Akileijat ovat alkukesän kaunistajia. Oikullisia, tai miten haluaa asiaa katsoa mutta minun mielestä ovat. Risteytyvät ja kasvavat siellä missä haluavat. Saattavat kestää siirron tai sitten ei. Kaikesta huolimatta tykkään akileijoista kaikessa hallitsemattomuudessaan.
Tämä risteytymä kasvaa luumulehdossa.
Valkoinen kerrottu on siementaimi, alkuperäinen on tuotu Virosta ja oli tämän jälkeläisen näköinen.
Veikeän näköinen risteytymä, liilaa ja valkoista, reilun kokoiset kannukset.
Pihan ainokainen akileija jolla on nimi. Tämä on "Winky Double Red and White". Sen siementaimia olen odotellut kovasti mutta vielä niitä ei ole tullut.
Vihreää ja valkoista kauneutta arboretumista.
Siskolta tuotuja mummon myssyköitä.
Tämä akileija on nuppuisena todella vihreä, täysin avautuneena kukka on kerrottu valkoinen. Taitaa olla tämäkin yllä kerrotun Viron taimen jälkeläisiä
Punavalkoista tässä muodossa. Alkuperäinen punavalkoinen on jo kadonnut mutta emon siementaimia onneksi riittää. Emon sisemmät terälehdet olivat puhtaamman valkoiset.
Viimeisenä vielä yksi siskon myssykkä. Näiden siementaimia olin havaitsevinani viime kesänä. Taimet täytyy siirtää turvaan ja odotella miltä näyttävät kunhan kukkivat.
Viime kesänä en näköjään kuvannut yhtään valkoisia yksinkertaisia akileijoja enkä liiloja perinteisiä. Liilat ovat risteytyneet ja niissä löytyy nykyään jos minkä näköistä.
Akileijat ovat hauskoja, ja niiden risteytyminen uusine värimuunnoksineen tuo sopivasti jännitystä puutarhurin elämään;) Toki olisi hauska, jos vähän erikoisemmat muodot säilyisivät katoamatta risteytymisen tuloksena.
VastaaPoistaJännitystä ja harmaita hiuksia, sitä ovat akileijat. Sulostuttajia ja raivostuttavia.
PoistaPitäähän nyt akileijoja olla jokaisessa puutarhassa. Ovat kovia leviämään, mutta siitä huolimatta hyvin kurissa pidettäviä. Kauniita kaikki.
VastaaPoistaToiset ovat kovia leviämään ja toisia ei saa leviämään millään. Peruslajikkeet on helppoja, ehkä niitä juuri siksi onkin lähes kaikissa puutarhoissa. Minä tykkään :)
PoistaIhana katsella kauniita kukkakuviasi näin talvipakkasilla! Meidän tontilla ei vielä kasva muuta kuin apilaa ja päivänkakkaroita, mutta ensi keväänä ja kesänä pääsemme toivottavasti istuttamaan ensimmäiset puut, pensaat ja kukkaset. :)
VastaaPoistaKukat ovat ihan tarkoituksessa juuri nyt tammikuussa, helpottaa kevään odotusta ja saa kestämään talven ytimen paremmin. Siitä se uusi puutarha lähtee :)
PoistaMulla kasvaa vaa salamatkustajana tullutta perussinistä, jota oon tuloksetta yrittäny hävittää. Mua arveluttaa just tua epämäärääne vaeltelu. Vaikka se ny tuntuuki olevan nii pop. Nua uurennäkööset, kerrotut vois olla kivoja ja kaikkihan ne on kuitenki hyvännäköösiä (paitsi se perussinine).
VastaaPoistaPerussinistä on minullakin, siirsin toiseen paikkaan jo ja nyt epätoivoisesti kitken ensimmäisestä pikasta pois. Siementaimia puskee silti joka vuosi uusia. Perussininen on toisaalta myös risteytynyt ja tehnyt mahtavan värisiä jälkeläisiä kuten oikein tumman viininpunaisia. Viime keväänä ostin Virosta akileijan jossa on kirjavat lehdet, saapa nähdä millainen siitä tulee.
PoistaSuloiset akileijat.
VastaaPoistaSuloisia :)
PoistaAksujen lisääntymishalu on vähän tuskastuttavaa. Siementaimet tekee aika äkäsen juuren, joten kitkeminenkään ei aina ole helpoimmasta päästä. Mutta suloisia ne ovat kukkiessaan, vaikka jonkinlaista lievää erimielisyyttä meillä onkin.
VastaaPoistaOn ne aika kovia lisääntymään, kitkeä pitää pieninä sillä paalujuuri menee syvälle. Mutta minä tykkään silti, se risteytyminen on ehkä juuri se pointti akileijoissa, koskaan ei voi tietää miltä jälkeläinen näyttää,
PoistaAkileijat on mun ensirakkaus kasvimaailmassa tai ainakin toka heti pionien jälkeen:) Ovat kyllä melkoisia vaeltelemaan ja välillä häviävät kokonaankin. Eikä jälkeläisten ulkonäköä voi etukäteen varmuudella tietää. Siinä kai se viehätys osittain piileekin. Ihana tuo Winky Double Red and White ♥ Yritin sitä siemenestä kasvattaa, mutten onnistunut. Ja tuota lime-valkoista olen yrittänyt myös saada, se on IHANA!
VastaaPoistaLuulen että akileija ei ole mikään ikuinen perenna vaan juurakko kuolee jossain vaiheessa, siksi kova siemenentuotto jotta jälkeläisiä riittää. Minun winky on siemenpussista kasvatettu, ainut taimi mikä iti koko pussillisesta! Nuo jalostetut eivät näköjään lisäännyt samaan tahtiin kuin perusversiot. Lime-valkoisesta mulla saattaa olla siemeniä jos haluat.
PoistaLaitan sulle sähköpostia :)
PoistaMeillä on ihan niitä peruskukkia, mutta tykkään niistä. Ja niiden paikka on sellainen,että antaa rönsytä vaan! Nuo jalosukuiset ovat upeita, tuo mummon myssykkäkin on ihana!
VastaaPoistaMummon myssykät on hauskoja. Mielenkiinnolla odotan että alkavat risteytyä noiden muiden kanssa. Miltä mahtaakaan näyttää jälkeläiset.
PoistaAkileijat on ihania!
VastaaPoistaNiin on :)
PoistaNyyh olen unohtanut käydä täällä. Nyt kahlailen näitä juttujasi läpi ilolla :) Akileijat ovat minunkin superlemppareita, ei haittaisi vaikka koko piha olisi täynnä niitä ja itseasiassa onkin. Vaikka tosiaan ei taida viihtyä missä sen istuttaa, pompsailee sinne tänne, ymmärrän hyvin ettei kaikki tykkää.
VastaaPoistaEi kaikkialle aina ehdi :) Minullakin akileijat saavat täyttää tietyt osuudet pihassa, pellon reunaan yritän niitä siirtää mutta vielä ei näy taimia. Ihan oma akileijaniitty olisi kaunis.
PoistaUpeita kaunottaria! Minulla on vain kahta akileijalajiketta, mutta näitä on ehdottomasti saatava lisää :)
VastaaPoistaEhdottomasti minäkin haluan lisää, tai ainakin toivon että omista risteytyisi uusia muotoja.
PoistaSiis niin ihania, voi että! Minä olen ripsunut pitkin maita ja mantuja lukuisia siemeniä, mutta nyt vain odottelen sitä itämistä ja kukintaa. Ehkäpä tänä kesänä.
VastaaPoista