Oman maan siemeniä

 Yritän, siis kovasti yritän olla loppukesästä ahkera ja kerätä talteen oman puutarhan siemensatoa. Välillä jaksan enemmän, joskus työ ei kiinnosta sitten yhtään. Viime syksynä olin ehkä puoliahkera nyt kun katselen mitä siemeniä löytyy.

Leipälautasella on äitini ahkeroinnin tulos. Valtava määrä valkoisen kelloköynnöksen siemeniä jotka hän keräsi kahdesta taimesta talteen parvekkeeltaan. Uskallan arvella riittävän määrän siemeniä olevan itämiskykyisiä. Oikealla puolella on minun taltioimat liilan kelloköynnöksen siemenet. Niitä on onneksi myös kaupasta ostettuna.

Vihdoinkin muistin kerätä jättikarhunputken siemeniä talteen. Osan kylvin suoraan maahan, siemeniä tuli viime syksynä paljon. Myös kaurajuuri oli runsassatoinen siemeniltään. Ihanan värinen harjaneilikka tuli mukaan keruutalkoisiin. Siemeniä tuli niin paljon, että laitoin pesuvadin taimien alle ja sitten vain karistelin pienet mustat siemenet pesuvatiin. Sormustinkukan siemeniä minulta on kyselty, nyt niitä on. Niidenkin keräämisessä pesuvatitekniikka on hyvä.

Pioniunikkoja pitää kerätä talteen paljon. Parhaimpina vuosina siemeniä on ollut puolisen litraa. Aina ne johonkin häviävät. Läpinäkyvässä pussissa on peikonkellon siemeniä. Niistä osan kylvin suoraan maahan, pussin sisältö menee esikasvatukseen.

Härkäpapu kasvaa meillä enemmän maanparannukseen kuin ruuaksi. Lajike on ollut jo vuosia sama punakukkainen 'Crimson Flowered'. Pienessä nimettömässä pussissa on muutama ruusupavun siemen.

Tuoksuherneitä pitää kerätä paljon talteen, ne säilyvät kyllä joitain vuosia ja olen huomannut, että varastoa on hyvä olla. Pussi jossa on lajike kysymysmerkillä, on mysteeri. Lapsenlapsi löysi siemenet essun taskusta kun aloimme leipoa joulupipareita. Ei mitään muistijälkeä mitä lajiketta olen kerännyt essun taskuun talteen. Tai, että ylipäätään sisäessu on ollut päälläni puutarhassa. Krassin suhteen olen omavarainen vaikka keräsin siemeniä talteen laiskanpuoleisesti.

Samettikukkaa pitää olla reilusti kerättynä, se itää niin heikosti. Näyttää olevan vanhaakin satoa tallessa. Koreatörmäkukan siemeniä keräsin talteen ensi kertaa. Toivottavasti ovat itämiskykyisiä. Kuvista jäi puuttumaan kehäkukan siemenet, niitä on yli litra, niissäkin olen ollut omavarainen jo vuosia.

Eiköhän näillä siemenillä päästä kesäkukkien alkuun ja saadaan jotain kasvimaallekin. Tässä kohtaa sitä soisi, että syksyllä olisi ollut ahkerampi, mutta parempi nämäkin kuin ei mitään.

Loppuun kuva pitsaleipuri Oivasta. On tämä kissanpennun kanssa eläminen jännää aikaa. Pennun loputon uteliaisuus yllättää aina. Kaikessa touhussa pitää olla mukana. Tuosta tuli vielä niin riipaisevan mieleen Alma jolla oli samanlainen tapa istua pöydällä (tai jopa kulhossa) katsomassa puuhiani samanikäisenä pentuna.