Viime talvi oli luumulehdolle katastrofi. Perennoista menetettiin liian monta. Vaalimani mummolta saadut bellikset kuolivat kaikki kaikkialta puutarhasta. Leimut menivät lähes kaikki. Tuntui että luumulehdossa oli enemmän aukkoa kuin kasveja.
Tässä vaiheessa keväällä oli vielä onnellisen tietämätön talven vahingoista.
Kunnes totuus lävähti vasten puutarhuria. Siinä missä piti olla täynnä kasveja olevat istutusalueet oli tyhjiä laikkuja enemmän kuin mielenterveys salli. Taisi siinä tulla tirautettua pari kyyneltäkin. Mutta minkäs teet, tässä oli nyt uusi mahdollisuus ja sen myötä luumulehto meni osin uusiksi. Tein lisää tyhjää hävittämällä rohtoraunioyrtin pois. Kevät näyttää kuinka hyvin onnistuin, kasvi on todella paha hävitettävä. Vähän luulen että myrkkyä tullaan tarvitsemaan. Raunioyrtin tilalle siirsin tuoksukurjenpolvet reunojen reunakasviksi.
Jotain oli säästynyt talvelta, luumulehdon molemmat kirsikkapuut. Niistä Latvian matala teki kirsikoita puolisen litraa. Mies erityisesti tykkää kirsikoista ja sai kerrankin napsia niitä omasta puutarhasta.
Tässä on erehdyttävän vihreää. Iso osa vaalesta matosta on yksivuotisia kukkia joilla pelastin aukkokohtia. Onni on omavaraisuus pioniunikon siementen kanssa.
No, ehkä tuli vähän liikaa unikkoja, näyttää ettei muuta kasvakaan. Tänä vuonna en laita unikkoja enää luumulehtoon, nekin mitä yrittää kasvaa, kitken pois.
Kukassa pioniunikot, tähtiputket ja ukonkello. Ukonkello on toistaiseksi levinnyt kohtuudella, katkon siitä kukkavanat pois heti kukinnan jälkeen. Tähtiputken siemenvauvoja löytyi viime kesänä todella paljon mutta se saa levitä vielä ihan rauhassa.
Loppukesästä luumulehdon uusiminen on hyvässä mallissa. Saksankurjenmiekat on uudessa rivissä, samoin tulikellukka. Pari leimua teki kuin tekikin alkuja ja jopa kukki, ne saivat jäädä paikoilleen ja kuolleiden tilalle laitoin uusia. Tänä keväänä tuolta lähtee vielä verikurjenpolvi pois sekä valkotäpläimikkä muuttaa paikkaa. Kurjenpolven tarvitsen kivimuurin reunuskasviksi ja täpläimikkä saa paremman paikan. Luumulehdon maksaruohot ovat Arvilan alkuperäisiä kasveja. Kauniita mutta niissä on yksi vika, lamoavat todella herkästi. Jostain luin että maksaruohot voi latvoa keväällä jolloin eivät kaatuile niin helposti. Tätä aion kokeilla vaikka se myöhentääkin kukintaa.
Tämä talvi on toivottavasti lempeämpi. Ainakin täällä päin on saatu puutarhaa suojeleva lumikerros kasvien päälle eikä syksy ollut vuorotellen märkää ja jäätä. Puutarhan kasveilla on toivoa.
Voi vain kuvitella sitä pettymyksen ja harmin määrää, minkä niin monet puutarhurit viime keväänä saivat kokea epäedullisen talven jälkeen. Mutta sellaistahan tämä puutarhurointi välillä on. Menetyksiä tulee ja niihin on vain pakko sopeutua. Toivotaan, että tuleva kasvukausi olisi suotuisa ja etenkin meneillään oleva talvi.
VastaaPoistaPuutarhassa jatkuvaa on muutos. Mieluiten muutoksia toteuttaa ihan omaehtoisesti, eikä kuten viime keväänä kolmanneksen kuoltua talveen. Mykisti minuakin niin massiivinen tuho perennamaissa. Pionien osalta päätinkin lyödä kinttaat santaan... kunnes tekaisin uuden ison pionimaan ja istutin uudet pionintaimet :)
VastaaPoistaMulla hävis kans viime vuonna paljon kukkia. Nytkään ei näytä hyvältä, meillä oli pitkään ilman lunta silti oli pakkasta useita asteita.
VastaaPoistaNyt on tullut lunta, ja lisää lupaa. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, niin minäkin paikkaan yksivuotisilla kukilla.
Sulla näyttääkin olevan paljon kukkamaata.
Sinun luumulehtosi on ihana! Ei kesäkuussa niitä aukkoja edes vierailija tajunnut.
VastaaPoistaViime kevät oli todella ankeaa aikaa puutarhurille, onneksi ne tuhot paljastuivat vähitellen. Kaikki kerralla olisi kyllä ollut liikaa. Täälläpäin KAIKILTA kuolivat bellikset ja syysleimut. Aika pian saatiin niiden suhteen alkaa myymään ei oota, taimistolla oli varauduttu normaaliin menekkiin. Mistäpä sitä edellisenä kesänä olisi osannut arvata....
VastaaPoistaPuutarha elää ja uudistuu koko ajan, silti niistä muutoksista mielellään päättäisi itse!
Tähtiputket ovat ihania, mukavasti rehevöittävät luumulehtoasi.
Koria oli luumulehto kasvikarosta hualimatta. Kirsikkapuut onneksi säilyyvät.
VastaaPoistaMullaki on ny nuata pelastussiämeniä ja jos oikee varautuus kunnolla kasvikatohon, esikasvattaas kesäkukkia aukkopaikkoja varte. Olisko sillä kasvitsäästävä vaikutus. Niihän son, että jos on sateenvario mukana, ei sara, mutta auta armias jos sontikka jää kotia, sataa takuu varmasti ;)
Meiltä menehtyi viime talven jäljiltä kolmea kärhöä ja jokunen muukin kasvi. Veriluumu nippanappa selvisi hengissä, sen yksi oksa teki lehtiä. Nyt odotan jännityksellä selviääkö vielä tästä talvesta. Nyt meilläkin on lunta, viime talvena ei ollut kuin jäätä.
VastaaPoistaIhanan rehevältä kukkapenkkisi näyttävät, eipä sitä täältä katsottuna huomaisi mitään puutteita :). Hyvää alkanutta uutta puutarhavuotta!
Himpun kauhulla odotan kevättä. Viime talvi kyllä osoitti, että turhan autuaaksi ei kannata heittäytyä. Kasveja meni meiltäkin -kuten mainitsit- enemmän kuin mielenterveys salli. Jotenkin tuntuu, että kahteen samanlaiseen peräikkäin ei oikein olisi edes varaa. Nyt sormet ja varpaat ristissä tämän talven suhteen. Tsemppiä sinnekin! :)
VastaaPoistaMä taidan olla nyt ahmimassa näitä ideakuvia, anteeksi viestispämmi!
VastaaPoistaMutta: miten hieno onkaan tuollainen muotopuutarhan tyylinen alue. Mulle herää valtava tarve tehdä mökin paraatipaikalle juuri tuollainen. Jotain hyötypuuta siihen haluan, kirsikat ykkösenä.
Harmi, että teilläkin meni niin paljon viime talvena, ja vielä merkityksellisiä kasveja. Meillä kaupungissa meni jo vaikka mitä, mutta onneksi millään ei ole niin kovia tunnesiteitä, että enää edes viitsisin niitä listata. Onwards and upwards, sanoisin.
Niin sanoinko jo, että olen jokaisesta tähän mennessä lukemastani postauksesta saanut ideoita? Taitaa talvi tehdä tehtävänsä, kun kaikki vihreä ikään kuin kiiltää silmissä :D