Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.

Raasun vierailu

 Maanantaina mies havaitsi pihassamme kissan joka ei kuulu vakituiseen kalustoon. Kun tulin töistä kotiin, kävin katsomassa kuusen alla kyhjöttävää kissaa joka ei vaikuttanut tutulta. Sen olemuksessa oli jotakin huolta herättävää. Lähdin kuitenkin entisöintikurssille ja talon miesväki jäi viemään ruokaa vieraalle kissalle.

Poissaoloni aikana kissa oli saatu sisälle, se oli kuulemma helppo kantaa, ei laittanut yhtään hanttiin kunhan oli ensin saatu ruuan avulla houkuteltua ihmisten lähelle.

Nälkä oli kova.

Kissa jonka nimesimme Raasuksi ei ole omituisen mallinen vaan se on hyvin laiha, suoraan sanoen luuta ja nahkaa (painoi 2,7 kg). Ei tätä voinut päästää enää ulos. Raasu sai jäädä sisälle eikä se edes halunnut ulos. Erotimme sen omista kissoista mutta yöksi avasimme kaikki ovet.

Aamulla kissa nukkui sohvalla. Kovaa ääntä piti, heti piti saada aamupalaa. Todella ihmisrakas oli, tuli syliin, puski jalkoihin eikä pelännyt mitään. Ihmisrakkaimpia kissoja mitä olen tavannut.

Tiistaina veimme kissan paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Siellä todettiin sen olevan siruton leikattu uros. Minun sydämeni oli särkyä kun emme voineet tarjota sille pysyvää kotia. Omistajaa ei ole löytynyt. Toivottavasti kissa saadaan yhdistyksellä kuntoon ja se löytää uuden kodin. 

Haluan uskoa hyvään, eli siihen, että kissa on vain eksynyt kotoa tai sen omistajalle on käynyt jotain ja kissa on joutunut hukkaan. Laihuus voi olla myös sairauden syy eikä seurausta heitteillejätöstä, kissa oli selvästi jo iäkkäämpi herrasmies.

Äidinkieltä puutarhasta

 Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kaikki kukkatapetilliset puutarhurit kertomaan oman versionsa että, jotta, koska, kun, jos vaikka, kuin, rimpsusta tuli opittua peruskoulussa. Niitä harvoja asioita mitä jäi mieleeni äidinkielen tunnilta. Tässä omat jatkoni Pauliinan aloittamille lauseille. Lauseet löydät Pauliinan blogista, *klik*.

Pidän siitä, että kevät on nurkan takana. Kevät on nykyisin lempivuodenaikani kesän lisäksi. Valo, kirkkaus, tuoksut ja lämpö yhdistettynä heräävään puutarhaan. Eihän sitä voi olla rakastamatta.

Olen valmis ahertamaan, jotta kasvihuoneen kasvit viihtyisivät hyvin ja tänä vuonna huone saisi olla ilman vihannespunkkeja.

Koska haluan puutarhaani aina vain uusia kasveja, laajensin viime vuonna yläpihan istutusaluetta.

Minun kesäni alkaa siitä, kun kukkapuut kukkivat. Kukkapuihin lasken hedelmäpuut ja koristepuut. Kukkapuita haluan lisää, niille onkin hyvä paikka tiedossa kun navetan kivimuurin ruusut muuttavat muualle.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, on riittävän lämmin. Minä herään eloon helteillä ja tuntuu kuin saisin silloin viileitä päiviä enemmän aikaiseksi.

Vaikka en pidä keltaisesta väristä, löytyy sitäkin puutarhastani. Austin-ruusu The Pilgrim on yksi ihastuttavimpia ruusuja joita tiedän olemassa olevan.

Puutarhurina olen kuin ensimmäisille kevätlaitumille päässeet vasikat kun kevät koittaa. Säntäilen sinne ja tänne päättömästi, haahuilen, riemuitsen eivätkä kivut ja säryt tunnu missään omilla kevätlaitumilla kirmaillessa.

Ellei minulla olisi puutarhaani, verenpaineeni olisi tapissa, mielenterveyteni mennyttä tai fyysinen kuntoni olematonta. Puutarha on antanut paljon. Siellä rentoudun, tasaan mieleni ja hoidan kuntoani. 

Kiitos Pauliina kivasta haasteesta. Haastanu mukaan kaikki puutarhurit joilla on kahdet kottikärryt.

Miksi en keksinyt tätä aiemmin?

Taas havaitsin miten sitä urautuu samoihin ajatuksiin ja tyyleihin.  Olen pohtinut miten suojata salin taimikasvatus liian uteliaan Einon tassuilta ja hampailta. No, eihän minun ole pakko siirtää taimia saliin kun siirrän kasvatusvalot taimien luo. Äly hoi, tämän olisin voinut keksiä jo monta vuotta sitten. 

Mies väänteli verkon taimien suojaksi. Verkko pysyy hyvin pystyssä kun se on kiinnitetty magneetilla viereiseen pesukoneeseen. Tässä ratkaisussa on toinenkin etu. Siemenkylvöt yleensä itävät hyvin eri aikaan, nyt vielä itämättömät siemenet saavat lämpöä ja jo itäneet saavat valoa. Kuukauden päästä pitää miettiä ratkaisu uusiksi, sitten tuohon samaan tilaan pitää mahtua itämään kymmenet tomaatit.

29.1. kylvetyt kelloköynnökset näyttvät itävän hyvin ja nopeasti. Tässä omien liilojen siemenistä itäneitä. Astian reunoilla on kaupan liiloja, ne itävät paljon hitaammin.

Omista valkoisena kukkineista talteen otettuja siemeniä. Hyvä itävyys niilläkin ja kuvan ottamisen jälkeen esiin on nousut uusia "koukkuja". Kelloköynnös on kuin pieni koukku kun se itää ja nousee mullasta.

Nämä siemet nappasin talteen erään kauppakeskittymän ulkoistutuksista. Kukan väri on arvoitus, mutta se selviää kunhan taimet kasvavat. Kelloköynnöksellä varren ja lehden väri on erilainen liilana tai valkoisena kukkivissa kasveissa.

Vein tulisijojen multaa arboretumin kasveille ja ehdin heittää tuhkat lumelle ennen kuin huomasin, että sieltähän on noussut ensimmäinen lumikello. Se on noussut jo tammikuun puolella vaikka kuva on otettu helmikuussa. Pienoinen ihme senkin takia, että nämä kyseiset lumikellot nousevat yleensä viimeisten joukossa. Tänä vuonna tässä ei taida olla routaa nimeksikään.

Tällä viikolla aurinko paistoi jo niin voimakkaasti, että vaikak ulkona oli useampi aste pakkasta, tippui ulkorakennusten katoilta noronaan vettä. Aurinko sulatti kattolumia kiivaaseen tahtiin. Tosin nyt on saatu taas uutta lunta ja kuvan lumikellot ovat taas lumen peitossa.

Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.