Aitta

Arvilan tila sai uuden aitan, komean kaksikerroksisen rakennuksen jonka ystämme meille lahjoitti.

Siirto-operaatio ei ollut ollenkaan paha, aitta matkasi meille ihan henkilöauton kyydissä.

Vähän heikossa hapessahan se aitta oli, katto purkamista vailla, alahirret pois syödyt tai lahonneet.

Portaat kadonneet ja lattia irronnut.

Toista vuotta aitta matkasi mukanani entisöintikurssin välityönä, kunnes tänä syksynä sain aitan valmiiksi.

Ennen kuvat kertoo karua sanomaa rakennuksen kunnosta.

 Tässä vaiheessa aitasta on purettu pois huonokuntoinen katto ja alla on suunnitteilla uutta lattiaa. Maalipinta on hiottu kevyesti uutta maalausta varten, remontti on siis varsin pitkällä.

 Uusi huopakatto tehtiin kierrätetystä vanerista. Mummon kaapin leivinlaudan vaneri sai aitan myötä uuden elämän. Lattia on samaista leivinlautavaneria, maalattu tallista löytyneellä mustalla vasaralakalla jotta kestää tulevat sateet ja myrskyt. Etupuolen alahirteen sai jäädä raot muistutukseksi siitä mitä aitta oli ennen meille päätymistä.

 Punainen maali on isältäni saatu purkin pohja, ihan oikeaa ulkomaalia. Punamultaa en alkanut sentään keitellä ihan tätä projektia varten vaikka se lienee aidoin aittamaali.

 Katto on irroitettava vaikka aitta ei pääse enää edelliseen käyttötarkoitukseensa, lintulautana elo on päättynyt ja uusi elämä jatkuu pihassa jouluvalojen kera.

 Aittaa varten ostin paristokäyttöiset led-valot. Sisäkäyttöön ne oli tarkoitettu, mutta meillä saavat luvan kestää ulkokäytössä. Siinä insinööreille pieni tuotekehittelyn paikka, pihalle jouluvalot jotka toimii jollain muulla systeemillä kuin sähköjohdolla ja pistorasialla.

Tosin tämän lumimyräkän myötä aitan ulos virittäminen taisi jäädä ensi syksyyn. Jalusta on vielä hankkimatta ja maa on jäässä. Saan aittaa ulos tai en, laitan sinne kuitenkin ostamani valot ja sitten lupaan julkaista valaistunutta kuvamateriaalia Arvilan uudesta aitasta.