Ruusuorapihlaja ja muita herkkuja

Vielä pari viikkoa kesälomaan. Ja kyllä, vaikka työstäni pidän niin lasken päiviä kesälomaan. Talvi oli raskas, koronan mukanaan tuoma väsymys vaikuttaa vieläkin muiden vaivojen lisäksi. Tällä viikolla kuvattiin kädet joissa epäillään nivelrikkoa ja samalla katsastettiin jo puoli vuotta nilkassa sinnitellyt akillesjänteen tulehdus. Kunhan pääsen lääkärin vastaanotolle niin kuulen asioista lisää. 

Ruusuorapihlaja on tänä vuonna vähän hankala kuvattava, kaikki kukat ovat puun yläosissa.

Kukat ovat jokainen kuin pieni ruusunkukka. Tämä puu kasvaa arboretumissa, kivipolun mutkan nurkassa mutta jos joskus tulee puutarhamyymälässä edullinen toinen yksilö vastaan niin saatanpa hankkia sen jonnekin muualle puutarhassa. Tai helmiorapihlajan sen viime talveen kuukahtaneen tilalle.

Lumipalloheisi ei ole ihan täynnä valkoisia palloja mutta on niitä silti paljon. Iines oli mukana ihastelemassa. Taivaan tummuus hämää, yhtään vettä ei illalla satanut vaikka synkkää oli ajoittain. Tänään on sitten kai oikeasti luvassa sateita taas. Otin jo pakastimesta marjoja sulamaan mehunkeittoa varten. Mukavaa sadepäivän puuhaa.

Silonietospensaani kukkii ensimmäistä kertaa. Heräsi kyllä epäilys onko tämä silonietospensas? En ole nähnyt sitä kukkivana kuin kuvissa joten en voi olla varma. Kaunis se on kuitenkin vaikka kasvaa täysin kärhöjen katveessa.

'Mai Fleuri' pionilla ei ole tänä vuonna juhlavuosi. Se taisi vähän kärsiä talvesta vaikka kasvaa kohopenkissä. Muutama kukka on kuitenkin parempi kuin ei yhtään. Ja onhan tässä myös kauniit lehdet. Rakastan tuota kukan terälehtien silkkipaperimaisuutta.

Atsalea on ostettu nimilapulla 'Tarleena' mutta eipä taida olla se, pitäisi kai olla ruusunpunaisemmat kukat. Toisaalta tämän värinen sopii paremmin taustan pinkkiin tarhapioniin. Olen hankkinut pionin nimettömänä yllätyksenä Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Tai oikeastaan tuossa on kaksi taimea, molemmat samaa pionia. Oli ihan kiva yllätys sillä tätä pionia minulla ei ollut aiemmin.

Kurjenpolvi 'Ballerina' on jäänyt pahasti kuolanpionin alle. Toisaalta en viitsisi millään siirtää sitä sillä on meillä talvenarka, yhdestä paikasta se jo kerran kuoli. Ballerinan yläpuolella näkyy vuorijumaltenkukka joka on kokenut saman kohtalon, kukat näkyvät heikosti pionin lehtien alta. Vaan sama juttu, vaikea lähteä siirtämään kun kasvi viihtyy tuossa. Valkoinen vuorijumaltenkukka on hengissä mutta se ei kuki.

Loppuun vielä yksi kuva 'Mai Tai' kellukasta ja sen upeasta kukinnasta. Olen istuttanut tämän vasta pari vuotta sitten ja siihen nähden kukinta on uskomattoman runsas. Taisin vielä tapojeni mukaan jakaa taimet useaan osaan. Eipä ihme miksi kellukoista on on tullut puutarhan herkkuja ja yksi lempilajeistani.

Kasvimaalta ruusuorapihlajalle

 Kasvimaalla voidaan hyvin ja vähemmän hyvin. Porkkanoita kylvin useamman rivin ja kolmea eri lajiketta. Näkyvissä on noin kymmenen pientä porkkanan alkua. Niinpä harasin porkkanarivit pois ja tein uudet kylvöt. Tai säästin minä ne kymmenen pientä porkkanaa.

Ensimmäistä kertaa kokeilen ruusukaalia. Olen ollut monta vuotta viljelemättä kaaleja tai niiden sukulaisia ikuisen kirppaongelman vuoksi. Katsotaan kuinka käy tänä kesänä. Kasvatin kaalit aika myöhään siemenestä joten taimet eivät ole vielä kovin suuret.

Ensin kokeilin metalliputkesta taivutettuja kaaria mutta eihän harsoni riittäneet sen ympärille. Riviväleihin tulee vielä olkea peitteeksi, nyt harailen ahkerasti jotta rikat varmasti kuolevat ennen olkien levittämistä.

Sitten vaihdoin tilalle sellaiset ohutta metallia olevat vihreät perennatuet ja nyt harso riitti. Harso on pyykkipojilla kiinni perennatuissa ja maata vasten on lautoja ja kiviä. En tiedä tuliko tarpeeksi tiivis mutta kaikkeni olen tehnyt. Toisen harson alla on uusi porkkanakylvös. Sen vasemmalla on kehäkukkaa. Harsoteltasta oikealle on sipulia, vielä vaiheessa oleva rivi johon tulee lisää pinaattia niiden kymmenen porkkanan kaveriksi, sitten on taas sipulia ja vielä rivi härkäpapua.

Harsoista sanoisin, että voi sentään. Ne ohenevat vuosi vuodelta ja tuntuu ettei kunnollista saa mistään. Laitoin ruusukaaleille ihan uuden harson ja se on niin ohut, että pelkään ettei kestoa ole edes yhtä kesää. En ymmärrä miksi ei voida valmistaa kunnollista, mieluummin maksan sellaisesta kun kertakäyttöisestä harsosta.

Purnauksen jälkeen voidaan siirtyä kasvimaalta arboretumiin ihastelemaan ruusuorapihlajan kukintaa. Puu taisi tietää, että huomenna on juhlat ja vieraat pitää toivottaa hyvin tervetulleiksi. Ruusuorapihlaja onkin ensimmäinen asia mikä pihaan tullessa näkyy kukkivana.

Näin paljon kukkia puussa ei ole ollut vielä koskaan.

Nimensä veroisesti, kuin miljoona pientä ruusun kukkaa.

Nyt taidan lähteä tutustumaan tienpiennarten kukkavalikoimaan ja hakea täydennystä juhlien kukka-asetelmiin. 

Kukkoilua

Puutarhassa on uusi vitsaus, liljakukot. Niitä on ollut tässä asutun 15 vuoden aikana tasan yksi jo monta monta vuotta sitten kunnes tänä kesänä kolahti. Olen löytänyt parin viikon sisään kuusi kukkoa ja ties kuinka monta on jäänyt löytymättä. Epäilen alkuperäksi salamatkustusta jonkin liljan ohessa. Jokainen kukko on kohdannut kovat kohtalon, sormien väliin ja naps. Kukkoja en kuvaillut, puutarhassa on nyt muuta paljon kauniimpaa.

 Puolikerrottu punalehtiruusu 'Nova' päätti olla tänä vuonna kunnolla kerrottu. 

 Kaikkien kerrottujen kukkien äiti on kuitenkin oranssi idänunikko. Kukkiessaan varsinainen sekasotku mutta ihana joka vuosi.

 Olin luullut japaninesikkoa menetetyksi. Löytyi kolme siementaimea joista kaksi kukkii. Oikea ilo ja onni.

 Monella on menossa lupiinin hävitys kuten minullakin. Hävittäminen ei kuitenkaan koske kirjolupiinia joka kukkii ensimmäistä kertaa puutarhassani.

Kukassa on uskomattoman hieno rubiinin punainen sävy. Varmuuden vuoksi napsin kukat heti kukinnan jälkeen pois ettei pääse leviämään.

 Lempiruusujen joukosta löytyy 'Paimio' joka on puutarhan ensimmäisiä kukkivia ruusuja. Kuvat on otettu eilen ja tänään kukinta on jo melkein ohi. Helle kiihdyttää muutenkin nopeaa kukintaa.

 Joku yrittää olla kukkona tunkiolla ruusuissakin ja tekee niiden terälehtiin sinällään ihan kauniita reikiä, kuin rei'ittäjällä tehtyjä.

Ruususorapihlaja tekee ensimmäistä kertaa enemmän kuin yhden kukkatertun. Tämä on ensimmäisiä kasveja joka näkyy kun ajetaan autolla pihaan. Ilman kukkia kovin näkymätön mutta kukkien kanssa hieno näky. Malttamattomana odotan vuotta kun pieni puu on täynnä kukkia.

Puutarhassa en ole ehtinyt kuin piipahtamaan, innostuin kittaamaan navetan ikkunoita ja enää ei puutu kuin puolitoista pokaa, sitten on valmista eikä ikkunoista puuta kuin kerros maalia. Taidetaan saada pokat heinäkuussa paikoilleen karmeihin.