Perhearkea maaseudun rauhassa peltojen ja metsien keskellä. Vanhan hirsitalon korjausta ja sisustamista, käsitöitä valmiina ja keskeneräisenä, kasvimaata ja perennoja, löytöjä kirppareilta. Tarinaa näistä aineksista kirjoittamassa viisikymppinen nainen.
torstai 20. elokuuta 2009
Kolme väriä
Minä olen vadelmaihmisiä. Pidän kyllä mansikoistakin ja niitäkin pihassa on se pakolliset kolme riviä. Vaan vadelmat, niiden makua ei voita mikään. Tämä on ensimmäinen kesä kun tulee satoa kaikista kolmesta lajikkeesta, keltaisesta puutarhavatusta, punaisesta villivatusta ja karhunvatusta. Kahden ensimmäisen satokausi alkaa olla jo ohitse, mutta karhunvatun vasta alkamassa. Ei niitäkään vielä runsaasti tule, mutta enemmän kuin viime vuoden kuusi marjaa. Kunhan pihahommat etenee, hävitetään villivatut ja tilalle istutetaan punaista puutarhavadelmaa, keltaista lisätään ja karhuvattu saa paremman kasvupaikan ja sitäkin lisätään. Ammattiviljelijöiksi ei sentään ruveta, mutta kunhan muutama rivi olisi. Huomenna lähdemme noutamaan koiranpentuamme Kaapoa. Lauantaina lisää asiasta ja varmaan paljon kuvia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Karhunvatut on niiiin hyviä! Onnekseni mummimme niitä minulle kasvimaaltaan herkkupaloiksi tuo.
VastaaPoistaJaa, että vadelmat sentään kelpaavat (en ole vieläkään toipunut siitä kanttarelli-casesta;).
VastaaPoistaPiti noita aikaisempia postauksia kommentoida. Tuo teidän talo on oikea aarreaitta, tulee ihan oma mummola mieleen.
Nina: Kanttarellit on taas kasvaneet kunhan joku keräis pois :)
VastaaPoistaTää talo on kyllä aarre jo sinänsä. Ens viikolla jännätään mitä löytyy pojan huoneen lattiasta vai löytyykö mitään. Vintille menen taas penkomaan kun syyssateet saapuu.