Nautinnollisin aika vuodesta

Eikä suinkaan sen takia, että maanantaina alkaa neljän viikon kesäloma. Suurin syy nautintoon on tuoreet marjat joiden paras aika on juuri nyt. Ei mikään ole parempi tapa aloittaa aamu, kun hetki sitten poimitut mustikat, oman maan vadelmat ja mansikat jotka on kasvatettu ilman torjunta-aineita.

 Sekaan maustamatonta jogurttia ja juomaksi kuumaa teetä. Alkupalaksi kananmuna jossain muodossa ja näin jaksaa pitkälle, vaikka sinne mustikkametsään lisää herkkuja keräämään.

Keltainen vadelma onkin miltei pari viikkoa myöhässä tänä vuonna, mutta punaiset kypsyy kovaa vauhtia. Herukoista punaiset alkaa olla osassa pensaista täysin kypsiä. Eipä tule lomalla aika pitkäksi, marjojen keruuta on luvassa kyllästymiseen asti.

Sadonkorjuuta

Pinaatti on ihmekasvi. Yhden kerran olen sitä kokeillut, ja epäonnistunut. Tänä vuonna uusi yritys, ja onnistuminen. Pinaatti kasvaa ihan mieletöntä vauhtia. Olen korjannut satoakin jo kaksi kertaa.

 Kiehautin vettä, kaadoin pinaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Jäähdytin ja puristin vedet pois. Toisen kulhollisen söin pinaattimunakkaan muodossa, toisen kulhollisen laitoin pakastimeen.

 Ryöppäys kyllä aiheuttaa sen, että pinaatti menee aikamoisesti kasaan. Enpä tiedä kuinka suuri pinaattipelto pitäisi olla että saa talven pinaatit kasaan. Minun kaksi metrin riviä ei riitä alkuunkaan. Taidan laittaa vielä pari lavakaulusta ihan vaan pinaatille. Se miksi tykkäisin pakastaa pinaattia itse, on se, että olen toistaiseksi löytänyt vain Lidlistä kokonaisia pinaatinlehtiä eivätkä ne ole kotimaisia. Kaikissa muissa kaupoissa myydään vain silputtua ja silppupinaatti ei ole minun mieleeni.

Herkkua ja ei niin herkkua

Taitaakin olla pitkä aika edellisestä ruokapostauksesta. Mutta sillä rintamalla ei ole mitään uutta, edelleen vältän parhaan kykyni mukana viljoja ja syön niukasti hiilareita. Viikonloppu kyllä teki taas kakkuineen ja herkkuineen ison poikkeuksen, vielä tänään herkuttelin pois viimeisen palan mustikkapiirakkaa.

 Lounaaksi olen viime aikoina nauttinut salaatin, niihin on suorastaan himo. Salaatti on nopea tehdä ja yhtä nopea syödä, vain mielikuvitus on rajana mitä salaattiin laittaa. Itse pidän yksinkertaisesta kuten tämän päiväinen versio oli.

 Tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaattia, kermajuustoa ja keitetty kananmuna. Munien kanssa kävi vähän köpelösti ja unohdin ne hellalle. Nyt ovat sitten erittäin kypsiä mistä muistuttaa keltuaisen harmaa reunus. Ei se mitään, hyvin menee alas muun ohessa.

 Mutta yksi asia ei minulta mene alas, ei mitenkään. Se on tomatin kanta. Voi armias sitä ravintolaa joka on jättänyt tomaatteihinsa kannan kiinni, jos en muutoin reklamoi, niin jätän kannan sievästi lautaselle viestiksi kokille. Ei tuo puumainen osa ole syötävää muuta kuin kirsikkatomaatissa.

Mikä on sinun suhteesi tomaatin kantaan? Ihan sama vai veitsellä pois?

Painavaa asiaa

Nanna kirjoitti pari päivää sitten hyvän jutun painosta ja sen hallinnasta. Minun oma pienennysprojektini alkoi elokuussa 2011. Tarkoituksena oli tiputtaa parin vuoden sisään 20 kiloa läskiä. Toisin kävi, ja 20kg tippuikin vuodessa. Se millä homman tein, ei ole mikään salaisuus. Hiilarit vähemmälle, viljat, pasta, peruna ja riisit pois. Tilalle rasvaa ja kasviksia ja riittävästi proteiinia. Uusi ruokavalio kolahti heti.

Se mikä on minunkin kompastuskiveni on tasapainoilu. Myönnän se olevan itselleni todella vaikeaa. Tavoiteeni saavuttamisesta on aikaa reilu vuosi ja sen aikaa olen tasapainoillut, eli yrittänyt saada syömiseni siihen tasapainoon, ettei paino nouse. Kesällä kuitenkin kävi hups ja aloin repsahdella vanhoihin tapoihin. Kolme kiloa lisää painoa jolle tarttis tehdä jotain.

 Osa tuosta kertymästä on silkkaa nestettä. Kehoni on erityisen näppärä säästämään kaiken nauttimani nesteen itseensä. Viljojen ja liiallisten hiilareiden syöminen vain kiihdyttää ilmiötä ja  näkyy heti turvotuksena. Seuraavana päivänä vaaka saattaa näyttää jopa kiloa enemmän vaikka kalorit olisi ihan ok. Tämä tuli testattua taas viime viikonloppuna, eikä ravintolaruoka auttanut asiaa yhtään.

 Ei muuta kuin paluu ruotuun, kohta on kuitenkin tulossa joulu ja vihreät kuulat. Eli kaikki viljat pois, eikä herkkuja lukuunottamatta tummaa suklaata. Koska tuntuu kauhealta ajatella, että loppuelämä on yhtä kieltäytymistä, jaan sen pienempiin eriin. Nyt ensin jouluun asti, sitten lomaan ja siitä kesään. Ja toivottavasti olen siihen mennessä askeleen lähempänä parempaa itsehillintää.

Kirjoitelmani on tietenkin tylsiä ilman kuvia, ja kivahan kuvien olisi olla aiheeseen liittyviä, niin saatte pari kuvaa tältä aamulta. Ei ihan työaamu, vaan taas yksi arkivapaa. Suuntana kaupunki ja saappaisiin sopivan ruskean käsilaukun metsästys. Käsilaukkua ei löytynyt, mutta niin vähän arvelin. Ihan mahdotonta löytää minun vaatimuksilla laukkua juuri tietyn sävyisenä ruskeana. Mutta alimmassa kuvassa on yksi löytö jonka tein alkusyksystä kirpparilta. Benettonin villakangastakki maksoi 10 euroa ja on tällä hetkellä käytetyin takkini. Kirpparilta on myös tuo valkoinen pellavapaita joka on neuletakin alla. Sekin yksi lempivaatteista.

Ja kampaaja on ensi viikolla, harmaata puskee esiin päälaelta minkä kerkeää, mutta eikös melkein mummilla saakin?

Projektikuulumisia

Jotkut teistä ovat saattaneet miettiä mitä kuuluu projektilleni Katja hoikemmaksi. Olette miettineet tai ei, niin tässä tulee kuulumisia.

Vuodenvaihteen vietin aika löperösti, ja löperöinti venyi jopa pääsiäiselle saakka. Painoa kertyi talven mittaan  -22 kilosta kaksi takaisin. No ei vielä paljoa mitään, mutta riittävästi siihen, että oli aika ottaa itseä niskasta kiinni. Tai oikeammin jättää herkuttelu vähemmälle. Toisaalta olen sitä tyyppiä joka lihoo aina talvisin pari kolme kiloa, ja kesä sitten hävittää saavutetut kilot. Puutarhassa hääräämisellä lienee osuutta asiaan.

Edelleen syön liikoja hiilareita vältellen ja runsasrasvaisesti ilman viljoja. Kolesteroliarvot ovat hyvät, ja nyt on saatu rautakin korjaantumaan päin rautalisän ja B12-vitamiinin avulla. Kodin ulkopuolella syön sitä mitä on tarjolla, ja jos on valinnanvaraa, valitsen sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli. Viljoista saa vatsakivun, mutta siedettävän joten niitä vältän, mutta nälässäkään en ole jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Näillä eväillä on tarkoitus jatkaa hamaan loppuun saakka, tämä pari vuotta on vasta alkua. Eikä mitään, kasvikset ovat nykyään herkkuani ja niitä syön sen puoli kiloa päivässä. Mukana on marjat, mutta ei hedelmiä joita syön aika harvoin.

Tänään lautaselta löytyi unkarilaista varhaiskaalia, keltaista paprikaa, porkkanaa ja suippopaprikan loput, proteiinin saannin hoiti ihan tavallinen naudanjauheliha.

 Ei eroa mitenkään suosituksista kunnes kehiin astuu rasva. Kasvikseni ja lihani paistan voissa ja oliiviöljyssä. Painopiste on voilla. Puuttuvien hiilareiden energia korjataan rasvalla. Ja on siinä korjaantunut muutakin, kuten atopiaan taipuvainen ihoni.

 Lautasella ruokani näytti tältä. Kauhisteluitanne huolimatta tykkään syödä ruokani kypsänä, myös kasvikset. (suom. huom. eli mössönä)

 Ja koska perhe ei vielä ihan ole taipunut tälle kasvispitoiselle linjalleni, oli heille toista ruokaa. Omatekoiseen rahkavoitaikinaan käärittyjä nakkeja. Tätä oli toivottu pitkästä aikaa. Ja voin muuten kertoa, että tuo oma mössöni on ihan sairaan hyvään samaisen voitaikinan sisään leivottuna. Tällä kertaa kuitenkin vältin ne viljat.

---

Siskoni perhe on tulossa kylään loppuviikoksi. Kun yhdistetään kaksi suurta perhettä ja minun työ, jouduin käymään ruokakaupassa kahteen otteeseen. Nyt on jääkaappi täynnä, mutta syytä ollakin. Laskin, että perjantain lounaalla on syöjiä peräti 13 henkilöä. Ja sama tietenkin aamupalalla ja välipalalla. Ehkä 10 litran kattila keittoa riittää? Jos sää sallii, on minulle pieni toive siitä, että Arvilan grillikausi aukeaisi viimeistään lauantaina. Navetassa polttelee uusi grilli!

Laatuaikaa Katjan tyyliin

Täällä talossa on ihanan hiljaista. Tällä hetkellä ei kuulu kuin seinäkellon raksutus, Iineksen juttelu pennuilleen ja näppäimistön paukutus. Mikä rauha!

Rauhallista on siistissä salissakin, ja vielä kovin avaraa. Pari postausta sitten olin sitä mieltä, että salissa on liikaa huonekaluja. Oli siellä liikaa yksi nojatuoli ja rahi, ne lähtivät ylisille odottamaan kierrätyskeskukseen viemistä. Tilalle on tulossa huomenna jotain muuta. Taas yksi ihan pähkähullu, ja miehen heti torpedoima idea, mutta minä pidin pääni. Katsotaan onko ollenkaan toimiva juttu. Jos on, saatte huomenna lisää kuvia.

 Lisätilaa toi keinutuolin siirtäminen koivusenkin eteen. Oikeasti, miksi en jo aiemmin ole tajunnut, että siinähän on kiikulle loistava paikka. Ja samalla hyödynnetty hankalasti kalustettava tyhjä kolo. Taljan voisi vaihtaa kesäisempään "mattoon", mutta en omista mitään kivaa keinutuolin päällistä. Pitäisi kai tehdä itse.

 Karisman kukkakaupasta ostin nipun inkaliljoja. Ihan uusi tuttavuus minulle, toivottavasti saan pidettyä ne pitkään kauniina, tykkään nimittäin todella paljon näistä. Silitettyjä pöytäliinoja myöten kaikki on valmista laatuajan viettoon.

 Kannussa odottaa kuumaa teetä, kulhossa on taivaallista suklaamoussea vähähiilariseen tyyliin, ja kohta napsahtaa koneeseen kirpparilta löydetty dvd Jane Austenin jalanjäljillä. Kaksi tuntia nautintoa, sitten saapuukin eka koululainen kotiin.

Moussen ohje on maailman helpoin. Tarvitaan 2dl kuohukermaa, 250g mascarponejuustoa ja 50-100g tummaa suklata. Suklaa sulatetaan mikrossa tai kattilassa kermalorauksen kanssa. Sekoitetaan sulanut suklaa juustoon, ja vatkataan loppu kerma vaahdoksi. Muistetaan antaa loraus kermaa kissoillekin. Yhdistetään juustosuklaaseos ja kermavaahto. Tarjoillaan heti tai jääkaapin kautta.

Muistakaahan ottaa joskus laatuaikaa ihan itselle!

Jos ei syö, ei jaksa.

Ei ainakaan lomalla. Tänä aamuna oli ihana kun kännykkä ei soinut normimaanantain tyyliin kello 5:15. Sai nukkua ja loikoilla sängyn pohjalla ihan niin pitkään kuin halusi. Aamupala oli kymmenen pintaan vaikka normaalisti syön sen kuuden aikaan. Tähän voisi vaikka tottua!

Tiedossa oli ja on fyysisesti tosi tosi raskasta puuhaa, eli tilkkutöitä. Vaatii siis kunnon ruokaa. Mun ruoka oli tänään nimeltään, ota mitä kaapista löydät.

Ensin hellaan tulet, sitten pannu kuumenemaan. Pannulle reilu köntti voita ja kunnon loraus oliiviöljyä. Perään   yksi keltainen paprika, kolme porkkanaa, desi itse kasvatettuja herneitä ja puolikas kiinankaali. Viereen toinen pannu, siihenkin voita ja oliiviöljyä.

 Sitten sotketaan kasvikset keskenään. Paistetaan haluttu kypsyys ja väri. Viereisellä pannulla paistui samaan aikaan pieni paketti broilerin suikaleita. Lopussa kippasin broilerit kasviksiin ja jaoin kasan kahdelle lautaselle. Toiselle lounas, ja toiselle päivällinen. Päivän kasvisannos on kasassa.

 Kasvisten ja broilerin kypsyessä ehdin silittää aamusella leikkaamani ja ompelemani tilkut. Seuraava operaatio on tasata palat ja leikata ylimääräiset pois. Sitten mallataan pöydälle ja mietitään miten leveät välit teen mustasta kankaasta. Kultainen leikkaus on hyvä ohjenuora tässäkin. Tulee silmälle sopusuhtaisin tulos.

Nyt on päivätee juotu ja nautittu puolet päivän suklaa-annoksesta. Takaisin tilkkujen pariin!

Kakkaroita

Sain sunnuntaina leipomispuuskan. Ihan oli pakko saada jotain sellaista hyvää jota voisin syödä itsekin hyvällä omallatunnolla. Kehittelin sitten ilman mitään ohjeita kakkaroita, kai noita voisi pikkuleiviksikin sanoa.

Kulhoon 2dl mantelijauhetta, pussin pohja hasselpähkinäjauhepussista, ruokalusikallinen sulatettua voita johon on sekoitettu samankokoinen hitunen hunajaa. Sekaan n. 1dl murskattuja pähkinöitä. Koko hässäkkään sekaan pari kananmunaa. Ja sitten kakkaroiksi uunipellille. Uunissa n. 10-12 minuuttia 150 asteessa niin että reunat ovat kunnon ruskeita.

 Pähkinät oli rainbow pähkinäsekoitusta, sattui löytymään kaapin perukoilta. Olen nimittäin yrittänyt opetella syömään pähkinöitä ihan sellaisenaan, mutta yrityksen asteella se vielä on. Kakkaroissa ne kyllä menettelee.

 Minttusuklaalle oli ihan oma käyttötarkoitus. Murustelin siitä paloja tulikuumien kakkaroiden päälle ja täytyy sanoa, että nuo suklaakakkarat hävisivät suuhun ihan ekana. Jos jollekin lukijalle maistuu Maraboun 70% minttusuklaa niin suosittelen ostamaan noita 10g minipakkauksia, joulun alla niitä taas saa, täällä meillä päin edullisin hinta on Robinhoodissa.

Ei nuo nyt ihan lemppareita olleet ilman sitä suklaata, mutta menettelee kun hätä iskee. Ja mietin, että oiva eväs ottaa jonnekin mukaan jos tietää aterian jäävän väliin. Tuossa mun satsissa oli rasvaa 150g, proteiinia 37g ja hiilareita 28g. Ei paha per kakkara kun niitä tuli 13 kappaletta ja helposti olisi saanut jaettu vaikka 15 osaan.

Kokeile jos uskallat!

1v4kk

Siinähän se otsikossa on, aika jonka olen elänyt vähemmillä hiilareilla. Syksyn lukemista paino ei ole tippunut lainkaan, mutta eipä ole ollut tarkoituskaan. Ruokavalioni koostuu edelleen pääosin marjoista, kasviksista, proteiinista ja rasvasta. Ihan niin tarkka en ole kuin alkuaikoina, tiistaina oli entisöintikurssilla tarjolla vaikka mitä herkkua ja kaikkea söin.

Otsikon aika ei kuitenkaan ole nyt se tämän kirjoituksen juoni, vaan labra-arvoni. Sain käytyä vihdoin ja viimein työhöntulotarkastuksessa ja verikokeissa. Ja voisin kuvitella että ainakin osa teistä lukijoista on kiinnostunut kuulemaan millaisia tulokseni tällä ruokavaliolla ovat. No, nyt viis yksityisyydestä, ne luvut teille julkistan ihan kohta.

Ensin pari kuvaa, sillä niitäkin piti juttuun saada. Tarkoitus oli kuvata flunssaisen allekirjoittaneen päivän asu Iines sylissä. Kissaneito oli kuitenkin eri mieltä kuvaamisesta, joten sain aikaan vain suttua. Mutta, eipähän näytä flunssapöhöinen naama niin pahalta.

 Ja sitten ne arvot, verenpaine 116/64, glukoosi 5.0, kokonaiskolesteroli 4.7,  HDL 1.71, LDL 2,8 ja triglyt 0,57. Sekä lääkärin että terveydenhoitajan mielestä hyvät arvot ja samaa mieltä olen itse. Edellinen mittaus on tehty 11 vuotta sitten ja näissä uusissa arvoissa on jopa parempaan menoa. Painoindeksi silloin 11 vuotta sitten oli sama kuin nyt. Ihan kaikki ei kuitenkaan mene koskaan minun veriarvoissa putkeen, vanha tuttu vihollinen nimeltä anemia on taas nostanut päätään. Hemoglobiini oli vaivaiset 114. Vaihteluväli minulla on 110-120. Ensimmäistä kertaa elämässäni lääkäri oli sitä mieltä että tutkitaan tarkemmin onko muuta syytä kuin ihan puhdasta raudan puutetta, joten lisää verikokeita luvassa. Katsotaan muun muassa B-vitamiinien taso.

 Näillä arvoilla uskallan jatkaa samaan tyyliin, voita (+ muuta eläinrasvaa) ja oliiviöljyä nauttien. Hemoglobiini antaa hyvän syyn popsia edelleen punaista lihaa jota on muuten nytkin kypsymässä uunijuuresten kanssa leivinuunissa. Herkkuruokaa miehen laittamana.

Kaksi viimeistä kuvaa ei nekään liity mitenkään aiheeseen, mutta oli pakko napsaista kuva viikonloppuvieraastamme, Kaaposta. Koiruuden lempipaikka on salin rahi. Siitä kun näkee sopivasti joka suuntaan taloa. Tarkkasilmäisimmät voivat huomata rahin takana keinutuolista pilkistävän Iineksen. Silkkiturkki siellä mököttää kun kehtasin tuoda Kaapon kylään. Kuvatessakin kääntää vain päänsä pois, "kuvaa nyt sitten sitä koiraa kun sen kerran tänne raahasit, nih!" 

Ihan lopuksi pakko mainita, että aitta saatiin paikoilleen pihalle, kuvia tulossa!

Olisipa sitä kissa

Ei huolta kiloista. Sen minkä raskaus toisi, niin imetys veisi. Söisit ruokaasi vaikka kuinka niin mitään ei jäisi keskivartalon iloksi. Olisipa itsellä yhtä helppoa kuin Iineksellä.

Vaan kun on ihminen ja on "perinyt" geenit jotka vetää ruokaa ja kaikkea sen kaltaista puoleensa kuin magneetti. Painon tasapainoilu ei ole osoittautunut mitenkään helpoksi enkä sitä odottanutkaan. Kun söi 39 vuotta miten sattuu ja mitä sattuu, ei voi olettaa että uuden elämän oppisi vuodessa, jos kahdessakaan.

Yritin jopa huijata itseäni. Pulla siellä, kakunpala tuolla, toinen täällä (se juustokakku!!), konvehti miehen rasiasta, pieni leipä, enemmän hilloa jogurtissa, vain yksi, ei se haittaa. No, ei se heti haitannut, mutta yksi aamu vaaka sitten näytti sitä huolestumisen rajaa. Laihdutetut reilut 21kg oli muuttunut 20 kiloksi.

Pieni hetki itsesyytösten parissa ja päätös tehdä ryhtiliike. Pois kaikki "vain yksi suupala", kakut, leivät ja pullat ja marjoja jogurttiin. Muutama päivä on menty näin ja iloksi vaaka näyttää taas laskusuuntaa. Ilo on myös siitä, että tämä saattaa minulta onnistua, nimittäin se ruotuun paluu. Yleensä tässä kohtaa on lässähtänyt ja pahasti, ja kaikki laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin. Tällä kertaa päätös saa luvan pitää.

Sitäpaitsi on se mukavampi lähteä Lontooseen jos ei vaatteet kiristä päällä. Sen kuitenkin lupasin itselleni, että tuolla matkalla ei mietitä mitä syödään, reissussa pitää nauttia eikä kärvistellä. Vaikka ennakkoasenteeni ko. maan ruokia kohtaan ei ole mitenkään mairitteleva.

Joten kaikki vinkit Lontooseen ensi kertaa matkustavalle otetaan vastaan. Sen ainakin jo kuulin, että joulu siellä on jo kaupoissa esillä. En siis joudu tuomaan tuliaisiksi vain mukeja joissa kuninkaallisten kuvia lipun kera.

Mitä ruokaa tänään?

Jääkaapissa pieni paketti jauhelihaa, pöydällä kulhollinen pikkutomaatteja jotka pitäisi syödä pois mieluiten heti. 

Jotain ruokaakin pitäisi tänään syödä. 

Ikuisuusongelma.

Ratkaisu löytyi. 

Paista ja mausta jauheliha, lisää paiston loppuvaiheessa jauhelihaan iso kasa puolitettuja kirsikka- tai muita nahistumisuhan alla olevia tomaatteja. Jos jääkaapissa on sulatejuuston jämä, lisää sekaan.

 Kaada jauhelihatomaattihässäkkä uunin kestävään vuokaan. Pilko päälle toinen kulhollinen pikkutomaatteja.

 Pengo jääkaapista juustonjämät, myös goudasiivut käy. Pilko ja laita tomaattien päälle. Heitä hässäkkä uuniin n. 200 asteeseen kunnes juustossa on kauniin ruskea pinta.

 Syö ja nauti.

P.S. Kätevä emäntä tekee samaan aikaan uuniin uunijuurekset porkkanoista ja tilkasta oliiviöljyä.

Ei mikään paha yhdistelmä, porkkanat ja hässäkkä.

Vuosi viime elokuusta

ja samalla siitä kun aloitin elämänmuutoksen. Takana vuosi erilaista syömistä kun vertaan sitä edeltäviin 39 vuoteen. Vuosi jonka aikana vyötärö kapeni 25 senttimetriä. Vuosi, jonka päätteeksi vaatekaapin sisältö on täysin uudistunut. Vuosi jonka aikana olen oppinut syömään montaa ennen inhoamaani ruoka-ainetta. Ennen kaikkea takana on vuosi jonka toteutumisesta olen erittäin onnellinen. Onhan kyseessä vuosi jonka aikana laihduin 21,2kg.

Nuo kaikki sentti- ja kilomäärät olen saanut aikaan, en ylenmääräisellä liikunnalla, vaan hiilihydraattien syömisen rajoittamisella. Periaatteessa ruokavaliostani puuttuu täysin viljat, sokerit, peruna, pasta ja riisi. Täysin ehdoton en ole. Koko kesä on nautittu mansikkatortusta, jäätelöstä ja muustakin herkusta. Olen syönyt ruisleipää ja jopa maitosuklaata. Tärkeintä on, että niiden käyttö pysyy rajoissa ja kohtuudessa.

Olen jakanut projektini mielessäni kolmeen osaan, ensimmäinen osa sisältää laihdutuksen tavoitepainoon, toinen osa uuden elämän opettelun niin, että se tulee tavaksi, kolmas osa on loppuelämä jossa paino pysyy kurissa. Nyt alan toteuttaa osaa kaksi. Opetella elämään niin, että syöminen pysyy vähempien hiilihydraattien myötä kurissa. Tavoitteena on löytää tasapaino. Sen löytymistä helpottaa suuresti se, että nykyään saan ruisleivästä heti vatsan kipeäksi. Muut viljat saa ihon kutisemaan ihan hillittömästi ja sokeri vatsan turpoamaan. On helpompi vältellä kun tietää epämiellyttävät seuraukset.

Enkä palkitse itseäni enää onnistumisista syömisellä. Parempi palkinto on uudet vaatteet joita olen väkisinkin joutunut hankkimaan (siis todella väkisin). Kaikkea kivaa ei kirppareilta löydy, joten on suunnattava askeleet putiikkeihin. Uusin lemppari on vuoden kunniaksi ostettu laitossiistijän sininen mekko. Väri oli vaikean valinnan tulos, valkoinen vai tämä. Valkoinen jäi lopulta rekkiin syystä että siitä näkyi pahasti läpi ja inhoan yli kaiken pitää mekon alla aluspaitaa tai mekkoa. Ja sitä paitsi turkoosi on oikeasti kiva väri, menee talvellakin sillä mekossa on pitkät hihat.

Pellavamekko Benetton, caprileggarit Esprit, kiinantossut Halonen.

---

Ensi viikolla koittaa vihdoin ja viimein koko perheen Viron matka. Perheen miesväki vähän uhkaili, että missään ei sitten shoppailla, mutta saatan olla asiasta eri mieltä.

Yhtenä päivänä saa kutsua Pärnun hiekkarannat, yhtenä Tallinnan eläintarha, mutta kolmas päivä on pyhitetty kaupoissa ravaamiseen. Jos ei muuta, niin ruokakaappi on ihan tyhjä teestä eikä lempiteetäni löydy lähempää kuin Virosta.

Kerro kerro vaakasein

Kymmenen kuukautta.

Kaksikymmentä kiloa.

Kymmeniä senttejä.

Olen tavoitteessani.

 Tavoitteena oli pudottaa painoa 88 kilon lähtöpainosta 20 kiloa kahdessa vuodessa. Vähän nopeamminhan tuo meni, niin ajattelin vielä jatkaa jotta saan vaakaan lukeman alle 65kg.

Ei varmasti tarvitse mainita, että olen äärettömän tyytyväinen itseeni jo nyt.

Elo vähemmillä hiilareilla on tuottanut uskomattoman tuloksen.

Ei tätä meinaa aina edes oikein todeksi uskoa, laihdutus onnistui  vihdoinkin ilman suurempaa tuskaa.

Jos olen rehellinen, ei tämä ole aina tuntunut laihdutukselta.

Ruoka jota syön kun ei ole yleisessä mielessä mitään laihdutuspöperöä.

Suoraan sanoen välillä ihan törkeää herkuttelua ja silti paino tippuu.

Mutta samalla metodilla jatketaan, hiilareita vältellen.

Jos joku ei muista millainen oli 20kg suurempana, niin klikkaa tästä.

---

Olen päättänyt palkita itseni hiukan ruhtinaallisemmin kaiken tämän jälkeen.

Palkinto on silmien laserleikkaus ensi syksynä.

Lomakin on jo varattu sitä varten, maksoi mitä maksoi.

Vaatekaappi uusiksi

Tai ehkä oikeammin sisältö uusiksi.

Operaatio Katja pienemmäksi on poikinut paljon uutta.

Näkyvin muutos hoikistuneen ulkomuodon lisäksi on uudet vaatteet.

Pakostakin, sillä vaaka näyttää nyt -18,9kg.

Vyötäröltä on hävinnyt peräti 23cm!

Joten voitte kuvitella, että entisen elämän pöksyt ei enää jalassa pysy.

Onneksi kaikkea ei ole tarvinnut ostaa kerralla.

Monta hyvää vaatetta on löytynyt kirpparilta, alennusmyynnistä ja tehtaanmyymälästä.

Tälläkin hetkellä on jalassa sekundafarkut jotka maksoivat vain 19e.

Eikä niistä edes päälle päin  näy että ovat sekundaa.

Tänään tein hevostarvikekekaupasta uusimmän ostoksen.

Kuolasin tuota vaatetta jo kuvastosta ja netistä, mutta ajattelin etten raaski ostaa.

Minulle 109e neuleesta on sikahinta, vaikka nyt palkkatyöläisenä vaatteisiin onkin varaa ihan eri tavalla kuin täysin tulottomana pari vuotta sitten.

Nyt neule oli tullut alennukseen, mutta jäi sille hintaa edelleen.

Rekissä oli tasan yksi kappale minun kokoani ja olihan sen kanssa pakko raahautua sovituskoppiin.

Ja tässä tulos, kaapissa on uusi neule juuri minun tyyliini.

Kuva on napattu makkarissamme jossa on menossa täyttä vauhtia kirpparihinnoittelu.

Tavaraa on ja riittää, sillä nyt hävitän vaatekaapista ne kaikki liian suuret vaatteet pois.

Vain yksi musta mekko saa jäädä, äitini lupasi modifioida mekon minulle sopivaksi.

Kaikki muu saa luvan lähteä.

 Oli meillä ihan asiaakin Horzeen, sillä olin luvannut sponssata kummitytölle uudet ratsastussaappaat. Sorruttiin uusiin housuihinkin ja sukat saatiin kaupan päälle.

Kummityttö vaikutti hyvin hyvin tyytyväiseltä.

Minulla on aiemminkin ollut kyseisen liikkeen vaatteita. Laatu on ollut tähän asti moitteetonta, vaatteet ajattomia ja niitä voi pitää tällaiset ratsastamattomatkin ihmiset.

Tässä kohtaa on kyllä myönnettävä että tekee taas mieli hevosen selkään.

Lapsena harrastin ratsastusta ja ehdin aloittaa ratsastuksen uudestaan ennen kolmannen lapsen syntymää.

Vuoden verran kävin tallilla kerran viikossa kunnes kolmas lapsi ilmoitti tulostaan.

Sen jälkeen en ole tallille ehtinyt, eikä ole ollut aina varaakaan.

Nyt olen siinä tilanteessa että aikaa olisi, ja ehkä varaakin.

Niin ja anteeksi poukkoileva teksti, blogger kenkkuilee taas minulle ikä anna muokata tekstejä.

Käsittämättömiä joskus nämä bloggerin oikut.



Yhteishyvää mukaillen

Taas oli S-ryhmän Yhteishyvä-lehden ruokaliitteessä kokeilemisen arvoinen resepti. Meiltä tosin ei löytynyt kaikkia reseptissä tarvittavia ainesosia, mutta hyvää tuli muunneltunakin.

Tässä alkuperäinen, ja alla minun versioni.

Kuori n. 800g kesäkurpitsaa ja leikkaa ne n. puolen sentin siivuiksi. Itketä n. 15 minuuttia. Kurpitsojen itkiessä paista 400g jauhelihaa, mausta, mutta varo suolan kanssa. Laita paistetun jauhelihan sekaan puoli desiä ketsuppia ja kolme viipaleiksi leikattua tomaattia tai oman maun mukaan. Lisää 1/3 paketti koskenlaskijajuustoa. Anna hautua hetki.

Laita vuokaan ensin kerros kesäkurpitsaa, päälle jauhelihamössöä ja juustoraastetta, toinen kerros samoiten. Päällimmäiseksi kesäkurpitsaa ja juustoraastetta. Paista n. 200 asteessa n. 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Syö ja nauti!

Viimeinen välitavoite

Nyt se on saavutettu, viimeinen välitavoite ennen lopullista tavoitetta.

Painonpudotuksen saralla se tarkoittaa sitä, että paino humpsahti vihdoin ja viimein

alle 70 kilon, eli alkaa kutosella.

69,9kg oli tämän aamun lukema.

Pienoinen juhlan paikka! (uutta vaatetta?)

Se viimeinen tavoitehan oli, että laihtuisin 20 kiloa, 88 kilon painosta 68 kilon painoon.

Jos tämä viimeiset kaksi kiloa ei ole ihan tervenjuontia, siirrän tavoitteen 65 kiloon, tai jonnekin niille main.

En aio ottaa stressiä tai surkutella jos noin ei käy, jo nyt olo on sellainen, että olen äärettömän tyytyväinen siitä mihin olen pystynyt. Aikaa tähän kaikkeen on mennyt himppusen yli puoli vuotta, siis melko nopeaa tahtia on paino tippunut. Lopun pudottamiseen en aseta mitään aikarajaa. Kesäksi olisi kiva, mutta menee minkä menee. Koen itseni jo nyt hoikemmaksi, vaikka painoindeksi on, ja varmana tuleekin olemaan lievän lihavuuden puolella, pituuteni kun on nippa nappa 160cm.

Tämä eloa vähemmillä hiilareilla on ihan selkeästi mun juttuni.

Syön aamupalan, yleensä viiliä, rahkaa tai jogurttia + marjoja tai marjasosetta, lisäksi keitetyn kananmunan reilulla voinokareella, iso muki teetä. Lounas on keitettyjä tai paistettuja kasviksia, lohta, kananmunaa, broileria tai mitä nyt sattuu olemaan, salaattia. Päälle iso muki teetä ja pala suklaata. Päivällinen lounaan kaltainen, lisäksi pala tai kaksi viljatonta näkkäriä jossa reilusti voita ja juustoa, kurkkua, tomaattia tai muuta rehua.

Iltapalaa syön joskus jos päivällinen on ollut liian kevyt. Yleensä riittää iso muki teetä ja pala suklaata, mutta joskus sitten syön enemmän.

Yksi suosikki iltapala on juusto ja lakkahillo.

Hillo on lahjaksi saatua kotitekoista hilloa jossa ei ole säästelty lakkoja.

Aivan ihanaa!

 Näillä eväillä kun on menty eteenpäin, on vaatekaapin sisältö on mennyt ihan uusiksi. Viimeksi tällä viikolla ostin itselleni uudet toppahousut. Vanhat kun eivät enää oikein pysyneet jalassa vaikka olisin laittanut alle reilustikin vaatetta. Ja yksi asia on sellainen mistä olen erityisen iloinen! Kirppareilta alkaa löytyä minulle sopivaa vaatetta kohtuuhintaan. Viimeksi löysin itselleni kesäksi shortsit, ja osasinpa ostaa sovittamatta sopivat vaikka en vielä ihan hahmota uuden vartaloni kokoa. Pienetkin asiat tekee iloiseksi.

Kuten se, että voittaa jotain pientä ja kivaa blogin arvonnassa. Perjantaina kopsahti postilaatikkoon arpaonneni tulokset blogista Ahdin tila. Avaimenperälle minulla oli suurin tarve, se jäi kotiin, mutta muut laitoin ilahduttamaan kummityttöä vaikka niistä itsekin pidin. Nyt vain sattui lähtemään siskolle postia, pojille minulla oli pieni yllätys, mutta kummitytölle ei. Avainnauha ja kännykkäkoru ratkaisi ongelman näppärästi. Kiitokset Jasmiina.

Iloani tavoitteen saavuttamisesta ei edes himmentänyt se, että tämä läppärini alkaa olla aika finaalissa.

Se jumittaa nykyään jatkuvasti. Siksi kommentointini blogeihin on ollut surkean vähäistä. Mutta jos kone jumittaa jokaisen avaamani sivun jälkeen niin, että aloitan työpöydältä uudestaan, voitte ymmärtää että teen tällä vain pakolliset. Mies toivottavasti saa koneelle vielä lisäaikaa jollain konstilla ennen kuin olen säästänyt uuteen koneeseen. Merkki on jo tiedossa, sain eilen testailla sellaista, ja nyt haluan samanlaisen ompun itselleni. Sitten heitän tämän ikivanhan Toshiban ansaitulle eläkkeelle. Tällaisen halvan peruskoneen elinkaari ei näköjään ole kovin montaa vuotta.

Mukavaa viikonloppua!

Broilerigratiini

Jos et pelkää rasvaa ja kermassa lilluneita kasviksia, on tässä oivallinen ruoka viikonlopuksi.

Ohje on alunperin karppaus.info-sivustolta, mutta muuntuu aina sen mukaan mitä jääkaapista löytyy.

Tässä tämän viikkoinen versio:

Paista pannulla joko valmiita (maustamattomia) broilerin suikaleita tai isoista paloista pilkottuja,

määrä oman perheen mukaan. Minulla on kuvassa pannulla 900g broileria, valmiita suikaleita.

Mausta oman maun mukaan.

 Laita uuninkestävään vuokaan reilusti kukka- ja parsakaalia. Kuvassa on vasta osa, totesin tuon vuokan pieneksi ja vaihdoin suurempaan. Kaaleja oli vajaa kilo.

 Sitten kaivelemaan jääkaappia. Meiltä löytyi smetanaa, ranskankermaa ja kuohukermaa. Sotke kaikki kevyesti sekaisin erillisessä kulhossa. Minä laitoin kermaa 2 purkkia, sitä saa olla ihan reilusti.

 Laita broilerit kaalien päälle, ei tarvitse sekoitella jos et halua. Sitten sekaan juustoja. Omassa jääkaapissa ei ollut kuin sulatejuuston jämät. Viimeiseksi päälle kerma/smetana yms. seos ja uuniin. Paistoin tunnin verran n. 175 asteessa. Paiston lopuksi voi lisätä päälle juustoraastetta.

 Valmis ruoka on vähän epämääräisen näköistä, mutta aivan sairaan hyvää.

Ja kelpaa ei karpeillekin.

Ja sitten vain herkuttelemaan!

Luettavaa

Tämä projektini Katja normaalipainoiseksi on antanut uusia eväitä koko elämälle.

Ja koska projektini pyörii lähes ainostaan suuhuni laittaman ruuan ympärillä,

on ollut luonnollista hankkia uutta tietoa siitä mitä syön ja miksi.

On sitä keittokirjoissakin, mutta näistä allaolevista kirjoista on löytyneet ne suurimmat oivallukset.

Teille jo ehkä tuttuja juttuja, mutta minulle osin ihan uutta.

Kirjat puhuvat lähes yksinomaan puhtaan, aidon ruuan puolesta.

Lisäaineettoman, mahdollisimman vähän käsitellyn ja jalostamattoman ruuan puolesta.

Meillä muutos on tarkoittanut mm. ehdottomasti marinoimatonta lihaa, ei natrumglutamaattia, ei mielellään edes hiivauutetta. Leipä mieluiten omatekoisena tai kunnon ruisleipänä, ei light-tuotteita,

ei "makuisia"-tuotteita.

Fanaattisuuteen asti en ole lähtenyt, mutta tuntuvakin vähennys on hyväksi.

Ja sitten ne kirjat, tässä ne ovat:

Omat suosikkini ovat Ruokavallankumous ja Aitoa ruokaa.

Jos käsiisi saat, niin ehdottomasti suosittelen lukemaan.

Vaihtoehto erkille.

Erkki on kuulunut jo viime elokuun alusta vakiotavaraan aamuhetkissäni.

Hyviä vaihtoehtoja on ollut vähän,

partaäijä ei ole ihan yhtä hyvää, eikä sitä omatekoista viiliäkään aina ole.

Rahka on ollut ihan liian kevyttä Lidlin rahkaa lukuunottamatta.

Mutta nyt erkki, eli Lidlin kreikkalainen jogurtti eridanous

on saanut varteenotettavan kilpailijan.

Tuhti pakkaushan tuo on, mutta sopii viikonlopuiksi mainiosti, sillä silloin syön aina tuhdimman aamupalan ja vain yhden ruuan. Niillä eväillä pärjää koko päivän.

 Kermarahka, nimikin sen jo kertoo. Ei mitään kevytversio, mutta näin se nyt vaan on, että tämä nainen on laihtunut kohta 18 kiloa siirtymällä näihin kunnon rasvaprosentin omaaviin tuotteisiin.

Eikä riivaa suolia mutkalle vääntävä nälkä tuntia aamupalan jälkeen.

Tänä aamuna oli jo ihan pakko kokeilla onko se herkkua, ja olihan se.

Mukana tämän hetken suosikki, omenasose ja ripaus kanelia.

Kokeilkaahan jos ette rasvan määrää säikähdä!

(ja tämä ei ollut maksettu mainos)