Olin ajatellut tehdä tämän postauksen vuodenvaihteessa, omistaen vuoden 2023 Aurinkokissa Almalle. Aattona en ehtinyt ja eilen en pystynyt. Joten, kirjoitan tänään ja tämän postauksen jälkeen lasken irti ja annan Alman hengen mennä, käännän katseeni uuteen.
Se miksi ja miten Alma oli minulle niin tärkeä, löytyy postauksen tekstistä.
Alma Aurinkokissa rakasti lämpöä ja aurinkoa. Se rakasti puutarhaelämäänsä yhdessä tärkeimmän ihmisensä kanssa.
Omaa puutarhaa vahdittiin tarmokkaasti. Kaukanakin ohikulkeville koirille muristiin. Kummoiseen myyräjahtiin Almasta ei koskaan ollut, muutaman hiiren tai myyrän sentään toi kesässä. Alman lahjat olivat muualla.
Alma Aurinkokissa oli oma terapeuttini, hoivaajani ja parantajani. Kun palasin tasan kaksi vuotta sitten 1.1. koronahoidosta sairaalasta. oli Alma kanssani kuin iilimato. Se ei muutenkaan oikein tykännyt jos olin pois kotoa, mutta koronan jälkeen taisimme elää jopa symbioosissa. Eilinen vuosipäivä osoittautui mahdottomaksi kirjoittaa tätä tekstiä, ikäväni oli liian kova. Alman parantava vaikutus henkisesti oli valtava.
Alma hoivasi myös nivelrikkoni, kehräsi kipeää polvea vasten tai makasi lämmittäen kipeän nilkan päällä. Eräänä yönä kärsin kovasta vatsakivusta. Olin jo lääkäriin lähdössä, mutta sitten Alma asettautui oma-aloitteisesti makaamaan vatsani viereen ja kohta hengitin rentoutuen Alman kehräyksen tahdissa. Vatsakipuni meni ohi. Joka yö Alma nukkui joko jalkojeni päällä tai niiden vieressä.
Aurinkokissa hakeutui niin sisällä kuin ulkona aurinkoon ja lämpöön. Jälkikäteen ajateltuna viimeisinä viikkoina todella paljon, olisi pitänyt osata lukea kissaa ja viedä jo aikaisemmin lääkäriin, tosin turha on jossitella, lopputulema olisi ehken ollut sama kuin nytkin.
Alma rakasti lapsenlapsia, etenkin heistä vanhempaa jonka kainaloon ja läheisyyteen hakeutui aina kun pojat olivat täällä mummilassa. Kissasta oikein näki miten innoissaan se oli kun pojat olivat vierailulla.
Yhteisiä, ihania muistoja on paljon. Ja niitä tulee koko ajan lisää mieleen. Päivittäiset rutiinini ovat menneet uusiksi kun niihin ei enää liity elämää Alman kanssa. Mutta kaiken kanssa oppii elämään ja niin minäkin ilman Almaa. Nyt on aika päästää irti ja antaa Alman hengen lähteä.
Kiitos Alma näistä ihanasta yhdeksästä ja puolesta vuodesta jotka saimme yhdessä viettää.
Ihana Alma!
VastaaPoistaSyränystävä, eikä ihime, että ikävä on kova.
Oli sydänystävä. Meillä oli jokin maaginen yhteys ja sen katkeaminen sattuu.
PoistaIkävä on varmasti hirmuinen, onneksi jäi paljon ihania muistoja.
VastaaPoistaOn ihan hirmuinen ikävä.
PoistaMeillä Saimi on ollut minun toimintaterapeuttini. Leikkausten ja sairaalassa olojen jälkeen on antanut muutaman päivän levätä mutta sitten kun on vaistonnut oloni kohentuneet juuri sen verran, että on ollut mahdollista lähteä ulos, on Saimi kiipeämällä jalkaani pitkin pakottanut minut takaisin ulos ja puutarhaan voimistumaan. On nämä eläinystävät ihan mieletön voimavara. Onneksi teillä on nyt ihana Oiva vaikka ei se tietysti Almaa voi koskaan korvatakaan.
VastaaPoistaVoimavara on hyvä, sitä kissat ovat. Almaa ei voi korvata, mutta Oivasta on ollut todella suuri lohtu, sen kanssa touhutessa ei voi olla surullinen. Ja Oiva on ottanut monessa kohtaa Alman paikan, nukkuu yöllä vieressä, jopa samassa kohdassa kun Alma.
PoistaIhana muistokirjoitus <3 Rakkaus voi kestää hetken, mutta muisto rakkaudesta ei kuole koskaan. Ja rakkauttahan tuo on, pyyteetöntä ja aitoa - molemmin puolin.
VastaaPoistaIhan ihmeellistä, kuinka (jotkut) eläimet osaavat hoitaa. Alma oli tosiaan hoitajasi ja parantajasi. Mistä ihmeestä se tiesi, omasi kuudennen aistin.
Ihania muistoja. Niin haikeaa. Voimia suruun.
Muistot eivät kuole pois. Alma oli hoitaja. Miten se osasikaan vaistota mielialani ja tunteeni ja erityisesti kivun. Sillä todella oli jokin kuudes aisti siihen kaikkeen. Minulla ja Jalolla ei ole lähellekään samanlaista suhdetta. Haikeaa on ollut mutta eteenpäin mennään. Oiva on ollut siinä iso apu.
PoistaIhania muistoja on ihana vaalia ja surulle pitää antaa myös tilaa .❤️
VastaaPoistaOlet oikeassa, surulle pitää antaa tilaa ja se pitää surra pois.
PoistaKoskettavan haikea ja rakkautta täynnä oleva muistokirjoitus. Alma oli tärkeä kissa ja jätti varmasti merkittävän muistojäljen.
VastaaPoistaAlma oli tärkeä ja rakas kissa, se oli enemmänkin, hyvä ystäväni jolle juttelin ja vuodatin elämääni, niin ilot kuin surut. Ja Alman suhde lapsenlapsiin, välillä ajattelin, että Alma piti heitä omina lapsinaan.
PoistaSydänystävä, sielunkumppani, terapeutti, pehmoinen polvenlämmittäjä. Pieni eläin, ihana Alma Aurinkokissa jätti kauniit muistot.
VastaaPoistaJätti kauniit muistot. Kesällä vien jonkin kauniin kiven Alman haudalle. Alma haudattiin kuusiaidan tienoille, Oton ja Aatun luokse. Sieltä on hyvä seurata minun touhuiluja puutarhassa.
PoistaAlma oli selvästi parantajakissa. Joillain lemmikeillä on ihmeellinen vaisto sen tärkeimmän ihmisen voinnin suhteen. Ei ihmekään, jos sellaisesta eläinystävästä tulee erityisen rakas.
VastaaPoistaAlma oli erityislaatuinen kissa. Ei metsästäjä mutta sitäkin tärkeämpää oli rooli minun parantajakissana. Sille jää erityinen paikka sydämeeni.
PoistaAlma on ollut hieno kissa. Ilmeisen herkkä vaistoamaan, milloin tarvitsit sen tarjoamaa ja antamaa hoitoa.
VastaaPoistaNiin Alma oli, se vaistosi aina mitä tein tai koin.
PoistaIhania muistoja. Ja nehän pysyvät ikuisesti. Mukavaa on ollut seurata blogissasi myös näitä eläintesi kuulumisia. Alma <3
VastaaPoistaKiitos, muistot elävät niin kauan kuin minäkin.
PoistaKirjoitat niin kauniisti Almasta. <3 Teillä on ollut upea yhteys ja rakkautta puolin ja toisin. Onneksi muistot jää.
VastaaPoistaKiitos Kati. Almasta ei voi kirjoittaa kuin kauniisti, se oli sydämeni kissa <3
PoistaPystyn niin jakamaan tunteesi, nyt kun oma terapeuttini, Nero on lähtenyt. Kissan parantava voima on uskomaton, siinä olisi tutkimusaihetta. Kehräävä kissa parantaa vaivan kuin vaivan, fyysisen tai psyykkisen.Almalle hyvää matkaa, se teki tehtävänsä ja jätti ikuisen tassunjäljen sydämeesi.
VastaaPoista