Muistellen

Näin pyhäinpäivänä on tapana viedä haudoille kynttilöitä ja muistella jo edesmenneitä läheisiä. Haudoille emme todennäköisesti tänään mene vaan muistelemme muutoin ja sytytämme kynttilät kotona.

 Teetin saliin jokunen vuosi sitten kopion mummoni tekemästä valokuvataulusta. Se on vähän kuin sukutaulu valokuvilla kerrottuna.

 Alalaidasta löytyy kuva mummoni äidistä Lydia Johannasta joka syntyi Viipurissa 1898. Kuva on otettu todennäköisesti 1900 tai 1901. Totinen pieni ja laiha tyttölapsi eikä ihme, perhe ei ollut varakas ja siihen nähden on ihme, että tällainen valokuva on ylipäätään olemassa. Olin kaksivuotias kun Lydia Johanna kuoli joten mitään muistoja minulla ei hänestä ole.

Mummoni, vanhempiensa ainoa lapsi Helena Lydia on viereisessä kuvassa. Siskoni on siirtänyt Lydia nimeä seuraavalle sukupolville mikä on minusta hienoa.

 Ja sitten minä itse. Todennäköisesti hyvin samanikäisenä kuvattuna kuin mummoni ja hänen äitinsä. Taidan katsella vähän puolueellisin silmin, mutta kyllä meistä samaa näköä löytyy. Pahoittelen suttuisia kuvia mutta ne on otettu kameralla vanhoista kuvista jotka ovat jo alunperin laadultaan heikohkoja.

Sukutaulussa on myös suuri arvoitus. Ken on hän, vakavailmeinen nuori nainen korsetilla vyötärö kiristettynä. Puku viittaisi mielestäni 1800-luvun puolelle, samoin kampaus. Ehkä salaisuus vielä joskus selviää, mummolta ei voi enää kysyä eikä tietoa ole millään paperilla ylhäällä.

Muistellaan tänään hieman muutakin, tulee tasan 29 vuotta mieheni ja minun ensitapaamisesta ja siitä saakka on kuljettu yhdessä. Ensi vuonna sitten 30-vuotispäivä jos luoja suo.