Olisipa sitä kissa

Ei huolta kiloista. Sen minkä raskaus toisi, niin imetys veisi. Söisit ruokaasi vaikka kuinka niin mitään ei jäisi keskivartalon iloksi. Olisipa itsellä yhtä helppoa kuin Iineksellä.

Vaan kun on ihminen ja on "perinyt" geenit jotka vetää ruokaa ja kaikkea sen kaltaista puoleensa kuin magneetti. Painon tasapainoilu ei ole osoittautunut mitenkään helpoksi enkä sitä odottanutkaan. Kun söi 39 vuotta miten sattuu ja mitä sattuu, ei voi olettaa että uuden elämän oppisi vuodessa, jos kahdessakaan.

Yritin jopa huijata itseäni. Pulla siellä, kakunpala tuolla, toinen täällä (se juustokakku!!), konvehti miehen rasiasta, pieni leipä, enemmän hilloa jogurtissa, vain yksi, ei se haittaa. No, ei se heti haitannut, mutta yksi aamu vaaka sitten näytti sitä huolestumisen rajaa. Laihdutetut reilut 21kg oli muuttunut 20 kiloksi.

Pieni hetki itsesyytösten parissa ja päätös tehdä ryhtiliike. Pois kaikki "vain yksi suupala", kakut, leivät ja pullat ja marjoja jogurttiin. Muutama päivä on menty näin ja iloksi vaaka näyttää taas laskusuuntaa. Ilo on myös siitä, että tämä saattaa minulta onnistua, nimittäin se ruotuun paluu. Yleensä tässä kohtaa on lässähtänyt ja pahasti, ja kaikki laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin. Tällä kertaa päätös saa luvan pitää.

Sitäpaitsi on se mukavampi lähteä Lontooseen jos ei vaatteet kiristä päällä. Sen kuitenkin lupasin itselleni, että tuolla matkalla ei mietitä mitä syödään, reissussa pitää nauttia eikä kärvistellä. Vaikka ennakkoasenteeni ko. maan ruokia kohtaan ei ole mitenkään mairitteleva.

Joten kaikki vinkit Lontooseen ensi kertaa matkustavalle otetaan vastaan. Sen ainakin jo kuulin, että joulu siellä on jo kaupoissa esillä. En siis joudu tuomaan tuliaisiksi vain mukeja joissa kuninkaallisten kuvia lipun kera.