Kummituspukuja ja pohdintaa keväästä

Sain tänään herkutella arkivapaan muodossa. Se taas johti siihen että sain suojattua kaikki ne taimet auringolta jotka oli tarkoituskin suojata. Tällä kertaa homma oli helppo, olin jo syksyllä varautunut ja muistanut laittaa kepit maahan taimien ympärille. Nyt ei tarvinnut kuin etsiä sopivan kankaan palaset ja kiinnittää ne pyykkipojilla keppeihin.

 Nyt on pihassa kummituspukuja ohikulkijoita pelästyttämässä. Samalla tuli taas hyötykäytettyä vanhoja lakanoita. Hevoskastanja on jo melkein minun pituinen mutta suojasin sen vielä kevätauringolta varmuuden vuoksi. Toistaiseksihan se on kasvanut enemmän pensaana kuin puuna, mutta nyt on toivoa että siitä joskus puu tulee, muutama oksa kurkottelee onnistuneesti ylöspäin. Aikoinaan luulin että halla syö kasvavat versot mutta blogiin sain vinkin että syypää on kevätaurinko. Sen jälkeen olen suojannut puun joka kevät.

 Kummitusten teon yhteydessä kiersin puutarhaa ajatuksella tulevasta keväästä, tai oikeammin kevään kukkijoista. Mihin niitä oikein kannattaa istuttaa? Keväällä se ei ole ajankohtaista mutta syksyllä on ja tänä vuonna aion keskittyä niihin kohtiin jotka sulavat keväällä ensimmäisinä. Ne kohdat tulevan saamaan maan sisään runsaasti pikkusipuleita.

Yksi paikka on tuleva rinnepuutarha, siellä on nyt tammikuussa hädin tuskin lunta. Kuusen kohtalo ei ole vielä ratkennut, haluaisin sen säästää mutta viekö se koivun ja salavan kanssa liikaa vettä ja ravinteita. Ehkä se onkin koivu joka saa lähtöpassit, salavan haluan säästää kuusen ohella.

 Arboretumin laajennuksessa on vielä vähän lunta mutta tämä on niitä paikkoja josta lumet sulaa ekana. Nyt keväällä pitää vain seurata ettei paikka ole liian märkä pikkusipuleille. Tulppaaneja tuonne on jo laitettu syksyllä koeluontoisesti.

 Koristeomenpuun alla näkyy jo paljasta maata. Hedelmätarhassa tämä kohta sulaa ensimmäisenä ja siksi sinne on istutettu paljon scilloja, kevättähtiä, metsätulppaaneja ja lumikelloja. Mistään kukkamatosta ei voi vielä puhua, ovat vasta pari vuotta kasvaneet tuossa. Mutta hiljalleen toivottavasti leviävät.

 Aitan ja rinnepuutarhan kuusen välille muodostuu sola jota kautta pääsee kasvimaalle, luumulehtoon, kivimuureille ja rosarioon. Senkään takia en haluaisi kuusta kaataa, kasvaessaan se kuroisi tuota solaa vieläkin kapeammaksi ja se ei minua haittaisi. Aitan edusta on sula miltei koko talven mutta siihen tuskin kannattaa mitää istuttaa.

Loppukevennyksenä on arboretumissa kasvava harmaakurjenpolvi "Ballerina" joka näyttää ponnistavan sitkeästi esiin lumen ja jään keskeltä. Malttaisi nyt vielä hetken. Minäkin yritän mutta kyllä nämä aurinkoiset ja tirppojen laulua täynnä olevat päivät saavat kevään tuntumaan puutarhurin käsissä. Ehkä uskaltaisin kylvää suippopaprikat pahinta tuskaa helpottamaan.

Puutarhan vedenkeruusysteemi

Olen joskus postannut systeemistä jolla keräämme vettä puutarhan kasteluun. Eilen kun kuvasin navettaa, huomasin että on aika uuteen postaukseen sillä talvella systeemi on paremmin nähtävissä.

 Navetan kulmalla on kuution säiliö jonne vesi valuu räystään rännistä tuota mustaa putkea pitkin. Yli tuleva vesi valuu pois säiliön päällä olevasta aukosta. Näin talvella säiliön vesisulku on auki ja sinne valuva vesi valuu pois. Kun vesi halutaan talteen, suljetaan sulku. Säiliöstä menee putki kasvihuoneelle maan sisällä.

 Putkea pitkin vesi valuu omalla painolla sillä säiliön ja kasvihuoneen pohjan välillä on korkeuseroa yli metri. Tästä eilen julkaistusta kuvasta näkyy paremmin miten säiliö on navetan kupeessa. Kesällä säiliön onneksi peittää iso koiranheisi joka kasvaa säiliön alapuolella sillä mikään kaunis näky tuo ei ole. Jos haluaisi olla oikein pro niin säiliön voisi naamioida paremmin, esimerkiksi kaislaverholla tai laudoilla.

Kasvihuoneella on hana josta vettä lasketaan tarvittaessa. Kastelukannuun suoraan tai letkun avulla kasvihuoneeseen tai mansikkamaalle. Talveksi hana pitää muistaa jättää auki ettei pakkanen riko sitä.

Kuutiosta riittää kuivilla keleillä joksikin aikaa vettä. Säiliön tyhjentyessä sen saa täytettyä myös porakaivosta mutta sitä emme ole tehneet kuin kerran oikein pitkän sateettoman kauden aikana. Systeemi on ollut käytössä muutaman vuoden ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Ennen vesi piti kantaa kastelukannuissa talon sisältä jos halusi kastella jotain. Systeemin käyttö ei maksa mitään, sähköä tai muuta apua ei tarvita, osatkin sen rakentamiseen löytyi omista nurkista.

Nyt olisi mukava kuulla millaisia systeemejä muilla bloggaajilla on käytössä.

Prioriteettilistan kärjessä

Navetan ikkunat ovat surkeassa kunnossa, ovat olleet niin kauan kuin olemme tässä asuneet mutta nyt tilanne on se että jos pian ei tee jotain niin osa ikkunoista on mennyttä ja koko rakennus alkaa kärsiä.

Kesän aikataulut näyttävät nyt jo siltä että tälle kesälle ei jää aikaa suurelle ikkunarempalle. Lomaa on neljä viikkoa ja siitä menee kolme viikonloppua juhliin, häihin, rippijuhliin ja luultavasti ristiäisiin. Entä jos teenkin ikkunat talvella entisöintikurssilla? Ei taida onnistua sekään. Verhoilua on pakko jatkaa ensi vuosikin ja kaksi iltaa viikossa säännöllisessä harrastuksessa on liikaa. Jos meillä olisi kotona lämmin verstastila ei asiassa olisi mitään ongelmaa, ikkunat hoituisivat siellä hiljalleen. Mutta kun ei ole.

 Karjakeittiön kolmepokainen ikkuna on parhaimmassa kunnossa mutta sekin kaipaa täydellistä kunnostamista. Tuplalasit kertaavat työn määrän.

 Navetassa on 26 kappaletta ulkopokia. Sisäpokia en laskenut. Päätyjen vaakaikkunoille ei tarvitse tehdä mitään mutta muuten kaikki ikkunat on kunnostettava täydellisesti. Eikä haittaisi tehdä jotain myös oville. Päätyjen yläosat ovat metallilevyä. Ei kauniit mutta ehjät. Navetan katto on vahvaa peltiä ja täysin ehjä, sen puolesta rakennuksellä on käyttöikää vielä kymmeniä vuosia. Sekin yksi peruste miksi ikkunoiden kunnostus kannattaa tehdä.

 Tässä laajempaa kuvaa surkeudesta. Etelän suuntaan tehty kattolyhty on korjattava. Seinälaudat vaihdettava uusiin tai vähintään maalattava. Lyhdyn kolme ikkunapokaa tuskin ovat säilytettäviä vaan tilalle on teetettävä uudet. Alhaalla olevat voi vielä pelastaa.

 Uutta ikkunalasia tarvitaan. Jotain on jemmassa mutta osa varastosta hupeni viime vuonna aitan ikkunoihin. Kun katselen uusia aitan ikkunoita niin niihin verraten navetan ikkunat masentaa ja pahasti. Vaikka tekisin kaksi pokaa kuukaudessa menisi ikkunoiden uusimiseen vuosi.

 Navetan ikkunat on kunnostettava ei pelkästään ikkunoiden itsensä takia mutta myös rakennuksen. Ikkuna josta puuttuu lasit päästää veden sisään. Tai poka joka on puoliksi laho lahottaa myös karmin. Ja osa navettaa on hirsirakenteinen. Eikä tiilikään kosteudesta pidä, rapaantuu. Kuvasta näkyy miten navetta on onneksi rakennettu kalliolle.

Osa ikkunalaseista on hyvinkin vanhaa lasia. Jotta ne saisi säilytettyä on toimeen ryhdyttävä pian, mieluiten tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna.

Ostoslistalla maksaruoho

Mistähän maksaruoho on saanut nimensä? Mikään kaunis nimi se ei ole enkä oikein tiedä miten nimi ruoho edes kasvia kuvaa. Latinankielinen nimi sedum ei sekään ole mikään prinsessojen nimi mutta toisaalta maksaruohot ovatkin enemmän ronskin oloisia kuin herkkiä imellyksiä.

Viime kesänä puutarhaan tuli monta uutta maksaruohoa ja tänä vuonna on tarkoitus hankkia lisää kunhan näen miten hyvin kestivät tämän itähämäläisen talven.

 Maksaruohoista ensimmäisenä kukkii tuntematon Arvilan alkuperäistä kasvistoa oleva maksaruoho. Kuten tiikerililjakin, löytyi tämä valkoisen syreenin alta yhden taimen voimalla. Tosin syreeni oli toinen. Sain siirrettyä taimen onnistuneesti pois ja nyt tätä kasvaa puutarhassa kolmessa kohtaa ja olen jakanut taimia poiskin. Upea kasvi. (kuvassa vielä nuppuisena)

 Yksi syy miksi pidän maksaruohoista on se että lentävät pörriäiset ovat ihan hulluna maksaruohon kukkiin. Ja hyviä ötököitähän ei voi olla puutarhassa liikaa.

 Virosta tuotu maksaruoho "variegata" näyttää yhden syyn lisää kasvattaa lajin kasveja. Nimittäin upea syysväritys. Katsoin muuten kuvaa, että oliko tuo penkki oikeasti viime kesänä noin kivinen ja sammaleinen? Kuva ei taida vääristää kuten oma muisti tekee.

 Sedum "Bertram Andersson" sekin viime kesän ostoksia. Tämä tuli puutarhaan Lammilta, Porkkalan kartanon puutarhamyymälästä. En tehnyt tälle mitään talvisuojauksia ja nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä jotta loppukesästä istutettu taimi selviää.

 Virosta tuli variegatan kaverina "Frosty Morn". Kuva ei tee oikeutta kasvin viileälle kauneudelle. Jos tämä vain kasvaa tuuheaksi kasvustoksi niin näky on upea.

 Nämä kaksi ovat tulleet samasta kodista, toiselta puutarhaharrastajalta. Tarkempaa lajitietoa ei ole. Mutta sen tiedän että näissä kävi syksyllä kova kuhina mehiläisten, kimalaisten ynnä muiden vastaavien kesken. Ja taisinpa minäkin pörrätä ympärillä ihastuksesta. Pinkkiä ja tummaa ja taustalla iso kivi, voiko muuta enää vaatia.

Viimeisenä kukkinut maksaruoho on hankittu Levon taimipäiviltä Lahdesta, sieltä vaihtopaikasta. Minusta tuuri oli melkoinen että taas tuli erilainen maksaruoho puutarhaan vaikka näistä ei voinut keväällä sanoa mitään, pieniä taimia olivat. Ja syksyllä kukkivat komeasti vaikka ihan täyteen kukkaan eivät päässeetkään.

Ja mitähän kuvista saattaa päätellä pääpuutarhurin kukkien lempiväristä. Ehkä se on vaaleanpunainen ja pinkki.

Liljoja

Liljat ovat niitä kukkivia kasveja joita pitää lisätä puutarhaan ensi keväänä. Nimittäin kaikki liljani selvisivät hengissä rankan talven yli. Ja ainakaan minun puutarhassa ei ole loppukesästä kukkivia kasveja yhtään liikaa.

 Punainen tiikerililja on löytö Türista. Ostan lisää jos joskus tulee vastaan, tämä on viihtynyt puutarhassa hyvin. Kukkii ensimmäisten joukossa liljoista.

 Keltainen tiikerililja on sekin Türin tuomisia. Väri on todella voimakas keltainen, hauskan näköinen mutta hankala kuvata kun jokainen kukka sojottaa eri suuntaan.

 Lilja "Pink Expression" on hankittu Lidlistä viime keväänä. Kaikki mitkä istutin kukkivat. Väri on aika herkku kun taustana on tummansiniset ukonhatut.

 Vähän herkemmän värinen on lilja "Elodie", sekin Lidlistä viime keväänä ostettu. Arboretum ei ollut tälle ehkä otollisin paikka kasvaa mutta vielä en kuitenkaan siirtänyt pois.

 "Arbatax" liljassa ei ole mitään värittömyyttä tai herkkää, se on pinkkiä koko rahan edestä.  Lilja on tuotu ensimmäiseltä Türin matkaltani ja taitaa olla lempililjani puutarhassa. Aivan uskomattoman kaunis kukka.

Viimeisenä mutta ei yhtään vähäisenä perinteinen oranssi tiikerililja, yksi Arvilan alkuperäisistä kasveista. Tällä on kaunis tarina. Löysin kaksi alkua syreenin alla olevan ison kiven vierestä. Siirsin ne jo nyt tuhottuun kukkapenkkiin missä alkoivat pikkuhiljaa lisääntymään. Kukkapenkki hävitettiin jotta saatiin kasvihuoneen viereen tilaa kasvilaatikoille. Siirsin tiikerililjat tähän nykyiselle paikalleen, navetan kyljen rinteeseen. Ja ihan sattumalta viereen tuli Arvilan alkuperäistä valkoista syysleimua. Miten loistava pari yhdessä. Syysleimu kesti talven mutta koko vanha kasvusto kuoli. Nämä kukat ovat vanhan kasvuston reunoille kasvaneita uusia taimia. Hetken ehdin pelätä että leimu olisi menetetty. Onni taisi olla pienoinen rinne missä nämä kasvavat.

Luumulehdossa ei kasva yhtään liljaa, kevään Türin matkalta olisi tarkoitus löytää sinne liljat. Väristä en sano vielä mitään, katsotaan ensin löytyykö mitään mikä sytyttää.

Väliin tuolin kunnostusta

Tähän viime kesän muistelujen väliin on ihan pakko tehdä postaus pietarilaisten tuolien kunnostamisesta joka on edennyt. Joulun pyhien aikaan minun kovasti piti tehdä tuoleja eteenpäin mutta kuinkas kävi, en tehnyt mitään. Nyt on sitten tehtävä sitä ahkerammin töitä jotta saan molemmat tuolin hyvään vaiheeseen ennen kurssin loppumista.

 Näissä kuvissa on karmiton tuoli jota olen tehnyt kotona kurssin oppien mukaisesti. Tällä kertaa otin pienemmän tuolin mukaan kotoa, helpompi raahata.

Tuolin sisukset ovat nyt valmiit. On satulavyöt, joustimet, välikankaat, meriheinä ja kaikki mahdolliset ompeleet. Viimeisimpänä oli sivutukiompeleet joilla tehtiin tuolin muoto. Tuossa päällä näyttää olevan paljon irtolankaa mutta siinä on tehty lankalenkit seuraavaa vaihetta varten. lankalenkkien väliin ujutetaan lisää meriheinää.

 Tässä kuva suht tasaista ja hyvin onnistuneista sivutukiompeleista. Näyttää helpolta ja sitä se oli kunhan oli tajunnut miten ommel tehdään solmuineen.

 Meriheinää päälle sopiva kerros ja hiukan painetaan sitä kasaan. Tuolin etureunassa näkyvä hapsutus  säkkikankaassa on puhdasta epäonnistumista. Leikkasin vahingossa kankaan liian lyhyeksi ja huomasin sen vasta kun kangas oli jo kiinnitetty. Ei auttanut muu kuin jatkaa kangasta. Onneksi niin pystyi tekemään ettei tarvinnut purkaa.

 Meriheinän päälle kiristettiin puuvillavanu. Niin kireälle kun vaan pystyi. Kiristämisessä käytin apuna heftaneuloja eli hyvin suuria nuppineuloja. Vasta sen jälkeen vanu naulattiin tuoli sarjoihin kiinni.

Tuohon päälle tulee vielä lakanakangas joka kiristetään sekin niin kireälle kuin mahdollista. Ja sitten tuolin istuimesta ei puutu kuin päällikangas. Löysin jo mieluiseni mutta hinta aiheuttaa kovaa epäröintiä. Metrihinta 146 euroa ei oikein sovi budjetilleni kun tehtävänä on kuitenkin viisi tuolia. Onneksi tässä on aikaa, tarkoitus on tehdä kaikki tuolit viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja päällystää kerralla.

Vielä on kuitenkin tekemistä ennen viiden tuolin päällystämistä. Seuraavalla kerralla alan tehdä tuolin selkänojaa. Oma hommansa sekin vaikka siihen ei sentään joustimia laiteta.

Ensi kesän työ

Vuoden 2017 Avoimet Puutarhat pidetään 2.7. Minun puutarhaa ja kukintaa ajatellen aika on juuri se oikea. Hetken tässä jo harkitsin tänä vuonna osallistumista. Mutta ehkä ei ole vielä minun puutarhani vuoro. Ensi kesä tulee olemaan niin täynnä kaikkea muutakin etten tiedä yhtään miten paljon jää aikaa puutarhalle palkkatyön ohessa.

Mutta osallistuin tai en, niin yksi puuha on sellainen jonka olen aikatauluttanut ensi kesälle. Aloitus on heti kun maa on sula.

 Tavoite on saada loputkin kivimuurien vierustat siisteiksi. Ruohonleikkurille ei pääse lähelle ja on minun mielestä liikaa vaadittu että mies ottaisi kerran viikossa trimmerillä kivien vierustat. Jos ihmettelet aurauskeppejä keskellä kesää noissa valokuvissa niin ne merkkaavat hieman onnettomia tammen taimia jotka kasvavat kivimuurin vieressä.

 Osa työstä on jo tehty. Pitkä muurin paraatipuoli on täysin valmis, samoin navetan kivimuurin vierus. Enää puuttuu pitkän muurin ns. takapuoli ja rosarion luumulehdon puoleinen osa. Eli ei mikään mahdoton urakka.

 Pitkän muurin takapuolen kimppuun kävin jo viime kesänä. Alimmaiseksi lakanakangasta ja päälle sahanpurua liiteristä. Toimi ja ei toiminut. Kangas ja sahanpuru on niin kevyttä että kivien ja kankaan välistä puski innolla rikkaa.

Paremmin toimi halkaistut multasäkit joita virittelin kivien mukaisesti pitkälle muurille. Tuolta alta kuoli kaikki kasvusto. Keväällä muokkaan maan ja sitten on vuorossa kasvien istuttaminen kivimuurin viereen. Kerrankin voi valita kasveja mitkä valtaavat kaiken tilan ja leviävät holtittomasti. Ajattelin että istutukset muurin reunalla ovat helpoin ratkaisu. Niiden reunuksen voi kantata niin että se on helppo ajaa ruohonleikkurilla. Vaan entäpä mitä kasveja tuohon laittaisi?

Ajatuksena on siirtää tuoksukurjenpolvea joka on nopeakasvuista. Omasta takaa löytyy myös verkikurjenpolvea ja valkotäpläimikkää siirrettäväksi asti. Kaikki nuo peittävät alansa niin hyvin että rikkojen on paha päästä läpi. Ja juuri sellaisia muurin viereen kaivataan.

Vuoden varrelta

Sain sekä Vaalean vihreää- että Susannan työhuone-blogista haasteet joissa kerrataan vuotta 2016. Kiitos molemmille ja anteeksi että vastaaminen kesti. Jätin tarkoituksella päivään jolloin minulla on aikaa. Kävin aamulla hampaanpoistossa ja nyt lepään sohvalla ohjeella: vain lepoa pari päivää. Hampaanpoisto on tuttua, vaikka minulla on purentakiskot niin edelleen puren öisin hampaitani rikki. Tällä kertaa taas niin että hammasta ei kannattanut korjata koska on takimmainen ja pahasti rikki. Paras hoito oli ottaa hammas pois. Keväämmällä on luvassa vielä korjauskelpoisen hampaan kunnostusta.

Mutta vuoteen 2016.
Mitä unelmia toteutit?

 Viime vuosi alkoi suurella unelmallani, vuorotteluvapaalla. Vapaahan alkoi jo loppukesästä 2015 ja päättyi kesällä 2016. Vieläkin muistelen aikaa elämäni leppoisimpana.

 Vuorottelun aikana sain hoitaa mummin mussukkaa ja toista rakasta eli puutarhaa. Oli aikaa perheelle ja miehelle. Oikea unelmien vuosi.

Mitä opit? Mitä murehdit?

 Opetus nro 1. suojaa omenapuut paremmin. Olin haljeta kiukusta ja surusta kun nämä tuhot kävivät ilmi. Ruusuomenapuun kohdalla huusin ja itkin ääneen. Mutta opin myös sen että vauriot eivät ole aina niin pahat kuin miltä ne näyttävät. Puut toipuvat ja niin minäkin. Viime keväänä murehtimista riitti talven jäljiltä mutta siitä koitti kesä ja rikat peittivät armollisesti aukot.

Mistä nautit?

 Minä nautin puutarhanhoidosta, auringosta ja kitkemisestä. Kuvassa pitkiä rohtoraunioyrtin juurenpätkiä (juurien pituutta kannattaa verrata tiilien kokoon) joita vedin esiin luumulehdosta. Kitkeminen on minulle lepoa, rauhoittavaa toimintaa. Siinä näkee tuloksen heti ja sitä voi tehdä ajattelematta mitään.

Mitä haaveita vuodella 2017?

Haaveeni ovat vaatimattomat. Aikaa puutarhalle, pientä lomaa arjesta. Aitan nukkumahuoneiden sisustamisen loppuun saattaminen ja aikaa puutarhalle. Tulikohan selväksi ykköstoive?

Susannalta sain muutaman jatkokysymyksen.

Tuliko elämääsi uusia ihmisiä?

 Kyllä vain. Kun aloittaa sekä uuden työn että harrastuksen niin uusiin ihmisiin tutustumiselta ei voi välttyä. Uusia ihmisiä tärkeämpänä pidän että elämääni tuli uusia kasveja, kuten kuvan valkoinen ukonhattu.

Mitä halusit mutta et saanut?

 Aitta ei tullut vielä täysin kuntoon. Siinä on peiliin katsomisen paikka, ketään ei voi syyttää kuin itseään. Täytynee luvata olla asian suhteen aktiivisempi tänä vuonna.

Mitä halusit ja sait?

 Valtavan paljon uusia kasveja. Sekä uuden kissan, Jalon, Alman pennun. Nyt meillä kasvaa kolme sukupolvea kissoja jotka ovat tämän talon kasvatteja, no Iines tietysti tuli pentuna muualta mutta täällä on kasvanut aikuiseksi.

Mikä oli suurin pettymys?

Suurin pettymys oli Otto-kissan kuolema elokuussa. Kaverinsa Aatu jäi hieman orvoksi sen jälkeen, vanheni ihan silmissä. Asiaan vaikutti vielä se että vanhin poika muutti pois kotoa ja hänen huone oli ollut Aatun valtakuntaa. Talven mittaan on löytynyt uutta puhtia kun Aatu (kuvan oranssi kissa) keksi että nuorimman pojan huone on hyvä paikka nukkua ja että Jalo on ihan ok tyyppi.

Kenen käytös pöyristytti sinua eniten.
Vastaan sanoilla Sote, Sipilä ja Berner. Ei politiikasta sen enempää.

Heitän haasteen blogiin Vuoden kulku ystävälleni Minnalle. Kiitos että olen tullut elämääni jossain vaiheessa!

Viime kesä ei ollut pionien kesä

Rankka talvi oli armollinen pioneille. Vain yksi menehtyi sekin ihan omaa syytäni, siirsin puskan liian myöhään. Harmitus kyllä oli kova, pioni oli Virosta tuota jossa se myytiin kuolanpionina, en tiedä oliko sitä, väri oli upean pinkki. Pionit siis selvisivät hengissä mutta kukinta ei ollut viime vuonna kummoista. Toisaalta hyvä että keskittyivät enemmän hengissä pysymiseen kuin kukintaan. Kukinnan voi menettää mutta ei koko kasvia.

 Paraatipenkkiin istutun muutama vuosi sitten kaksi "Sarah Bernhardt" kiinanpionia. Molemmat tekivät viime kesänä joitakin kukkia ilokseni.

 Toinen pensas teki peräti viisi kukkaa, toinen taisi tehdä vain kaksi. Mutta hyvä määrä sekin.

 Pyykkikalliolle olen istuttanut jo vuosia sitten kolme pionia jotka oli Terrassa myynnissä vain nimellä valkoinen pioni. Nuo kaikki kolme ovat nuppuisena ja avautuessaan lohenpunaiset tai vaaleanpunaiset. Täysin aukinaisina kukat ovat valkoiset. Kukkien koko on suuri ja osassa on joissain terälehdissä punaista reunaa. Lajiketieto olisi mukava mutta ilman sitä pärjää. Nämä pionit kukkivat ihan kivasti vaikka sateet veivät osan kukinnasta. Ovat viihtyneet hyvin pyykkikallion puolivarjossa.

 Tämän pionin olen vaihtanut keltaisen vadelman taimiin. Antaja epäili lajikkeen olevan "Bowl of Beauty". Alkuperäinen pensas on kasvanut sijoillaan jo lähemmas puoli vuosisataa. Meillä pioni on ollut siirron alla useamman kerran mutta eipä tuo ole ollut siitä moksiskaan.

Ja pioneista se tärkein. Arvilan alkuperäinen punainen kerrosherkku. Tätä pionia kasvoi talon edustalla. Se piti siirtää pois kaivinkoneen tieltä. Siirsin pionin kasvihuoneen edustalle ja siinä pioni on kasvanut jo monta vuotta. Ensi kesänä siirrän tätä muuallekin, nyt on saanut juurtua riittävän rauhassa jotta jakamista voi taas tehdä. Tämä on pioni joka ei hätkähdä sateesta eikä kuivasta, tuntuu olevan kestävä. Mutta ei ihme sillä onhan se kasvanut täällä ties kuinka kauan. Siirrossa paljastunut juurakko oli valtava.

Muitakin pioneja puutarhasta löytyy mutta tässä ovat ne pionit jotka olen saanut kukkimaan. Virosta olen tuonut muutamia yksilöitä ja Pionien kodista olen ostanut neljä pionia. Toive on kova josko edes joku uusi pioni kukkisi jo ensi kesänä. Mutta kaikkihan sen tietävät, pioni jos mikä opettaa puutarhurille kärsivällisyyttä.