Valmis kaappi

Tuvan uuden kaapin maalit on kuivuneet, ovi on paikoillaan ja hyllyt on tavaraa täynnä.

 Kaappi on tuvan takakulmassa. Korkeus oli seikka jota mietimme pitkään. Lopulta kaapin ovi määritteli korkeuden, jos kaapin korkeus olisi ollut kovasti oven yli, olisi ylhäälle jäänyt turhaa, hankalasti hyödynnettävää tilaa. Laakaovi vie nuorimman pojan huoneeseen, ovi menee vaihtoon heti kun siihen löytyy sopiva vanha peiliovi.

 Kaapin ovi jätettiin toistaiseksi maalaamatta. Kaapin vieressä on lokerikko jonka olen saanut ystävältä, putsasin lokerikon ajatuksella että se tulisi kaappiin. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä ettei kaapissa ole sille tilaa. Saranoihin en ole täysin tyytyväinen mutta ne ovat nyt koronan takia nuo, en halua lähteä liikkeisiin selailemaan valikoimaa ja netistä en halua tilata näkemättä tuotetta. Oveen ei tullut kahvaa vaan perinteiseen tyyliin haka.

 Suuret ja vanhat keritsimet pääsi esille kaapin viereen. Kaapin paikalla oli ennen seinää vasten nojalla kahdet keritsimet mutta uudemmat, tehdastekoiset vien musoon, nämä suuret, käsin tehdyt saavat olla esillä sisällä talossa.

 Sisätilat on kuvattu ennen oven kiinnittämistä. Alhaalla pärekorissa ei ole vessapaperia vaan talouspaperia, ostan sitä kerralla aina isomman erän sillä vaikka käytän paljon kestäviä siivousliinoja niin meillä menee myös talouspaperia. Kaapin hyllyt on nuorimman pojan tekemät, hyllyt on maalattu lattiamaalilla jotta ne on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Sain vihdoin hyvän paikan tarjottimille jotka ennen lojuivat pakastimen takana lattialla. Tarjottimia pitää paikoillaan pieni puulista. Myös tuo neliosainen puulokerikko on saatu samaiselta ystävältä. Lokerikkoon tuli hankaussienet ja keittiörätit, vierellä on keittiöpyyhkeet vanhan vaakan päällä. Kaapin yläosan hirsiseinälle on vielä pieniä suunnitelmia, kokeilen sopisiko isännänhuoneessa majaileva lääkekaappi siihen.

Tuvan pikaremontti on nyt valmis.

Vapaapäivä

Sain tämän perjantain yllättäen vapaapäiväksi. Aamusta hain lapsenlapset hoitoon jotta äitinsä saa vapaaehtoisen eristäytymisen aikana hiukan vapaata. Oma riskinsä tässä tietysti on työpaikkani takia, varhaiskasvatus ei koskaan ole pöpövapaata.
Hyvän sään takia vietettiin aamupäivä pihalla kunhan ensin oli leivottu lounaalle tuoreita sämpylöitä.

 Yhdessä ihmeteltiin ihan yhtäkkiä valtaisaksi kasvanutta lumikellorypästä.

 Kitkettiin kevätkurjenmiekkojen ympäriltä rikat pois. Näiden tulo tuli kuin varkain, vastahan nousivat piipot maasta.

 Paistateltiin kilpaa auringossa krookusten kanssa. Niin lämmintä oli, että tuli hiki pelkästä oleskelusta.

 Huomattiin uudet ihanat oranssit krookukset ja todettiin niiden kasvavan hitusen huonossa paikassa. Oiva syy laittaa syksyllä lisää.

 Jalo piti kivellä taukoa myyrästyksestä. 

 Ensimmäiset kiurunkannusten lehdet ovat ponnistaneet esiin. En ole merkinnyt ylös onko nämä toiselta harrastajalta ostettua liilaa vain kaupasta hankittua pinkkiä.

Myös talon sisällä on kevään merkkejä. Nämä pienet hentoiset taimet ovat jättiverbenan taimia. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin ja tähän asti olen onnistunut. Nyt on kai parasta antaa näiden vielä kasvaa ja koulia vasta sitten. Toinen onnistuminen tuli palloesikkojen kanssa, siemenet ovat itäneet mutta niin piskuisia on taimet vielä ettei niistä saanut kuvaa. Kunpa saisin niistä edes yhden pidettyä hengissä puutarhaan saakka.

Pysykäähän terveinä.

Valmista pintaa

Tuvan komeron kanssa pitää malttaa odottaa vielä hetki. Komero on maalattu lauantaina pellavaöljymaalilla, uuden kerroksen maalia voi sutaista 4-7 päivän päästä. Tänään pintaa kokeillessa totesin että ehkä jo huomenna voin maalata kaapin uudestaan. Kova into on päästä sisustamaan kaappia.

 Koska en halua kaappiin rumia muovilaatikoita tavaroiden säilytykseen ja kirppareillekaan ei nyt pääse, päätin kaivella omia nurkkia. Liiteristä löytyi pari pärekoria joista tuli vallan hyvät mäntysuopapesun jälkeen. Pienessä korissa on kotivarakarkit lapsilta (ja minulta) piilossa. Korit menevät jemmaan ennen kuin pääsevät paikoilleen. Muitakin säilytysratkaisuja omista varastoista on mielessä kunhan teen saalistusretkiä navettaan ja karjakeittiöön.

 Tuvan karmiremontti on nyt valmis. Leivinuunin puoleiset paneelit on maalattu kahteen kertaan ja koristelista on paikoillaan. Teille voin kertoa salaisuuden listan suhteen. Listaa ei ollut enää jemmassa remontin jäljiltä, niinpä päädyimme ratkaisuun jossa jo olemassa olevaa listaa otettiin komeron sisältä ja se siirrettiin uuden paneelin päälle. Komeroon laitetaan pala valelistaa.

 Seinän ja leiviuunin välissä säilytetään sanomalehtiä ja pahviroskia sytykkeeksi. Ylin laatikko on tarkoitettu kierrätykseen menevälle pahvilla ja lasille. Seinän paneelit ovat kaikki samanvärisiä mutta valo vääristää niiden sävyjä.

 Nyt on siistiä ja yhtenäisen näköistä. Olen niin tyytyväinen, että tämä nurkka tuli valmiiksi, onhan se häirinnyt silmiä jo vuosia.

Ovea tuohon siis ei ole tulossa. Muutoin meillä on haussa viisi väliovea, nelipeilisiä, ilman karmiakin käy mutta todella vaikea on löytää oikeaa kokoa. Jos sinulta löytyy ylimääräisiä peiliovia noin koossa 95x200 niin tarjoa. Kunnostamisen tarve ei haittaa.

Kevätsunnuntai

Päivä alkoi maalipensseliin tarttumisella. Keittiön uusi komero sai koristeosiin maalia ja samoin hyllyt. Jälkimmäiset pitäisi maalata vielä kolmanteen kertaan ja sitten ovat valmiit. Nuorin poika teki hyllyt lauantaina puukässän tunteinaan. Tänään pidettiin viikon liikuntatunnit ja heiteltiin traktorin peräkärryllinen klapeja liiteriin. Urakan jälkeen pidin puutarhakatselmuksen.

 Sääennuste näyttää lupaavalta kevään suhteen, edes sateita ei ole luvassa.

 Nämä liilat krookukset ovat toistaiseksi säästyneet syömiseltä. Pitäisiköhän ne jakaa, kasvavat melko tiheässä ryppäässä.

 Käärmeenlaukka ei säikähtänyt viime yön kovaa pakkasta, oli yli 10 astetta. Juurella taitaa olla pieniä uusia käärmeenlaukan alkuja.

 Osa tulppaaneista on jo todella pitkällä.

 Vaaleankeltaisia krookuksia, niitä on laitettava lisää sillä tykkään näistä kaikesta eniten. Toivottavasti myös viime syksynä laitetut oranssit nousevat.

 Leikkasin osaa omenapuista aika rajusti koska haluan niistä tiiviit ja pienet puut. Tätä puuta ovat minun lisäksi muotoilleet jänikset jo niin monta kertaa etten tiedä saanko tästä halutunlaista. No, sitten 'Marjatta' saa kokea lisää leikkaamista. Kukinta kyllä saattoi olla tämän leikkauksen myötä menetetty.

Aurinkoiset säät on saanut kissoihin eloa. Almaa ei silti ulkoilu innosta mutta Iines on aloittanut ulkoilukauden. Tuo rinnepuutarhan polku on kissojen mielestä sellainen jossa ei voi kävellä, valitsevat aina puita pitkin kävelyn polun sijaan. Rakkaita, mutta omituisia otuksia.

Ilosanomaa puutarhasta

Voi miten hyvää tekee astella työpäivän jälkeen puutarhassa ja antaa ajatusten vaeltaa iloisissa ja keväisissä asioissa.

 Ensimmäinen nuppu sinivuokoissa. Tuo on muuten auki ihan just jos aurinkoiset säät jatkuvat.

 Scillat ponnistelevat maasta ihan yllättäen, ei näitä minusta vielä pari päivää sitten ollut tuossa tammen alla.

 Jänikset eivät saaneet tuhottua kaikkia krookuksia. Miten iloiseksi tulinkaan kun näin nämä vaaleankeltaiset, tuholta säästyneet nuput.

 Virvaliljat yrittävät ponnistella lehtipeitteen alta esiin.

 Kevätkurjenmiekkojen hienostuneita piippoja. Ihan kuin olisivat lisääntyneet viime keväästä?

 Yksinäinen lumikello, liekö on karanteenissa.

Upeaa talvehtinutta maksaruohoa.

Kevät on täällä.

Remontti laajenee

Mikään ei ole remontissa niin varmaa kuin remontin laajeneminen. Kun yhden kohdan saa kuntoon, huomaa, että vieressäkin oleva häiritsevä juttu on korjattava samantien kuntoon.

Karmien ehostaminen on valmista mutta ihan vieressä laajeni hieman, tehdään kunnolla kerran aloitettiin.

 Kynnys, karmit ja listat on maalattu. Leivinuunin puoleista seinää päätettiin paneloida muiden seinien tapaan, paneelia oli onneksi jemmassa. Leivinuunin vierustan lattialle tehtiin uutta puista lattiaa ja sen alle laitettiin ilmansulkupaperia. Uusi lattianpala on maalattu lattiamaalilla yhteen kertaan.

 Paneelimaalia ei ollut, sitä pitää käydä ostamassa huomenna, samoin paneeleiden päälle tulevaa listaa, sitä kun ei löytynyt yhtään mistään kätköistä. Nuo kamalat terassilaatat häiritsee edelleen mutta annetaan olla kun ovat ehjät ja hyvin kiinni. Olen joskus harkinnut verhon ompelua seinän ja leivinuunin väliin peittämään kierrätettäviä roskia mutta toistaiseksi on ollut vain ajatuksen asteella. Ehkä nyt saan siihen inspiraation.

 Aitasta löytynyt ovi nököttää tuvan nurkassa. Tänään mies päätti että samalla vaivalla kun on kaivanut työkalut ja puutavaran esiin, tehdään tuohon pieni kulmakomero ja ovesta tehdään komeron ovi. Komero maalataan paneleiden ja lattian sävyillä, lattia on Uulan kaakao ja paneelit Uulan pellava sävyä. Ovea en maalaa heti, haluan ensin nähdä miltä se näyttää paikoillaan maalaamattomana. Ovi on alunperin ollut punamultainen mutta punamultaus oli kulunut aitan ankarissa olosuhteissa pois. Ovi kun oli ollut aitan lattiaan tehdyn maakuopan kantena.

 Komerosta tulee pieni, ei mikään suurperheen hamstrauskaappi. Tarpeellinen se on silti, tuvassa ei ole yhtään ylimääräistä säilytystilaa.

 Miehen tehdessä puusepäntöitä olen samalla käynyt tuvan kaappeja läpi ja pyyhkinyt niistä ikipölöyä pois. Astiakaappi pölyyntyy koska ovet ovat yleensä auki. Samalla tein tilaa alahyllylle asiastolle joka tuli isältäni säilytykseen meille. Astiasto on hankittu 1980-luvulla silloisesta Neuvostoliitosta, nykyisestä Ukrainasta.

Ihan kaunis astiasto mutta vaatii kultareunuksen takia käsinpesua. Ei siis mikään arkikäytön astiasto mutta sellainen jota voisi ehkä käyttää juhlissa. Kaikkia osia on 12 hengelle. Kuvasta puuttuu isot tarjoiluvadit joita on useita, ne eivät mahtuneet astiakaappiin joten päätyivät astiahyllyyn muiden suurikokoisten astioiden seuraksi.

Seuraavaksi saan toivottavasti laittaa jo hyvinkin valmiin komeron kuvia.

10 vuoden harkinta-aika

Keittiön remontista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Vieläkin huoneessa on hommia jotka ovat odottaneet tekijäänsä kaikki nuo vuodet. Keittiön ja eteisen välille hankittiin jopa uusi ovikin, kaunis lasiaukollinen peiliovi. Kuitenkin päätimme jatkaa ovettomuudella ja se on osoittautunut 10 vuodessa oikeaksi ratkaisuksi. Näin pitkän harkinta-ajan jälkeen uskalsin ryhtyä toimeen oviaukon kaunistamiseksi.

 Naistenpäivänä alkoi talon ainoan kaksijalkaisen naisen toiveremontti, oviaukon kunnostaminen. Vanhat karmit ja karmilistat päätettiin säästää ja maalata. Sekä karmit, että listat on vaihdettu taloon oviremontissa joskus 1980-luvun alussa. Koska listat ja karmit ovat kunnon puuta, niin päätimme tehdä säästävän remontin ja hyödyntää jo olemassa olevaa. Lisäksi karmilistoissa on kaunis uritus, ihan kuin vanhan ajan listoissa.

 Leivinuunin vastaisella hirsiseinällä on ollut ruma levytys joka on häirinnyt silmääni talon ostohetkestä saakka. Päätin purkaa levytyksen pois.

 Hirsiseinää näkyvissä. Ja lasivillaa jolla oli tilkitty karmin ja seinän väli. Poistin kaikki lasivillat ja laitoin tilalle pellavaa. Hirsiseinässä oli näkyvissä vanhaa rappausta, sen todettiin lähtevän pesulla pois.

 Samalla korjattiin eteisen puuttuva lista joka on sekin ollut työlistalla jo vuosia. Minua häirinnyt pitkään koska minun puoli naulakosta on ollut puuttuvan listan lähellä.

 Kaikki pölyävät työt piti tehdä ennen maalaamista, siihen lukeutui myös hirsiseinän pesu ronskisti vedellä ja juuriharjalla. Kuvassa vielä märkä seinä. Kuvassa pilkottaa myös pala lattiaa seinän ja leivinuunin välistä jolle pitää tehdä jotain. Ehdotin pientä puulattiaa jotta kohtaa ei aina tarvitsisi peittää sen rumuuden takia. Leivinuunin "portaat" joku edellisistä asukkaista on laittanut piiloon laatoilla, ne saavat nyt jäädä lattiaa lukuunottamatta josta laatta on murentunut pikku hiljaa pois. Arjessa laatat ovat poltettavien roskien ja syttypapereiden laatikoiden peitossa eivätkä näy häiritsevästi.

Lisää kuvia luvassa kunhan saan maalattua kaiken vielä toiseen kertaan.

Syö tai tule syödyksi

Jänikset aiheuttavat jokavuotiseen tapaan korkeaa verenpainetta ja sydämen tykytyksiä. Kaikki puuvartiset kasvit ovat hienosti suojassa, yhtään suojattua pensasta tai puuta ei ole syöty.

Tänään sain leikattu puutarhassa kaikki omena- ja päärynäpuut. Jäi vielä aikaa kierrellä ympäriinsä ihmettelemässä kevään etenemistä. Ei olisi kannattanut, edellä kuvattujen oireiden lisäksi sain kaupan päälle pahan mielen.

 Lähes kaikki puutarhan krookukset olivat joutuneet jänisten ravinnoksi. Tällaisia rykelmiä oli useita. Pikkaisen pisti veren kiehumaan, tänä vuonna ei nautita krookusten kukinnasta. Syksyllä pitää laittaa uusiksi suunnitelmat suojaverkoista ja laittaa verkot niin, että ainakin osa krookuksista pääsisi suojaan, ainakin ne jotka kasvavat puiden ja pensaiden juurilla. Uudet krookukset on istutettava jo valmiiksi suojattaviin paikkoihin. Iso merkitys on todennäköisesti tämän talven lumettomuudella.

 Omituinen talvi muutenkin. Ensi kertaa törmäsin näin pahasti mullasta nousseihin iiristen juurakoihin. Nämä on kaivettava takaisin maahan heti kun se on mahdollista. Suunnitelmissa on keväämmällä multatilaus ja jokaiseen istutusalueeseen kunnon multalisäys vaikka tuskin se auttaa meidän umpisavisen maan kanssa kovin paljoa.

 Pioneissa on isot alut, ne kestävät pientä pakkasta joten ei huolta.

 Magnoliani kestävyyttä olen jännittänyt. Onkohan tämä nuppu? Tällaisia karvatupsuja magnoliassa on useita. Muut ovat kiinni mutta tässä on tapahtunut jotain, mennyt joko huonoksi tai sitten kukka tulossa?

 Tummat keijunkukat näyttäisivät selviävän ensimmäisestä talvestaan. Ja kuten kuvasta näkyy, kitkemistä on luvassa heti kun tämäkin istutusalue kestää päällä kävelyä.

 Puutarhassa kiertely ei ollut pelkkää pahaa mieltä. Punaisen kukan tekevä jouluruusu on tehnyt muutaman nupun. Kahteen vuoteen tämä ei ole kukkinut kuivuuden takia. Nyt ei ole pelkoa kuivuudesta.

Myös muratti on kasvanut kohisten ja nauttinut talven leutoudesta. Muratti kasvaa rosariossa sellaisten ruusujen juurella jotka saavat siirron, muratin taidan kuitenkin jättää tähän kivimuurin seuraan kertomaan uusille ruusuille, että ihan kiva paikka tämä on.

Hoivavietin viemänä

Minulla on noussut kevään myötä (maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi) oikein kunnon hoivavietti. Vietti kohdistuu puutarhaan ja kasveihin. Tämä yhdistettynä sunnuntaina olevaan Naistenpäivään sai aikaan käynnin oikeassa kukkakaupassa. Piti saada jotain hoivattavaa.

 Saalis oli helmililjoja, perunanarsisseja, kerrottuja tetenarsisseja sekä yksi naisellisen vaaleanpunainen esikko. Nuo kolme muuta esikkoa on ostettu aikaisemmin ruokakaupasta.

 Tämä esikko oli selvästi hoivaa vailla ja tahtoi tulla hankituksi uuteen kotiin. Väri on täydellisen sopiva Naistenpäivään.

 Kerrottu tete on aika suloinen. Kevätväreihin kuuluukin ehdottomasti keltainen, se erottuu yhtä hyvin niin lunta kuin vihreää nurmeakin vasten. Juuri sopiva kasvi tällaisen heittelevän kevään hoivattavaksi.

 Tomaatit oli laitettava alulle. Kylvö on tehty viikko sitten. Tällä kertaa laitoin itämään viitisen kymmentä tainta, kaikista ei ole noussut vielä mitään pintaan, osa ponnisteli jo kahden päivän idätyksen jälkeen. Nyt riittää hoivavietillä vietävää salin ikkunalla.

Varsinaista puutarhaa pääsin hoitamaan haravan kanssa viikko sitten. Sain haravoitua syksyllä maahan jääneitä lehtiä hyvän määrän pois. Perennan varsien siivoaminen kävi mielessä mutta maltoin vielä mieleni, märkä ja sammaleinen nurmikko ei kestä yhtään turhaa tallomista.