Aika rientää ja uusi vuosi on ihan kohta

Aika rientää, olen niin monta kertaa ollut tulossa naputtelemaan tekstiä blogiin, mutta sitten on tullut jotain väliin. Tietokone takkuaa, ei nytkään oikein suostunut avautumaan, sänky on kutsunut tai sitten olen lukenut kirjaa tai tehnyt palapelejä. Minulla on nyt käytössä myös iPad, mutta se saloihin en ole vielä tutustunut, olisiko bloggaaminen sen kautta joutuisampaa. MacBookini on niin vanha ettei se oikein suostu yhteistyöhön kännykän kanssa ja sieltä taas löytyvät kaikki kuvat. 

Mitään kummoista ei Arvilaan kuulu. Puutarha viettää talviunta. Jänikset siellä käyvät, mutta toistaiseksi on vältytty vahingoilta. Kaikki tärkeä on hyvin verkotettuna. Eino-kissa kasvaa ja on Oivan paras kaveri, ovat kun paita ja peppu tai majakka ja perävaunu. Hienosti Oiva jaksaa moista takiaista, Jalo ei niinkään ja osaakin vetäytyä omiin oloihinsa kun kokee sen tarpeelliseksi..

Oiva 1v 3kk ja Eino 6kk. Parhaimmat ystävykset.

Tytär tietää mistä äitinsä tykkää ja oli ostanut minulle joululahjaksi kaksi kissa-aiheista keittiöpyyhettä. Raaskinko käyttää, se on sitten toinen juttu.

Lunta ja aurinkoa on saatu. Lahti taisi olla jossain vaiheessa Suomen lumisimpia paikkakuntia. Viime päivien plussakelit ovat tehokkaasti vajuttaneet hangen pintaa. Itse en laita näitä lämpimiä kelejä pahitteeksi. Enpä muista milloin olisi selvitty tähän vuodenaikaan näin vähällä lämmittämisellä, edes isossa salissa ei ole vielä sähköpatterit päällä. Polttopuuta on kulunut murto-osa siitä mitä vuosi sitten meni silloisten kovien pakkasten aikaan. 

Tulva-lammikko on taas täynnä vettä eli toimii kuten pitääkin. Märkää on muutenkin lumen alla, ei tainnut ehtiä maa jäätyä ennen kuin satoi sen yli 30 cm lunta. Tiet ovat olleet yhtä luistinrataa, on saanut höllätä kaasujalkaa.

Tämä kuva on otettu juuri nyt. Oli pakko laittaa vielä viimeiseksi, niin näette miten paita ja peppu yleensä nukkuvat toistensa kainalossa. Siinä on Einon hyvä kasvaa isoksi kissaksi. Oiva onkin ollut paras kesyttäjä ruuan lisäksi. Saan jo silittää muutenkin kuin ruokaa antaessa, nostaa hiukan ilmaan ja koskea vatsaan. 

Yritän ehtiä tehdä vielä tämän vuoden puolella koosteen vuodesta 2024. Sepä olikin vähän erilainen vuosi.

Terveisiä Oivalta

 Hei pitkästä aikaa. Palvelija onkin antanut mulle ihan liian vähän palstatilaa blogissa. Olen kuitenkin  aika komea ja kuvauksellinen ja osaan jutella paljon, yleensä mulla on paljon asiaa.

Te vissiin jo tiedätte, että meille muutti tollanen punainen rääpäle joka sai nimekseen Eino. Oiva on kyllä paljon komeampi nimi. On vaikea asettua kunnon muotokuvaan, kun rääpäle tunkee jokaisen kuvaan mukaan. On se ihan ok vaikka ensin protestoin pissaamalla sänkyyn ja eteisen matolle. Vähän siitä tuli nuhteita kun kuulemma sylipaikka on edelleen olemassa ja lellikki on Oiva. En sitten saanut nukkua sängyssä pariin viikkoon ja otin opikseni.

Nyt kun maahan tuli sitä valkoista ja märkää, olen chillaillut enemmän sohvalla. Se sopii mun muodoille ja jotenkin myyrätkin ovat kaikonneet. Sanovat Jalon syöneen ne kaikki ,mutta en usko. Yksi yö vintillä rapisteli hiiri ja olisin ihan varmasti saanut sen kiinni jos mut olisi laskettu vintille.

Välillä pidetään Jalon kanssa kokousta sohvalla, mietitään tulevan myyräkauden suunnitelmaa. Yhtään ei suunnitella mitään rääpäleen pään menoksi, vaikka se onkin ravintoketjun alapäässä. Me ollaan kingit.

Viime päivinä Eino on tullut kovasti kainaloon. No mä olen hyvä isoveli ja annan sen olla. Palvelijan mielestä mä olen paras Einon kesyttäjä, se kun on vielä vähän arka umpelo. Oon mä opettanut sitä myös painimaan ja kerjäämään herkkuja. Ihan parasta herkkuilmettä mä en ole sille näyttänyt, saan siten ite enemmän. 

Mutta nyt mulla on asiaa palvelijalle, olis mun iltapalan aika. Pitäkäähän mieli korkealla, uusi kevät on ihan kohta.

Hankintoja

 Onpa ollut viikko. Sunnuntaina pesin muutaman ruukun kodinhoitohuoneessa ja yhtäkkiä loppui veden tulo hanasta. Ei tullut vettä mistään hanasta. Epäilys kohdistui heti porakaivon vesipumppuun jota ei ole vaihdettu meidän aikana. 

Maanantaina saimme pumpun ylös kaivosta. Se olikin operaatio vetää melkein 90 metriä putkea maan sisältä ulos. Mies tutki pumpun ja se todella oli rikki. Ei ihme, pumppu paljastui olevan vuodelta 1994, eli 30 vuotta vanha. Tilasimme heti uuden ja pumpun sai tiistaina. 

No sitten kävi ilmi, että pumpun kanssa kaivoon menevä sähköjohto on sekin syytä uusia. Mies haki uuden, mutta jotain osaa sai odottaa kauemmin. Sen sai torstaina. Torstaina kävi ilmi vasta kotona, että osa on väärä. Onneksi saimme samana päivänä oikean osan tilalle. Samana päivänä laskettiin uusi pumppu porakaivoon ja nyt meillä on taas vettä. Pientä elämän luksusta.

Keskiviikkona vietimme päivän Tallinnassa. Matka oli etukäteen suunniteltu ja ostettu joten lähdimme vaikka pumppuepisodi oli päällä. 

Kävimme katsomassa Kadriorgin palatsin taidenmuseon näyttelyt. Siellä oli espanjalaisten mestareiden näyttely. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni Picasson maalauksia livenä. No ne eivät minua paljoa säväyttäneet. Kuvan taulun on maalannut Marià Fortuny 1872 ja sen nimi on In the Garden, Granada. Kuva ei tee sille oikeutta, mielestäni se oli näyttelyn kaunein taulu, eikä vain aiheensa takia.

Loppukesän puutarhabudjetti kutistui melkoisesti odottamattoman pumppuremontin takia. No eipä ole suuria tarpeitakaan. Olen tänä kesänä päässyt ihastelemaan upeita valkokirjokanukoita. Se oli hankintalistalla Tallinnasta. No sitten samasta puutarhamyymälästä löytyi tarhakellokärhö 'Blue Ribbons' olihan se hankittava. Epäilen, että aiemmassa postausessa oleva kärhöni on tämä. Nyt ei tarvitse miettiä jakamista. Kolmas taimi on physocarpus opufolius 'Chameleon' eli lännenheisinagervo. Sen väri kiinnitti heti huomiotani. Toivottavasti menestyy yhtä hyvin kuin muutkin heisiangervot meillä.

Nämä kolme taimea maksoivat yhteensä 23,30 euroa.

Tiistainen tein hyvän ystävän kanssa kirpparikierroksen. Sataman peräkonttikirpparilta ostin kuuden euroan lypsyjakkaran. Yhdelle uudelle on tarve, nämä ovat korvaamattomia apulaisia takkoja sytyttäessä.

Tälle pienelle suloiselle rasialle ei ollut mikään tarve, mutta en voinut vastustaa ostaa sitä samaiselta peräkonttikirpparilta. Sinne mahtuvat sormukseni silloin kun ne eivät ole sormissani (siis aina). Ja tokihan kukkakuva rasian kannessa oli juuri sopiva. Hinta 2 euroa.

Metallipallot hankin parisen viikkoa sitten, ne olivat puoleen hintaan. Olen näitä välillä katsellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Tykkään puutarhassa ruosteisista koristeista, pallot ovat erityisen kivoja.

Hetken ehdimme miettiä makuuhuoneen remontin siirtämistä pumpun uusimisen takia. Sitten päätimme, että ei, kyllä se tehdään tänä vuonna. Karsitaan budjettia ja tehdään kompromisseja. Ensi kesänä on tarkoitus aloittaa ulkovuoren kunnostus ja se tulee viemään vähintään yhden kesän ja sitä emme halua siirtää eteenpäin. 

No ennen kuin ehdimme aloittaa makuuhuoneen remonttia, löysin sinne sopivan uuden valaisimen. En ostanut sitä kirpparilta heti vaan jäin miettimään. Torstaina kun haimme sähköliitoksen osaa, kävimme katsomassa onko valaisin vielä jäljellä hyväntekeväisyyskirpparilla. Ja olihan se. Valaisin ei ole antiikkia, mutta se on juuri tyyliin sopiva. Kristallit ovat lasia, ja lehdykkäkuviot metallia. Painaa paljon. Likainen se on, kunhan remontti on valmis, irroittelen kristallit ja pesen ne ja koko valaisimen. Yksi kristalli puuttuu, sellaisia onneksi saa helposti varaosina.

Eilisellä puutarhavierailulla ostin sitten muutaman taimen lisää, niistä juttua myöhemmin. Puutarhayhdistyksen pihavierailut ovat hieno juttu. Ei vaan sen takia, että näkee upeita erilaisia harrastajien puutarhoja, mutta voi tehdä niiden jakotaimista löytöjä.

Kaipuu toukokuuhun

Olispa jo toukokuu, sen värit ja valot.

Oikeasti ei tähän ole enää pitkä matka. Kohta alkaa lyhyt helmikuu, sitten on jo maaliskuu ja sen jälkeisen kuukauden jälkeen alkaa toukokuu. Ja on minun myönnettävä, että tämä odottaminen on kutkuttavaa aikaa, kun tietää kaiken tämän vuoden ihanuuden olevan vielä edessä ja kokematta.
 

Puutarhaystäväni-kirja

 Kukka ja Kaali-blogin Pauliina laitoin kiertämään kivan haasteen. Haasteessa vastaillaan vastaaviin kysymyksiin joita oli lapsuuden Ystäväni-kirjoissa. Tässä minun vastaukseni, olkaa hyvät:

Nimeni / nimimerkkini: Katja (kuvassa viime kesän lempimekossaan työpaikalla jotain asiaa kovasti selostamassa))

Puutarhani nimi: Puutarhan ja tämän talon nimi on Arvila vaikka blogin nimi onkin Päivänpesän elämää. Blogin nimi taas juontaa sukunimeeni.

Puutarhani syntymäaika: Alunperin tämän Arvilan elo on alkanut 1920 kun talo siirtyi tuolta kylältä tähän kalliolle. Minä olen siirtynyt puutarhuriksi 2005 kun ostimme tämän paikan viiden vuoden etsinnän jälkeen.

Kuva: Maija Astikainen

Puutarhassani seikkailevat: Minä Katja, mieheni, (lapset ovat jo aikuisia). Nelijalkaiset naukuvat avustajat Jalo ja Oiva. Tuleva kesä on Oivan ensimmäinen puutarhakesä.

 Lempivärini puutarhassa: Vaaleanpunainen. Tosin tämä riippuu myös kasvista, mutta jos voi yleistää, niin vaaleanpunainen.

Lempityökaluni: Lapio. Ja nimenomaan Minun lapioni jota kukaan muu ei saa käyttää. Se on jo kertaalleen hitsattu kasaan, uutta samanlaista kun ei enää saa. Toisena on pakko mainita hara joka tuli edellisen kodin kaupanpäällisinä. Siitä en luovu.

Lempipaikkani puutarhassa: Ehkä se on tällä hetkellä kasvihuoneen oviaukko jossa istuskelen ja seurailen puutarhan elämää. Siitä näkee moneen suuntaan.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: Kaikista mitä puutarhastani löytyy. Ruusut, pionit, päivänliljat, iirikset, tuoksuherneet, pioniunikot. En osaisi nimetä yhtä ylitse muiden.

Näistä puutarhakirjoista pidän: Niistä joissa on sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. 

Hauskin puutarhapuuhani: Kitkeminen. Oikeasti tykkään ylitse kaiken kitkemisestä ja kyllähän se näkyy puutarhassa. 

Ikävin puutarhapuuhani: Kastelu. On se sitten kannulla veden kantamista, tai letkun virittelyä tai mitä tahansa kastelua niin voi että, en tykkää yhtään.

Rentoudun puutarhassani kun puuhastelen siellä jotain. Yleinen haahuilu on mukavaa, mutta yhtä mukavaa on lapiolla kaivaminen, kitkeminen tai sadon kerääminen.

Onnistunein asia puutarhassani on ehdottomasti arboretum. Yhtä onnistunut on uusi kasvihuone ja sen ympäristö.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani. Jos nyt tekisin jotain toisin, tekisin luumulehdon vähän toisella tapaa jolloin sinne mahtuisi enemmän puita. Kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Puutarha antaa loputtomasti kiviä, on puita suojana, savimaa pidättää kosteutta, on korkeuseroja ja erilaisia näkymiä. Olen oppinut pitämään siitä, miten pellot ympäröivät keidastani.

Unelmieni kevät on pitkä, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni kesä on pitkä, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni syksy on lyhyt, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni talvi on lyhyt, aurinkoinen ja lämmin.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin huhti- ja toukokuun välissä olisi yksi kevätkuukausi lisää ja sen nimi olisi pelakuu. Silloin alkaisi puutarhan perus- ja laatutyöt, kuukausi olisi lämmin, hyvin toukokuun kaltainen.

Haaveilen vapaasta kesästä, uusista puutarhaideoista, Austin-ruusuista, kurkkusadosta, kauniista kesäpäivistä ja Oiva-pennun kanssa onnistuvista esikasvatuksista.

Jos haluat tehdä oman ystäväkirjasi niin tässä on linkki tyhjään pohjaan.

Lämmitystä

Enpä muista toista näin yhtäjaksoista pakkasjaksoa näin varhaisessa vaiheessa talvea. Normaalisti talon uuneja lämmitetään tässä kohta vuotta vuoropäivinä. Nyt jokaisessa uunissa on ollut tulet joka päivä, ja se näkyy puun menekissä. Tälle talvelle varaamamme polttopuut tulevat tuskin riittämään.

Kuva on otettu joitain päiviä sitten. Tänään oli ohjelmassa kasata lunta kivijalan päälle. Nippanappa saimme kivijalan peitettyä. Tässä kohtaa minua ei haittaisi, vaikka tulisi vielä 10-15 cm lisää lunta. Saisimme vielä paremman peiton kivijalan päälle.

Puuhella on aarre. Se on käytössä päivittäin. Parhaimpina päivinä siinä on tulet kolme kertaa päivässä. Kokemus on opettanut miten hellassa saa vartissa teeveden kiehumaan. Aika nopeasti omasta mielestäni. Vanhat puulaatikot täytän kerran viikossa oksanpätkillä, niillä on hyvä pitää tulta yllä sytyttämisen jälkeen.

Palapeli-into on ollut tänä vuonna hurjaa. Kun saan yhden valmiiksi, on otettava heti seuraava esiin. Tämän kissapalapelin sain siskoltani syntymäpäivälahjaksi. Se oli tehty nopeasti, kolmen päivän aikana.

Salissa on ollut pakko pitää koko marraskuun sähköpatterit päällä tulien lisäksi, monesti ne on laitettu päälle vasta joulukuussa. Tosin olen säätänyt termostaatit 11 asteeseen, kunhan pitävät pahimman kylmyyden poissa. Joulukuusi haettiin ja koristeltiin lastenlasten kanssa. 

Salin suureen peiliin tein pitkästä aikaa koristeeksi piparkakut. Ne tuovat ihanaa joulun tuoksua ilmaan pitkän aikaa. Tällä kertaa en väkertänyt mitään koristuksia itse piparkakkuihin, yksinkertainen on kaunista.

Olin itsenäisyyspäivänä kaupungintalon itsenäisyyden juhlassa. Tässä teillekin kuva juhla-asustani. Samalla sinisellä iltapuvulla on menty jo monta vuotta ja edelleen se on mieluinen. Viime vuonna kokeilin toista pukua, mutta ei se ollut ehkä minun juttuni. Kun katselin kuvaa, siitä tuli mieleeni Jane Austen filmatisoinnit. Ylpeys ja ennakkoluulo pitääkin katsoa joulunpyhinä, sopiva viiden tunnin maratoni vuodelta 1995. Samalla voi ottaa konvehtiähkyn ja miettiä tulevaa puutarhakautta.

Sekalaista sakkia

 Joskus muiden puutarhoja kiertäessä ihastelen laajoja ja tasapainoisia istutuksia, joissa on vain muutamaa lajiketta. Toisessa puutarhassa hihkun ihastuksesta kun niistä löytyy yksittäisiä aarteita sieltä täältä. Oma puutarha taitaa olla sekoitus vähän kaikkea kaikille. Siihen en luultavasti pysty ikinä, että antaisin neliöittäin alaa vain yhdelle lajikkeelle tai kasville, sen verran keräilijän vikaa minun geeneihin on periytynyt.

Omasta puutarhasta löytyy kovin sekalaista sakkia eikä aina niin tasainoisiin kokonaisuuksiin laitettuna. Se on kuitenkin täydellisesti minun näköiseni puutarha, sellainen jossa viihdyn ja jota rakastan kaikkine epätäydellisyyksineen.

Etelänruusuruoho oli alunperin lähes viininpunainen. Se on tainnut risteytyä luonnonlajikkeiden kanssa ja siementaimien kukat ovat useimmiten liiloja. Itseäni se ei haittaa, pääasia, että tämä pörriäismagneetti viihtyy puutarhassa. 

Äitienpäiväruusu on osoittautunut todella kestäväksi. Se kukkii joka vuosi erittäin runsaasti. Jokainen talvi jänikset syövät sen tai latvat paleltuvat minkä seuraksena leikkaan ja siistin ruusun todella matalaksi. Siitähän ruusu vain intoutuu ja tekee uusia versoja minkä kerkeää. Ruusu kukkii pakkasiin saakka kunhan leikkaa vanhat kukinnot pois.

Perhosia on näkynyt kovin vähän, kai tämä ainainen auringonporotus ja käristys on niillekin liikaa. Meillä ei ole paljoa satanut, viime yölle ennustettiin vahvasti kovaakin sadetta. Sadetta tuli, mutta maksimissaan 2mm, aamulla maa oli jo rutikuiva. Tänään pitäisi sataa reilusti mutta en usko ennen kuin näen omin silmin. Yli 5 mm kerralla on tainnut viimeksi sataa toukokuussa vai peräti huhtikuussa.

Lisää laakeita kiviä uudelta kasvihuoneelta. Nämä ovat todennäköisesti sen suuren ladon tms. perustuskiviä, mikä tuolla paikalla on sijainnut. Pienet kivet on tuotu louhimolta. Eilen leikkasin kirjolupiinin kukinnot alas, pitkään ne kukkivatkin helteistä huolimatta.

Pienet varjon kasvit jäävät aina vähemmälle huomiolle. Varjosiippa vancouveria hexandra on yksi puutarhan suosikeistani. Niin vaatimaton, ei vaadi mitään hoitoa. Leviää rauhallisesti ja viihtyy kuivassa varjossa. Kukat näkyvät heikosti kuvassa, ne ovat pienet valkoiset, ei niitä koskaan ole tuon runsaammin.

Pienen ja heikon vastapainoksi puutarhassa kasvaa uhkeaa rimssuhelmaa. Idänunikko 'Coral Reef' on juuri sitä. Taimi on itse siemenestä kasvatettu ja se juroi tuossa kolme vuotta ennen kuin suvaitsi kukkia. Palopuheen pitäminen taisi auttaa.

Kupariheisiangervo 'Mindia' on ryöpsähtänyt täysillä. Olen leikannut siitä yksittäisiä oksia, mutta ehkä sitä voisi karsia kunnolla ja vetää koko pensaan juuresta poikki. Tuossa on kaksi pensasta ja molemmat ovat yhtä runsaita.

Nyt on mentävä maustekurkkujen tekoon, tänään on edullista sähköä.

Arvilan perennapuodista, päivää

Miten kiva onkaan hakea uusi taimia omasta puutarhasta kun tarve iskee, yleensä tarve kun iskee yhtäkkiä ja yllättäen. Oikeassa taimikaupassa katsoi päivänliljojen hintaa ja totesin, että enpä osta. Kotona muistin, että arboretumissa yksi päivänliljan kasvusto pitäisi siirtää väljempään kasvupaikkaan. Kuin tilauksesta tuli tämä tarjous.

Uuden kasvihuoneen ympäristö siistiytyi taas yhden askeleen. Istutin vesisaavin oikealle puolelle arboretumista siirretyt päivänliljat. Niiden tarkkaa väriä en muista, taisi olla jonkin sortin tumma oranssi. Tuossa tarvittiin kasvi joka sietää ajoittaista vettä päällensä. Jos tuulee ja sataa kovaa, ei vesi kasvihuoneen katolta aina saaviin vaan minne sattuu. Päivänliljat kestävät sellaisen höykytyksen. Lisäksi viihtyvät missä tahansa kasvualustassa, tuossa on savea ja kiviä.

Myös Arvilan oma kivikauppa oli auki. Vähän jäi homma vielä kesken. Kunhan tämän sivun kivijalka on kivetetty, ei jää enää kuin takaosan siistiminen.

Jo aiemmin istutin kiven ympärille messuilta saadut päivänliljat. Sain nämä korvaukseksi väärän värisistä kasveista. Epäilen näidenkin olevan mitä sattuu sillä korvaukseksi saadut lupiinit olivat taas sitä sinistä jota tuli jo edellisellä kerralla viime vuonna vaaleankeltaisen sijaan.

Parin päivän kakunsyönti oli hyvä päättää kunnon hikijumppaan.  Kaivoin Arvilan alkuperäisen kirkonruusun pois luumulehdosta, se kun alkoi levitä liikaa perennojen puolelle. Ruusu ei päässyt jatkoon sillä sitä löytyy myös navetan kivimuurilta. Ruusu siirtyi puodin hävikkiin ja odottamaan kaatopaikalle vientiä.

Siinä ruusu on. Olin laiska enkä leikannut sitä matalaksi sillä oksat olivat vain puolimetriset. Juurakko oli valtava, pääverso oli ranteen paksuinen. Seuraavat pari vuotta on odotettavissa tiukkaa tarkkailua ja mahdollisten vesojen poistoa, ruusua on hankala saada kerralla pois. Ruusun tilalle tulee nurmikkoa jotta ruohonleikkaajan työ helpottuu.

Postaus on kiva päättää kauniimpaan kuvaan. Siinä on luumulehdon perennaloistoa. Tänä vuonna kullerot kukkivat kauniisti ja runsaasti. Ihan kohta on ukkolaukkojen vuoro.

Onneksi sää alkaa hiukan lämmetä, mukavampi tehdä puutarhatöitä kun ei tarvitse paksua vaatekerrosta.

edit. Hiukan sähläsin tämän postauksen julkaisun kanssa, tuli ihan väärään aikaan ja sitten yritin poistaa ja julkaista myöhemmin uudestaan ajastuksella. Ei onnistunut. Kaivelin postauksen roskakorista ja yritän uudelleen.