Vintiltä löytyi kerran nippu vanhoja hautajaiskutsuja. Vuodesta 1917 vuoteen 1948. Nämä ovat kauniita. Saajan tiedot on kirjoitettu kauniisti käsin, oikealla mustekynällä. Itse tekstikin on kaunista. Mikä näissä lähes jokaisessa on nykypäivälle vierasta on se, että on kokoonnuttu surutaloon kello 6 aamulla. Näin on tapahtunut lähes jokaisessa kutsussa, osassa on kokoonnuttu kello 7. On täältä tietysti ollut kirkolle matkaa ja se matka on ainakin ensimmäisten kutsujen aikaan tehty hevoskyydillä.Jokaisessa kutsussa on palattu surutaloon hautaamisen jälkeen. Ennen onkin varmasti ollut luonnollisinta pitää muistotilaisuus omassa kodissa, ruoka on laitettu itse ja vainaja valmisteltu kotona viimeiseen lepoon.
Meillä on kanssa tallella noita hautajaiskutsuja. Iso veljeni,joka hukkui 3 vuotiaana v.1954 hautajaisiin kutsuttiin samanlaisella kutsulla.
VastaaPoistaRauhaisaa pyhäinpäivää sinnekin!
VastaaPoistaKoskettavia aarteita teiltä löytyy.
Ennen ainakin maalla oli tapana, että vainaja vietti viimeisen yön ennen hautaamista kotonaan ja siellä tosiaan viimeisteltiin viimeiselle matkalle.
Ja tosiaan, että hautajaiset kestivät koko päivän.
Onkohan nykyään jo liiankin kliinistä, nopeasti hautaan, muistotilaisuus ja sitten homma ohi parissa tunnissa.
Onpas mielenkiintoisia löytöjä. Rauhallista Pyhäinpäivän iltaa:)
VastaaPoistaAi miten hienoja vanhoja kirjeitä! Ajankohtainen postaus.
VastaaPoistaEn ole ennen nähnytkään tuollaisia hautajaiskutsuja... Kauniita!
VastaaPoistaKatri: Minä kyllä kallistuisin sen liian kliinisyyden puolelle. Miksipä niitä muistotilaisuuksia ei voisi edelleenkin pitää kotona, tai lähiomaisen kotona. Ne seurakuntasalit yms. on jo itsessään niin kalseita.
VastaaPoistaMari: En minäkään ollut nähnyt ennen näiden vintiltä löytymistä :)