Iiriksiä

Myönnän avoimesti että olen ihan täysin hurahtanut iiriksiin. Viime kesänä osuin vielä Tallinnan kasvitieteelliseen puutarhaan kesken parhainta kurjenmiekkojen kukinta-aikaa. Olin paratiisissa.

Iiriksit tai kurjenmiekat kuten niitä yleisesti kutsun ovat osoittautuneet yllättävän helpoiksi kasveiksi. Ihan mihin tahansa olen niitä laittanut niin ovat kaikki hengissä, jopa viime talven jäljiltä ne erikoisuudet jota olen tuonut Virosta Türin kukkamarkkinoilta.

Koska en ole kesällä tehnyt yhtä ja ainoaa postausta vain kurjenmiekoista, tein sen nyt. Taisin löytää kuvatkin kaikista viime kesänä kukkineista.

Kurjenmiekkojen kukinnan aloitti tämä hyvin matala keltainen. Olen hankkinut sen puutarhaystävältä, nimeään en tullut laittaneeksi ylös. Lemmikit sain kaupan päälle ja miten hyvin ne sopiikaan yhteen yhtäaikaa kukkivan kurjenmiekan kanssa.

 Seuraavaksi kukki siskolta Pohjois-Savosta tuotu hyvin vanha ja perinteinen saksankurjenmiekka. Tämän siirsin viime kesän lopulla joten saapa nähdä kukkiiko vielä ensi kesänä. Kasvuvoima on tällä iiriksellä ihan uskomaton, ei ole kasvanut luumulehdossa montaa vuotta ja sain jo jakaa kasvia ihan reilusti.

 Melkein hyrisin kun huomasin tämän Türin kaunottaren kukkivan. Yksi kauneimmista kukista mitä tiedän. Ensi kesänä voisi olla jo kaksi kukkaa jos vain talvi ei tee tuhojaan.

 Tämä valkoinen ja hyvin matala on sekin tuotu Türista. Olen kerran siirtänyt kasvin eikä ollut moksiskaan. Nykyinen paikka on muuten hyvä mutta ehkä hivenen liian varjoisa. Toisaalta, tämä teki viime kesänä todella monta kukkaa joten taitaa viihtyä varjosta huolimatta.

 Iris gracchus on samaiselta puutarhaystävältä kuin ekan kuvan keltainen saksankurjenmiekka. Tämä kukki ensimmäistä kertaa viime kesänä tehden useamman kukan.

 Arvilassa kasvaa yksi alkuperäinen iiris, Iris siberica eli siperiankurjenmiekka. Tykkään tästäkin todella paljon. Tuntuu kestävän niin seisovaa vettä kuin ajoittaista kuivuutakin. Kestää siirtämistä mihin vuodenaikaan vain eikä taida hätkähtää mistään.

Taatankurjenmiekan sain entisöintikurssilla toiselta entisöijältä. Tai oikeasti näitä tuli ämpärillinen. Kurjenmiekkoja on syytä jakaa muutaman vuoden välein ja silloin jaettavaa riittää. Minä olen erittäin iloinen sellaisista jakohetkistä ja muutaman vuoden päästä jaan itse eteenpäin.

 Tämä iris siberica "Dandy`s Hornpipe" on yksi niistä herkkiksistä joita olen tuonut Virosta. Kolmesta yksi eli tämä kukki viime kesänä, kaksi muuta oli hengissä mutta ei kukassa. Neljännenkin toin viime keväänä, se saisi kukkia ensi kesänä. Kaikki taimet ovat samalta myyjältä, taisi olla puolalainen eli taimet ovat todella kaukaa. Nämä tarvitsevat paljon kuivemman paikan kuin perinteiset siperiankurjenmiekat. Siten istutin kaikki arboretumin kumpareeseen jossa ei pääse vesi seisomaan koskaan.

 Tämä nimetön on ostettu toiselta puutarhaharrastajalta. Hän ei tarkkaan muistanut millainen kukinto on, ehkä joku sininen. Olin ihan ällikältä lyöty kun ensimmäinen kukka kääriytyi nupusta kukaksi. Herranen aika, tuohan on liila tai jopa vaaleanpunainen, valosta riippuen. Kukka on kookas mutta kestävä. Nimeä minulla ei tälle ole mutta se olisi mukava tietää.

Yksi kurjenmiekkojen viehätys on lajikkeiden määrä ja se että niissä on kukkijoita alkukesästä loppukesään. Arvilan iiriskauden päätti Iris ensata "Good Omen" joka oli näin komeassa kukassa elokuun alkupuolella. Ja kuten muutkin, on tämä hankittu Virosta. Viro onkin kurjenmiekkojen suhteen melkoinen aarreaitta. Valikoimaa löytyy ja ainakin Türista voi tehdä edullisiakin löytöjä. Osa myyjistä pyytää enemmän mutta kun vähän viitsii nähdä vaivaa niin tekee hyviä löytöjä. 

Viime toukokuussa toin Türista useita kurjenmiekkoja, niistä saisi ihan oman postauksen mutta katsotaan nyt ensin ovat vielä kesällä hengissä.