Yläpihan istutusalue

Yläpihan istutusalueen vanhimmat istutukset on tehty muutamia vuosia sitten. Tuorein suuri laajennus on viime kesältä jolloin iso sininen keinu sai siirtyä ja tehdä tilaa perennapenkille. Eilen siistin istutuksia, kitkin ja katselin mitä pitäisi muuttaa ja mitä säilyttää. 

Maksaruohot siirsin tuohon etualalle tänä kesänä, hyvin kestivät kuivuuden vaikka en ole kastellut kuin kerran tai kaksi. Kärhötuessa kasvavat kaksi kärhöä eivät meinaa kukkia sitten millään, taisi kuivuus verottaa voimia. Toinen kärhö on valkoinen 'Miss Bateman' ja toinen nimetön liila. Valkoiset salkoruusut kukkivat viimeisiä kukkiaan.

Vaaleanpunainen ukonhattu on ihana, se vain kasvaa marjaomenapuun takana joten ihanuutta pitää mennä ihailemaan alueen takaosasta.

Valkoinen iisoppi kukkii heikosti. Tulin siihen tulokseen, että siirrän koko kasvin muualle. Iisoppi on sittenkin liian korkea tuohon reunaan. Taidan laittaa siihen keijunkukkien siementaimet ja katsoa viihtyvätkö ne reunassa. Keijunkukka on juuri kompaktin kokoinen eikä peitä koko näkymää.

Tarhaviinikärhö jatkaa voittokulkuaan. Uutta kukkaa pukkaa ihan hirmuista vauhtia.

Sain kesällä naapurista kartanopionin juurakoita jotka piti hakea pois heti. Oli vähän väärä aika pionin siirrolle mutta olihan se haettava taimet kun niitä tarjottiin. Tein taimille pienen laajennuksen ja samalla totesin, että tässä kohtaa kallio on vain puolen metrin syvyydessä. Saapa nähdä näkyykö pioneista keväällä yhtään mitään. Pionien väleihin laitoin keväällä siemenestä kasvatettuja esikoita, väri on yllätys sillä pussilla oli kaiken värisiä.

Jouduin jatkamaan polkua luonnon kivillä mutta taidankin tehdä niin, että käännän kivilaatat pitkittäin jolloin saan ne riittämään myös laajennuksen kohdalle. Puutarhakaluston takana näkyy aiemman kuvan viinikärhö. Kaluston alta on nurmikko leikkaamatta, hups, se unohtui.

Talvella totaalisesti jänisten syömäksi joutunut ruusuherukka on voimissaan ja on tehnyt valtavasti uusia versoja. Nyt suojaan tämän kunnon verkolla kun kerran verkkoa on. Katselin tänään, että kohta on aloitettava verkkojen virittäminen, syyskuussa teen sen yleensä, mutta parempi aikaisemmin kuin liian myöhään.

Kuvaa ottaessa oli upea valo. Talo on vaaleanharmaa, lähes valkoinen mutta kuvassa näyttää siniseltä. Tästä kuvakulmasta istutukset näyttävät kivoilta eikä ollenkaan viidakolta mikä on näkymä toisesta suunnasta. Uusi laajennussuunnitelma on jo mielessä mutta se ei ole ajankohtaista ihan vielä.

Siinä kitkiessä huomasin kuolanpionin tehneen runsaasti siemeniä. Heittelin siemenet pionin lähistölle ja jään seuraamaan saanko niistä uusia taimia. Vuoripioni tekee ensimmäistä kertaa siemeniä, piti oikein kurkata yhteen siemenkotaan. Raakoja ovat vielä joten pitää malttaa odottaa kypsymistä. Vuoripionin siemenet ovat aarteita joten ne ajattelin kylvää erikseen merkittyyn paikkaan, jospa niistäkin saisi uusia taimia ajan kanssa.

Ajatus hukassa

 Oli joku aihekin postaukseen mutta se hukkui matkalla puutarhasta sohvalle. Tulee ehkä mieleen myöhemmin. Jatketaan sekalinjalla ja pompitaan jutusta toiseen ja kolmanteen.

Uuden kasvihuoneen eteen tullut ensimmäinen istutusalue on toistaiseksi melko onnistunut. Kevään kukkijoita on juuri niin kuin ajattelin. Hyasintteja ehkä voisi levittää enemmän sinne tänne eli ostaa syksyllä lisää sipuleita. Keltainen kevätesikko saa levitä, muutama taimen siirsin tänne viime keväänä talon edustalta.

Käenrieska on ahkerasti valloittanut vanhimpia kukkapenkkejä. Käenrieskan keltainen onkin hauska yhdessä liilan palloesikon kanssa. Nämä ovat itsestään tulleita siementaimia, ensi kertaa kukassa.

Sain viime kesänä Oravankesäpesän Katilta vaaleanpunaista 'Love Parade' kärsämöä. Ilokseni huomasin taimien olevan hengissä. Taidan päästä näkemään kukintaa myöhemmin kesällä. 

Illat ovat menneet istutuksia kantatessa ja kitkiessä. Mukavaa puuhaa se on ollut. Kuvassa oleva korkea viljamin keltaruusu on parin vuoden sisällä leikattava kokonaan alas. Vanhimmat oksat ovat puolikuolleita mutta niitä ei pääse leikkaamaan ellei leikkaa nuorempiakin oksia pois. Ruusun juurella kasvaa lumikki ja sekin pitäisi päästä siirtämään pois ennen kuin ruusu ottaa sen hengiltä.

Enpä ole ennen huomannut miten upea väri 'Aurea' happomarjassa on varhain keväällä. Tuollainen sinapinkeltainen. Kesällä tämä on kirkkaan vihreän keltainen. Onko kukaan kokeillut saada happomarjasta oksaa taivuttamalla uutta kasvia? Haluaisin tätä muuallekin ja ajattelin ainakin kokeilla lisäämistä taivuttamalla. Säästäisi muutaman euron kun saisi taimen omasta takaa.

Hirvelän taimistolla oli aiemmin keväällä maksuton postitus. Niinpä tein tilauksen ja se tuli viime viikolla perille. Yksi kappale isoköynnösukonhattua joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Ja neljä kappaletta punaista tarhakylmänkukkaa. Ja ihan oikein näette, kuvassa on viisi kylmänkukkaa. Taimistolta oltiin laitettu yksi kaupan päälle. Hienoa palvelua. Taustalla näkyy pääsiäiseksi ostetut hyasintit, ne ovat kukkineet lasikuistilla tähän saakka ja kukkivat vieläkin.  Nyt ne tosin odottelevat maahan laittamista. Taidankin laittaa ne ensimmäisen kuvan penkkiin ja ripotella sinne tänne niittymäisen vaikutelman saamiseksi.

Kylmänkukkien punainen sävy on hieno. Kasvatin viime vuonna kylmänkukkaa simenestä ja sain jopa muutaman siemenen itämään ja taimeksi asti. Istutin ne puutarhaan ja toivoin parasta. Turha toivo taisi olla sillä yhdestäkään taimesta ei näy mitään. No aina ei voi onnistua ja onneksi taimia saa ostaa valmiina ja elinvoimaisina.

Takaisin talviunille

Edellisen postauksen karhuille tuli mieleen ajatus takaisin talviunille menosta. Tuli pieni jääkausi ja takatalvi mutta ei anneta sen haitata, sääennusteen mukana tätä kestää vain reilun viikon. Tai sitten juhannukseen saakka ja sitten voikin tulla syksy. Näin mieheni sanoi, mutta minä saatan olla eri mieltä. 

Tässä on ensimmäinen palloesikon siemenkylvön kukkaan tuleva taimi. Sanoisin, että kukan väri on valkoinen. Toinenkin taimi on tulossa kukkaan ja se näytäisi harmikseni liilalta. Kolmas on vielä niin pieni ettei ehkä kuki. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta voihan olla, että ne kaikki punaiset ja muut ihanat värit jäivät itämättä ja vain valkoinen ja liila iti. Tai sitten koko siemenpussi on näitä värejä. Toisaalta pitää olla iloinen onnistumisesta, sain kasvatettua palloesikkoa siemenestä.

Onko tämä koiranhammas? Ostin syksyllä muutaman mukulan. Taas kerran. Ensimmäistä kertaa taisin onnistua.

Unkarinsinivuokko ujostelee kylmää säätä eikä availe kukkiaan. Paikka saattaa olla liian varjoisa, mietinnässä on vuokon siirto. Toisaalta on tuossa vahvistunut ja joka vuosi on 1-2 kukkaa enemmän kuin edellisenä vuonna.

Pienimmät tulpaanit aloittelevat. 

Ja isommat tulevat perässä. Arboretumin ensimmäistä perenna-aluetta riivaa sammal. Olen nyt kalkinnut alueen hyvin ja toivon kalkin auttavan. Koristeomenapuu'Marjatta' on parturoitu toimestani joten se ei välttämättä kuki tänä keväänä. Verkkoja ei uskalla poistaa, jäniksiä liikkuu iltaisin ja öisin edelleen puutarhan kiusana.

Rinne- ja kantopuutarha kylpee keväisin auringossa. Kun syreeneihin kasvavat lehdet, on alue puolivarjoisa tai jopa varjoisa. Lisäsin alueelle lahopuuta, niistä juttua myöhemmin.

Vihreään on hyvä lopettaa. Kirjoukonhattu on tykännyt paikan vaihdoksesta ja leviää mukavasti. Kohta tätä voi jo jakaa ja laittaa muuallekin.

Nyt lähden kuitenkin puutarhaostoksille, sää suorastaan vaatii sitä.

Suomen värit

Olipa vaikeaa. Sinivalkoisten kuvien löytäminen, siis niin, että molemmat värit ovat samassa kuvassa. Ehkä rima oli liian korkealla. Kiitos sinistä ja valkoista- haasteesta Unelmia ruusuista-blogin Tita. Haasteen laittoi alulle Tiiu blogista Puutarhahetkiä.

Ei vuotta ilman kevätkurjenmiekkoja. Näitä olen lisäillyt joka vuosi vaikka eivät taannu kovin helposti.

Kasvihuone sinivalkoisen isänmaan taivaan alla. Valkoiset harsot suojaavat äskettäin istutettuja tomaatin taimia liialliselta kevätauringon paahteelta.

Kevät ja hedelmäpuiden kukat. Luumupuut kukkivat hyvin mutta pölyttäjien oikea-aikaisen puutteen takia sato jäi laihaksi.

Nyt vihloo sydäntä ja pahasti. Olisipa alkukesä ja lumipalloheiden kukat. Niin täydellisen pyöreät.

Jotain uutta vanhaa sekä sinistä. Melkeinpä kesähäiden paikka. Arboretumissa juhlivat valkoinen kiiltoleimu ja sinivalkoinen kirjoukonhattu. Kiiltoleimu uusi tulokas, kirjoukonhattu siirretty luumulehdosta.

Koti uskonto isänmaa. Kaikki on esitelty, isänmaan taivas, häät uskonnon ilmentymänä ja viimeisenä koti.

Tapani mukaan jätän haasteen jatkamatta, tämä on kiertänyt jo paljon mutta ken tahtoo niin ottakoot tästä mukaansa. Jos jatkat niin laita Tiiun blogiin vinkki postauksestasi.

 

Väriä sitä olla pitää

 Yritän tässä vetkutella ennen imurin varten tarttumista. Puutarhassa on puuhaa mutta pakko on tarttua sisätöihinkin ennen kuin villakoirat valtaavat talon itselleen. Eilen aloitin uuden kasvihuoneen edessä olevan jättikiven penkin muokkausta, siitä kuvia myöhemmin.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, ei oranssi ole puutarhassa lempivärejäni. Yhdessä kukassa oranssi väri on kuitenkin täydellinen ja se on tiikerililja. Arboretumissa kukkivat todella korkein varsin.

Arboretumin loppukesän tunnelma on muutenkin väriä täynnä ja tykkään siitä. Kun ajaa tiellä tontin ohi niin tätä näkymää saa ihailla, tosin hiukan kauempaa.

Olen ihmetellyt missä ovat kimalaiset. Kulkiessani ukonhattujen ohi tajusin etsineeni kimalaisia väärien kasvien kukinnoilta. Ukonhatut olivat täynnä kimalaisia, niitä oli sekä näissä sinisissä että kirjoukonhatuissa. Siniset ovat pihan alkuperäisiä ukonhattuja. Niitä olen siirtänyt moneen kertaan ja nyt vihdoin ja viimein taisi löytyä paikka jossa viihtyvät.

Myös luumulehdossa on iloista värien sekamelskaa. Eri sävyisiä syysleimuja, oranssia tiikerililjaa ja rantakukkaa. Kuvan ulkopuolelle jäivät liilat iisopit ja punaiset maksaruohot. Taustalla häämöttää pressutettu uusi kasvihuone. 

Jättiverbenoiden suhteen olen nyt kyllä pettynyt, niissä ei ole vieraillut minkäänlaisia pölyttäjiä. Ovatko paikalliset pölyttäjät nirsoja vai eikö tämä muuten vain kelpaa.

Jättiverbenoiden alue on tänä vuonna tehty. Olen saanut kivasti kasvitettua sitä ja kunhan kaikki kasvit vahvistuvat on alue täynnä tältä puolelta. Muutamalla pienelle pionille on vielä olemassa paikkavaraus. Ja pitihän tuonne tulla myös kärhö 'Princess Kate' mutta sen paikkaa on mietittävä uudestaan.

Tässä vielä kuva euron pallohortensioiden rivistöstä. Alle on tulossa kate kunhan maltan laittaa oksat silppuriin. Eli odottelen viileämpiä kelejä ja hyttysettömämpää aikaa. Itse tehty oksasilppu muuten maatuu omien havaintojeni mukaan paljon nopeammin kuin kuorikate mitä myydään säkeissä. Mikä on tietysti luonnollista koska itse tehty aines on koostumukseltaan pienempää. Eipä siis ihme tunne ettei mikään määrä oksasilppua riitä tämän kokoisessa puutarhassa. Pallohortensia ovat saaneet kerran kunnon kerroksen oksasilppua ja se on lähes täysin maatunut niiden juurilta parissa vuodessa.

Ja nyt imuroimaan koska vasta sen jälkeen saan mennä puutarhaan.

Pink Annabelle ja muita puutarhan kasveja

Viime syksynä istutettu pallohortensia 'Pink Annebelle' kukkii komeasti. Pensas on hankittu Puutarha Tahvosilta viime syksyn bloggaajatapaamisessa, taisimme lähes kaikki hankkia oman pinkin pallopensaan.Jostain syystä en saa vaihdettu tekstin väriä takaisin mustaksi, bloggeri muunsi sen itsekseen siniseksi, pahoitteluni. Lisäksi tekstiin tulee alleviivaus enkä saa sitäkään pois. Onpa ärsyttävää. Annabellen kukat ovat hervottoman suuret, Jalo-kissa toimii kokovertailun mittana, se ei ole pieni kissa. Tuossa on kaksi eri hortensiaa, kukkien lukumäärä ei siten ole suuri per kasvi mutta onhan tämä silti hyvä ensimmäisen vuoden kukinnaksi.

Kukat lähempää ja hups, taas ollaan itsekseen mustassa tekstissä ilman alleviivausta. Keskittäminen onnistui ennen yhtä näppäintä painamalla, nyt pitää painaa kolme kertaa ennen kuin saa tekstin keskitetyksi. On tämä tekniikka huippua. Mutta palataan kasveihin ja jännitetään minkä värinen teksti on seuraavan kuvan jälkeen, ehkä punainen?

Vähän laajempaa kuvaa 'Pink Annabelle' hortensiasta. Tykkään siitä paljonkin tuon keltaisen 'Aurea' happomarjan kanssa. Vasemmalla on valkoista kiiltoleimua ja sen vieressä kirjoukonhattu. 

Teksti mustaa jihuu mutta nyt en saa kuvia keskelle.

Virosta tuotu nimetön laukka on loppukesän kukkijoita. Siirsin tätä samaan penkkiin jossa on Annabellet. Tuntuu viihtyvän sillä muualla tämä ei tänä vuonna kukkinut. Luumulehdossa on alkuperäiset, ne lähes kuolivat talven märkyyteen. Elossa olevia kokeilen johonkin muualle sillä tätä en halua menettää. harvoja laukkoja joka ei kellastuta lehtiään kesken kukinnan. Ja huomasitteko, taas alleviivattua sinistä tekstiä jolle en mahda mitään.

Tässä laukka lehtineen.

Puutarhaan on ilmestynyt tällainen heinä tai mikä lie. En ole raaskinut kitkeä sitä pois koska en tiedä onko tämä puutarhakasvi vai ei. Komea se on vaikkakin hiukan huonossa paikassa suoraan kiinni 'Obsidian' keijunkukissa. Tunnistatko mikä tuo voisi olla?

Punakärsämö on kukkinut jo jonkin aikaa ja siinä on vielä mukavasti kukkia tulossa nupuista päätellen.

Olen pari päivää tehnyt suurta kitkentää, voikukan pieniä alkuja on liikaa, niistä on hyvä hankkiutua eroon riittävän pieninä.

Lopuksi kuva jättikarhunputkesta joka on pölyttäjien mieleen. Siinä ei ole montaa pörriäistä kerralla mutta kokoa ajan niitä on, tyhjiä hetkiä ei montaa ole. Viime vuoden jättikarhunputkista ei tullut siementaimia, toivottavasti tänä vuonna tulee, olen ehdottomasti tämän kasvin ystävä.

Tähän on pakko lopettaa, en enää kestä tätä tekstin ja kuvien omalaatuista käytöstä.

P.s. osa tekstistä on muuttunut linkeiksi, menevät kuviin kun tekstiä klikkaa. Ja muutakin omituista on, nyt onnistui keskittää kuvat mutta ei tekstiä.

Vaaleanpunaista

Puutarhan kukissa vaaleanpunainen on lempivärini. Väri yksinäänkin on kaunis mutta tykkään kun muita värejä on rinnalla. Vaaleanpunainen on myös hyvin laaja käsite, itselläni sen alle mahtuu monen sävyisiä kukkia.

 Kivikkokurjennnokka on tämän vuoden hankintoja vaikka epäilen suuresti sen talvenkestävyyttä. Kasvi on kuitenkin kukkinut kiitollisesti koko kesän joten se on paikkansa ansainnut vaikka jäisikin yksivuotiseksi. Eikä sitä tiedä vaikka tekisi itämiskykyistä siementä ja jatkaisi eloaan siemntaimina.

 Viron matkalta tuotu happomarja 'Natasza' tekee uudet versot vaaleanpunaisen ja vihreän kirjavina. Toivottavasti tämänkin kestää talven ja kasvaa suureksi pensaaksi.

 Tykkään happomarjoista todella paljon. Taustalla on tästä pihasta löytynyt perinteinen happomarja joka edustalla kasvaa vaaleanpunainen harmaamalvikki, sekin tämän pihan alkuperäisiä kasveja. Yksi samanlainen happomarja on vielä siirtämättä parempaan paikkaan alkuperäiseltä kasvupaikaltaan. Happomarja tarvitsee aurinkoa jotta sen väri tulee parhaiten esiin, niinpä kuusen alla kasvava happomarja ei oikein pääse edukseen. Harmaamalvikki ei kuki ihan yhtä tuuheasti kuin viime vuonna.

 Lilja 'Elodie' on kaunis, puolikerrottu lilja joka on kukkinut uskollisesti vuodesta toiseen. Huisku-unikko yrittää vallata liljan sijaa mutta lilja saa jäädä ja huisku-unikko karsiintua.

 Tämä on jonkun sekoituspussin liljoja, kaunis sekin.

 Samaan aikaan kamalaa ja ihanaa, syysvuokon ensimmäinen kukka on auennut. Ehkä tämän nimen pitäisi olla kesävuokko sillä kukkii aina kesällä eikä syksyllä. Ilokseni tämä on tehnyt juurivesoja ja niin, että joudun laajentamaan penkkiä sillä osa juurivesoista on nurmikolla ja koska mieheni leikkaa nurmikon eikä tunnista mikä ei kuulu joukkoon on minun pelastettava juurivesat. Toinen vaihtoehto olisi kaivaa juurivesat pois ja siirtää muualle mutta siinä on aina riskinsä etenkin syysvuokon kohdalla.

 Vaaleanpunainen ukonhattu on prinsessamainen herkkis näin yhdellä kukalla kuvattuna. Koko kukinto ei ole yhtä herkän kaunis.

Ängelmä 'Elin' on ehkä enemmän liila mutta pilvitaivasta vasten kuvattuna se näyttää nuppuisena ihan vaaleanpunaiselta. Kukinnot ovat venyneet sateiden ansiosta yli parin metrin korkeuteen.

Vielä on viikko kesälomaa jäljellä ja sen aion hyödyntää ihan täysillä puutarhassa sateiden lomassa. Tänään tosin seuranani on lapsenlapset ja se tarkoittaa välipäivää puutarhatöistä. Vaan ehkä keksimme jotain muuta mukavaa puuhaa, herneet, mansikat ja vadelmat kerättiin yhdessä jo eilen.