Liljoja

Liljat ovat niitä kukkivia kasveja joita pitää lisätä puutarhaan ensi keväänä. Nimittäin kaikki liljani selvisivät hengissä rankan talven yli. Ja ainakaan minun puutarhassa ei ole loppukesästä kukkivia kasveja yhtään liikaa.

 Punainen tiikerililja on löytö Türista. Ostan lisää jos joskus tulee vastaan, tämä on viihtynyt puutarhassa hyvin. Kukkii ensimmäisten joukossa liljoista.

 Keltainen tiikerililja on sekin Türin tuomisia. Väri on todella voimakas keltainen, hauskan näköinen mutta hankala kuvata kun jokainen kukka sojottaa eri suuntaan.

 Lilja "Pink Expression" on hankittu Lidlistä viime keväänä. Kaikki mitkä istutin kukkivat. Väri on aika herkku kun taustana on tummansiniset ukonhatut.

 Vähän herkemmän värinen on lilja "Elodie", sekin Lidlistä viime keväänä ostettu. Arboretum ei ollut tälle ehkä otollisin paikka kasvaa mutta vielä en kuitenkaan siirtänyt pois.

 "Arbatax" liljassa ei ole mitään värittömyyttä tai herkkää, se on pinkkiä koko rahan edestä.  Lilja on tuotu ensimmäiseltä Türin matkaltani ja taitaa olla lempililjani puutarhassa. Aivan uskomattoman kaunis kukka.

Viimeisenä mutta ei yhtään vähäisenä perinteinen oranssi tiikerililja, yksi Arvilan alkuperäisistä kasveista. Tällä on kaunis tarina. Löysin kaksi alkua syreenin alla olevan ison kiven vierestä. Siirsin ne jo nyt tuhottuun kukkapenkkiin missä alkoivat pikkuhiljaa lisääntymään. Kukkapenkki hävitettiin jotta saatiin kasvihuoneen viereen tilaa kasvilaatikoille. Siirsin tiikerililjat tähän nykyiselle paikalleen, navetan kyljen rinteeseen. Ja ihan sattumalta viereen tuli Arvilan alkuperäistä valkoista syysleimua. Miten loistava pari yhdessä. Syysleimu kesti talven mutta koko vanha kasvusto kuoli. Nämä kukat ovat vanhan kasvuston reunoille kasvaneita uusia taimia. Hetken ehdin pelätä että leimu olisi menetetty. Onni taisi olla pienoinen rinne missä nämä kasvavat.

Luumulehdossa ei kasva yhtään liljaa, kevään Türin matkalta olisi tarkoitus löytää sinne liljat. Väristä en sano vielä mitään, katsotaan ensin löytyykö mitään mikä sytyttää.

Ensi kesän työ

Vuoden 2017 Avoimet Puutarhat pidetään 2.7. Minun puutarhaa ja kukintaa ajatellen aika on juuri se oikea. Hetken tässä jo harkitsin tänä vuonna osallistumista. Mutta ehkä ei ole vielä minun puutarhani vuoro. Ensi kesä tulee olemaan niin täynnä kaikkea muutakin etten tiedä yhtään miten paljon jää aikaa puutarhalle palkkatyön ohessa.

Mutta osallistuin tai en, niin yksi puuha on sellainen jonka olen aikatauluttanut ensi kesälle. Aloitus on heti kun maa on sula.

 Tavoite on saada loputkin kivimuurien vierustat siisteiksi. Ruohonleikkurille ei pääse lähelle ja on minun mielestä liikaa vaadittu että mies ottaisi kerran viikossa trimmerillä kivien vierustat. Jos ihmettelet aurauskeppejä keskellä kesää noissa valokuvissa niin ne merkkaavat hieman onnettomia tammen taimia jotka kasvavat kivimuurin vieressä.

 Osa työstä on jo tehty. Pitkä muurin paraatipuoli on täysin valmis, samoin navetan kivimuurin vierus. Enää puuttuu pitkän muurin ns. takapuoli ja rosarion luumulehdon puoleinen osa. Eli ei mikään mahdoton urakka.

 Pitkän muurin takapuolen kimppuun kävin jo viime kesänä. Alimmaiseksi lakanakangasta ja päälle sahanpurua liiteristä. Toimi ja ei toiminut. Kangas ja sahanpuru on niin kevyttä että kivien ja kankaan välistä puski innolla rikkaa.

Paremmin toimi halkaistut multasäkit joita virittelin kivien mukaisesti pitkälle muurille. Tuolta alta kuoli kaikki kasvusto. Keväällä muokkaan maan ja sitten on vuorossa kasvien istuttaminen kivimuurin viereen. Kerrankin voi valita kasveja mitkä valtaavat kaiken tilan ja leviävät holtittomasti. Ajattelin että istutukset muurin reunalla ovat helpoin ratkaisu. Niiden reunuksen voi kantata niin että se on helppo ajaa ruohonleikkurilla. Vaan entäpä mitä kasveja tuohon laittaisi?

Ajatuksena on siirtää tuoksukurjenpolvea joka on nopeakasvuista. Omasta takaa löytyy myös verkikurjenpolvea ja valkotäpläimikkää siirrettäväksi asti. Kaikki nuo peittävät alansa niin hyvin että rikkojen on paha päästä läpi. Ja juuri sellaisia muurin viereen kaivataan.

Vuoden varrelta

Sain sekä Vaalean vihreää- että Susannan työhuone-blogista haasteet joissa kerrataan vuotta 2016. Kiitos molemmille ja anteeksi että vastaaminen kesti. Jätin tarkoituksella päivään jolloin minulla on aikaa. Kävin aamulla hampaanpoistossa ja nyt lepään sohvalla ohjeella: vain lepoa pari päivää. Hampaanpoisto on tuttua, vaikka minulla on purentakiskot niin edelleen puren öisin hampaitani rikki. Tällä kertaa taas niin että hammasta ei kannattanut korjata koska on takimmainen ja pahasti rikki. Paras hoito oli ottaa hammas pois. Keväämmällä on luvassa vielä korjauskelpoisen hampaan kunnostusta.

Mutta vuoteen 2016.
Mitä unelmia toteutit?

 Viime vuosi alkoi suurella unelmallani, vuorotteluvapaalla. Vapaahan alkoi jo loppukesästä 2015 ja päättyi kesällä 2016. Vieläkin muistelen aikaa elämäni leppoisimpana.

 Vuorottelun aikana sain hoitaa mummin mussukkaa ja toista rakasta eli puutarhaa. Oli aikaa perheelle ja miehelle. Oikea unelmien vuosi.

Mitä opit? Mitä murehdit?

 Opetus nro 1. suojaa omenapuut paremmin. Olin haljeta kiukusta ja surusta kun nämä tuhot kävivät ilmi. Ruusuomenapuun kohdalla huusin ja itkin ääneen. Mutta opin myös sen että vauriot eivät ole aina niin pahat kuin miltä ne näyttävät. Puut toipuvat ja niin minäkin. Viime keväänä murehtimista riitti talven jäljiltä mutta siitä koitti kesä ja rikat peittivät armollisesti aukot.

Mistä nautit?

 Minä nautin puutarhanhoidosta, auringosta ja kitkemisestä. Kuvassa pitkiä rohtoraunioyrtin juurenpätkiä (juurien pituutta kannattaa verrata tiilien kokoon) joita vedin esiin luumulehdosta. Kitkeminen on minulle lepoa, rauhoittavaa toimintaa. Siinä näkee tuloksen heti ja sitä voi tehdä ajattelematta mitään.

Mitä haaveita vuodella 2017?

Haaveeni ovat vaatimattomat. Aikaa puutarhalle, pientä lomaa arjesta. Aitan nukkumahuoneiden sisustamisen loppuun saattaminen ja aikaa puutarhalle. Tulikohan selväksi ykköstoive?

Susannalta sain muutaman jatkokysymyksen.

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä?

 Kyllä vain. Kun aloittaa sekä uuden työn että harrastuksen niin uusiin ihmisiin tutustumiselta ei voi välttyä. Uusia ihmisiä tärkeämpänä pidän että elämääni tuli uusia kasveja, kuten kuvan valkoinen ukonhattu.

Mitä halusit mutta et saanut?

 Aitta ei tullut vielä täysin kuntoon. Siinä on peiliin katsomisen paikka, ketään ei voi syyttää kuin itseään. Täytynee luvata olla asian suhteen aktiivisempi tänä vuonna.

Mitä halusit ja sait?

 Valtavan paljon uusia kasveja. Sekä uuden kissan, Jalon, Alman pennun. Nyt meillä kasvaa kolme sukupolvea kissoja jotka ovat tämän talon kasvatteja, no Iines tietysti tuli pentuna muualta mutta täällä on kasvanut aikuiseksi.

Mikä oli suurin pettymys?

Suurin pettymys oli Otto-kissan kuolema elokuussa. Kaverinsa Aatu jäi hieman orvoksi sen jälkeen, vanheni ihan silmissä. Asiaan vaikutti vielä se että vanhin poika muutti pois kotoa ja hänen huone oli ollut Aatun valtakuntaa. Talven mittaan on löytynyt uutta puhtia kun Aatu (kuvan oranssi kissa) keksi että nuorimman pojan huone on hyvä paikka nukkua ja että Jalo on ihan ok tyyppi.

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten.
Vastaan sanoilla Sote, Sipilä ja Berner. Ei politiikasta sen enempää.

Heitän haasteen blogiin Vuoden kulku ystävälleni Minnalle. Kiitos että olen tullut elämääni jossain vaiheessa!

Viime kesä ei ollut pionien kesä

Rankka talvi oli armollinen pioneille. Vain yksi menehtyi sekin ihan omaa syytäni, siirsin puskan liian myöhään. Harmitus kyllä oli kova, pioni oli Virosta tuota jossa se myytiin kuolanpionina, en tiedä oliko sitä, väri oli upean pinkki. Pionit siis selvisivät hengissä mutta kukinta ei ollut viime vuonna kummoista. Toisaalta hyvä että keskittyivät enemmän hengissä pysymiseen kuin kukintaan. Kukinnan voi menettää mutta ei koko kasvia.

 Paraatipenkkiin istutun muutama vuosi sitten kaksi "Sarah Bernhardt" kiinanpionia. Molemmat tekivät viime kesänä joitakin kukkia ilokseni.

 Toinen pensas teki peräti viisi kukkaa, toinen taisi tehdä vain kaksi. Mutta hyvä määrä sekin.

 Pyykkikalliolle olen istuttanut jo vuosia sitten kolme pionia jotka oli Terrassa myynnissä vain nimellä valkoinen pioni. Nuo kaikki kolme ovat nuppuisena ja avautuessaan lohenpunaiset tai vaaleanpunaiset. Täysin aukinaisina kukat ovat valkoiset. Kukkien koko on suuri ja osassa on joissain terälehdissä punaista reunaa. Lajiketieto olisi mukava mutta ilman sitä pärjää. Nämä pionit kukkivat ihan kivasti vaikka sateet veivät osan kukinnasta. Ovat viihtyneet hyvin pyykkikallion puolivarjossa.

 Tämän pionin olen vaihtanut keltaisen vadelman taimiin. Antaja epäili lajikkeen olevan "Bowl of Beauty". Alkuperäinen pensas on kasvanut sijoillaan jo lähemmas puoli vuosisataa. Meillä pioni on ollut siirron alla useamman kerran mutta eipä tuo ole ollut siitä moksiskaan.

Ja pioneista se tärkein. Arvilan alkuperäinen punainen kerrosherkku. Tätä pionia kasvoi talon edustalla. Se piti siirtää pois kaivinkoneen tieltä. Siirsin pionin kasvihuoneen edustalle ja siinä pioni on kasvanut jo monta vuotta. Ensi kesänä siirrän tätä muuallekin, nyt on saanut juurtua riittävän rauhassa jotta jakamista voi taas tehdä. Tämä on pioni joka ei hätkähdä sateesta eikä kuivasta, tuntuu olevan kestävä. Mutta ei ihme sillä onhan se kasvanut täällä ties kuinka kauan. Siirrossa paljastunut juurakko oli valtava.

Muitakin pioneja puutarhasta löytyy mutta tässä ovat ne pionit jotka olen saanut kukkimaan. Virosta olen tuonut muutamia yksilöitä ja Pionien kodista olen ostanut neljä pionia. Toive on kova josko edes joku uusi pioni kukkisi jo ensi kesänä. Mutta kaikkihan sen tietävät, pioni jos mikä opettaa puutarhurille kärsivällisyyttä.

Lempimaisemia Arvilan puutarhasta

Lempimaisemia Arvilan puutarhasta. Kaikki ei ole tässä, rakastan puutarhaamme todella paljon. Katson siellä minne vain, näen vain kaunista ja sellaista mihin olen tyytyväinen.

 Paraatipenkki ja netistä löydetty täydellinen puutarhakalusto. Kevään raikas vihreys.

 Hedelmä- ja marjatarhan uusimpia tulokkaita. Päärynäpuu "Mliivska Rannja" jonka olen tuonut kotiin puolimetrisenä piiskana. Juurellaan kasvaa ruusuherukka ja vuoripioni. Kaikki kolme kertoo että paikka on herkkien kasvien paikka, tämän puutarhan lämpimin.

 Ukonhattupenkki taustallaan valtaisa koristeomenapuumme. Loiva rinne joka laskee talolta varsinaiseen puutarhaan. Ukonhattupenkki erottaa rinteen ja puutarhan hedelmä- ja marjatarhasta. Pieni saunamökimme saa aina näkyessään hymyn suupielille.

 Tien viereinen kivimuuri seuranaan vanhat maitokärryt ja -tonkat. Taustalla vaihtelevat pellot ja kasvillisuus.

Vanha ja kuollut omenapuu jonka jätimme keloksi. Ympärillä kasvaa humalaa niin paljon että loppukesästä keloa ei näy humalan alta.

 Loppukesää luumulehdossa. Täyteläisyyden ja yltäkylläisyyden aika. Sävyt tummentuneet huomattavasti keväästä.

 Samaa maisemaa sivusta kuvattuna. Aurinko laskee niin että sen viimeiset säteet osuvat navetan päätyyn.

Sateenkaari (tai kaaret) joiden pää alkaa omasta puolen hehtaarin metsästä. En muuten käynyt tarkistamassa oliko metsässä aarretta. Minulle metsä itsessään on aarre.

Eli ei mitään asiaa, kesää on ikävä.

Syreenit

Monesti olen sanonut, että ei tässä pihassa kasvanut mitään kun tähän muutimme. Jos perennoista oli huutava pula niin toisaalta syreeniä meillä on paljon. Ja siitä jos mistä olen ollut iloinen ja kiitollinen. Syreeni on kestävä ja kaunis. Sitä voi periaatteessa siirtää tai leikata milloin mieli tekee, tuntuu kestävän kaiken. Kasvaa nopeasti ja kukkii upeasti. Minusta syreeni on niitä peruspensaita joka saisi olla jokaisessa puutarhassa.

 Viime vuoden alkukesä oli syreenien juhlaa. Pihan liila syreeni kukki voimakkaammin kuin vuosiin. Nämä pensaat kasvavat tulevan rinnepuutarhan vieressä.

 Kukkia oli pensaissa vieri vieressä. En tiedä yhdenkään puutarhan syreenin lajiketta enkä ole niihin pahemmin edes perehtynyt. Tämä taitaa olla jotain peruspihasyreeniä.

 Valkoinen syreeni ei kukkinyt yhtä runsaasti kuin liila. Tämä talon eteläpäädyssä kasvava syreeni on todennäköisesti hyvin vanha. Sen vanhimmat rungot ovat miehen ranteen paksuisia. Pensaistossa on jäljellä jo ennen meitä kaadettujen runkojen kantoja jotka ovat vielä paksumpia. Taitaa olla syreenit tässä kohtaa jo enemmän puita kuin pensaita. Tälle kasvustolle en ole koskaan tehnyt muuta kuin katkonut kuolleita oksia pois.

 Myös valkoinen syreeni on kaunis peruspihasyreeni.

 Yllä näkyy miten autopaikan viereinen liila pensas oli aivan liilanaan kukista kun taas puutarhakaluston yllä kaartuva valkoinen syreeni taas ei ollut runsaassa kukassa. Valkoinen onkin selvästi herkempi, taisi ottaa talvi koville. Tämä valkoinen pensas on muutenkin se jota on täytynyt hoitaa enemmän. Sen vanhat rungot piti kaataa pois koska kuolivat pystyyn. Onneksi maasta pukkaa koko ajan uutta versoa.

 Ja vielä vähän liilaa runsautta. Liilaa syreeniä olen siirtänyt rosarion sille osiolle jossa ei ole kivimuuria. Haaveilen syreenin kasvavan ajan kanssa muhkeaksi ja rosarioon kuljettaisiin syreenikaaren alta. Siihen tosin menee vielä aikaa, 10 vuoden päästä on ehkä jo realistinen ajatus. Tämä perusliilan rinnalle ostin rosarioon Unkarinsyreeniä. Valmiit taimet ovat huomattavan paremmassa kasvussa kuin omasta pihasta siirretyt.

Unkarinsyreeniä täällä kasvoi yksi iso kasvusto vanhempien valtakunnan ikkunan alla. Siitä siirsimme syreenin pois ja nyt se kasvaa tuossa aitan ja luumulehdon välissä. Kuvassa näkyy vaalean vihreänä siperiankurjenmiekan yllä. Vaikka pensas on siirretty jo muutama vuosi on sen kasvuun lähtö ollut hidasta. Jouduimme leikkaamaan pensaan aivan tapille siirron takia joka tapahtui kaivinkoneella. Mutta toisaalta pensas on haaroittunut hyvin täydellisen alasleikkauksen takia ja tehnyt kasvua joka vuosi.

 Ja koska minä olen puutarhassa myös kokeilija on Virosta pitänyt tuoda erikoisempia syreenejä kun edullisesti on saanut. Kuvan oikeassa reunassa näkyy tuomani kirjavalehtinen syyreeni. Se ei ole vielä kukkinut mutta selvisi talvesta hengissä ja kasvatti viime kesänä kokoaan, vuosikasvua tuli kymmeniä senttejä. Tummien tulppaanien takana kasvaa toinen Viron tuliainen, syreeni "Moskovan kaunotar". Sekin on hidas kasvamaan, ainakin meillä. Kukkinut ei vielä ole mutta ehkä vielä joskus, riittää toistaiseksi että pysyy hengissä. Kasvupaikka on ehkä vähän huono.

Kolmas Viron syreeni kasvaa arboretumista. Olin ihan varma että siitä löytyy kuva mutta enpä löytänyt. Syreeni on kiinansyreeni syringa chinensis "Saugeana". Pensas kasvaa kiven lämmössä, pieni se vielä on mutta teki viime vuonna jo yhden kukan. Harmi vain etten löydä sitä kuvaa, kukka oli kauniin tumman liila.

Tämän vuoden Türin reissulta voisi löytyä jokin uusi syreeni, arboretumiin mahtuu vielä pensaita.

Kasvimaan kesä 2016

Viime vuoden toukokuussa pääsimme harvinaisen aikaisin kylvöpuuhiin avomaalle, ihan toukokuun ensimmäisinä päivinä.

 6.5. on sipulit maassa harson alla. Ostimme ensi kertaa sipulit Plantagenista enkä osta enää toista kertaa. Pussissa oli paljon sekundaa, lähtivät huonoon kasvuun ja jäivät todella pieniksi.

Kasvimaan alalohkon toiseen reunaan tein heinäpaaleista pienen muurin. Sen yksi tarkoitus oli tappaa altaan rikkaruohot pois. Toinen tarkoitus oli tehdä suotuisa mikroilmasto härkäpavuille ja kolmas tarkoitus oli tarjota koti ötököille. Härkäpapujen sato oli hyvä joten ehkä tuo toimi.

Perunamaa on miehen vastuulla. Se on joka vuosi yhtä hyvän näköinen. Viime vuonna vikat perunat söimme lokakuun lopulla. Samaan aikaan loppui myös tomaatit. Porkkanaa syötiin marraskuulle ja sipulit loppuvat nyt tammikuussa. Ihan kelpo sato.

Kesäkuussa porkkanat kasvavat komeasti. Rivit on kitketty mutta harvennus on vielä tekemättä. Olkipatjan alla on kerros edellisen syksyn lehtiä. Lehdet maatuivat kesän aikana olemattomiin. Oljet käänsin syksyllä osan maahan, osan jätin käytävien kohdalle.

 Plantsun sipulit kasvoivat vartta aina vain. Syy saattoi olla kesän säissäkin mutta epäilen myös istukassipuleiden laatua.

 Lanttua ja naurista söimme kivasti omalta maalta vaikka ei sitä talveksi jäänyt. Kaalit menivät ötököiden suuhun taas kerran.

 Kantarellit ja mustikat kasvavat talon toisella puolella, ei sentään kasvimaalla. Kesäkurpitsasato oli viime kesänä runsas kuten aina. Vieläkin on pakastimessa kesäkurpitsaa sosekeittoja varten.

 Sipulit sadonkorjuun jälkeen aitan portailla kuivumassa.

Satokauden jälkeen käännän kasvimaan. Tällä kertaa kokeilin jättää osan käytävistä kääntämättä ja niiden oljet paikoilleen. Keväällä lisään olkia käytäville. Koko kasvimaa sai syksyn lehdet päällensä. Keväällä haravoin ensin maatumattomat lehdet pois, teen istutusrivit ja siirrään lehdet käytävien päälle estämään rikkaruohojen kasvua. Samalla saa lehtien maatuessa humusta maan parantamiseksi. Kuten kuvista näkee, on meidän multa väriltään harmaata savimultaa. Se tarvitsee paljon humusta ja kompostimultaa sekaansa.

Joskus tekisi mieli laajentaa kasvimaata mutta sitten totean että tuo on aika kompaktin kokoinen. Satoa syödään muutama kuukausi ja se riittää meille. Säilömiskeinoja ei ole muita kun pakastaminen sillä kellaria meillä ei ole. Ja pakastimeen mahtuu rajallinen määrä tavaraa.

Vallitseva tilanne on hyvä näin.

Ruusuja

Alussa ajattelin että kunhan puutarhaan tulee juhannusruusu niin olen tyytyväinen. Juhannusruusu saatiin ja vielä tärkeästä paikasta, äitini syntymäkodista. Ruusu on kukoistanut ja kasvattanut kokoaan joka vuosi. Paikaksi valikoitui valkoisen syreenin vierusta missä ruusu saa vallata niin paljon tilaa kun haluaa.

 Juhannusruusu on minulle ehdoton ykkönen, jos sanon sana ruusu niin tämä ruusu on ensimmäisenä mielessä.

 Toinen tärkeä ruusu on juhannusruusujen (pimpinellifolia) sukuun kuuluva "Ruuhijärvi". Se on kylältämme löytynyt kylän nimikkoruusu. Tuoksu tässä ruusussa on ihan mieletön. Ruusua myy ainakin Oulujoen taimisto (ei ole maksettu mainos).

 Rosario syntyi puutarhaan melkeinpä sattumalta. Ensin tuli kivimuuri ja sitten mies keksi että teet vielä salaisen puutarhan yhteen muurin mutkaan. Ja mikäpä kävisi paremmin salaiseen puutarhaan kuin oma pieni rosario. Rosarion ensimmäiset neljä ruusua ovat pimpinellifolia-sukua, tässä "Marzipan".

 Rosa "Tove Jansson" tuli minulle toiselta puutarhaharrastajalta. Ruusu kärsi viime talvesta ja palellutti lähes kaikki maanpäälliset kasvustonsa. Siitä huolimatta minikokoinen pensas yritti kukkia jo viime kesänä, vain vuosi istuttamisen jälkeen. Kertoo täydellisesti siitä miten sitkeitä jotkut ruusut ovat.

 Joka kesä joku ruusu kärsii sateista. Viime kesänä lähes kaikki. Tässä yksi onneton sateen ja kosteuden mädättämä nuppu joka ei päässyt koskaan täydelliseen kukkaan saakka.

 Myös ruusu rosa harisonii "William`s Double Yellow" palellutti kaikki kärkensä viime talvena. Silti jaksoi iloisesti tehdä monta kukkaa ja monia uusia juurivesoja. Tämä ruusu ei ole rosariossa mutta istutin sen silti kivimuurin lämpöön.

 Suomen köynnösruusu "Pohjantähti" teki viime vuonna muutaman kukan. Enempää ei voinut odottaakaan sillä tämäkin kärsi talvesta ja sen päälle vielä jäniksistä. Pohjantähti kukkii vanhoilla versoilla joten jos tänä talvena käy hyvin niin ensi kesänä ruusussa pitäisi olla paljon kukkia. Versoja on jo kymmeniä.

 Tässä puutarhassa ei ruusuja kasvanut ennen meitä kovin montaa. Joku hansaruusu oli minkä olen tiukasti hävittänyt pois, samaa ruusua näkee riittävästi liikenneympyröissä. Mutta sitten yksi vuosi löytyi yllätys syreenipuskan kupeesta. Ihmettelin että mikäs siellä kukkii ja kas kummaa, se oli ruusu. Siirsin ruusun luumulehdon laitaan missä se kukki viime kesänä ensi kerran. Tämä kuva on siitä. Viime kesänä nuppuja tuli mutta sitten tuli sateet ja ei siitä sen enempää. Ruusun lajike ei ole vielä selvinnyt mutta ehkä senkin aika tulee vielä.

Mitä minä sanoin alussa, vain juhannusruusu ja se riittää. Eipä riittänyt. Tuli rosario ja lukemattomia muita ruusupaikkoja. Rosarioon hankin viime kesänä muun muassa tämän puolikerrotun punalehtiruusun "Nova". Sitten tuli hankittua jo kauan haaveissa ollut rosa "Rosa Mundi", kirjoapteekkarinruusu. Erikoisin ruusu lienee viime syksynä Mustilan arboretumista yhdellä eurolla ostettu villiruusu "Rosa Maretii" joka on harrastajan Japanista tuoma ruusu. Toivottavasti selviää hengissä.

Rosarioon mahtuu vielä 3-4 uutta ruusua, haaveissa on että saisin hankittua ne ensi kesänä. Sen jälkeen vain hoitoa ja kasvun odottelua. Ruusuhankinnat tuskin jäävät siihen, periaatteessa arboretumissa on tilaa vaikka kymmenille ruusuille ja jos jatketaan navetan taakse on mahtuu ruusuja lukematon määrä. Mutta ehkä vähempi riittää, kunhan rosario on täynnä.

Jos jolloin lukijalla on hyvä vinkki ruususta mikä on sävyltään lähes liila niin otan vinkin kiitollisena vastaan. Sellaista ruusua on yllättävän vaikea löytää.