Kummituspukuja ja pohdintaa keväästä

Sain tänään herkutella arkivapaan muodossa. Se taas johti siihen että sain suojattua kaikki ne taimet auringolta jotka oli tarkoituskin suojata. Tällä kertaa homma oli helppo, olin jo syksyllä varautunut ja muistanut laittaa kepit maahan taimien ympärille. Nyt ei tarvinnut kuin etsiä sopivan kankaan palaset ja kiinnittää ne pyykkipojilla keppeihin.

 Nyt on pihassa kummituspukuja ohikulkijoita pelästyttämässä. Samalla tuli taas hyötykäytettyä vanhoja lakanoita. Hevoskastanja on jo melkein minun pituinen mutta suojasin sen vielä kevätauringolta varmuuden vuoksi. Toistaiseksihan se on kasvanut enemmän pensaana kuin puuna, mutta nyt on toivoa että siitä joskus puu tulee, muutama oksa kurkottelee onnistuneesti ylöspäin. Aikoinaan luulin että halla syö kasvavat versot mutta blogiin sain vinkin että syypää on kevätaurinko. Sen jälkeen olen suojannut puun joka kevät.

 Kummitusten teon yhteydessä kiersin puutarhaa ajatuksella tulevasta keväästä, tai oikeammin kevään kukkijoista. Mihin niitä oikein kannattaa istuttaa? Keväällä se ei ole ajankohtaista mutta syksyllä on ja tänä vuonna aion keskittyä niihin kohtiin jotka sulavat keväällä ensimmäisinä. Ne kohdat tulevan saamaan maan sisään runsaasti pikkusipuleita.

Yksi paikka on tuleva rinnepuutarha, siellä on nyt tammikuussa hädin tuskin lunta. Kuusen kohtalo ei ole vielä ratkennut, haluaisin sen säästää mutta viekö se koivun ja salavan kanssa liikaa vettä ja ravinteita. Ehkä se onkin koivu joka saa lähtöpassit, salavan haluan säästää kuusen ohella.

 Arboretumin laajennuksessa on vielä vähän lunta mutta tämä on niitä paikkoja josta lumet sulaa ekana. Nyt keväällä pitää vain seurata ettei paikka ole liian märkä pikkusipuleille. Tulppaaneja tuonne on jo laitettu syksyllä koeluontoisesti.

 Koristeomenpuun alla näkyy jo paljasta maata. Hedelmätarhassa tämä kohta sulaa ensimmäisenä ja siksi sinne on istutettu paljon scilloja, kevättähtiä, metsätulppaaneja ja lumikelloja. Mistään kukkamatosta ei voi vielä puhua, ovat vasta pari vuotta kasvaneet tuossa. Mutta hiljalleen toivottavasti leviävät.

 Aitan ja rinnepuutarhan kuusen välille muodostuu sola jota kautta pääsee kasvimaalle, luumulehtoon, kivimuureille ja rosarioon. Senkään takia en haluaisi kuusta kaataa, kasvaessaan se kuroisi tuota solaa vieläkin kapeammaksi ja se ei minua haittaisi. Aitan edusta on sula miltei koko talven mutta siihen tuskin kannattaa mitää istuttaa.

Loppukevennyksenä on arboretumissa kasvava harmaakurjenpolvi "Ballerina" joka näyttää ponnistavan sitkeästi esiin lumen ja jään keskeltä. Malttaisi nyt vielä hetken. Minäkin yritän mutta kyllä nämä aurinkoiset ja tirppojen laulua täynnä olevat päivät saavat kevään tuntumaan puutarhurin käsissä. Ehkä uskaltaisin kylvää suippopaprikat pahinta tuskaa helpottamaan.