Kristallikruunu ja tyyny

 Isännänhuoneeseen muutti joulun jälkeen täydellinen kristallikruunu. Olin jo hetken päättänyt tyytyä aiempaan valaisimeen, mutta sitten huomasin selailevani säännöllisesti netin palstoilta sopivaa kristallikruunua. Myytävänä niitä on vaikka ja kuinka, mutta ei vain tullut eteen sellaista joka kolahtaisi heti. Kunnes kohtasin tämän meille tulleen valaisimen. Tosin sitäkin mietin muutaman viikon sillä kuvista ei käy lainkaan ilmi sen kauneus.

En halunnut kruunua jossa on kynttilänpidikkeet. Tässä mallissa niitä ei siten ole. Kruunu on aidosti vanha, mutta se on aina ollut sähköistetty kristallikruunu. Se painaa kuin synti ja lasikristalleja on satoja.

Malli on kauniin siro. Metallikehysten muoto toistaa tapetin kuvion muotoja. Tuon rosetin kanssa kristallokruunu on täydellinen pari. Kristallikruunun kokoa oli vaikea hahmottaa, mutta sanoisin, että nappiin meni. Ei saisi olla pienempi, mutta ei myöskään suurempi.

Olen niin tyytyväinen tähän hankintaani. Hinta oli vieläpä kristallikruunuksi erittäin kohtuullinen. Kunto on hyvä, ei vaatinut kuin pesun ja lamppujen vaihdon ledeiksi ja kiinnityksen kattoon. Muutama kristalli puuttuu alaosasta, mutta niitä ehdin metsästää ajan kanssa. Netistä löytyy jos muualta ei saa. Eikä vanhempi valaisin mennyt hukkaan, se siirtyi yhteen kammareista jossa oli huono Ikean valaisin. Sen lähdön myötä meillä on nyt jokaisessa asuinhuoneessa vanhat valaisimet.

Sain valmiiksi isännänhuoneen uuden tyynyn kirjailun ja tyynyn ompelun. Kuvio on siis Iiris, sopii tällaisen puutarhaihmisen kotiin. En saanut siitä vapaalla kädellä piirrettynä ihan täydellistä tai symmetristä, mutta olen silti lopputulokseen tyytyväinen. Vielä pitäisi osata tehdä toinen samanlainen tyyny toiselle puolelle sohvaa. Ja onhan minulle loput pellavasta josta ommeltiin verhot, senkin voisi käyttää tyynyiksi. 

Sohvan peite on ihan vääränvärinen, mutta haluan käyttää tuon kauan sitten ompelemani tilkkupeiton loppuun. Ompelen sitten joskus uuden kunhan tuota siniruskeaa ei enää kehtaa käyttää. Pientä käsityöinnostusta on muutenkin ollut ilmassa, sain parit villasukat tehtyä ja seuraavaksi aion olla kunnianhimoinen ja tehdä lapselle lapaset. Niistä minulla yleensä jää peukut tekemättä sillä niihin ei kiinnostus riitä. Jospa nyt olisi toisin.