Ikkunoita puutarhassa

 Puutarhaeloa-blogin Riitta postasi puutarhansa ikkunoista, eli aukoista jotka toimivat puutarhan ikkunoina. Samalla hän haastoi meitä muita kertomaan oman puutarhan ikkunoista. Tässä tulee Arvilan puutarhan ikkunoita.

Kuva on jonkun vuoden takaa mutta ikkunan maisema on edelleen (lähes) sama. Meillä piha ja puutarha jakaantuvat yläpihaan ja alapihaan. Yläpiha on koristepiha, siellä on vain perennoja ja muita istutuksia. Kasvimaat, kasvihuoneet ja muuta laajemmat alueet kuten luumulehto keskittyvät alapihalle, eikä niitä näe suoraan yläpihalta. Yksi näkymä kasvimaille avautuu rinnepuutarhan läpi.

Tämäkin kuva on parin vuoden takaa mutta se kuvaa hyvin yläpihan maisemaa pionipuskan läpi katsottuna. Aitan takana on uusi kasvihuone ja puutarhan uusimmat alueet.

Uuden kasvihuoneen tienoolla on vielä kovin avointa ennen kuin puut kasvavat kunnon mittoihin. Silti 'Hopa' antaa jo hyvää osviittaa tulevista maisemista, kasvihuonetta voi katsoa puun alta kivipolkua seuraten.

Vanhan kasvihuoneen humalaportti on ikkuna kasvihuoneeseen ja kasvimaalle erottaen ne nurmialueesta.

Kesäinen yläpihan taukopaikka jää sopivasti katseilta piiloon. Sen huomasi myös Alma-kissa joka totesi, että pöydältä on hyvä tarkkailla huomaamattomasti ympäristöä.

Yksi lempi-ikkunoista näyttää maiseman navetan kulmalta alas kasvimaille ja kasvihuoneille. Maisema avartui huomattavasti lisää kun tuolta horisontissa siintävän pellon reunasta kaadettiin pusikot pois. Nyt näkyy kauas metsäalueille saakka.

Uusi hortensiapuutarha toi puutarhaan paljon lisää ikkunoita. Tämä on suosikkejani, näkymä polulta hortensiapuutarhaan.

Arboretumin maisemista ja ikkunoista voisi tehdä oman postauksen. Huomasin ottaneeni niistä ihan liian vähän kuvia. Kunhan köynnöskaaren köynnökset sitten joskus kasvavat tuuheiksi, tulee tähänkin mielenkiintoinen ikkuna.

Löysin kivipuron yli menevästä sillasta ja ruusuportista vain keväisen kuvan. Kesällä tuosta näkyy vain vähän läpi ja se on kuin pieni tirkistelyaukko puutarhaan, etenkin sillan toisella puolella seistessä.

Keskelle arboretumia on muodostunut käytävä, sitä kävellessä avautuu koko ajan eri maisemia ja istutusalueita. Yritän tallentaa muistiini, että arboretumista ja sen näkymistä voisi kuvata pienen videon ensi kesänä.

Yksi suurimmista ikkunoista avautuu kun seisoo melkein tontin laidalla ja katselee ylös talolle ja puutarhaan. Kivimuurit nurmikäytävän ympärillä, koivut, aitta ja muut istutukset rajaavat katseelle sopivan tilan ja sen tilan päädyssä häämöttää talo. Taloa ei paljoa kuvassa näy mutta kyllä se siellä on, kasvillisuuden takana. Tätä näkymää rakastan ja siihen on hyvä päättää postaus puutarhan ikkunoista.

Havaintoja kevään etenemisestä

 Joka päivä kierrän puutarhan läpi ja tarkistan miten kevät on edennyt. Käytännössä tarkoittaa lumirajan seuraamista, purojen aukaisuja ja havaintojen tekemistä lumesta vapailla alueilla.

Viime kesänä uudistettu 'Musta Rudolf' koristeomenapuun alue on yläosastaan vapaa lumesta. Omenapuun juurella kasvaa valkoista tuoksukurjenpolvea, se näyttää selvinneen hyvin lumesta. Tuohon on tarkoitus istuttaa sipulikukkia, mutta ensin pitää olla täysin varma, että alue on vapaa vuohenkellosta. Viime kesänä siinä sinnitteli yksi vuohenkellon alku mutta ahkeran kitkemisen seurauksena sitä ei enää loppukesästä näkynyt. Jos pysyy tämän kesän pois, istutan syksyllä tähän tulppaaneja. Tulppaanien kuihtuvat lehdet jäävät hyvin tuoksukurjenpolven alle piiloon. Ehkä myös krookuksia sillä tämä on aina ensimmäisiä sulaneita alueita.

Rinnepuutarhakin on lumesta vapaa. Miksiköhän en ole istuttanut tähän pieniä sipulikukkia? Voisivat tykätä silla maa on tuossa aika hiekkainen. Ensi viikolla siivoan kaikki tuulen tiputtamat terijoensalavan oksat pois. Siinä muuten puu joka roskaa ihan hirvittävästi.

Hurtanheisissä Viburnum lantanoides näyttäisi olevan ihka ensimmäisen kukinnon alku. Ja niin varma olen ollut, ettei tämä kuki ikinä sillä kasvupaikan pitäisi olla kostea ja minulla hurtanheisi kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. Mustilan arboretumin tiedon mukaan kukinnot muistuttavat hortensian kukintoja.

Lunta riittää. Silti aurapenkistä on jo iso osa lumetonta aluetta. Mustarastaat käyvät tuossa penkomassa syötävää, toivottavasti eivät aiheuta mitään vahinkoa kasveille. Tänä keväänä meillä on ollut erityisen paljon mustarastaita, onko muilla ollut samaa ilmiötä?

Samaisessa aurapenkissä kasvaa kaksi näsiää. Niistä kookkaampi kukkii kohta. Olisi kukkinut jo viime keväänä, mutta en ollut suojannut näsiää verkolla sillä en olisi ikinä osannut kuvitella sen maistuvan jäniksille. Nyt suojasin molemmat näsiät, mutta se kitukasvuisempi ei kuki. Sille pitääkin keksiä uusi viihtyisämpi kasvupaikka. Näsiöiden kasvupaikoissa ei ole kuin runsas metri eroa, mutta näköjään sekin voi vaikuttaa viihtyvyyteen.

Pioni 'Mai Fleuri' on päättänyt puskea jopa jään läpi hinnalla millä hyvänsä. Uskomaton voima ja kylmänsietokyky. 

Talon eteläpäädyn kukkapenkki on siinä kunnossa, että sen voi jo siivota, lannoittaa ja kuorruttaa multahunnulla. Vasemmassa reunassa kasvaa 'Flammentanz' köynnösruusu, se on suojattava jäniksiltä. Ruusun vieressä on kissojen kissanminttu. Kovasti haistelevat puskaa vaikka se on vasta vain kasa kuivuneita risuja. Tulppaanit tuossa nousevat vauhdilla, siksikin siivouksen kanssa on kiirehdittävä.

Mukavaa ja puutarhaisaa pääsiäistä kaikille.

Odottavan aika on pitkä

Ei tästä keväästä tunnu tulevan mitään. Ei etene lumien sulaminen tai lämpötilan nousu.  Tulevasta puutarhalomasta näyttää tulevan talvisen puutarhan loma.

Vanhan kasvihuoneen ympäristö on yleensä ensimmäisenä vapaa lumesta. Kovin hitaasti etenee tänä vuonna. Mansikat ovat lumen alla todennäköisesti vielä vappunakin.

Uusi kasvihuone sai uuden koristeen. Olen tuonut tämän linnun Etelä-Afrikasta, Pretoriasta vuonna 1992 kun olin siellä kuukauden hyvän ystäväni häissä ja lomalla. Lintu on jaksanut urhoollisesti olla mukana kaikki nämä vuodet. Sen värit ovat jo haalistuneet mutta kangas on edelleen ehjä. Toivottavasti ei jäädy vaikka kasvihuoneessa on huomattavan paljon kylmempää kuin synnyinseudullaan.

Aamulla luin lehdestä, että lumen paksuuden keskiarvo näillä seuduilla on maaliskuun lopulla 20cm. Tämä padan alla oleva kivi on noin puoli metriä korkea ja se on hangen suhteen montussa. Siitä voi päätellä, että tämä vuosi ei ole keskivertovuosi vaan lunta on keskiarvoon nähden vähintään tuplaten.

Kunhan lumet sulavat riittää puutarhassa siivottavaa. Terijoensalava on saanut aikaan kunnon sotkun myrskyjen ansiosta. Koivut ovat myös mahdottomia roskaajia, tulee hyvää risuaidan täytettä.

On tässä pitkässä talvessa jotain hyvääkin. Entisöintikurssi oli peruttu tammikuussa koronarajoitusten takia. Tunnit korvataan huhti- ja toukokuussa. Jos kevät olisi edistynyt normivauhtia, en ehkä olisi raaskinut mennä korvaaville tunneille. Nyt raaskin kun puutarhatöihin ei pääse. Saunan ikkunat ovat edelleen kesken ja saan ne etenemään hyvin korvaustunneilla. Nyt vuorossa on pienet ikkunat. Kuudesta pokasta neljä oli niin lahoa ettei niitä ole järkevää korjata. Tilalle tehdään samanlaiset uudet pokat. Sauna saa olla tämän näköinen vielä tovin. Tai on nuo aukot peitettävä ennen kevätsateita sillä ikkunat eivät ole ihan heti valmiit.

Omenapuiden leikkaus on onnistunut hyvin hankikannon takia. Tässä kuvassa leikkaamaton puu. Muutaman puun jätän leikattavaksi kesällä jotten vauhdita turhaan vesiversojen kasvua. 

Ja sitten leikattu puu. Napsin oksia reilusti pois, ensi vuodesta alkaen saavat kasvaa pidemmiksi. Jalo oli uteliaana mukana työssä. Leikatut oksat jätin maahan, syökööt jänikset niitä eikä puita.

Olin ajatellut tehdä lisää esikasvatuskylvöjä tällä viikolla. Jätin tekemättä vallitsevan kevättilanteen takia ja teen vasta viikon päästä viikonloppuna. Silloin multaan pääsee kaalit ja tuoksuherneet. Krassit, kesäkurpitsat ja kurkut taidan kylvää vasta lähempänä toukokuuta. 

Uupumista vai virkistystä?

 Monen puutarhavieraan kysymykset puutarhasta ovat samanlaisia. Ehdinkö koskaan istua ja ihastella puutarhaa? Maltanko nauttia puutarhasta? Molempiin vastaan kyllä. Mutta. Nautin kaikkein eniten puutarhasta silloin kun teen siellä jotain. Vain harvoin istun varsinaisilla puutarhan istuimilla ja ihastelen puutarhaani. Usein istun kivellä, aitan portailla tai hetken uudessa kasvihuoneessa. Sitten on taas saatava käsille tekemistä tai jaloille liikettä. 

Vaikka puutarhani on suuri, en koe sen kanssa uupumista. Vietin nyt viikonloppuna kaiken mahdollisen ajan puutarhassa, tein raskaitakin töitä, tein kiirellisiä töitä, tein töitä vain huvin vuoksi. Ja koen, että olen erittäin virkistynyt, voimaantunut ja energialla latautunut. Auringolla ja lämmöllä on siinä oma pieni osuutensa.

Yksi lempinäkymistäni on suunta rosariosta luumulehtoon. Tuolla kaikkein korkeimpien puiden takana on talo, se jää täysin näkymättömiin silloin kuin puissa on lehdet.

Yksi suurin ilo puutarhassa on kissat. Ne tulevat välillä moikkaamaan, joskus jäädään kaveriksi pidemmäksi aikaa. Jalo otti torkut pionien katveessa kun nypin viereistä aluetta ja karsin keltakoivusta alaoksia pois. Tänään puutarhan agenda oli kaiken sorttinen nyppiminen, rikkoja, oksia ja kuihtuneita kukintoja.

Uusi kasvihuone luumulehdosta päin katsottuna. Kasvihuone tyhjenee talvea vasten kiihtyvään tahtiin, tänään en kuitenkaan touhunnut siellä mitään. Halusin nauttia täysillä auringosta eli oleilla lähes pilvettömän taivaan alla.

Viime kesänä aloitettu koristeomenapuu Musta Rudolfin penkki. Yksi vuohenkellon juuri on ollut sitkeä ja siitä on noussut muutaman kerran kesän aikana yksi verso. Olen nyhtänyt verson heti pois ja koittanut kaivaa niin syvälle, että löytäisin pääverson, ei ole löytynyt mutta täytyy toivoa että kasvi olisi jo kuihtunut nyppimiseen. Mustan Rudolfin väritys on nimensä veroinen, lehdet ovat lähes mustat.

Ilta-aurinko ja koti. Rinnepuutarhassa on paljon tyhjää tilaa. Paikka on haastava kuivuutensa takia.

'Snow Pavement' ruusu on aloittanut uuden kukintakauden. Olipa mahtava ruusun tuoksu kun otin kuvia.

Viimeisenä näkymä yhdestä istumapaikastani. Pidän vesipulloa lasikuistilla josta käyn juomassa aina kun jano iskee puutarhatöissä. Silloin yleensä istahdan hetkeksi lasikuistin portaille. Katselen puutarhaan, nautin ja samalla pohdin puutarhan asioita. Mitä teen seuraavaksi, mitä olen jo tehnyt. Mietin tulevaa kautta ja samalla kertaan kulumassa olevaa, kohta päätökseensä tulevaa kautta. 

Hyvä kun sain tankattua runsaasti puutarhaa, ensi viikolla en sinne ehdi kuin ehkä kahtena iltana.

Kiitos

 Suurenmoiset kiitokset kaikille sunnuntain avoimien vierailijoille. Teitä oli taas kerran hieno määrä ja joka kerta minua jaksaa ihmetyttää miten tänne maalle jaksetaan tulla matkankin takaa. Taas kerran oli hienoa keskustelua puutarhasta, kastelusta ja ylipäätään kasveista. Uusi kasvihuone aiheutti paljon ihastusta.

Ilmasipulista kyseltiin kovasti, minulla kun se kasvaa kolmessa eri kohtaa perenna-alueilla. Mielestäni tulee edukseen perennojen keskellä. 

Kirjolupiini oli toinen päivän keskustelluimmista kasveista. Sen viereen siirretty Ilo-ruusu sointuu lupiinin punaiseen väriin täydellisesti.

Vaikka en ehtinyt kitkeä kaikkia istutusalueita oli vaikutelma silti hyvä, keväällä olin ehtinyt tehdä jo yhden suuren kitkentäkierroksen. 

Osa ruusuista antoi parastaan kuten arboretumissa punatammen kyljessä kasvava 'Tove Jansson'.

Rosarion ehdin siistiä mutta siellä oli valitettavan vihreää, vain yksi ruusu kukassa tällä hetkellä.

Rosa glauca 'Nova' eli kerrottu punalehtiruusu kukkii parhaillaan. Tosin kukat huitelevat yläilmoissa ja melko harvakseltaan sillä tämäkin ruusu kärsi viime talvesta ja jänikset pääsivät syömään sitä.

Nyt voi hellittää puutarhassa ja nautti helteistä eli siirtyä käyttämään aikansa kasteluun. Vaikka periaatteessa en kastele perennoja niin eilen hellyin ja kastelin niitäkin, osa nuupotti enkä halua menettää aarteitani.

Kevyemmällä otteella

Vaikka sunnuntai painaa päälle, aion ottaa puutarhassa kevyemmällä otteella. Ei stressiä, teen sen minkä ehdin ja taas kerran kipeytynyt käsi antaa myöten.

Varjosiipan kukinta ehti melkein mennä ohi vaikka kävelen viereistä polkua pitkin joka päivä. Paikka kasvilla on varjoinen mutta tosi kuiva. Silti on viihtynyt hyvin vaikka keväällä pelkäsin toista, koska varjosiippa heräili hitaasti maan uumenista.

Atsalea 'Tarleena' on ensimmäinen hankkimani atsalea. Kukkii hillitysti ja minusta niin kauniin sävyisin kukin.

Korallikeijunkukka on itse siemenestä kasvatettu, siten sillä on erityinen paikka puutarhurin kasvisydämessä. Jouduin siirtämään tämän ettei jää tähtiputkien jalkoihin mutta eipä tuo ollut moksiskaan siirrosta. Taustalla näkyy koristeraparperi jonka hankin viime kesänä.

En ole ennen huomannut miten kauniit nuput kirahvinkukalla on. Melkeinpä kauniimmat kuin itse kukat.

Vieno-myrsky heitti ihanat kirjolupiinini maahan mutta onneksi ehdin kuvata ne ennen myrskyä.

Vuonna 2017 istutetut kuuset satavuotiaalle Suomelle voivat hyvin. Toisessa niissä on aivan mieletön vuosikasvu. Olen leikannut kuusia säännöllisesti jotta niistä kasvaisi kauniin muotoiset. Nyt näkee, että leikkaus tuottaa tulosta. Jotain puita tai pensaita haluaisin istuttaa kuusien väliin mutta en vielä tiedä mitä. Kuuset kasvavat ajan kanssa ja mitään liian suurta väliin ei saa tulla. Ehkä tyydyn siirtämään syreenin taimia ja se on siinä.

 

Lahopuuta niityltä puutarhaan

 Joitain vuosia sitten salama iski niityllä kasvaneeseen koivuun. Ensin koivu sai jäädä rauhaan kunnes kyllästyimme katsomaan sitä ja koivu kaadettiin. Osa koivun rungosta unohtui niityn laitaan. Olisiko ollut niin laho ettei siitä saanut polttopuuta. Jo aiemmin olen katsellut rungon pätkää sillä silmällä, että haluan siirtää sen puutarhaan. Tänä keväänä siirto toteutui.

Koivu meni kahteen osaan, pidempi pätkä tuli varjon puolelle, kuusen alle. Ajattelin vielä pyytää poikaa poraamaan reikiä rungon päätyihin ötököiden kodeiksi.

Hienot käävät säilyivät rungon siirrossa, vain yksi taisi irrota.

Samaa kuusta sen toiselta puolelta jossa on kantopuutarha. Tuonne mahtuisi vielä pari kantoa mutta ei ole tullut missään vastaan.

Tämä näkymä on siniseltä keinulta. Ötökkähotelli on korjattava kunhan se tyhjenee asukkaista. Laitan lintujen viemien onttojen ruokojen tilalle puun palan johon on porattu reikiä, toimii paremmin. Iines maastoutuu kuvaan hyvin värinsä takia, löydätkö kuvasta?

Pienempi rungon pätkä tuli kantopuutarhan eteen missä oli ennestään yksi koivupölli lahopuuna.

Kääpiä löytyy näistäkin.

Jos tulee hyviä lahopuita vastaan, niin niiden paikka on kuusen edessä kasvavan koivun vasemmalla puolella, siellä on vielä tilaa. Kuusen alle olen vienyt pihan lehtiä niitä haravoidessa. Nyt on se tilanne, että lehdet saavat alkaa maatua rauhassa. Lehtiä varten on uusi komposti ehkä halua, että maa nousee kuusen alla liikaa.