Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Kevyttä puuhastelua

Tällä hetkellä puutarhassa on mukavaa kevyttä puuhastelua kuten kastelua. Olen niin onnellinen omasta porakaivosta josta ei tunnu loppuvan vesi millään konstilla. Eilen kastelin luumulehtoa useamman tunnin, oli pakko sillä huomasin kirsikkapuiden tiputtavan raakileita kuivuuden takia. Lähes kaikki perennat nuupottivat. Sadettimen tehdessä töitä voi samalla hiukan kitkeä tai siistiä paikkoja.

 Jaoin kerrottua idänkurjenpolvea viime vuonna, tänä vuonna siirretty pala kukki. Tykkään tästä mutta kasvutapansa on kamalan retkottava joten kannataa istuttaa muiden kasvien lomaan. Ehkä kokeilen jatkossa kevyttä tuentaa.

 Keltaukonhattu päätti viihtyä puutarhassa heti. Tässä on jännän sävyinen keltainen kukka, keltaisen lisäksi siinä on vihreää ja valkoista. Kerrassaan hieno sävy joka ei ole liian räikeä tai silmään pistävä.

 Joskus on kiva hankkia sormustinkukan siemeniä ja elää toivossa että niistä saisi puutarhaan joitain uusia kukkasävyjä. Tämä on yksi sellaisista, siemenpussista sain yllätävän monta taimea pidettyä hengissä kukintaan asti. Ehkä esikasvatus sisätiloissa auttoi. Kukka on kaunis punainen ja siinä on suuret täplät.

 Kukka on nuppuisena hauskan näköinen kun täplät kuultavat läpi.

 'Royal Wedding' idänunikot ovat jaksaneet kukkia pitkään, osittain varjo on auttanut asiassa.

 Kasvatin viime kesänä siemenestä korallikeijunkukkaa. Yksi ainut taimi selvisi hengissä. Perennojen siemenkasvatus ei selvästikään ole minun lajini. Hirveä työ ja säätö, satoja siemeniä ja niistä yksi selviää kukintaan saakka. Toisaalta sen yhden ja ainoan arvo on silloin suuri.

Kesäkukkien kanssa onnistun paremmin. Krasseista iti kaikki siemenet ja nyt ne ilostuttavat puutarhuria kasvihuoneella ekalla kukalla. 'Milk Maid' ehti kukkaan ennen 'Alaska Salmon Orange' lajiketta. Lämpömittarin vieressä näkyy toinen kukka joka kuuluu 'Strawberry Blonde' samettiruusulle. Keräsin siemenet viime vuoden kasvatuksista. Kylvin kaikki siemenet joita oli paljon mutta niistä iti vain murto-osa. Onko muilla kokemusta saman lajikkeen itse kerätyistä siemenistä, miten itävät? Annoin siemeniä ystävälle ja hänellä itivät yhtä huonosti. Olinkohan kerännyt siemenet väärään aikaan vai onko tämä lajikkeelle tyypillinen tapa.

Aikasyöpön uhrin päivitys

Viime viikko opiskelemassa Helsingissä, sieltä pikavauhtia siskolle viikonlopuksi. Maanantaina töihin ja taas arkea kehiin. Edellisellä viikolla erehdyin menemään kirjastoon ja siinä se taas oli. Iski aikasyöppö eli lukuinto ja hautauduin täydellisesti kirjojen sivuilla viilettäviin tarinoihin.

Nyt yritetään palata normiarkeen, vain kohtuudella kirjoja kirjastosta ja seuraava opiskelujen lähijakso on vasta maalis-huhtikuussa. Siis hyvä aika palauttaa mieleen mennyttä ja tulevaa puutarhakautta.

Kävin kaikki siemenvarastoni läpi. Jättiverbenat olisi syytä kylvää mahdollisimman pian. Siis heti kun muistan hakea multasäkin sisälle sulamaan. Lisäksi tekisi hyvää lajitella siemenet kylvöjen mukaan. Esikasvatettavat ja suoraan pihalle kylvettävät. Sormustinkukka kuuluu jälkimmäisiin.

 Sormustinkukka on lempikukkiani. Kukkii varmasti joka vuosi edes vähän. On kestävä kunhan saa itse valita paikkansa. Ja siinäpä se onkin, tuo paikka nimittäin. Haluaisin sormustinkukkaa tiettyihin kohtiin puutarhassa. Enkä onnistu siinä. Periksi en ihan hevillä anna, onneksi sormustinkukan siemenet ovat ehtymätön luonnonvara. Niitä kertyy omasta puutarhasta rajattomasti ja joitain lajikkeita olen ostanut.

Yllä olevassa kuvassa on sormustinkukkaa navetan kivimuurilla. Itsestään tullut paikkaan jossa minäkin tykkään sen viihtymisestä. Sopii kauniisti ruusujen ja rantatädykkeiden lomaan.

Ensi kesänä on pohdittava saako talon kivijalan viereen levinneet sormustinkukat kasvaa vai nyhdänkö ne pois. Toisaalta tykkään niistä enkä usko, että ovat kaksivuotisina vaaraksi talolle. Juuret ovat kevyet eivätkä kietoudu perustusten sekaan. Onneksi ei tarvitse ihan vielä päättää.