Viimeisiä vieraita

Lähipeltomme on ollut tänäkin vuonna jo totuttuun tapaan joutsenten ja hanhien lepopaikka matkalla etelään. Myöhäisistä puinneista johtuen, oli hanhet pellolla tänä vuonna vähälukuisempia, ne kun saapuvat aina ensin. Linnut kun eivät koskaan laskeudu puimattomalle pellolle. Nyt vain kaartelivat pellon yllä tuttua laskeutumispaikkaa etsien kunnes luovuttivat.

Puintien jälkeen on ilonamme olleet lukuisat joutsenparvet. Suurimmissa parvissa useampi kymmenen joutsenta. Harmaita tämän kesän poikasia, melkein vitivalkoisia edellisen kesän poikasia ja valkeita vanhempia. Jos pitäisi päättä lempilintu, niin joutsen taitaisi olla ihan ykkönen. 

 Joutsen on kovin äänekäs lintu. On ollut hauska seurata nämä vuodet niiden elämää. Kun pellolle on laskeutumassa uusi perhe, keskustelee se pellolla olevien perheiden kanssa jo ilmassa kuin laskeutumislupaa kysyen. Ja maasta vastataan, tänne vaan, ruokaa riittää. Sitten laskeudutaan aluksi vähän matkan päähän muista, kunnes ollaan sen verran tuttuja että vierekkäinkin voidaan olla.

 Arkoja lintuja ovat. Joutsenet olivat pellolla aivan puutarhan reunassa, mutta heti kun lompsin saappaineni niitä kuvaamaan, lähtivät taapertamaan kauemmaksi kynnöspellon reunaa kohden.

 Pellolle kerääntyvät joutsenet ovat olleet meille iso ja mieluinen yllätys. Edelliset asukkaat eivät sanallakaan vihjanneet näistä vieraista mitään. En tiedä kokivatko liian äänekkäiksi. Meille näiden pitkäkaulojen seura käy.

Kuvien parvi viipyi pellolla eilisen. Ennen hämärää lähtivät perheittäin kohti etelää sulassa sovussa ja järjestyksessä. Tänään aamulla saapui pellolla jo uudet yksilöt, tällä kertaa vain kaksi perhettä.

Suurin muuttoaalto taitaa olla jo ohi.