Vedontorjuntayksikkö

Taistelu vetoa ja kylmää vastaan on alkanut. Nyt lämmitetään uuneja ja hellaa päivittäin, leivinuuniakin pari kertaa viikossa. On kuitenkin huoneita, kuten eteinen joissa ei ole mitään lämmitystä, ei edes sitä uunia.

 Eteisen ratkaisu on kaksinkertaiset verhot huoneen ja lasikuistin välissä. En aikoinani omaa tyhmyyttäni pessyt kankaita ennen kuin ompelin niistä verhot. Molemmat ovat useita kertoja pesussa käyneitä mutta silti olivat taas kutistuneet. Ei auttanut muu kuin ottaa sekä alusverhoista että päälliverhoista ylä- ja alakäänteet auki ja tehdä uudet pienemmät käänteet.

Nyt harmaasta villasekoitekankaasta olevat alusverhot tulevat lattialle kuten pitääkin. Valkoiset jää yli lattian mutta se ei haittaa sillä likaantuisivat siinä turhan paljon. Kummankin verhon kankaat on huonekalukankaita. Suosittelen katsomaan niitä jos harkitset tällaisia verhoja, itse maksoin kankaista tehtaanmyymälässä 6 euroa metri eli edullista oli.

Vanhempien valtakunnan siivousta

Lauantai ja siivouspäivä. Tai oikeammin vanhempien valtakunnan siivouspäivä ja sekin on on oikeasti kestänyt jo yli viikon. Olen tehnyt puuhaa aina kun on ollut ylimääräistä aikaa eikä sitä ole ollut kovin paljoa viimeisen parin viikon aikana.

 Kuvassa näkyy vielä kirjalaatikoita uunin oikealla puolella, ne siirrettiin pois ja samalla kävin kaikki kirjat läpi. Varasto kutistui viidestä laatikosta neljään. Ikean kassillinen työkansioita päätyi lähtemään työpaikalle. Vaatekaapin päällä olevat laatikot ovat tyhjiä ja odottavat käyttöä, toinen pääsi jo säilytyspuuhiin.

 Rakas, rakas vaatekaappini pitäisi käydä läpi. Minulla tuppaa käymään niin, että päällä kiertää muutama vaate ja ne ovat aina tanko-osan reunassa. Muut vaatteet ikään kuin unohtuvat vaikka ei niissä mitään vikaa ole.

Viimeinen urakka huoneessa oli siivota senkin päällinen johon kertyy mitä erilaisempaa tavaraa odottamaan jatkokäsittelyä. Oli kierrätykseen menevää tavaraa, korjattavia vaatteita ja vaikka mitä.

Onneksi kiireet alkavat nyt helpottaa, kohta vietetään jo ensimmäistä adventtia ja silloin suunnittelin kaivaa ensimmäiset joulukoristeet esiin.

Tapetteja

Tällä viikolla sunnuntai meni siivoukseen. Imuri meni sellaisiin nurkkiin ja koloihin joihin se ei arkisissa viikkosiivouksissa pääse. Sen tuloksena kaivoin esiin jätesäkin jonka sisään on sullottu paloja talon vanhoista tapeteista.

 Isännänhuoneessa on ollut alunperin hyvin tumman vihreä tapetti jossa luumun sävyisiä kukkia. Todennäköisesti tuo pala joka minulla on tallessa, on väreiltään haalistunut, alkuperäinen väri on saattanut olla jopa lähes musta. Kunhan huoneen remontti joskus koittaa, saan kaivaa tapettia lisää esiin sillä kaikki pinkopahvin kerrostumat on poistettava.

 Kukkatapetin jälkeen on tullut modernimpaa, olisikohan jostain 1950-luvulta?

 Nuorimman pojan huoneessa on ollut kaunis vihreä kuvioinen tapetti. Tämä on painettu ruskealle paperille tai pahville.

 Salissa alkuperäinen tapetti on myös ollut hyvin hyvin tumma. Ruskealla pohjalla sinisiä kukkakuvioita.

 Salin seuraava kerros miellyttää omaa silmää alinta kerrosta enemmän. Kauniita sinisiä kukkia siniharmaalla pohjalla. Salissa harmitti vietävästi kun nämä kaikki oli poistettava sillä tuorein tapettikerros oli paksu muovinen vinyylitapetti. Sellaista ei voi jättää seinää hengittävässä hirsitalossa.

 Jossain vaiheessa salissa on ollut näin haalea tapetti. Rusehtava lehtikuvio valkoisella pohjalla.

 Eteisen alkuperäistä tapettia löytyy vielä seinältä vintin portaista. Muilla seinillä tapetti peitti tuoreemmat kerrokset tapettia, nekin jouduimme poistamaan huonokuntoisen pinkopahvin takia.

 Eteisen tapettia otin talteen vaikka sitä on myös seinällä, tässä palasessa on mukana myöhemmätkin kerrokset.

 Pinkopahvi taloon on tullut Tampereelta.

 Tämän palan takana ei lue mistä huoneesta se on, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin salin kammari eli peräkammari. Kaunis sininen boordi on ollut huoneen yläreunassa.

 Samaisen huoneen muita tapetteja on tässä. Huonetta remontoidessa kävikin ilmi että joskus seiniin lisätyn kovalevyn alla ei ole kun palasia tapeteista tallessa. Siksi tämäkin pala on pieni, vain noin A4:n kokoinen.

Ja tässä lisää saman huoneen vanhoja boordeja. Joku on selkeästi tykännyt tässä talossa sinisävyisistä tapeteista. Tuo ruudullinen sininen vaikuttaa metkalta, harmi kun sitä ei ole enempää tallessa.

Isännänhuone on vielä pääosin tutkimatonta aluetta tapettien suhteen. Alin kerros on näkyvissä eteisen oviaukossa jota jouduttiin muokkaamaan uuden oven takia. Täälläkin alkuperäinen tapetti on ajan hengen mukaisesti tumma ja mitäpä muuta kuin sinisävyinen.

Tuvassa oli sama juttu kuin kammarissa, tapetit oli joskus poistettu huone huone oli otettu hirrelle. Pienen pieniä palasia löysin listojen alta, ne olen jemmannut niin hyvään paikkaan, että tähän hätään en niitä löytänyt.

Vuoden harmain päivä

17. marraskuuta on tilastollisesti vuoden harmain päivä. Tänä vuonna lauantai 17. marraskuuta hiukan huijasi tilastoja, aurinko pilkahteli pilvien takaa monen päivän harmaan jakson jälkeen.

 Puutarha on viettänyt sateista marraskuuta täysin oman onnensa nojassa. Niinpä tein tänään kierroksen ja tarkistin miten puutarhassa voidaan.

 Perennojen kuivuneet varret eivät kauniilta näytä, mutta siivoan ne pois vasta keväällä. Nurmikko leikattiin viimeisen kerran muistaakseni lokakuussa. Onneksi se ei ole pahemmin kasvanut lämpimästä säästä huolimatta. Kuvasta muuten tajusin, että kottikärryt on vielä viemättä talvisäilöön.

 Korjattujen navetan ikkunoiden ikkunakitit meinasivat maistua linnuille. Mies viritteli rastasverkon jokaisen ikkunan päälle ja se on toiminut, linnut pysyvät poissa.

 Nurmikko navetan takana on uskomattoman vihreää. Kuvaa voisi melkein luulla keväällä otetuksi eikä marraskuun puolenvälin tietämissä.

 Vihreä jatkuu arboretumin puolelle. Keskellä oleva perenna-alue menee keväällä uusiksi ja saattaa vähän laajentua. Pääosaan pääsevät erilaiset iirikset.

 Luumulehdossa kaikki hyvin vaikka pelkäsin sateiden tehneen alueesta pienen lammikon. Rikat ovat voimissaan mutta käydään niidenkin kimppuun vasta keväällä.

Muutama viikko sitten istutetut pallo- ja syyshortensiat kivimuurin vieressä. Mietin olisiko ne pitänyt leikata istuttamisen yhteydessä. Mutta ehkä senkin ehtii tehdä myöhemmin, annetaan niille nyt juurtumisrauha.

Kyllä muuten teki hyvää pieni auringon pilkahdus. Toivottavasti huomiseksi saadaan yhtä kaunis sää.

Hamsterihommia

Jossain kohtaa kesää muistin talven. Ehkä se oli kesän helteisin päivä kun pulahdin parin tunnin hikisen ikkunapokien raappauksen jälkeen läheiseen järveen. Tai ehkä talvi tuli mieleen kun kauniina kesäaamuna hipsin pesulle pihasaunaan jossa odotti vesipadassa juuri sopivan haalea pesuvesi.

No, oli päivä mikä vaan niin onneksi muistin ja leikin yhtenä päivänä hamsteria.

 Otin tyhjiä ämpäreitä matkaani ja keräsin mieleeni muistuneet männynkävyt talteen. Näitä tarvitaan talvella.

 Käpyjen avulla syttyy niin puuhella, leivinuuni kuin kakluunikin kuin itsestään. Eikä pönttöuunikaan niistä ole pahoillaan.

Toistaiseksi käpyjä kuluu harvakseltaan kun lämmitellään vasta yksi tai kaksi uunia päivässä. Vaan kun talvi oikeasti alkaa, käpyjä kuluu urakalla. Onneksi niitä on nyt iso vasu kukkuroillaan lasikuistilla. Ei mennyt talven muistelu hukkaan keskellä mitä parhainta kesää.

Muistoja menneestä

Sain Pauliinalta Kukka&Kaali-blogista haasteen kertoa menneen kesän viidestä tärkeimmästä puutarhamuistosta. Kiitos Pauliina haasteesta. Uutta kasvukautta odottaessa ja haikaillessa on kiva miettiä mennyttä. Mitä muistoja jäi, mistä nautti tai mikä ilahdutti erityisesti. Ei muuta kuin selaamaan kesän kuvia.

 Kevät sinänsä kuuluu parhaimpiin muistoihin kasvukaudelta. Tykkään keväästä joka vuosi enemmän ja enemmän. Ja kevään väreistä joihin on alkanut hiipiä keltainen aina vain voimallisemmin. Ja mieluiten pinkkiin yhdistettynä.

 Kevät on täynnä odotusta. Mikä kasvi nousee tänä vuonna ja mikä ei. Kalvaspikarililjaa jännitän joka kevät mutta sieltä se vaan putkahtaa uskollisesti esiin yhden kukan voimin.

 Viime kesänä tuli täyteen 13 vuotta asumista Arvilassa. Sain vihdoin ja viimein kaivettua ulkoiselle kovalevylle haudatut vanhat kuvat esiin. Niistä tulee hienosti ilmi miten paljon on puutarhan ja pihan eteen tehty töitä. Yllä on kuva tämän kesän tilanteesta pihatieltä saunalle ja pyykkikalliolle päin.

 Ja tässä kuva 13 vuoden takaa samasta paikasta. Hieman on paikat siistiytyneet ja pihatiekin tullut kaivettua esiin kasvien alta.

 Kesän kolmas muisto on kuivuus ja kuumuus. Nurmikot ruskettuivat, perennat nuupottivat veden puutteessa, kitkemistä ei tarvinnut tehdä kuin minimaallisen vähän. Auringon kirkkaus ja lämpö oli jotain täysin uskomatonta. Enpä muista kesää jolloin olisin uinut näin paljon, tai ihan vain lillunut järvessä uimapatjan päällä.

 Kukat, neljäs muisto kesästä. Vaikka osa kasveista päätti selvitä haastavista olosuhteista jättämällä kukinnan väliin, sai puutarhassa silti nautti upeasta kukkaloistosta. Harrisonruusu 'Williams Double Yellow' kukki paremmin kuin viime kesänä.

 Viides muisto on keskimmäisen pojan, kolmannen lapsen rippijuhlat. Tein ja koristelin kakut itse.  Omia mansikoita ei kakkuihin riittänyt sillä kesällä myllättiin mansikkamaa täysin uusiksi.

Vain viisi muistoa sai haasteessa laittaa mutta minä otan myös kuudennen. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös kasvukausi, kesä tulee päätökseen. Se merkitsee puutarhalle pientä kuolemaa ja samalla uutta elämää. Tulevan kevään loisto istutetaan silloin, satoja kukkasipuleita maahan jotta kasvukausi alkaisi onnellisissa merkeissä kuten ennenkin.

Tässä haasteen säännöt:

- Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus alkoi päättyen tähän hetkeen).

- Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää -blogista.

- Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta kolme blogiystävääsi mukaan.

- Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa" kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.

Kiitos Hilulle haasteen alulle laittamisesta. Tällä kertaa haastan mukaan kaikki ne jotka eivät vielä ole tätä haastetta saaneet.

Siskon joululahja

Siskoni tietää jo joululahjansa joten ei haittaa vaikka hän lukee tämän postauksen. Kuten aiemmin syksyllä kerroin, olin myöhässä ilmoittautumisesta jokusen minuutin ja jäin ilman verhoilukurssin paikkaa. Niinpä piti tehdä salamapäätös jostain muusta harrastuksesta ja päädyin vanhaan ja tuttuun huonekaluentisöintiin jossa ehdin käydä kahdeksan vuotta ennen verhoilun aloittamista.

 Kunnostin pari vuotta sitten liudan tuoleja siskolleni ja sarjan kaksi viimeistä jäi odottamaan kunnostusta hamaan tulevaisuuteen. Nyt se tulevaisuuden päivä koitti ja otin tuolit käsittelyyn. Ensimmäinen oli helppo, lakkauksen rippeet pois, hionta ja vähän liimausta. Toisesta tuolista piti poistaa huonokuntoinen maali ja liimailla vähäistä enemmän, koko tuoli piti purkaa osiin ja kasata uudelleen.

 Koululla jossa käyn kurssilla on hyvät välineet. Tässä odotellaan istuinosan liimauksen kuivumista.

Maalia tuolit vaativat kaikkiaan neljä kerrosta. Olin hiukan pihi ja käytin omasta kaapista löytynyttä Uulan ikkuna- ja ovimaalia jossa oli juuri passeli sävy siskon kotiin. Sitä maalia jolla olin maalannut edelliset tuolit ei löytynyt mistään.

Nyt on tuolit valmiina ja odottavat matkustamista siskoni luo. Toivottavasti joululahja on saajalleen mieluinen.

Kompostointihaaste

Blogeissa on kiertänyt haaste jossa kerrotaan omasta tavasta kompostoida maatuva jäte. Olen innolla lukenut kaikki kohdalle osuneet postaukset, aihe kiinnostaa suunnattomasti ja vaikka kompostoin paljon niin silti voisin tehdä vielä enemmän. Hyviä vinkkejä olen muilta saanut, kuten sen että kuivikkeen voisi lisätä jo valmiiksi keittiössä olevan biojäteastian pohjalle.

 Keittiöstä tuleva biojäte kerätään meillä lavuaarissa olevaan pieneen kannelliseen ämpäriin. Käytän ämpärissä maatuvia biojätepusseja vaikka ne eivät maadu kunnolla. Ne survotaan kompostissa yhteen nurkkaan, pari kertaa olen tyhjentänyt ne sieltä pois, osa maatuu. Keväällä sain kompostorista neljä kottikärryllistä tavaraa ja syksyllä toiset neljä kottikärryllistä. Keväällä levitin massan koristekasveille, syksyisen massan hautasin kasvimaalle maanparannukseksi. Meillä kun ei ole lämpökompostoria niin kompostori on hyvä tyhjentää talvea vasten jotta talvella tulevalle jätteelle on paremmin tilaa

Kuivike on toistaiseksi tuossa oranssissa vanhassa kattilassa. Nyt kuivikkeena on omenapuista tullutta oksahaketta, myös turvetta olen käyttänyt lisänä. Kun tuo loppuu niin karjakeittiössä odottaa iso säkki kaupan kuiviketta joka tuli vastaan -70% alennuksella, se onkin ainut kuivikesäkki mitä olen ostanut. Kuivike on tullut tähän saakka omavaraisesti liiteristä ja oksasilppurista.

 Kompostin paikka saisi meillä olla lähempänä taloa, kasvihuoneen luo on talvella aika pitkä matka mutta toistaiseksi se on jaksettu kulkea, tärkeämpää on ollut se, että komposti on hyvällä paikalla puutarhassa ja puutarhajätteen kompostien vieressä. Tiilet kompostorin ympärillä ovat sinnikkään rotan takia joka yrittää päästä kompostiin, jopa vihreään muoviin oli syöty aukkoa mistä pääsisi sisällä.

Puutarhajätteiden komposteja en tyhjentänyt tänä vuonna lainkaan. Osa jätteistä meni nurmikolle kasaksi joka on nyt peitetty pressulla. Tarkoitus on lisätä keväällä kaikki massa näistä puutarhakomposteista pressun alle ja jatkaa kompostoitumista siellä tulevaksi istutusalueeksi.

 Iso osa lehdistä päätyi tänä vuonna muualle kuin kasvimaalle. Kummatkin vadelma-alueet on katettu puiden lehdillä joista suurin osa on vaahteraa.

 Koivujen lehdistä suurin osa meni kuusen alle jonne levitin ensin muutaman kerroksen lakanaa ja lehdet tuli lakanoiden päälle. Tuossa on vielä vähän vuohenputkea josta haluan eroon.

Myös kaikki uuneista tuleva tuhka menee hyötykäyttöön puutarhaan. Kompostiin sellaista määrää ei voi laittaa mutta puiden ja pensaiden juurelle voi tuhkaa laittaa. Paitsi ei sellaisille jotka eivät pidä kalkista. Osa tuhkasta menee kasvimaalle ja osa perennapenkkeihin.

En enää muista kuka laittoi haasteen alulle, kiitos kuitenkin siitä. Nappasin tämän nimittäin ihan omin päin. Tee sama jos et ole vielä osallistunut, aihe on ajankohtainen aina.

Muistellen

Näin pyhäinpäivänä on tapana viedä haudoille kynttilöitä ja muistella jo edesmenneitä läheisiä. Haudoille emme todennäköisesti tänään mene vaan muistelemme muutoin ja sytytämme kynttilät kotona.

 Teetin saliin jokunen vuosi sitten kopion mummoni tekemästä valokuvataulusta. Se on vähän kuin sukutaulu valokuvilla kerrottuna.

 Alalaidasta löytyy kuva mummoni äidistä Lydia Johannasta joka syntyi Viipurissa 1898. Kuva on otettu todennäköisesti 1900 tai 1901. Totinen pieni ja laiha tyttölapsi eikä ihme, perhe ei ollut varakas ja siihen nähden on ihme, että tällainen valokuva on ylipäätään olemassa. Olin kaksivuotias kun Lydia Johanna kuoli joten mitään muistoja minulla ei hänestä ole.

Mummoni, vanhempiensa ainoa lapsi Helena Lydia on viereisessä kuvassa. Siskoni on siirtänyt Lydia nimeä seuraavalle sukupolville mikä on minusta hienoa.

 Ja sitten minä itse. Todennäköisesti hyvin samanikäisenä kuvattuna kuin mummoni ja hänen äitinsä. Taidan katsella vähän puolueellisin silmin, mutta kyllä meistä samaa näköä löytyy. Pahoittelen suttuisia kuvia mutta ne on otettu kameralla vanhoista kuvista jotka ovat jo alunperin laadultaan heikohkoja.

Sukutaulussa on myös suuri arvoitus. Ken on hän, vakavailmeinen nuori nainen korsetilla vyötärö kiristettynä. Puku viittaisi mielestäni 1800-luvun puolelle, samoin kampaus. Ehkä salaisuus vielä joskus selviää, mummolta ei voi enää kysyä eikä tietoa ole millään paperilla ylhäällä.

Muistellaan tänään hieman muutakin, tulee tasan 29 vuotta mieheni ja minun ensitapaamisesta ja siitä saakka on kuljettu yhdessä. Ensi vuonna sitten 30-vuotispäivä jos luoja suo.