lauantai 13. tammikuuta 2024

Puutarhaystäväni-kirja

 Kukka ja Kaali-blogin Pauliina laitoin kiertämään kivan haasteen. Haasteessa vastaillaan vastaaviin kysymyksiin joita oli lapsuuden Ystäväni-kirjoissa. Tässä minun vastaukseni, olkaa hyvät:

Nimeni / nimimerkkini: Katja (kuvassa viime kesän lempimekossaan työpaikalla jotain asiaa kovasti selostamassa))

Puutarhani nimi: Puutarhan ja tämän talon nimi on Arvila vaikka blogin nimi onkin Päivänpesän elämää. Blogin nimi taas juontaa sukunimeeni.

Puutarhani syntymäaika: Alunperin tämän Arvilan elo on alkanut 1920 kun talo siirtyi tuolta kylältä tähän kalliolle. Minä olen siirtynyt puutarhuriksi 2005 kun ostimme tämän paikan viiden vuoden etsinnän jälkeen.

Kuva: Maija Astikainen

Puutarhassani seikkailevat: Minä Katja, mieheni, (lapset ovat jo aikuisia). Nelijalkaiset naukuvat avustajat Jalo ja Oiva. Tuleva kesä on Oivan ensimmäinen puutarhakesä.

 Lempivärini puutarhassa: Vaaleanpunainen. Tosin tämä riippuu myös kasvista, mutta jos voi yleistää, niin vaaleanpunainen.

Lempityökaluni: Lapio. Ja nimenomaan Minun lapioni jota kukaan muu ei saa käyttää. Se on jo kertaalleen hitsattu kasaan, uutta samanlaista kun ei enää saa. Toisena on pakko mainita hara joka tuli edellisen kodin kaupanpäällisinä. Siitä en luovu.

Lempipaikkani puutarhassa: Ehkä se on tällä hetkellä kasvihuoneen oviaukko jossa istuskelen ja seurailen puutarhan elämää. Siitä näkee moneen suuntaan.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: Kaikista mitä puutarhastani löytyy. Ruusut, pionit, päivänliljat, iirikset, tuoksuherneet, pioniunikot. En osaisi nimetä yhtä ylitse muiden.

Näistä puutarhakirjoista pidän: Niistä joissa on sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. 

Hauskin puutarhapuuhani: Kitkeminen. Oikeasti tykkään ylitse kaiken kitkemisestä ja kyllähän se näkyy puutarhassa. 

Ikävin puutarhapuuhani: Kastelu. On se sitten kannulla veden kantamista, tai letkun virittelyä tai mitä tahansa kastelua niin voi että, en tykkää yhtään.

Rentoudun puutarhassani kun puuhastelen siellä jotain. Yleinen haahuilu on mukavaa, mutta yhtä mukavaa on lapiolla kaivaminen, kitkeminen tai sadon kerääminen.

Onnistunein asia puutarhassani on ehdottomasti arboretum. Yhtä onnistunut on uusi kasvihuone ja sen ympäristö.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani. Jos nyt tekisin jotain toisin, tekisin luumulehdon vähän toisella tapaa jolloin sinne mahtuisi enemmän puita. Kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Puutarha antaa loputtomasti kiviä, on puita suojana, savimaa pidättää kosteutta, on korkeuseroja ja erilaisia näkymiä. Olen oppinut pitämään siitä, miten pellot ympäröivät keidastani.

Unelmieni kevät on pitkä, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni kesä on pitkä, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni syksy on lyhyt, aurinkoinen ja lämmin.

Unelmieni talvi on lyhyt, aurinkoinen ja lämmin.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin huhti- ja toukokuun välissä olisi yksi kevätkuukausi lisää ja sen nimi olisi pelakuu. Silloin alkaisi puutarhan perus- ja laatutyöt, kuukausi olisi lämmin, hyvin toukokuun kaltainen.

Haaveilen vapaasta kesästä, uusista puutarhaideoista, Austin-ruusuista, kurkkusadosta, kauniista kesäpäivistä ja Oiva-pennun kanssa onnistuvista esikasvatuksista.


Jos haluat tehdä oman ystäväkirjasi niin tässä on linkki tyhjään pohjaan.

22 kommenttia:

  1. Ensimmäiseksi: kaunis mekko, en yhtään ihmettele, että se on lempimekkosi.
    Syystäkin olet ylpeä puutarhastasi. Se on kaunis kaikkine kasveineen ja rakenteineen. Pidän kovasti uuden kasvihuoneen ympäristöstä. Miten hieno siitä vielä tuleekaan, kunhan kasvit kotiutuessaan rehevöityvät. Omassa jutussani (ilmestyy huomenna) unohdin ihan kastelun. Se on totisesti tylsää hommaa. Etenkin, kun edellisinä kesinä vettä on saanut kantaa selkä vääränä ja suihkuttaa litratolkulla ja silti on saanut pelätä kasvien menettämistä järkyttävässä kuivuudessa.
    Tonttianne ympäröivät pellot kehystävät hienosti puutarhaasi. Kuvaaminenkin on mukavaa, kun taustalle ei aina tule jonkun toisen roskiskatosta tai talonpäätyä.
    Kesästäsi on tulossa hauska myös siksi, että puutarhassa seikkailee Oiva. Jännä nähdä, miten poika ottaa uuden kotipuutarhansa haltuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joskus vaatteista vaan tietää, että siitä tulee lemppari, tuosta mekosta tiesin heti. Kastelu on tylsää puuhaa ja lotraa vettä vaikka kuinka, tuntuu kaikki lopulta turhalta. Täällä maalla on tosiaan tilaa, ei tule hevillä naapurit kuviin.
      Mielenkiintoista nähdä millainen myyräkissa Oivasta tulee, on jo nyt osoittautunut älykkääksi kissaksi.

      Poista
  2. Onpa hauska kuva sinusta! Ihastelin jälleen kerran kaikkia kuvia ja puutarhanäkymiä! Tosi, tosi kaunista. Ei ole ihme, että valitsit uuden kasvihuoneen edustan lempipaikaksi.
    Kunpa saisimmekin sen pelakuun, siitä olisi valtavasti iloa ja hyötyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kasvihuoneen seutu on kaunis, siellä viihdyn.

      Poista
  3. Oli tosi kiva lukea sinun vastauksiasi ja katsoa, ah, niin ihania kuvia puutarhastasi. Se on todellakin uskomaton keidas! ♥ Suuret kiitokset, kun osallistuit! Jälleen kerran sain todeta, että kannatti laittaa alulle tällainen haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun laitoit haasteen alulle, on ollut ilo lukea muiden vastauksia. Vaikka harrastus on sama, on jokaisella omat juttunsa puutarhan suhteen.

      Poista
  4. Kiva lukea sinunkin vastauksia ja voi miten ihania näkymiä! <3 Kiva on myös kuva sinusta.

    VastaaPoista
  5. Olipa hauska lukea myös sinun vastauksesi tähän haasteeseen. Kummasti sitä vaan jokainen meistä vastailee pikkuisen eri tavalla, vaikka kaikkia yhdistää sama intohimo.
    The Lapiosta ja kumppanistaan Harasta sinun varmaan pitäisi kirjoittaa joskus. Vaikka oma lapioni onkin erinomainen (ja myös kertaalleen hitsattu), alkoi kiinnostaa, millainen on työkalu, jota eivät muut saa käyttää.
    Uuden kasvihuoneen rappusella kelpaakin istuskella ja ihastella kättensä jälkiä. Alueesta on tulossa oikea paratiisi, vaikka ihanalta se näyttää jo nyt.
    Unelmavuodenaikojesi säät eivät jääneet epäselviksi. Pelakuu olisi varmaan myös aurinkoinen? :D Mutta missä välissä sataisi sen verran, ettei tarvitsisi kasteluletkun jatkona seistä?
    Ihania kuvia puutarhastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin tehdä oma juttu lapiosta ja harasta, tai ylipäätään puutarhan työkaluista. Muistelisin, että olisin joskus sivunnut aihetta, pitää tonkia löytyykö se juttu. Meillä on muutenkin miehen kanssa omat työkalut, minulla oma työkalupakki johon muut eivät saa koskea. Ne työkalut ovat omaan käteeni sopivia ja vaalimiani, niitä ei saa pilata autoremontissa tai jossain vastaavassa.
      Koska sää saa olla aurinkoinen, pitää sateen tulla yöllä.

      Poista
    2. Löysin jutun, tässä sen osoite:
      https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2010/06/puutarhurin-parhaat-ystavat.html

      Poista
    3. No siellähän niitä luottokavereita näkyi :) Kyllähän ne omat työkalut pitää olla; toisen tavarat ovat kuitenkin aina jossain hukassa tai sitten eivät tunnu mukavilta käyttää. Meillä on säästetty ja jokaista työkalua on hankittu vain yksi kappale. Lapioita on kaksi, sillä edelliset asukkaat jättivät tänne vanhan rautalapionsa. Sekin on kuitenkin ollut käytössä erityisesti silloin, jos isäntä on mukana kaivamassa. Hän pitkänä miehenä saa käyttää ostamaamme pidempivartista lapiota ja minä tyydyn huonompaan.

      Poista
    4. Voisin löydöstä huolimatta päivittää postauksen vaikka aika pitkälle mulla on samat välineet edelleen käytössä.

      Poista
  6. Mekko sopii sinulle niin hyvin 😍 Tuon ihanan vaaleanpunaisen yhdistänkin aina puutarhaasi, se on niin kaunista. Hienoja kuvia myös. Ihanan paljon kukkia ja värejä 🥰 Olen kanssasi samaa mieltä, että kunpa olisi aina aurinkoista ja lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Samettihortensia. Vaaleanpunainen on puutarhassa minun värini, onneksi sitä väriä on saatavilla. Tunnun käyväni aurinkoenergialla, olo on aivan nuutunut sateella ja pilvisellä säällä.

      Poista
  7. Kiva oli lukea ajatuksiasi ja vastauksiasi.Tosi kauniita kuvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kuvia oli vaikea valita, valinnanvaraa olisi ollut vaikka kuinka paljon.

      Poista
  8. Kaunis mekko minä viihdyn myös hyvin mekossa tai käytän niitä melkein aina .
    Mukavaa oli lukea myös vastauksesi . Minulla on myös lapio mikä on vaan minun .
    Kasvihuoneesi ja ympäristö on aivan ihana toivottavasti minä saan yhtä ihanan tänä vuonna .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin viihdyn mekoissa. Oma lapio pitää olla, ehdottomasti. Sinun taidoillasi tulee varmasti vähintään yhtä upea, ellei upeampi.

      Poista
  9. Ihania, kukkaisia kuvia puutarhastasi kerronnan lomassa:)

    VastaaPoista
  10. Täältä yksi kannatusääni pelakuulle. Pitäisiköhän tehdä kansalaisaloite. Hara on minullakin suosikkityökalu, talikon lisäksi. Tykkään kyllä lapiolla kaivamisesta, mutta teen sen vain pakon edessä. En kestä niitä katkenneita lieroja, siksi suosin talikkoa. Opin tämän joskus kauan sitten eräästä artikkelista, joka kertoi onkilierojen kasvattajasta. Hän sanoi, että lierojen kanssa touhutaan vain talikolla. Sinulla on upeat tilukset. Tilaa riittää ja erilaisia ympäristöjä. Kitkentä on kyllä ihan kivaa, jotenkin terapeuttista. Kädenjälki näkyy selvästi. Sille ei vain ole oikein aikaa ja huono selkä rajoittaa sitä muutenkin. Hara on onneksi oiva, seisten käytettävä, apuväline. Eräänlaista kitkentäähän sekin on.

    VastaaPoista
  11. Voi kumpa saisimmekin pelakuun;)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)