Pyhäinpäivän kunniaksi vintin aarteita.

Vintiltä löytyi kerran nippu vanhoja hautajaiskutsuja. Vuodesta 1917 vuoteen 1948. Nämä ovat kauniita. Saajan tiedot on kirjoitettu kauniisti käsin, oikealla mustekynällä. Itse tekstikin on kaunista. Mikä näissä lähes jokaisessa on nykypäivälle vierasta on se, että on kokoonnuttu surutaloon kello 6 aamulla. Näin on tapahtunut lähes jokaisessa kutsussa, osassa on kokoonnuttu kello 7. On täältä tietysti ollut kirkolle matkaa ja se matka on ainakin ensimmäisten kutsujen aikaan tehty hevoskyydillä.Jokaisessa kutsussa on palattu surutaloon hautaamisen jälkeen. Ennen onkin varmasti ollut luonnollisinta pitää muistotilaisuus omassa kodissa, ruoka on laitettu itse ja vainaja valmisteltu kotona viimeiseen lepoon.

Meillä muistellaan tänään erityisesti keväällä edesmennyttä mummoani. Rauhallista Pyhäinpäivä kaikille!

Name It-vaatteita taas Lahdessa.

Kävin pitkästä aikaa Sokoksen sivussa olevassa lastenvaateliikkeessä, Minimoressa. Olivat ottaneet lokakuussa myyntiin Name It-merkkisiä lastenvaatteita ja nimenomaan isompia kokoja. Toppavaatteita ihastelin, oli aivan ihania ruudullisia takkeja. Sammareita jo hiplasinkin. Mukaan lähti pyjamat kahdelle nuorimmalle. Olivat normaalisti 15,95e ja nyt sai kahdet hintaan 19,95. Kumpikin sai samanlaiset joissa harmaat housut ja raidallinen paita. Nämä taitaa tulla kuitenkin vasta joululahjaksi...

Sen huomasin, että ovat aika pientä mitoitusta. Siksipä otin yhtä kokoa suuremmat. Tämän merkin vaatteita on ollut meillä vain muutama. Todella paljon olen niistä tykännyt, toivottavasti pyjamat osoittautuu hyviksi.

Viimeiset kasvimaalta.

Äitiii! Mä toin sulle lanttua! Näin ihana huuto kuului kodinhoitohuoneen ovelta. Kuopus oli käynyt kasvimaalla ja löytänyt yhden niistä muutamasta lantusta jotka siellä vielä sinnittelevät.Äiti otti lantun vastaan ja kipaisipa tuo kuopus hakemassa toisenkin lantun. Sitten kuorittiin lantut ja herkuteltiin. Olivat vielä ihan syötäviä. Tästä innostuneena haettiin sitten loputkin pois, sekä viimeiset porkkanat. Nyt on joulun porkkana- ja lanttulaatikkoa varten esikeitetyt juurekset pakastimessa.

Kurahousut on ihan ehdoton meidän pihan varuste, kuten kurarukkasetkin. Mutaa löytyy joka nurkalta ja mutkasta, ja se on sitä savimutaa joka ei lähde vaatteista pois millään. Viikonloppuna pitäisi kaivinkoneen tulla meille hommiin. Kauhistuttaa miltä puutarha näyttää sen jälkeen. Meillä siis toivotaan nopeaa lumen tuloa, tai edes pientä pakkasta eikä tätä ainaista sadetta.

Kilpailija

Kun seurusteluni siippani kanssa alkoi, oli minulla vakavasti otettava kilpailija. Se Ensimmäinen Vaimo. Vaikka tuo Vaimo oli tuolloin jo kolmekymmenvuotias, ei ikä pahemmin näkynyt päälle päin. Ehkä se kahdeksantoistakesäinen nuorukainen piti tämän Vanhan Rouvankin vireessä. Ajan kanssa minä, se toinen vaimo ja perhe saimme yhä enemmän huomiota Vanhan Rouvan kustannuksella. Viimein Rouva halvaantui eräällä matkalla autonäyttelystä kotiinpäin. Alkoi eläke. Nyt, viisikymmenvuotiaana Vanha Rouva on edelleen eläkkeellä. Kunto ei ole ikäiselleen suotava, heitteillejätöstäkin voisi jo puhua. Muutaman kuvan Hänestä onnistuin saamaan eläkesijaltaan autotallin nurkasta. Rouvan silmät taitaa olla harmaakaihin kynsissä. Yläluomi kaipaisi jo korjausta ruostevauriolleen. Plastiikkakirurgille olisi asiaa monessa muussakin kohtaa.
Perä on vielä yhtä virtaviivainen kuin 50 vuotta sitten, kun tällä kiidettiin pitkin Kalifornian teitä ennen Vanhan Rouvan Suomeen laivaamista. Oi niitä nuoruuden aikoja. Siipalla on haaveena saattaa Vanha Rouva vielä joskus ajokuntoon ja rekisteriin. Ehkä sitten omalla eläkkeellään, jollei joku pojista innostu sitä ennen.

Kokokuvaa kaunottaresta en saanut, mutta tässä hän on, Vanha Rouva. Tällä olen ajellut ne ensimmäiset kilometrit kun sain ajokortin melkein 20 vuotta sitten. Tapanamme on ollut käynnistää Vanha Rouva kerran kesässä ja ajaa kunniakierros talon ympäri. Tänä kesänä sitä ei tapahtunut. Ehkä ensi kesänä kaksi kierrosta.

Albumin aarteita

Ensiksi pahoittelen kuvien laatua. Meillä ei ole skanneria, joten kuvat on otettu albumissa olevista kuvista. Kyllä niistä kuitenkin pääasia selviää. Ensimmäinen kuva kesältä 1972, vaunut ja minä. Taustalla näkyy kotini ja mummolani, me asuimme yläkerrassa yhdessä huoneessa. Oli meillä sentään alkovi ja juokseva vesi. Yläkerran toisessa huoneessa asui tätini ja alakerrassa mummo ja vaari.

Kesä -73 tai -74. Jotain herkkua syödään Tupperwaren kupista. Samainen kuppi on vieläkin äidilläni käytössä. Lakki taitaa olla vuodenaikaan nähden turhan lämmin, mutta ehkä sillä yritettiin ehkäistä jatkuvia korvatulehduksia joista kärsin lapsena.Ensimmäinen pyörä. Jalassa yleisjalkineet eli kumisaappaat. Mekot olivat kovin lyhyitä.

Samainen lakki, olisko kevät tai syksy. Asu on hieno punainen haalari. Piharakennuksessa oli vielä tuohon aikaan sauna ja huussi, molemmat käytössä. Sisävessa ja -sauna mummolaani taisi tulla vasta lähempänä 80-lukua tai sen alussa.

Albumista löytyy pari talvikuvaakin. Rattikelkan toi joulupukki. Se harmittavasta varastettiin kun myöhemmin muutimme kerrostaloon. Kettulakkikin on komea, sekin hävisi salaperäisesti. Haalarista en tiedä onko valmisvaate vai äitini ompelema. Tuohon aikaan äitini taisi ommella itse suurimman osan vaatteistani.

Ensimmäisen luokan luokkakuva. Sama äidin tekemä neulepaita on muuten tokankin luokan kuvassa. Lettinauhat taisivat olla vielä muotia. Kuva on vuodelta 1978.

Nämä kuvat siis Ninnun haasteeseen joka löytyy blogista 70-luvulta päivää.

Rautakaupassa

Eräänä päivänä tässä taannoin kävin tekemässä tilauksen rautakaupassa. Ok, alkunihkeyden jälkeen sain asiani hoidettua ja tilauksen maksettua. Sitten tulikin jo muutaman päivän kuluttua soitto, voin noutaa tilaukseni. No minähän menin noutamaan, eduspeltia oli jo kaivattu.

Rautakaupan punaisista jättiovista sisään ja suunnaten tiskille jonne jätin tilauksen.
Minä: Hei, tulin noutamaan sen maanantaina tilaamani eduspellin.
Myyjä: Joo, sun pitää mennä tonne ulos noutoalueelle, siin on se pieni koppi, mee sinne.
Minä: Selvä, kiitos

Kävelen takaisin autolle ja ajan 100m noutoalueen porteista sisään ja pienen kopin viereen. Sisään kopin ovesta.

Minä: Hei, olen tilannut uunineduspellin josta tuli ilmoitus, että voin sen noutaa. Tilaus oli nimellä xxxxx.
Myyjä: Odota hetki (etsii hiukan, löytää paperin jonka ojentaa käteeni). Aja tuosta kulman takaa rakennuksen taakse, sinne missä lukee tulevat ja lähtevät.
Minä: Selvä, kiitos.

Ajan 100m sinne missä lukee tulevat ja lähtevät ja menen keskellä olevasta ovesta sisään. Sisällä lukeekin noudot. Ilmeisesti olen oikeassa paikassa. Paikalle tulee myyjä ja ojennan hänelle kopilta saamani paperit.

Minä: Hei, noudan tämän tilauksen.
Myyjä: Tässä se onkin, ole hyvä. Aja seuraavaksi kassalle, löytyy ulosmenoportin vierestä.

No minä ajan 50m kassalle joka on taas pieni koppi portin vieressä. Tässä vaiheessa kuuluu takapenkiltä iso ihmetys: Äiti, vieläkö sä jossain käyt. No äiti käy vielä kassalla joten poikien pitää vielä hetki odottaa. Sisään koppiin ja kassalle.

Minä: Hei, noudin tämän tilauksen, tässä kuitti ja muut paperit.
Myyjä: Kiitos (tarkistaa kuitin ja paperit ja antaa kulkuluvan portille) ja ole hyvä.
Minä: Kiitos!

Ajan ulos portista.

Ihan oikeasti, eikö yhden vaivaisen eduspellin noutoa voisi hoitaa pikkasen yksinkertaisemmin? Olenko ihan yksin ajatukseni kanssa, että on olemassa muunlaisiakin systeemejä. No, onhan se hienoa, että rautakauppa työllistää henkilökunnan lisäksi asiakkaankin. Eihän kotiäidillä muuta tekemistä olekaan kun ravata rautakaupassa luukulta toiselle.
Nyt pelti on paikoillaan ja vihonviimeiset listatkin. Maalaan listat vielä lattiamaalilla niin eivät pistä heti silmään. Uunin ympärillä oleva alue on betonia, puulattia loppuu listaan. Ilmeisesti talon edellisessä sijaintipaikassa talon kaikki uunit olivat tuollaisia nurkkamalleja ja vasta siirron jälkeen siihen tehtiin pönttöuunit. Tytön huoneessa on sama juttu, mutta siellä betonit purettiin huonon kunnon takia ja tehtiin tilalle puuta.

Perjantain puuhaa

Pipareita voi leipoa läpi vuoden, ainakin meidän poikien mielestä. Vaikka jouluksi tehdäänkiin iso taikina ihan itse, tulee muulloin käytettyä valmistaikinaa. Apulaisia ei tarvitse kahta kertaa pyytää käsien pesulle ja taikinaa kaulimaan. Kuopus halusi ehdottomasti suojakseen hessun (sanoo essua hessuksi), eskarilainen kuulemma pärjää ilman.Piparit uuniin ja sitten siivottiin pöytä. Muotteja tarvittiin tietysti taas kaikki mahdolliset.

Lopuksi vielä koristelu värjätyllä tomusokerimassalla.

Tarkkaa puuhaa. Valmiiden leipomusten syönti tapahtuikin niin, että ensiksi sokerikuorrute pois ja sitten vasta haukkasu piparista.

Kuopuksen kanssa ehdittiin poiketa lääkärissäkin. Yöllä heräsi kovaan korvakipuun, särkylääke ja puuduttavat tipat auttoivat vain muutamaksi tunniksi joten soitin ajan lääkärilleheti aamusta. Tulehdushan sieltä korvasta löytyi, vieläpä oikein ärtsy. Ei ihme että herätteli ja oli kipeä yöllä. Onneksi saatiin Zithromaxia tablettina. Menee kätevästi alas ja tehoaa nopeasti.

Ulos kaapista

Päätettiin eilen lähteä Ikeaan. Mies pääsi ajoissa töistä ja lupautui kuskiksemme. Ei kun ajaa hurautettiin Vantaalle. Pienet pojat tuupattiin leikkipaikkaan ja isomman kanssa lähdettiin pikaisesti vaatekaappiostoksille. No eihän se nyt niin helppoa ollutkaan. Kaapit jotka olisimme halunneet olivat loppu. Espoon liikkeessä olisi. Välissä hörpättiin ilmaiset kahvi, kaakao ja tee, pojat pois leikkipaikalta ja tukka putkella kohti Espoon putiikkia. Vantaalta sentään napattiin muutama ulosvedettävä hylly mukaan.

Espoossa todetaan leikkipaikan olevan täynnä, vain toinen olisi mahtunut. Ei mennyt kumpikaan. Kärryt eteen ja pojat siihen istumaan. Kerrankin tietokoneen varastokirjanpito piti paikkaansa ja saimme kaapit. Tavarat peräkärryyn ja kohti kotia. Kotona olimme klo 21.55. Onneksi on syysloma eikä aamuheräämisellä niin väliä. Paitsi tietysti miehen, jolla herätyskello soi tasan kello 03.00.

Tänään saatiin kaapit kasattua ja paikoilleen. Minun harmikseni niitä ei saatu vierekkäin, mutta tärkeämpää oli pojalle mieluinen työpöydän paikka. Pienet innostuivat heti testaamaan kaappeja ennen hyllyjen asennusta. Toinen nököttää heti ekassa nurkassa, ihan yksinään, hiukan orpona.

Sisusta näyttää toistaiseksi tältä. Huppari oli mittana miten paljon tilaa pitää jättää henkarivaatteille. Sai sitten jäädä paikoilleen. Nuo alemmat ulosvedettävät hyllyt olivat todellinen löytö. Olivat alennuksessa, hinta 2e kappale. Semmoset koukun niistä poistettiin, mutta ne lähti ihan vääntämällä. Normaalihinta tais olla parikymppiä. Tähän täytyy sitten vaatteiden mahtua.

Sängyn taakse jäävä kaappi on varattu pojan tavaroille, aarteille ja kaikelle mahdolliselle mikä on parempi säilyttää oven takana. Illalla otetusta kuvasta tuli kovin hämärä, mutta siinä olisi tarkoitus näkyä miten sängyn päädyn peilit korostuu oven peileissä. Täytyy ottaa aamun valossa parempi kuva. Sänky on löytö aitastamme. Se oli alunperin hyvin punainen, petsattu ja lakattu. Mies hioi sen ja minä maalasin vaalean harmaaksi pellavaöljymaalilla. Sänkyyn mahtuu 90x190cm joustinpatja juuri ja juuri. Huoneen hankalan sisustettavuuden takia sen on noin kuten kuvasta näkyy, lähes keskellä huonetta. Onneksi 11-vuotias ei tarvitse enää kovin paljoa lattiatilaa huoneeseensa.

Verhoja odotellessa

...voi pelata veikan uudessa huoneessa Afrikan tähteä tai pötköttää sen uuden huoneen sängyn uudella torkkupeitolla. Jos kumpikaan ei kiinnosta, voi kiinnittää rullaverhon ja verhotangon paikoilleen.

Ihan kirkkaaksi ei tullut, mutta ei saanutkaan ettei näytä liian uudelta. Tanko antiikkiliikkeestä. Mukana tuli 10kpl renkaita ja nipsuja ja seinäkiinnittimet. Hinta lähes ilmainen. Mistähän löytyisi kolme lisää samaan tyyliin? Kuopus ja eskarilainen kotiutuivat tänään kolmen yön lomalta mamman ja papan luota. Kotiinpaluun "tuska" oli taas aika tuntuvaa. Onneksi tietää sen edes hiukan helpottavan iän myötä. Joskus olen pohtinut mistä tuo tuska johtuu. Onko kotona niin erilaiset säännöt kuin mummolassa (on), vai ovatko lapset niin väsyneitä siitä kaikesta virikkeestä ja hössötyksestä (ovat), vai onko se vaan joku ihan yleinen juttu? Kärsitäänkö teillä siitä?

Nyt

Tässä tilanne nyt, tai siis sunnuntaina. Sänky ja työpöytä on jo kannettu huoneeseen, mutta niistä kuvia myöhemmin. Tuntuu tämä viimeistelyvaihe ja sisutaminen vievän eniten aikaa. Kaikki listojen yms. nypertäminen. Tänäänkin olen käyttänyt kolme tuntia vanhan messinkisen verhotangon puhtaaksi hinkkaamiseen. Nopeammin maalasi huoneen lattiankin. Kuten kuvasta näkyy, karmilistat sopivat hyvin paikoilleen. Vaikka patteri näyttääkin olevan vinossa, niin se ei ole, seinä ja ikkuna ovat vinossa. Pistorasioista en sano muuta kuin että suutarin lapsella ei kenkiä. Uunin edestä puuttuu vielä kipinäpelti. Se piti tilata, sillä yhdessäkään Lahden rautakaupassa ei ollut pyöreään uuniin sopivaa suoraan hyllyssä. Onneksi Pisla kuitenkin valmistaa niitä eikä sen saaminen pitäisi kestää montaakaan päivää.
Kattolista on aivan upea. Tätä mallia käytetään varmaan jatkossakin. Katon paneleille ei siis tehty muuta kuin maalattiin.

Valaisimeksi poika joutui huolimaan keväällä edesmenneen mummoni olohuoneen valaisimen. Minä ja mies tykätään, mutta poika ei. Tämä on ollut mummoni olohuoneessa niin pitkään kuin muistan. Sillä on minulle iso tunnearvo.

Tänään kiertelin Lahden kangaskaupoissa etsimässä verhokangasta. Tuntuu olevan kiven alla löytää tapetissa olevan vihreän sävyistä pellevaa verhoiksi ja päiväpeitoksi. Oman kunnan kangaskaupasta löysin, tilaamalla ja hinta karmeat 23e/metri! Raaskin kyllä maksaa sillä en yleensä vaihtele verhoja, saavat roikkua ikkunoissa sitten siihen asti kun tapetti joskus täytyy vaihtaa. Päiväpeitonkin teen siitä pellavasta niin tulee muutakin vihreää. Ikean fleece-peitto saa jäädä torkkupeitoksi. Nyt vielä kun ehtisi mieskin sinne Ikeaan jotta saadaan huoneeseen vaatekaapit. Ne entiset kun ovat nyt väärää väriä ja myynnissä.

Ennen

Tältä tuvan kammari eli vanhimman pojan huone näytti vielä helmikuussa. Tänään tuli valmista ja poika juuri valmistautuu ekaan yöhön uudistetussa huoneessaan. Eilen kävin kahden vanhimman lapsen kanssa Ikeassa. Vaatekaappi valittiin, mutta haetaan se vasta myöhemmin lomaviikolla. Mukaan lähti pojalle uusi päiväpeite ja vähän sitä ja tätä. Ihan hirmusesti oli porukkaa, ensi kerralla en taida mennä lauantaisin. Tämmönen maalainen kun ei ole moisiin ruuhkiin tottunut.Helmikuisesta ikkunasta näkyy ihanan talvinen maisema.

Pönttöuuni vanhassa maalissaan, tähtiventtiilikin oli maalattu käyttökelvottomaksi.

Katto oli pääosin mukavan oranssi. Vanhan kiinteän lastulevykaapin alta se paljastui vihreäksi.

Huomenna lupaan tirkistelyä päivitettyyn huoneeseen. Siitä tuli aivan ihana...

Aistimuksia

Sain Vekarukselta tämmöisen haasteen. Kiitos, tämä lämmitti mieltä. Ohjeet oli jotakuinkin niin, että kiitä antajaa (kiitos!!!), linkitä blogiisi ja kerro mitä 5 aistia merkitsee itsellesi. Jaa eteenpäin viidelle.

1. Näkö. Heikko, ilman silmälaseja en pärjää. Haaveilen laserleikkauksesta.

2. Kuulo. Tarkka. Tunnistan herkästi kodin äänet. Ominaisuus josta lapset ei aina tykkää.

3. Maku. Herkkä. En voi syödä mitään voimakkaasti maustettua, maistan ruuasta jo hippusen suolaakin.

4. Haju. Myötäilee makua. Tuntuu vain tarkentuvan iän myötä vaikka toisin kai pitäisi käydä.

5. Äidinvaisto. Nykyään "aisteista" tärkeimpiä. Se on se silmät selässä ja kuulo herkässä. Aina pitää olla tilanteen tasalla, luottaa omaan intuitioon.

Niin moni tämän on jo saanut, etten jaa yksilöidysti eteenpäin, nappaa tästä jos haluat.

Listat

Täytyy kyllä kehua tuota miestäni. Eilen töiden jälkeen haki Starkilta listapuuta, jo samana iltana oli tuvan kammarin jalka- ja kattolistat valmiita. Yläjyrsin jyrisi pihalla jonkin aikaa ja kaunista jälkeä sen teristä tuli, taas kerran. Nyt mies kokeili ensimmäistä kertaa tehdä myös kattolistat itse. Onnistuivat yli odotusten.

Listat joutivatkin heti tänään pensselin alle. Kuvassa kattolistat. Maalina sama Uulan Into-maali kuin katossa. Sävy valkoinen. Kaksi ylintä on maalattu kertaalleen ja alin vielä maalaamatta.

Tässä kuvassa näkyy listojen profiili paremmin. Listoilla on korkeutta n. 12cm ja paksuutta n. 2cm.
Jalkalistat tuli samalla profiililla kuin aiemmatkin talon jalkalistat. Maalina Uulan puulattiamaali, siis sama kuin lattiassa.

Tuvan ruokapöytä näyttää nyt tältä. Kattolistat ovat jo kuivat, jalkalistat maalaan huomenna toiseen kertaan. Paikoillaan ovat ehkäpä jo sunnuntaina. Syy miksi kaikki listat ovat uutta, on yksinkertaisesti se, että talossamme ei ole tallessa alkuperäisiä listoja. Tai salissa oli yksi puolen metrin pätkä. Se kyllä säästettiin, mutta ei otettu käyttöön. On luotu ihan oma listamalli meidän Arvilaan. Listojen taakse on laitettu myöhempiä korjaajia varten tekijän nimi ja vuosiluku. Näihin listoihin taidan vielä kirjoittaa maalinkin tiedot. Omaan remontti "kirjanpitoon" laitan joka huoneesta talteen pätkän listaa ja kaikki tiedot siitä. Jos myöhemmin täytyy saada vaikka samaa maalisävyä.

Pahnanpohjimmaisena ikkunan karmilistat jotka ovat nekin jo maalattu. Illalla taidan maalata vielä kolmannen kerran. Sävynä sama valkoinen kuin kattolistoissa.

Tämmöisessä maalauspajassa elellään nyt tämä viikonloppu. Mukavaa viikonloppua kaikille! Meidän lapsilla alkoi loma!

Entisöinnissä

Kerran viikossa, n. 4 tuntia illassa on omaa aikaani. Se kyllä vaatii kotoa pois lähtemisen, mutta on sen arvoista. Työväenopiston entisöintikurssilla aloin käydä vuosi sitten. Ekalla kerralla kunnostin siellä tuvan astiakaapin ja nyt ovat menossa ikkunat.

Nämä eivät ole talomme ikkunat, mistä lie meille kulkeutunutkin kolme pokaa. Kaksi niistä kunnostetaan vitriinin oviksi. Oikeanpuoleinen on vielä siinä kunnossa kun se navetasta mukaan lähti. Vasemmanpuoleisesta on poistettu ruudut, kitit ja maalit. Ehkä tästä ei vielä kannata uutta ammattia hankkia, sillä kymmenestä ruudusta sain säilymään ehjänä vain kolme. Onneksi meillä on vaikka kuinka paljon sitä vanhaa aaltoilevaa lasia särkyneiden ruutujen tilalle.

Ikkunat ovat kuitenkin saaneet levätä viimeiset pari viikkoa. Työn alla ovat olleet tuvan kammarin ikkunan karmilistat. Osa listoista oli paikoillaan ikkunoissa, osa löytyi tallesta navetan ylisiltä. Nämä ovat niitä tallessa olleita. Näistä kahdesta listasta poistin maalit käsin raaputtaen. Seuraavat kaksi menikin sievästi koneella kaikkien entisöintioppien vastaisesti. Alimmasta listasta näkyy lähtötilanne. Maalia niin paksulti, että kaikki koristeurat olivat peitossa. Nyt listat ovat kotona vanhat naulankolot kitattuina ja odottavat viimeistä hiontaa ja paikoilleen pääsyä.

Karmilistojen väri on vielä päättämättä. Maalataanko valkoiseksi vai lattian sinisiksi. Mitä mieltä olet? Tämän ikkunan ympärille tulevat. Ikkuna itsessään saa jäädä ruskeaksi vaikka en sen väristä pidäkään.

Serkukset

Välimatka on joskus pahasta. Lastemme ainoat serkut asuvat satojen kilometrien päässä meistä. Siksipä vierailut puolin ja toisin on aina odotettu tapahtuma. Viikonloppuna pääsimme taas nauttimaan siskoni ja hänen lastensa seurasta. Meidän kuopuksilla on vain vuosi ikäeroa. Ensin se oli kovin paljon, mutta nyt kun serkukset ovat 2- ja 3-vuotiaita on eroa kovin vähän. Leikit sujuvat hienosti yhdessä. Salin rahista tekaistiin nopeasti laiva jolla seilattiin pitkä tovi.Toimistohommiin oli ilmeisesti matkustettu. Vanhempi serkku on auliisti luovuttanut tussit nuoremman käyttöön. Onneksi niitä osataan käyttää jo ihan siihen oikeaan tarkoitukseensa eli piirtämiseen. Vanha kannettava tietokone on lasten aarre ja sitä tarvitaan todella monessa leikissä.

Kyllä oli taas suru kun serkut sunnuntaina lähtivät. Äitikin nautti vierailusta. Meillä tuoksui pitkästä aikaa pulla ja mokkapalatkin olivat syötäviä, kiitos siskon!