Uupumista vai virkistystä?

 Monen puutarhavieraan kysymykset puutarhasta ovat samanlaisia. Ehdinkö koskaan istua ja ihastella puutarhaa? Maltanko nauttia puutarhasta? Molempiin vastaan kyllä. Mutta. Nautin kaikkein eniten puutarhasta silloin kun teen siellä jotain. Vain harvoin istun varsinaisilla puutarhan istuimilla ja ihastelen puutarhaani. Usein istun kivellä, aitan portailla tai hetken uudessa kasvihuoneessa. Sitten on taas saatava käsille tekemistä tai jaloille liikettä. 

Vaikka puutarhani on suuri, en koe sen kanssa uupumista. Vietin nyt viikonloppuna kaiken mahdollisen ajan puutarhassa, tein raskaitakin töitä, tein kiirellisiä töitä, tein töitä vain huvin vuoksi. Ja koen, että olen erittäin virkistynyt, voimaantunut ja energialla latautunut. Auringolla ja lämmöllä on siinä oma pieni osuutensa.

Yksi lempinäkymistäni on suunta rosariosta luumulehtoon. Tuolla kaikkein korkeimpien puiden takana on talo, se jää täysin näkymättömiin silloin kuin puissa on lehdet.

Yksi suurin ilo puutarhassa on kissat. Ne tulevat välillä moikkaamaan, joskus jäädään kaveriksi pidemmäksi aikaa. Jalo otti torkut pionien katveessa kun nypin viereistä aluetta ja karsin keltakoivusta alaoksia pois. Tänään puutarhan agenda oli kaiken sorttinen nyppiminen, rikkoja, oksia ja kuihtuneita kukintoja.

Uusi kasvihuone luumulehdosta päin katsottuna. Kasvihuone tyhjenee talvea vasten kiihtyvään tahtiin, tänään en kuitenkaan touhunnut siellä mitään. Halusin nauttia täysillä auringosta eli oleilla lähes pilvettömän taivaan alla.

Viime kesänä aloitettu koristeomenapuu Musta Rudolfin penkki. Yksi vuohenkellon juuri on ollut sitkeä ja siitä on noussut muutaman kerran kesän aikana yksi verso. Olen nyhtänyt verson heti pois ja koittanut kaivaa niin syvälle, että löytäisin pääverson, ei ole löytynyt mutta täytyy toivoa että kasvi olisi jo kuihtunut nyppimiseen. Mustan Rudolfin väritys on nimensä veroinen, lehdet ovat lähes mustat.

Ilta-aurinko ja koti. Rinnepuutarhassa on paljon tyhjää tilaa. Paikka on haastava kuivuutensa takia.

'Snow Pavement' ruusu on aloittanut uuden kukintakauden. Olipa mahtava ruusun tuoksu kun otin kuvia.

Viimeisenä näkymä yhdestä istumapaikastani. Pidän vesipulloa lasikuistilla josta käyn juomassa aina kun jano iskee puutarhatöissä. Silloin yleensä istahdan hetkeksi lasikuistin portaille. Katselen puutarhaan, nautin ja samalla pohdin puutarhan asioita. Mitä teen seuraavaksi, mitä olen jo tehnyt. Mietin tulevaa kautta ja samalla kertaan kulumassa olevaa, kohta päätökseensä tulevaa kautta. 

Hyvä kun sain tankattua runsaasti puutarhaa, ensi viikolla en sinne ehdi kuin ehkä kahtena iltana.

Puutarhapäivä

 Tänään olisi ollut monta kivaa tapahtumaa mihin mennä käymään mutta päätin jäädä kotiin. Säätila kerrankin sellainen, että puutarhatöitä voi kuvitella tekevänsä koko päivän. Jopa aurinko paistoi, sitä ei olekaan meillä vähään aikaan näkynyt.

Puutarhatyöt tuli tehtyä, enemmän kuin ajattelin. Niistä ei sen enempää, kuvat ovat tänään kuvia Suomen luonnosta, luonnon päivän kunniaksi.

Amiraaleja tahi muuta sotaväkeä ei ole pahemmin puutarhassa piipahdellut tänä kesänä. Jättiverbenat ovat saaneet olla kovin yksinään. Niinpä olin hihkua riemusta kun näin amiraalin vierailulla. Verbena on itsestään kasvuun lähtenyt viime vuoden taimen siementaimi, kokeilen taas samaa sillä jättiverbenaa on oikein mukava kasvattaa näin.

Punalatvat olivat kovasti nokkosperhosten mieleen. Nokkosperhosissa oli kaikki näkemäni yksilöt jo kovin haalistuneita ja resuisia. Taitaa olla niilläkin kesä ohi.

Neitoperhoselle maistui piparmintun kukat. Nokkosperhoset mahtuivat hyvin samoille apajille.

Tätä näkyä en olisi halunnut kohdata. Useampaan ruusukaalin lehteen oli ilmestynyt toukka-armeija. Se oli välitön sotatilan julistus. Saastuneet lehdet pois ja niiden upotus kiehuvaan veteen toukkineen päivineen.

Touhutessani alppiruusumetsikössä huomasin siellä komean hämähäkin. Minulle tämä on ristilukki, mutta virallinen lajinimi on aitoristihämähäkki. Sen verran komea otus etten mennyt ihan lähelle.

Siinä tuo söi verkossaan saalista, mukavaa lauantailounasta. Näytti olevan jonkin sortin kärpästä tarjolla.

Kuten blogissa pitää olla joka kesä vähintään yksi pionikuva, pitää olla myös yksi kärpässienikuva. Jouduin oikein etsimään, että löysin kärpässienen. Kantarellisato on yhtä surkea, löysin tasan yhden ja jätin sen metsän eläinten syötäväksi. Vähän hassua surkutella huonoa sienisatoa kun ei meillä kukaan syö sieniä. Vaan olisihan niillä ollut taas kiva ilahduttaa sellaista jonka ruokavalioon sienet kuuluvat.

Kaunista

 Pari päivää joutui olemaan pois puutarhasta. Oli kovaa sadetta ja lapselle piti hankkia uusia vaatteita. Sateella sain petsattua kunnostettavana olevaa kaappia, työvaihekuvia ei ole, en muistanut ottaa. Puutarhakuvia on.

Amurinpioni nousi keväällä hitaasti. Ehdin ostaa toisen taimenkin tilalle. Ihme oli, että hitaasti noussut taimi kukki. Ja vielä suurempi ihme ovat nämä siemenet sillä kukat eivät koskaan avautuneet. Näytin kuvaa miehelle ja sanoin, että siinä on tämän hetken kaunein näky. Minulle vastattiin jotain outoa mutinaa.

Arboretumissa kasvaa sitkeä syyshortensia 'Grandiflora'. Halpa kuivettunut aletaimi jota jänikset ovat runnelleen säännöllisesti. Yksi ainoa varsi ja silti näin monta kukkaa. Toivottaa vieraat vastaan ja näkyy kasvaessaan tielle saakka. Pitää muistaa verkottaa ajoissa jotta ei joudu taas kerran ruokalistalle.

Kivimuurin euron pallohortensiat ovat hengissä ja jopa kukkivat. Selvästi kärsivät heinäkuun helteistä ja pari kertaa hellyin kastelemaan kaikki. Väleissä kasvaa kolme syyshortensiaa ja ne eivät oikein viihdy tuossa. Ehkä siirrän pois ja laitan tilalle pallohortensiaa niin on sitten koko rivi samaa kasvia. Kuvan puu on keltaluumu 'Laatokan Helmi'.

Surkeasta kasvusta huolimatta 'Princess Kate' kärhöön on tullut nuppuja. Toivottavasti nämä ehtivät avautua. Jos kukkisi juuri nyt niin olisi täydellinen pari vasemman reunan punalatvalle.

Satoa tekee myös yleinen punaluumu. Puu on kasvanut pituutta ja sitä pitäisi hieman madaltaa, haluan pitää puun matalana jotta luumut on helppo kerätä.

Luumuja on tulossa eikä kuvasta näy yhtään se, että ahmin näitä tänään aivan liikaa. Onneksi eivät kypsy kaikki yhtäaikaa. Tämä on puutarhan luumuista parhaimman makuinen. Hedelmä on makea ja todella mehukas.

Kaunis näky tämäkin. Eilinen sato tomaateista ja keltaluumusta. Keltaluumu harmittavasti halkeilee, yhden samanlaisen ämpärillisen keitin jo luumuhilloksi haljenneista hedelmistä. Lisää voisi keittää mutta kaikki lasitölkkini ovat nyt käytössä. Tomaateista keittelen viikonloppuna tomaattisosetta pakastimeen, onnistuu myös kirsikkatomaateista. Yritin etsiä netistä hyvää luumupiirakan ohjetta mutta en löytänyt täydellistä, ehkä sovellan jotain omaa jotta piirakkaa söisi joku muukin kuin minä.

Kärhöjen syy

Syytän eilisestä puutarhavimmasta kärhöjä. Ihan itsekseen ovat kärhöt hypänneet myymälöissä ostoskärryihini, selvinneet maksutapahtuman läpi ja tulleet lastatuiksi autoon ja autosta kodin maankamaralle. Puutarhurilla ehkä vain pieni osuus asiaan. Eilen tuli tunne, että kaivamaan on päästävä ja kun kerran oli saksalaisessa kaupassa taas höynähdetty halpaan köynnöstukeen, niin ei auttanut muu kuin kaivaa ja kasata köynnöstuki. Kolme kärhöä oli odottanut keväästä asti maahan istuttamista.

Olin suunnitellut tuen hankintaa mutta ihan toisen kohtaan arboretumissa. Kun sovitin tukea siihen kohtaan, tajusin, että kaari näyttää ihan hölmöltä juuri siinä kohtaa arboretumia. Niinpä varasuunnitelma kehiin ja tilanne pelastettu. Joskus voi käydä näin, että suunnitelma B onkin alkuperäistä parempi. Uusi kaari tuli kohtaan jossa kasvaa vasemmalla puolella jo valmiiksi kaksi kärhöä. Jokin alppikärhö (pitäisi olla 'Ruby' mutta ei ehkä ole) ja 'Comtesse de Bouchaud'. Toinen niistä lähtee keväällä pois ja samalla nykyinen pystytuki jää pois käytöstä.

Köynnöskaaren oikealle puolelle tuli kärhö jonka sain keväällä toisesta puutarhasta jossa se oli ylimääräinen, kituva yksilö. Minulle kelpasi. Kasvatin kärhöä koko kesän suuressa ruukussa ja sen juuristosta kasvoi mahtavan kokoinen. Ei pitäisi enää olla kituva yksilö. Juurelle jaoin 'Bell Bank' kellukkaa suojaamaan juuristoa auringolta.

Sain kärhön alppikärhönä mutta se taitaa olla jalokärhö. Lehden muoto ei ole samanlainen kuin muissa alppikärhöissäni. Onneksi on yksi nuppu jonka avauduttua olen viisaampi kärhöni henkilöllisyydestä. Sen jälkeen voin tehdä päätöksen kumpi kärhö saa jäädä toiselle puolelle kaarta.

Oikean puolen osa kaaresta näyttäisi tulevan ihan hassuun kohtaan mutta ei se tullut, tuosta lähtee toisen kärhön juurakko. Kärhölle jäi muka reilu tila kun siirsin nietospensaan tuohon kiven mutkaan. Edellisessä paikassa nietospensas kasvoi vuodesta toiseen vain parinkymmenen sentin kokoiseksi enkä osannut ajatella, että se tässä voisi röyhähtää yhdessä kesässä yli puolen metrin sekä leveydessä, että korkeudessa. Pieni punainen pläntti kuvassa on samaan syssyyn siirretyt 'Paprika' keijunkukat. Nyt on ehkä parempi paikka kasvaa ja vahvistua.

Jaoin tällekin puolelle samaa 'Bell Bank' kellukkaa, aiemmin tuossa ei kasvanut mitään.

Kaari toisesta suunnasta kuvattuna. Häviää aika hyvin maisemaan eikä nouse liian häiritsevänä tai hallitsevana maisemasta. Kunhan puut alueella kasvavat lisää, saa kärhötuen korkeus hyvää vastinetta puista. Tosin sitten kaari voi olla jo entinen ja alaosastaan ruostunut.

Kun sain kärhön ja kaaren paikoilleen tuli vesisade. Ei haitannut, piti saada koko kärhöhomma valmiiksi eli istuttaa myös 'Niobe' ja 'Guernsey Cream' jotka olivat kasvaneet koko kesän uudessa kasvihuoneessa. Niiden uusi kasvupaikka valikoitui vähän summamutikassa. Oivallinen paikka muuten, mutta tässä kohtaa arboretumia tulikin savi vastaan tosi nopeasti. Arboretumissa kun savi on monesti vastassa vasta puolessa metrissä tai sen yli, niin tässä kohtaa savi tuli vastaan jo n. 30 cm kaivamisen jälkeen. No siinä kärhöt silti ovat, laitoin reilusti soraa ja sepeliä pohjalle ja tein kohopenkin. Päälle viimeiseksi hyvä kerros soraa ja hiekkaa.

Tulipa hyvä mieli kun sai kärhöt maahan, niiden istuttaminen on painanut takaraivossa jo jokusen viikon. Loppuun piti saada kuva kukkivasta kärhöstä. Rosarion nimetön tumma kaunotar ei ole hiljentänyt tahtiaan, uusi kukkia putkahtelee säännöllisesti. 

Kahden K:n hommia

Elokuussa jos sadonkorjuuta ei lasketa, ovat puutarhatyöt olleet Kitkentää ja Kanttausta. Olen käynyt systemaattisesti puutarhaa läpi alue alueelta. Tavoite on saada valmista elokuun aikana. Tekemättä on enää luumulehto ja marja- ja hedelmätarhan alue sen reunaistutuksineen. Tosin tämän sadekauden vahvistaessa rikkoja voin todeta, että kierroksen voi aloittaa alusta syyskuussa.

Pitkästä kuumasta ja kuivasta ajanjaksosta oli sekä hyötyä, että haittaa. Hyöty näkyy luumulehdon kivituhkakäytällä jota ei ole harannut tänä kesänä kovin montaa kertaa. Ei ole ollut mitään syytä koska siinä ei ole kasvanut mitään. Tällä hetkellä odottelen edes parin päivän sateetonta ajanjaksoa jotta pääsen tekemään harauksen.

Haitta näkyy keskiympyrässä jossa osa 'Lumikki' verhoangervoista on kuollut, osassa on täysillä eloa ja jotkut taitavat heräillä vielä henkiin. Löysin alesta kaksi uutta taimea, niillä tulen paikkaamaan aukkokohtia. Lumikkia mainostetaan todella kestäväksi ja kuivuutta sietäväksi. Sitä se varmasti on, nyt vain viikkoja täysillä paahtava aurinko oli liikaa.

Kunhan luumulehdon kitkentä alkaa, annan kyytiä myös ylikasvaneille perennoille. Maksaruohoista ja iisopista leikkaan kukinnot pois, muuten niiden siementaimia on puutarha täynnä. Ilmasipuli on tehnyt kaikilla kasvupaikoillaan hurjasti pikkusipuleita, tulee olemaan ongelma saada sijoitetuksi ne johonkin järkevään paikkaan. Tai ehkä laitan kasvimaalle yhteen lavaan talven yli ja jaan kesällä uusiin koteihin. Kesäkurpitsoilta on vapautumassa kaksi lavaa.

Luumulehdossa kasvava syyshortensia 'Pinky Winky' on parhaita hortensioitani. Se kukkii tänäkin vuonna hienosti, kukkien koko on ehkä hivenen pienempi kuin yleensä, mutta määrä on yhtä runsas kuin aina. Tätä hankin toisen taimen ajatuksena sijoittaa se uuden kasvihuoneen lähistölle. Hiukan emmin, tämä olisi kiva saada myös yläpihalle niin, että sitä voisi ihailla aina kotiin tullessa tai kotoa poistuessa.

Minulle elokuu on vielä kesäkuukausi, yleensä silloin on lämmin ja hyvä sää. Puutarhatyöt ovat asettuneet uomiinsa, vielä ei tarvitse kiristellä hampaita satojen kukkasipulien kanssa eikä hallat riivaa. Nyt mennään viileämmällä säällä mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Pipo päähän ja paksummat hanskat käteen. Huomasin muuten tätä kirjoittaessani, että kuvaan on jäänyt kitkemisämpärini. Kertoo siitä, että otan kuvia puutarhatöiden lomassa, en tee erillisiä kuvauskierroksia.

On yläpihallakin hortensioita vaikka haikailenkin sinne Pinky Winkyä. Pallohortensioiden kukat nuokkuvat sadeveden painosta. 'Grandiflora' syyshortensia voi hyvin, siinäkin on paljon kukkia mutta vähän pienemmän kokoisena kuin muina vuosina.

'Pink Annabelle' kukkii jo ties kuinka monetta viikkoa. Minipienet kiven edessä kasvavat 'Paprika' keijunkukat siirrän pois ja laitan tilalle Mustilasta lauantaina ostetun punalehtisen maksaruohon. Paprikat eivät oikein ole viihtyneet tuossa. Mustilan visiitti aiheuttaa nyt pieniä muutoksia puutarhassa. Vaikka osa kasveista on menossa kasvihuoneen uudelle alueelle, osa päätyy vanhoihin istutuksiin. 

Iloista ja työntäyteistä puutarhaviikkoa!

Mustilan taimipäivän satoa

 Olen koko kesän odottanut ja jännittänyt pystytäänkö Mustilan taimipäivä järjestämään. Pystyttiin ja siellä vietin tänään lähes koko päivän. Perillä piti olla ajoissa mutta kuinkas kävi, en jaksanut herätä kovin aikaisin ja niinpä oli paikalla vasta puoli tuntia virallisen aukeamisajan jälkeen. En kuitenkaan jäänyt ilman taimia.

Siinä niitä on, tuoreita hankintoja. Ihan alhaalla kameleonttilehti (onko nimi oikein?) johon ihastuin Katin puutarhassa. Kolme korkeinta vihreää on ehkä tuomittu täydelliseen epäonnistumiseen mutta aina kannattaa yrittää. Taimet ovat aprikooseja Luken muovitunnelikokeilusta Lopelta. Kokeilu lopetettiin ja vuoden 2019 vapaasti pölyttyneet siementaimet ovat nyt sitten toiveissa päästä hyviin koteihin kokeiltaviksi. Sain hyvät ohjeet kasvatukseen, liki parimetriseksi pitää yrittää selvitä kasvihuoneessa koska kellaria ei ole. Sen jälkeen voi harkita maahan istuttamista.

Takana näkyy nippu pihtoja. Olivat arboretumin taimimyynnissä. Niitä mainostettiin onnettomina reppanoina jotka pitäisi pelastaa. Abies fraseri eli virginianpihta sitten kotiutui meille, tai oikeastaan 11 pihdan taimea. Ei hajuakaan mihin ne laitan mutta luulen paikan löytyvän, tai jopa monta paikkaa. Osa saa mennä metsään ja osa päätyy puutarhaan, ne kauneimmat yksilöt.

Etualan vaahtera on punavaahtera, vähintään yksi puu pitää ostaa joka vuosi. Lisäksi sorruin ostamaan kolme pientä alppiruusun taimea. Ja muutaman sekalaisen taimen. Punainen väriläiskä on ihana maksaruoho 'SunSparkler Cherry tart'. Aivan mahtava kirsikanvärinen sekä lehdiltä että kukiltaan.

Arboretumin vieressä olevasta taimimyymälästä ostin minulle ihan uuden kellukan, lajike on 'Bohema Pink'. Ihan törkeän kallis taimi mutta hintaa lievensi taimen jakaminen kotona kahdeksaksi pikkutaimeksi. Kokemuksesta kellukkaa on helppo jakaa ja pienikin taimi tuuheutuu jo yhdessä kesässä suureksi. Taimipäivän puolella ei harmikseni ollut mitään erikoisempia kellukoita myynnissä. Tänä vuonna loistivat poissaololla myös erilaiset happomarjat, niitä olisin hankkinut.

Punahattuja oli erilaisia ja hyvinkin edullisesti. Työkaverille toin kaksi tuuheaa taimea jotka maksoivat vitosen kappale. Kuusi euroa sain pulittaa omistani, lajikkeina 'SunSeekers Salmon' ja 'Sunseekers Rainbow'. Punahattuja näkyikin monen vierailijan ostoksissa, eikä ihme, että olivat tuohon hintaan menestys.

Samalta myyjältä ostin keijunkukkia vaikka kaikki viime kesänä Virosta tuodut menehtyivät. Tällä kertaa lajikkeina 'Galaxy', 'Peachberry Ice', 'Timeless Night' ja 'Cherry Truffles'. Ehkä joku selviytyy hengissä ensi talvesta.

Kotona pääsin heti puutarhatöihin, kerrankin koko ilta niin ettei sada ja minulla vapaata. Kylläpä säikähdin kun menin navettaan välineitäni hakemaan ja näin jonkun mustan möykyn olkikasan päällä. Jalohan se siinä nukkui ja niin sikeässä unessa ettei korvalehtikään värähtänyt kuvaamisesta ja metelöinnistä huolimatta. On tainnut olla rankka metsästysyö.

Sain aloitettua taimien istuttamiset ja siirrot. Nyt puuttuu enää multa ja lanta jonka piti tulla jo kuukausi sitten. Taidan jättää lannan odottamisen ja tilata mullan. Jos lanta vielä tulee niin sen voi säilöä joutomaalle odottelemaan ensi vuotta ja uutta puutarhakautta.

Kohtaanto-ongelma

 Tällä hetkellä sopiva sää ja vapaa-aikani eivät kohtaa. Kun sataa, minulla olisi aikaa tehdä puutarhatöitä. Kun ei sada, ei minulla ole aikaa puutarhatöihin. Ihan vähän turhauttaa koska intoa olisi. Eikä muutenkaan nyt oikein innosta tämä puutarhan kohdalle osunut elokuinen sadekausi. 

Yläpihan istutuksen syysvuokko on villillä tuulella, se leviää vauhdilla kohti nurmikkoa. Siksi edelleen merkkinä kolme rautakeppiä jotta ruohonleikkuri ei leikkaa vuokkoa pois.

Syyshortensia alkaa olla parhaassa kukassa. Se kasvaa vähän toispuoleiseksi ,mutta antaa kasvaa, en viitsi alkaa leikkaamaan koska lopputulos voi olla entistä huonompi. Korkea tumma puu hortensian takana on rusokirsikka, ehkä jo ensi keväänä saisin nauttia sen ensimmäisistä kukista. Takaa pilkistää pala punaista saunamökkiä. Päätin miehen kannustuksella aloittaa syksyn entisöintikurssilla saunan ikkunoiden kunnostamisen. Miksipä jättää niitä ensi kesään kun voin tehdä työtä talvellakin.

Orava oli kätkenyt auringonkukan siemeniä luumulehdon kivituhkakäytävälle. Kätkö unohtui ja siemenet itivät kun hellejakson jälkeen saatiin vettä. En raaskinut kitkeä pois, olkoot tuossa hauskana koristeena.

Mansikkakokeiluni näyttää toistaiseksi hyvältä. Kaikkiin leikattuihin taimiin on kasvanut uutta vihreää versoa. Mielenkiintoista nähdä onko ensi vuoden mansikat tätä vuotta suurikokoisempia. Tänään toteutin pikäaikaisen haaveeni koska illalla satoi vettä eikä ollut mitään asiaa puutarhaan. Keitin pelkistä oman maan mansikoista yhden maijallisen mehua. Silti oman maan mansikoita jäi vielä pakastimeen koko talven hilloja varten. Mansikkahilloa en ole ostanut kaupasta sen jälkeen kun aloin tehdä sitä vuosia sitten itse. Makua ei voi verrata toisiinsa missään olosuhteissa.

Ostin keväällä kaupasta jonkun esikkomix-purkin. Kolme erivärisenä kukkivaa esikkoa siinä oli. Yksi niistä oli tämä valkoinen. Luulin taimen menehtyneen helteisiin mutta elossa ja kukkii ilokseni. Talvenkestävyys on vielä mysteeri.

Ihan toimettomana en ole ollut sadekeleillä. Aloitin kunnostamaan iso kaappia jonka sain pojan ostaman talon liiteristä. Mies auttaa ja kaapin kunnostaminen etenee nyt vauhdilla. Pahojen lahovaurioiden takia siihen jouduttiin tekemään paikkapala kylkeen ja uusimaan koko alapohja. Seuraavaksi pääsen petsaamaan uusittuja osia kaapin väriseksi. 

Sitten keksin tehdä toimettomana lojuneesta vanhasta radiosta kissan pesän. Poistin radiosta sisukset ja tein siihen uuden takalevyn jonka päällystin tapetilla. Radion sisäosat maalasin harmaaksi ja viimeiksi tein sinne pehmustetun pedin. Aika pieni on mutta saattaa sinne Iines tai Alma mahtua päiväuniaan nukkumaan.

Pomppimista asiasta toiseen

 Eipä ole jutullani mitään ajatusta mutta ei anneta sen häiritä. Olen käyttänyt kaikki illat puutarhassa, tai sen mitä sateilta on voinut. Pari tuntia vähintään on ehtinyt tehdä puutarhatöitä ennen hämärän tuloa. Arboretumin molemmat alueet ovat valmiita, kaikki arboretumin istutusalueet on kitketty ja kantattu. Tänään siirryin kasvimaan ympäristöön ja ehdin jopa kääntää sitä osaa kasvimaasta josta sato on kerätty. Hyvällä vauhdilla etenee.

Seljapihlaja kukki alkukesästä niin vauhdilla etten ehtinyt ottaa kukinnosta kunnon kuvaa. Marjat ehdin kuvata ja ne ovat tuollaiset hauskan pitkulaiset, väritys on upea hailean oranssi, vähän vaikea kuvailla oikeaa sävyä.

Tätä kaunotarta luulin ensin ruusuksi kunnes tajusin etten ole tuohon mitään ruusua istuttanut, sehän on päivänlilja 'Lacy Doily'. 

Punalatvat kestivät hyvin siirron vaikka nousivat keväällä todella myöhään. Hetken jo ajattelin näiden olevan menetettyjä. Perhosia en ole kukinnoissa nähnyt, mutta tällä viikolla on muutenkin ollut tosi vähän perhosia, jopa kimalaisia on näkynyt vähän. Tai sitten ovat olleet päivällä ja häipyneet illalla kun minä olen ehtinyt puutarhaan.

Jopa pörriäisten kestosuosikki, monen kesän ykkönen, punainen jättikarhunputki on ollut ilman pölyttäjiä. Tätä ei voi muuten sanoa ahkeraksi siementäjäksi. Viime vuonna kukkineista kasveista sain kolme uutta taimea. Onneksi edes ne, niin en joudu ostamaan uutta. Ja ehkä kannataa kerätä siementen kypsyttyä osa talteen ja kokeilla kylvöjä valvotuissa olosuhteissa.

En väsy ihastelemaan punahattuja jotka onnistuin ensi kertaa säilyttämään hengissä talven yli sekä kukkimaan näin komeasti. Viikon päästä lauantaina on Mustilan taimipäivä ja sieltä toivon löytäväni joko tätä samaa väriä lisää tai sitten jotain toista kivaa väriä yksinkertaisella kukalla.

Löysin alennusmyynnistä 'Makamik' koristeomenapuun. Se odottelee vielä istuttamista koska epäröin kahden eri paikan välillä. Koristeomenapuiden ainut arvo ei ole kukissa, myös pienet omenat ovat koristeellisia. Ruusuomenan omenat ovat hädin tuskin herneen kokoisia mutta miten kauniita kun niitä on paljon. Kuvan alareunassa näkyy surkeassa kunnossa olevat, ruskeiksi palaneet ja osin kuolleet 'Lumikki' verhoangervot. Lumikin pitäisi olla kuivuutta sietävä, mutta pitkä hellejakso oli liikaa. Jotain elonmerkkejä on näkynyt vaan kyllähän toipumiseen menee aikaa ja siihen, että kasvustot ovat yhtä laajat kuin ne olivat ennen tappavaa hellettä.

Ensimmäistä kertaa kukkinut 'Hopa' on tehnyt komeat omenat syyskoristeeksi. Nyt jos olisi juhlia, niin varmasti leikkaisin tästä oksia koristeeksi. Syötäväksi näistä ei taida olla, ei edes hilloon.

Loppuun on laitettava kuva yhdestä rosarion muratista. Se kärsi ruusujen pois kaivamisesta mutta tänä kesänä muratti heräsi uudestaan henkiin. Se on moninkertaistanut kokonsa ja yrittää jopa nousta kivimuurille. Haaveissa on muratti kasvamassa ruusujen juurella, muutama vuosi siihen saattaa mennä ennen haaveen toteutumista. Tämä, kuten kaikki maahan istuttamani muratit ovat niitä tavallisia joita myydään kaupoissa kesäkukiksi. Olen istuttanut niitä maahan ilman sen kummempia toimenpiteitä. En suojaa talveksi, ehkä joskus haravoin lehtiä päälle mutta mitään muuta en tee. Ja hyvin ovat kestäneet täällä II-vyöhykkeellä jopa lumettomat talvet.