Laajennus

Vaikka talomme on tilavahko, ulkomitoiltaan 10x20 metriä, puuttui tästä jotain aika oleellista nelilapsiselle perheelle. Kodinhoitohuoneeseen oli totuttu jo aiemmissa taloissa ja sellainen haluttiin tähänkin. Sopiva paikka olisi tämä uusimisen tarpeessa oleva sivukuisti. Asia jäi hautumaan ja homma aloitettiin vasta vuoden asumisen jälkeen. Onneksi, sillä kuistia päätettiin laajentaa ja tehdä siihen kodinhoitohuoneen lisäksi myös yksi makuuhuone.

Kuistista tiedettiin jo ostohetkellä, että se on umpilaho. Purettaessa asia vain varmistui, alahirret oli aivan ötökän syömät ja pelkkää tomua. Kuisti oli tehty huomattavasti myöhemmin kuin talo, ehkä 70-luvulla kun talossa tehtiin muutakin remonttia. Sisällä oleva talon ulkoseinän oviaukko paljastui vanhaksi ikkunan paikaksi. Vanhoissa taloissa on hauska tehdä salapoliisin työtä kun niiden historiaa selvittää. Me jätimme löydetyt karmit edelleen paikoilleen muistuttamaan tulevia korjaajia.

Purku tehtiin ihan omin voimin. Kaikki hyväkuntoinen tavara, kuten ovi ja ikkunat otettiin talteen. Oven paneleiden takaa paljastuikin kaunis vanha peiliovi. Tässä kuvassa näkyvä ikkuna on kylppäriin. Se valitettavasti piti laittaa umpeen koska kuistia jatkettiin myös eteenpäin. Nuo sisäportaat ovat nyt tilapäisinä portaina kodinhoitohuoneen ovelle.

Purkamisen jälkeen kaivinkone tuli vetäisemään kallion päältä ylimääräiset maat pois. Vähän jännitti miten talon alla oleva kallio menee tässä kohtaa, mutta helpotuksesta huokaistiin. Laskee kauniin tasaisesti talosta poispäin. Ihan äärimmäisenä vasemmalla näkyy pätkä talon väriä muutama vuosikymmen sitten. Talon alkuperäisestä väristä ei ole tietoa, voi se olla tuokin. Ruskea t-ikkuna on nyt poikien huoneen ikkunana, tuossa takana on makuuhuoneemme, mutta siitä ikkunasta luopuminen ei kirpaissut. Kaksi ikkunaa jäi vielä toiselle seinustalle. Rakennusvaiheesta kuvia myöhemmin :) Nää on aika sekaisin koneella ja kestää hiukan tuo etsiminen.

Kun halvalla sai

Eilen kerroin teille ostoksistani Sulo Vilenin tyyliin. Tänään saatte tarinan ja kuvat.

Tarina alkaa siitä kun varasin pariksi viikoksi kirpparipaikan eräästä Lahden kirpparista. Välillä kävin siivoilemassa pöytää, ja kuten kaikki tietää, eihän silloin voi olla kiertelemättä koko paikkaa. Eräs pöytä veti minua aina puoleensa, kaikkea ihanaa vanhaa myynnissä. Ostin mm. käsinkirjaillun isohkon pöytäliinan vitosella ja virkatun peiton kuudella eurolla. Kerran siinä ihastelin vanhaa tyynyliinaa, mutta siinä ei ollut hintaa. Onneksi jäin hetkeksi ihmettelemään, sillä myyjä tuli siivomaaan omaa paikkaansa. Siinä tovi juteltiin tämän mukavan rouvan kanssa ja sain hinnan tyynyliinaan. Tapasimme vielä pari kertaa kunnes olin purkamassa omaa pöytääni ja tuli juttua siitä, että hänenkin paikkansa loppuu seuraavana päivänä. Kiitin siitä virkatusta peitosta ja sanoin että puusohvalle sen ostin, mutta ei ole sitä sohvaa. No kuulemma hänellä olisi myytävänä, parikin kappaletta.

Kävimme ensi katsomassa sohvaa ja eilen käytiin se hakemassa. Hinta ei huimannut päätä, mutta onhan tuossa kunnostettavaakin. Eikä se ole se parempikuntoinen eikä koristeellisempi mistä haaveilin, mutta kyllä minä ihastuin tähänkin, sen sävystä huolimatta. Maalin saa aina pois.

Rouvan navetan kätköistä löytyi vielä tämä pirtikalusto. Kunnostettava sekin, mutta ei sitä hennonut olla ottamatta. Pitkiä penkkejä on kaksi, samoin pieniä päätypenkkejä. Maalaukset ei ole alkuperäiset. Sekä sohva, että pirttikalusto ovat hänen vaarinsa tekemiä.Mutta mitä sillä kahvipaketilla sai? No tämän ryijyn. Vaatii pesun ja korjausta ripustuskujan kohdalta. Sopii väreiltään täydellisesti saliin. Rouvalla oli pari muutakin ryijyä, mutta niiden värit ei olleet meidän tyyliä. Olihan hänellä kaikkea muutakin, kun on keräillyt kaikkea jo vuosikymmeniä. Olisin voinut viihtyä siinä kodissa vaikka viikon ihan vaan katselemassa sitä kaikkea.

Kaupanpäälle saimme kasan räsymattoja ja kaksi Askon vaaleaa isoa puuvillamattoa. Kunhan vain suostuimme viemään pois.

Ainakin opin sen, että joskus tuppisuun suomalaisen kannattaa avata suunsa, vaikka ihan ventovieraalle :D

Sulo Vilenin tyyliin.

Harvoin sorrun, mutta nyt sen tein. No kun sain halvalla ja sellaisesta olen haaveillut, tosin toisen mallisesta ja parempikuntoisesta. Mutta eihän se haittaa, kun halvalla saa. Mukana tosin tuli muutakin, kahvipaketin hinnalla, siis todella halvalla.
Eikä tässä vielä kaikki, myyjä sai myytyä meille muutakin, kun halvalla sai. Mahtuu onneksi navetan ylisille, kun tarvetta ei ole. Kaupanpäälle kasa sellaista mitä tarvitaan, niitä kun vasta onkin yksi aitta täynnä.

Jos ette vielä arvannut mitä olen hankkinut pakettiautollisen, niin kerron huomenna. Yöllä ei saa kunnon kuvia, ei edes halvalla.

Vauvan kuulumisia.

Olivieno tuossa jo kyselikin mitä vauvalle kuuluu. No hyvää kuuluu. Pikkuinen on sopeutunut uuteen kotiinsa erittäin hienosti. Ei itke öisin ja suostuu nukkumaan yksikseen tuvassa. Luonne taitaa olla enemmän rauhallisen sorttinen. Vaan auta armias kun kaivat kameran esiin, ei hetkeäkään paikoillaan että saisi napattua kunnon kuvia. Kaikissa kuvissa on jokin hullusti, mutta tässä silti muutama.

Sisäsiisteyttä opetellaan urakalla, pissillä käydään jatkuvasti. Lattioilla ei ole sanomalehtiä ja vahinkoja tietysti tulee. Talouspaperia löytyykin nyt joka tasolta ja pöydältä jotta on heti lähellä. Aika hyvin on silti sujunut, tästä on niin helppo livahtaa ulos ja isommat lapsetkin vievät.
Kaapoa hakemassahan oli mukana kaksi vanhinta lasta nuorempien ollessa mummolassa. Nyt ovat hekin jo tulleet tutuiksi Kaapolle. Ai että miten hauska on juosta yhdessä pihalla, yhtä innoissaan lapset ja koira. Välillä käydään napsimassa pensaista viimeisiä vattuja, Kaapo ahneimpana. En tiedä onko tapa ominainen tollereille, mutta jo meidän edellinenkin tolleri söi marjoja suoraan puskista. Mustikat oli erityistä herkkua. Noutaja tämä meidän vauva ihan selkeästi on. Palloa ja muita lelujaan jaksaa noutaa tosi pitkään ja selvästi nauttii siitä. Ekoja uimareissuja odotan innolla vaikka ne taitaa jäädä suuremmilta osilta ensi kesään.

Vakuutusyhtiön kauhu

Pimenevät illat, hirsinen talo ja runsaasti kynttilöitä palamassa. Siinäpä vakuutusyhtiön kauhutilanne. Tai sitten ei. Aina on alla palamaton alusta, edes pieni ja kynttilät sammutetaan jos huoneesta poistutaan kokonaan. Tänä iltana kaivoin esiin ne kynttilät, aluset ja muut tilpehöörit. Tervetuloa syksy!

No höh!

Imuauto ei päässytkään tänään paikalle niinkuin oli sovittu. Hetken aikaa asiasta kiehuin, mutta minkäs teet. Eniten asiassa vatuttaa, että miehellä on nyt lomaa ja olisi aikaa ja intoa tehdä remonttia. Huoneen remontti ei taas etene ennen lattian tyhjentämistä. Ennen sitä ei voi poistaa seinälevyjä tai maalata kattoa, saatikka että saisi lankkuja takaisin lattiaan. No tapettimallit sentään voin jo tilata imuautoa odotellessa. Ehkä ensi viikolla jo saamme sen pihaan.

Eikä ihan koko päivä harakoille mennyt. Sain tämän siskon häälahjan siihen pisteeseen, että voin alkaa kiinnittämään päällistä, vanua ja pohjakangasta, kunhan ensin käyn ostamassa vanua ja sen pohjakankaan, tikkauslankakin puuttuu. Hääthän olivat jo, joten lahja on myöhässä, kylläkin sovitusti.

Pojan huoneen pönttöuunikin on saatu raaputettua maaleista. Yläosaan maalia jäi koska siellä se on siistiä ja ihan hirveä poistaa. Maalataan päälle kun ei tuo yläosa edes kuumene oleellisesti. Mustana paistavat kolot on alhaalla tuhkaluukku ja ylhäällä tähtiventtiilin paikka, molemmat oli kuvatessa pihalla kuivumassa. Niistä maali lähti vain nitromorsilla. Tähtiventtiilikin oli maalattu jonkun toimesta niin umpeen ettei se edes toiminut. Luukuista mietin vielä saisiko niitä kunnostettua tai ainakin maalattua. Kodinhoitohuonekin etenee. Onneksi pellavaöljymaalilla maalatut listat vaativat ainakin muutaman päivän kuivuakseen ja siinä ajassa ehdin toivoakseni maalata tämän ikkunan valkoiseksi. Ikkuna on tullut meille käytettynä. Oli juuri sellainen kun olisi ostettu, joten ilmainen hyväkuntoinen purkuikkuna sopi meille ihan hyvin. Puinen ikkuna on helppo maalata. Tai niin ainakin toivon, en ole koskaan maalannut ikkunaa. Suojateipit sain jo paikoilleen ja sehän on jo paljon vai mitä?

Joko hait omasi?

Ikean kuvasto ei taida tänä vuonna kolahtaa postilaatikkoon. Ei se mitään, koiranhakureissulla bongasin hotellin telkkaa tuijottaessa mukavan mainoksen jossa luki, hae Ikean kuvasto R-kioskilta. No arvatkaas mitä tehtiin heti ekana kun hotellista poistuttiin. Mentiin tietysti sopivasti ekasta kulmasta löytyneelle R-kioskille ja mies nappasi minulle kuvaston ostaessaan keuhkonpilauskääryleitään. Eilinen ilta meni mukavasti tämän kimpussa vaikka mitään hetimullejanyt-juttua sieltä ei löytynytkään. Hakekaas omanne!

Taas maalausta

Miehellä on ollut tämä viikko kesälomaa. Sen huomaa ainakin siitä, että remontti etenee edes jotenkuten. Eilen pääsin taas listojen maalaukseen. Nämä ovat tulossa kodinhoitohuoneeseen kattolistoiksi ja ikkunalistoiksi. Ikkunan yritän ehtiä vielä maalata ennen listojen kiinnitystä, edes sisäpuolelta. Vähän mietityttää miten nämä tumman siniharmaat listat sopivat vaalean harmaaseen huoneeseen. Toisaalta tuntui, että vaalean harmaat listat olisi olleet liian pliisut.Kattolista on samaa mitä on käytetty muuallakin talossa, puuvalmista listaa Terrasta.

Tuli sitä maalia sudittua muuallekin kuin listoihin. Ulkoseinään on maalattu koeversioksi jo viime kesänä yksi lauta vaalean harmaaksi. Nyt maalasin tuon leveän alapuun listamaalilla ja tulos on tämännäköinen. Itse olen sitä mieltä, että talomaali pitää olla tummempaa, tai alapuun maali vaaleampaa. Muuten on oikein hyvä ja tämä vain vahvisti, että talomme ulkoväritys tulee olemaan vaaleamman harmaa tummemman harmain listoin.

Vauvan kanssa kotiin.

Semmoinen olo oli tänään, kuin olisimme tulleet vastasyntyneen kanssa sairaalasta kotiin. Vauvan kanssa kyllä tulimme, mutta koiravauvan. 350 kilometrin matka sujui näin rennosti. Alku meni teinitytön sylissä, mutta suurinosa matkasta köllöteltiin kissojen kantokopan pohjaosassa. Pissataukojakaan ei pidetty kuin pari.Muutama kuva söpöydestämme. Toistaiseksi toinen on vielä kiltti tapaus, rauhallinen. Tosin nuorimmat pojat ei ole vielä kotona, tulevat vasta huomenna, katsotaan sitä rauhallisuutta sitten lisää. Nyt toinen nukkuu tuossa tuolini alla kun tätä kirjoittelen.

Kolme väriä

Minä olen vadelmaihmisiä. Pidän kyllä mansikoistakin ja niitäkin pihassa on se pakolliset kolme riviä. Vaan vadelmat, niiden makua ei voita mikään. Tämä on ensimmäinen kesä kun tulee satoa kaikista kolmesta lajikkeesta, keltaisesta puutarhavatusta, punaisesta villivatusta ja karhunvatusta. Kahden ensimmäisen satokausi alkaa olla jo ohitse, mutta karhunvatun vasta alkamassa. Ei niitäkään vielä runsaasti tule, mutta enemmän kuin viime vuoden kuusi marjaa. Kunhan pihahommat etenee, hävitetään villivatut ja tilalle istutetaan punaista puutarhavadelmaa, keltaista lisätään ja karhuvattu saa paremman kasvupaikan ja sitäkin lisätään. Ammattiviljelijöiksi ei sentään ruveta, mutta kunhan muutama rivi olisi. Huomenna lähdemme noutamaan koiranpentuamme Kaapoa. Lauantaina lisää asiasta ja varmaan paljon kuvia.

Aarteita vintiltä osa 4. Opintielle.

Nyt koulut ovat suuremmalla osalla jo alkaneet, voin esitellä vintin aarteita, koulukirjoja. Näitä siellä on paljon, osa paremmassa kunnossa, osa ihan silppuna, kaikkia en ole edes tuonut alas. Kunnon vanhaa aapista en ole löytänyt, tuskin sellaista edes on. Laskuoppeja on useita, jokaisessa usean oppilaan nimet, joten ei sitä ennenkään joka vuosi saatu uutta kirjaa. Jos oikein tiedän, näillä kaikilla on opiskeltu samassa kyläkoulussa jota omatkin lapsemme käyvät. Eräs asia harmittaa näistä vintin aarteista. Edelliset omistajat löysivät sieltä alkuperäisten asukkaiden perheraamatun ja veivät se mukanaan. Minä olisin suonut sen jäävän taloon, edes rahasta.

Entisöintikurssille.

Syyskuun alussa alkaa taas työväenopiston entisöintikurssi jolla olin viime talvena ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa jos ilmoittautuminen onnistuu. Kurssi kestää koko vuoden ja on muutaman tunnin yhtenä iltana viikossa. Viimeksi se riitti astiakaapin entisöintiin. Nyt haaveena on muuta.

Tämä sininen mummolta peritty ihanuus tulee tekoon jos ehdin sen varsinaisen työn lisäksi. Tulee valmiina tupaan tai poikien huoneeseen, mutta sinne päästäkseen vaatii rankkaa korjausta. Maalia pitää poistaa kolme kerrosta, uusia taustalevy ja kaikki hyllyt. Lukot pitää löytää jostain ja niihin avaimet. Saranat lenksottaa ja ovet junnaa. Työtä riittää.

Se varsinainen työ on tässä: vanhat ikkunat. Näitä on kolme kappaletta ja tarkoitus on kunnostaa niistä kaksi parasta. Kunnostuksen jälkeen ne tulevat vitriinin oviksi. Vitriiniä ei vielä ole, sekin pitää tehdä tai ehkä ennemminkin teettää. Tavoite on saada nämä vuoden aikana valmiiksi, sinistä kaappia aloitellaan jos ehdin.

Sitten olisi vielä yksi, arkistokaappi. Tästä en vain tiedä pidänkö itse vai myynkö. Et sattuisi tarvitsemaan juuri tätä kotiisi?

Häät

Perheemme oli lauantaina siskoni häissä. Olihan ihanat juhlat. Sää mahtava ja ruoka hyvää. Vihkiminen oli pienen paikkakunnan jättimäisessä kirkossa. Kirkko on todella upea sisältä ja aivan kuin tarkoitettu häitä varten. Tosin siskon mielestä käytävä olisi voinut olla vaikka puolet lyhyempi.

Kuvattavuudessa taisi mennä hääparin ohi heidän tyttärensä, kummityttömme. Tämä neiti prinsessainen kyllä osasi poseerata ja olikin huokaillut miten kaikki haluaa kuvata juuri häntä. Taisi olla 5-vuotiaan unelmapäivä.

Riisin jakaminen oli tärkeä tehtävä. Meidän pienimmät eivät ole ennen olleet häissä niin että niitä muistaisivat joten riisin heittäminen oli ihan uusi juttu. Hauskaa se oli ja taisi sitä lentää monta kourallista. Juhlapaikalta otetut kuvat ovatkin sitten sellaisia joissa on juhlaväkeä, useitakin. Lupaa en kuvien julkaisuun kysynyt joten jäävät vain omaksi iloksemme. Hääpaikkaa, vanhaa osuusmeijeriä täytyy kyllä kiittää lasten huomioimisesta. Pihalla oli keinut ja leluja ja kolme tällaista poljettavaa autoa. Meidän pojat taisi polkea kilometrejä tuon lauantai-illan aikana.

Kiitos vain sisko ihanista juhlista!

Eteinen

Olen aina pitänyt kunnon eteisistä. Ensimmäisessä talossamme ei sellaista ollut, no olihan lapsiakin vasta yksi ja toinen tulossa, mutta nyt viisaampana tiedän, että talon rakentaminen ilman kunnon eteistä on turhaa. Seuraavassa talossamme oli tilava eteinen vaikka talo olikin vanha. Se oli lasten kanssa suurenmoinen. Arvilassakin on eteinen, tosin kylmä. Tuo pieni patteri ei riitä lämmittämään koko tilaa, eteinen on pinta-alaltaan 2,3x5 metriä. Kylmyyden lisäksi löytyy huonojakin puolia, kuten neljä ovea, lasikuistille, tupaan, makuuhuoneeseen ja saliin.

Eteiseen löytyikin kierrätyskeskuksesta uusi esine, tuo kuvassa näkyvä vanha harja telineineen. Se on ehdottomasti vanhaan eteiseen kuuluva. En tiedä vielä onko lopullinen paikka tuossa, mutta olkoot seuraavat 10 vuotta odottamassa eteisen kunnostusta. Eteinen olikin ainut talomme huoneista joka on lähes alkuperäisessä kunnossa. Lankkulattia, seinissä pinkopahvit ja vanhat tapetit. Maalia tottakai monta kerrosta, mutta väri on ihan hyvä harmaa.
Kuvissa näkyy hauskat portaat. Niistä noustaan vintille. Portaat ovat juuri niin kapeat kun kuvasta näkyy. Eipä tule vietyä kovin isoa tavaraa vintille säilytykseen. Tuossa alempana on portaiden ovi auki. Seinässä näkyy vanhaa ruskeaa tapettia josta voikin päätellä, että aukko vintille on tehty myöhemmin kuin itse eteinen. Portaiden alle jäävässä komerossa on lankkulattia lattiana, mutta ruskeansävyisenä kuten lattia on alunperin ollut. Meillä on kyllä tarkoitus säilyttää koko systeemi. Tuo vanha tapettikin saa jäädä ja oven taakse ruskeat portaat. Muuten eteisestä täytyy tehdä vaalea, sillä valoa on vähän.

Porraskomeron seinällä muutama vanha työkalu, kolme sahaa ja palokirves joka oli tarpeellinen entisaikojen asumuksissa. Sammutuskeinot oli vähäiset jos tulipalo tuli. Lähinnä ne oli palokirves ja ämpäri. Risusydämen takana on ovi porraskomeroon. Sen sisältöä en näytä vaikka ei se enää sisällä läjittäin hiirenluurankoja kiinni loukoissa, kuten oli taloa ostettaessa.

Eteistä valaisee kattokruunu, ei mikään vanha vaan äidiltäni jäänyt ylimääräinen valaisin.
Rintapaneli kiertää koko eteisen ja sen haluan ehdottomasti säilyttää, kuten tuon leveän listan sen päällä. Tapettien kohtaloa en vielä tiedä, voi olla että niiden taakse pitäisi saada huokolevy. Sekin on vielä miettimättä poistetaanko paneleista maalit vai maalataanko taas vain päälle. Ajankohtaista sitten joskus, eteinen on nyt talvisin aika vähällä käytöllä sen kylmyyden takia.

Lankkulattia on kulunut, kuten nyt eteisessä voi kuvitella. Harmaan alta paljastuu punaista maalia. Ilmeisesti kaikki talon lattiat ovat alunperin olleet punaiset, me emme taida palautella sitä väriä. Vasemmalla on teiniprinsessan kengät ja kyllä, ne ovat aina järjestyksessä.

Itkettääkö?

Kai sitä voisi pienet tirauttaa, taas ihan siitä ilosta, että sipulisato on erittäin onnistunut. Jostain kumman syystä kasvimaallaamme kasvavat sipulit ovat suuria ja maultaan voimakkaita. Joka vuosi, vaikka heitän niille vain ripauksen kanankakkaa lannoitteeksi.
Vaan itketään vasta kun näistä tehdään ruokaa, tai jos sittenkään. Nykyinen apulainen, Tupperwaren sipulisilppuri kun on tehnyt sipulikyyneistä taaksejäänyttä elämää.

Puistossa

Aurinkoisia kuvia sateisen päivän iltaan. Vein pienimmät pojat pari päivää sitten Lahden Launeen perhepuistoon. Jos ette ole vielä käyneet, niin voin suositella. Käy tuon meidän pojille ihan kepeästi huvipuiston korvikkeena, tekemistä riittää koko päiväksi! Tässä kuvia mitä siellä muunmuassa touhuttiin helteisenä kesäpäivänä:

Kotiin lähdettiin itkun kanssa. Harmitti kun olisi muka jaksanut vielä leikkiä, äitiä taas harmitti kuopuksen "katoaminen". Onneksi oli vain viereisessä liukumäessä, mutta äidin sydän ehti kyllä ottaa pari ylimääräistä hypähdystä.

Koulutieltä jääkaapille.

Tänään alkoi eskarilaisen opintie. Poika itse oli hiukan pettynyt siihen, että äiti vei eskariin, olisi halunnut mennä taksilla. Äiti lohdutti, että huomisesta alkaen saa kulkea taksilla kyllästymiseen saakka. Kyläkouluumme tulevat 0-2-luokkalaiset saavat taksikyydin tien vaarallisuuden takia vaikka matkaa olisi alle 3 kilometriä, kuten meillä on. Uusi reppu selällä, repussa uusi penaali ja sälät. Käsissä ehdottomasti sormikkaat, aamulla oli muka kylmä. Toisaalta jalassa piti olla ehdottomasti shortsit. Onnistui se ensimmäinen päivä näilläkin varusteilla.

Eskarilaisen tultua kotiin tuli kuvattua tuo jääkaappi sisältöineen. Kauppaan pitäisi päästä, mutta eilen ja tänään ei ehditty. Huomenna sitten. Löytyy sieltä kuitenkin jotain, eli ylähyllyllä tämän päivän ruoka, keittoa. Seuraavalla hyllyllä eilisen pannukakun jämät, keijua pari rasiaa ja juustoa. Sitten on purkki jotain, ilmaisesti sipulin loput ja kananmunia. Näitä alempaa löytyy lisää keijua, yksi siivu meetvurstia, purkissa pala jotain makkaraa jota vain mies syö, viili, jugurtti ja yksi vanukas. Taitaa olla kurkunkin palanen. Seuraavalla hyllyllä hilloja, yksi olut (miehen), suolakurkkuja ja kukkakaali. Ihan alhaalla mehuja, perunaa ja laatikossa porkkanaa.

Ovesta löytyy ruokakermaa (ei mahtunut kuvaan). Salaatinkastiketta ja miehen texmex yms. kastikkeita. Kaksi tölkkiä rasvatonta laktoositonta maitoa, ruokaöljyä, lisää kurkkua ja ketsuppia. Aika laiha sisältö :)

Mattopyykillä

Tuli pestyä mattoja. Tai mies pesi, minulla oli muuta puuhaa eli marjojen keruuta, mikä vie muuten yllättävän paljon aikaa. Ensimmäisenä pesuvuorossa oli kierrätyskeskuksesta tehty viimeviikkoinen löytö. Vanha, villamatto. Matto on kudottu todella tiiviisti paksusta villalangasta, loimen veikkaisin olevan pellavaa. Matto on vanhaksi matoksi hulppean kokoinen, 2 x 3 metriä mikä on aika harvinaista vanhalle kotikutoiselle matolle. Ainakin oletan maton olevan kotikutoinen vai tehtiinkö Suomessa ennenvanhaan teollisesti mattoja? Matto oli sikalikainen, pesun jälkeen värikin oli ihan eri mitä ostettaessa ja parasta kaikessa, kaikki tahrat lähtivät pois. Tästä saattaa tulla työhuoneen matto.

Loput matot olivat tavanomaisia räsymattoja. Niitä meillä riittää, jopa niin, että yksi aitta on varattu mattoaitaksi. Orsilla roikkuu matto poikineen. Sieltä valkataan sopiva kun johonkin matto tarvitaan ja välillä täydennetään valikoimaa kirppareilta yms. Jokin näissä aidoissa räsymatoissa vaan vetoaa. Siis sellaisissa aidoissa jotka on tehty nimenomaan räsyistä, niistä materiaaleista mitä talossa on sattunut olemaan. Yleensä kahta samanlaista matto ei edes tullut.

Elkäähän heittäkö vanhoja mattojanne pois, risat reunat voi kantata ja jos ei itse jaksa niin viekää kierrätykseen tämmöisen mattohamsterin riemuksi!