäni ajatellen näppärästi tuvan kupeessa. Sisäänkäynti tuvasta. Huoneesta löytyy kaikki ne lelut joita hoitolapset saavat käyttää. Pikkulegot ja muut tärkeät yksityiset lelut jäi vielä poikien makuuhuoneeseen joka on nyt yksityisaluetta.

Ainakin tämän ekan työpäivän perusteella voisi sanoa että tupa ja leikkihuone riittää leikkitiloksi.

Siirsin myös kaikki kovasivuiset kirjat leikkihuoneeseen. Poikien kirjahyllystä on tila loppunut jo aika päivää sitten ja tällä tempulla sain kaikki kirjat esille. Lasten kirjoja kun olen alkanut ostamaan jo 20 vuotta sitten vaikka vielä ei ollut tietoakaan omista lapsista. Nyt kirjoja on ollut ilo lukea omille lapsilla eikä kaikkia ole tarvinnut lainata kirjastosta vaan ovat ihan omia.

Kuinka moni teistä muistaa tuon 90-luvun Tupperwaren muotopallon? Väri oli jonkinaikaa tuollainen lilavihreä vaaleanpunaisin kahvoin ja palikoin.

Tuossa meidän pallossa on uusittu takuukorjauksena toinen kahva ja sitä ei harmittavasti saanut enää vaaleanpunaisena, ainoastaan keltaisena joka on se perinteinen väri kahvalle.

 Ennen leikkihuonetta pelit olivat hajallaan ympäri taloa. Yksi peli siellä ja toinen täällä ja kolmas unohtuneena ties minne. Nyt pelejä löytyy kahdesta leikkihuoneen kaapista. Toisessa kaapissa on isompien koululaisten pelejä ylähyllyllä ja toisessa kaapissa on pienten pelit ja palapelit.

 Matkasänky on aikonaan hankittu tytöllemme, sängyllä ikää jo 16 vuotta mutta on edelleen loistavassa kunnossa ja täysin ehjä. Siitä voisi jo sanoa että on hintansa väärti kapistus.

 Pieni pöytä ja tuolit ovat myös aikoinaan tytölle kirpparilta ostetut, eli n. 15 vuotta sitten. Niitä on jo monesti korjailtu ja liimattu, viimeksi eilen. Jos nyt pari vuotta vielä kestäisivät ja sitten niillä voisi lämmittää ulkopataa.

 Tämä kuva on otettu kun leikkihuoneen teko oli vielä vaiheessa. Pojat tekivät pitkän aikaa palapelejä aivan kuin ne olisivat olleet ihan uusia. Yhtään uutta en ole kuitenkaan hankkinut, uutta oli ainostaan se missä niitä säilytetään. Oli hauska nähdä miten uusi säilytyspaikka voi innostaa leikkimaan jo unohdetuilla leluilla. Joten ei yhtään turhaa sisustaa aika ajoin lastenhuonetta uusiksi.

Leikkihuone on muuten valmis, mutta sinne tarvitsee saada yksi jatkettava lasten sänky.

Jos sinulla on myytävänä Lahden seudulta ehjä sänky edullisesti niin ostan pois. Värillä, ulkomuodolla tai liimatuilla tarroilla ei ole väliä, kaikki käy!

Viestiä voit laittaa sähköpostiini katjuskaisen(ät)gmail.com.

Mukavaa työviikko arjen ahertajille!