Kahdenlaista hulluutta

Puutarhahulluus on ihmeellistä. Juuri kun mietin mistä saisin kantoja puutarhaani, laittaa toinen hullunkurisen ilmoituksen nettiin jossa annetaan kantoja. Siis, annetaan kantoja. Kuka ihme niitä haluaa, ovat lähes ongelmajätettä. Minä halusin ja sain. Aamulla kävin hakemassa ja sain lastata autooni niitä niin paljon kuin autoon mahtui.

Näin rinnepuutarhan kantopuutarha sai alkunsa.

 Idean kantopuutarhaan sain keväällä televisiosta tulleesta ruotsalaisesta puutarhaohjelmasta. Ohjelman nimeä en tähän hätään muista. Tiesin heti ohjelmaa katsoessa mihin teen oman kantopuutarhani.

 Alue josta olen hävittänyt vuohenputken kattamalla on kuin suunniteltu kantopuutarhaksi. Kuusen ja terijoensalavan katveessa kannot ovat luontevasti osa puutarhaa.

 Valitsin kannoista ne jotka sain mahdutettua kyytiin, samalla katsoin sellaiset joissa on jo luontaista sammaloitumista. Lisäksi halusin kannot jotka pysyvät helposti pystyssä ilman että joudun kaivamaan niitä maahan.

 Lisäilen kantoja ja lahopuiden väliin kasveja pikkuhiljaa. Reunaan siirsin jo hieman taponlehteä ja yhden kannon edustalle ketunleipää eli käenkaalia. Alue on tarkoitus istuttaa mahdollisimman metsän oloiseksi, ehkä laitan vielä sinivuokkoa ja loput kasvit jäävät harkintaan.

 Olemme niitä hullun onnellisia ihmisiä jotka saavat nauttia räystäspääskyistä puutarhassaan. Ne luokitellaan nykyään uhanalaisiksi ja siksi mekin teemme kaikkemme niiden elinolojen hyvinä pysymiseksi. Niinpä pyysin miestäni unohtamaan navetan sähköjohtojen maahan kaivamisen. Tai jos kaivaa niin vanhat sähkölangat pitää jättää pääskysten lepopaikaksi. Tuosta ne lentävät syömään hyttyset pois puutarhasta. Loppukesästä kokoontuvat langalle suureksi parveksi ja sitten muuttavat talveksi etelään.

Keväällä poistimme varuiksi navetan välikön oviaukosta toisen ikkunan. Välikkö on joskus ollut pääskysten pesimäpaikka ja halusimme tarjota siihen taas mahdollisuuden. Tällä kertaa pesää välikköön ei tehty, nyt pesäpaikat taitavat olla pihamme viereisessä ladossa. Pieniä asioita meille ihmisille, mutta suuria pääskyille.

Vielä vähän kesäkuuta

Sormustinkukat ovat tänä kesänä loisteliaita. Varret kurottelevat korkeuksiin kuivuudesta huolimatta ja kukkia on runsaasti.

 Nämä digitalikset ihastuttavat navetan kivimuurilla. Kuvassa myös Arvilan oma löytöruusu ja Rosa rugosa 'Pohjolan Kuningatar'.

 Viime vuonna kasvatin siemenestä harjaneilikoita.  Pussi oli sekoitus erisävyisiä tummia. Näin kauniita niistä kasvoi.

 Tämä syklaaminpunainen on kaikista kaunein. 

 Kyläkurjenpolvi 'Dark Reiter' ei ole paljoa välittänyt kuivista keleistä. Meillä tuli keskiviikkona hitunen vettä, torstaina isompi hitunen mutta maa on silti rutikuivaa. Kesäkuussa on satanut harvinaisen vähän ja nyt pelottaa miten käy jos heinäkuukin on kuiva.

 Käärmeenlaukka on kyllä melkoisen huvittava ilmestys. Nuo pitkät huitulat jotka lähtevät kukinnosta ovat kuin pesästään karkaavia käärmeitä. Siitä kai on nimi käärmeenlaukka tullut. Näitä kukkavarsia on kolme ja juurella monta pientä siementaimea. Siinä monta pientä ilon aihetta.

 Siirsin arboretumin valkoisen myskimalvan pois iiristen tieltä. Malva ei ole ihan entisensä siirron jälkeen mutta kukkii kuitenkin.

Jasmike jaksaa kukkia pitkään. Syksyllä, tai heti kukinnan jälkeen taidan leikata sen alas kokonaan, tai ainakin poistan reilulla kädellä oksia. Aitan ikkunan takana oleva nukkumahuone on kesäkunnossa. Kesälomalla taidan nukkua siellä joitain öitä, tai ainakin päiväunia. Hyttysverkon alla., luonnon ääniä kuunnellen.

Siirrettyä kauneutta

Olin ihan varma ettei yksikään arboretumin iirispenkin iiriksistä kuki sillä jaoin kaikki kasvustot alkukesästä ja siirsin ne toisille paikoille.

 Siinä sitä nähdään kurjenmiekkojen sitkeys. Tämä Virosta tuotu lila teki muutaman kukan. Nimestä en ole varma sillä taimet menivät sekaisin istuttaessa.

 Valkoinen joka on lajiketta 'White Triangles' teki sekin muutaman kukan. Tämä on lähes puhtaan valkoinen, vain pieni häivähdys keltaista löytyy kukan keskiöstä.

 Tästä saksankurjenmieksta en muista mistä olen sen hankkinut, todennäköisesti Virosta.  Ei mikään erityisen säväyttävä väri mutta tykkään silti. Tämä on sellainen kesäisen raikas.

 Taimitorilta ostettu "valkoinen siperiankurjenmiekka" on ehkä kuitenkin enemmän vaaleankeltainen kuin valkoinen. Tykkään tästäkin, väri on kaunis kivimuuria vasten.

 Hajulaukkoja olen yrittänyt useampaan otteeseen ja nyt onnistuin. Jopa kolme yksilöä on tekemässä komean kukinnon.

 Samaisen, kuvassa olevan hajulaukan takana kukkii hevoskastanjan siimeksessä valkoinen lehtoukonhattu joka on ensimmäinen kukkija ukonhatuista. Olen miettinyt tämän siirtämistä mutta en taida häiritä koska viihtyy paikallaan. Muutaman siementaimen tämä on tehnyt, taidan siirtää niitä eri puolille pihaa ja kokeilla missä muualla ukonhattu tykkäisi kasvaa.

Ostin pari viikkoa sitten peräkonttikirpparilta pieniä mehitähden taimia. Niihin tuli näin söpöt vaaleanpunaiset kukat. Näitäkin olen kokeillut aikaisemmin ja huonolla menestyksellä. Nyt on uusi paikka, kuivaa on ja erittäin läpäisevä maa.

Vielä kaksi päivää pitää sinnitellä ja jaksaa töissä, sitten alkaa pitkään odotettu kesäloma!

Maanikko

Olen jonkun sortin puutarhamaanikko. Tällä hetkellä on pinnalla ruusumania. Huomaan ajattelevani puutarhaan lisäruusujen hankkimista. Seuraan jo puutarhassa kasvavia ruusuja, lasken niiden kukkia, nypin kukkineita kukintoja pois. Mietin yhden ruusun siirtämistä, toiselle puhelen tai anelen, kasva nyt kunnolla ja kuki. Ihastelen ja nuuskuttelen.

 Tarhakurtturuusut eivät onneksi kuulu hävitettäviin vieraslajeihin. Rosa rugosa 'Snow Pavement' tekee isot, melkein valkoiset kukat. Kukat eivät ole kovin sateen kestäviä, on ollut pensaalle suosiollinen kesä minkä huomaa kukista.

 'John Cabot' tekee kivasti kukkia. Torniolaaksonruusu yritti tämän apajille mutta älysi kukkia niin sain kitkettyä ajoissa pois. Oma reviiri se pitää ruusuillakin olla.

 Oman pihan löytöruusu on lemppareita. Tänään vertaisin tätä nimetöntä kaunotarta 'Pohjolan Kuningatar'-ruusuun. Löytöni on väriltään pinkimpi vaikka kukka on muuten hyvin samanlainen. Lisäksi tässä on huomattavan hillitympi tuoksu verrattuna kuningattareen. Ja pensaiden lehdissäkin on pientä eroa, löytöruusun piikit ovat nuorena punertavia kun taas kuningattarella vihreitä.

 Viime syksyn alelöytö, Damaskon-ruusu 'Tähtitorninkatu' soi minulle jo ensimmäiset tuhatlehtiset kukkansa. Tämä tekee kuulemma runsaasti juurivesoja, Niinpä se on istutettu erikseen muista ruusuista Ussurinpäärynän ja samettisyreenin seuraksi. Kolmikon pääsee kiertämään ruohonleikkurilla ympäri siltä varalta, että vallan äityvät leviämään.

 Rosa rugosa 'Sointu' ei lakkaa hämmästyttämästä. Miten joku ruusupensas voi olla näin täynnä kukkia? Eikä nuppujen määrälle näy mitään loppua.

 Tässä kuvassa koko pensas. Sillä on ikää vasta muutama vuosi. Juurivesoja ei ole tehnyt lähes lainkaan, kiitos siitäkin. Leveyttä 'Sointu' on kasvanut niin, että viereiset pensaat ovat jäämässä sen varjoon.

Loppuun epätarkka kuva viime kesänä istutetusta Valamon-ruususta jonka sain Vaalean vihreää- blogistilta. Tämä kasvaa tarkoituksella koivujen katveessa, huonolla paikalla arboretumin laidalla. Siinä saa levitä ihan niin paljon kuin haluaa. Kertaakaan en ole kastellut istuttamisen jälkeen kahden kesän kuivuudesta huolimatta ja näin hyvin pieni pensas voi.

Kyllä vaan se olisi nyt uuden ruusun paikka, kunhan vain osaisi päättää minkä.

Tomaattien hyökkäys

Tänä vuonna en hakenut tallilta hevosenlantaa, niinpä keväällä kun tyhjensin kompostoria päätin käyttää sen tuotosta kesäkurpitsalaatikoiden lannoittamiseen. Kaivoin laatikoista pintamaan pois ja hautasin kompostimassan laatikkoon, lopulta pintamaa päälle. Kesäkurpitsat laitoin kasvamaan jokunen viikko sitten. Vähän onnettomasti kävi sillä en heti harsottanut taimia ja aurinko poltti niistä osan.

Loput taimet peittelin visusti moninkertaisen harson alle. Sitten tuli aika kastella taimia. Ja minkä näyn kohtasinkaan.

 Kompostorin aineksessa oli mukana itämiskykyisiä tomaatin siemeniä. Ja todella olivat itäneet, molemmat laatikot olivat täynnä tomaatin taimia. Toisen laatikon etuosa jäi tyhjäksi joten siirsin siihen suurimmat taimet ja muut kitkin pois. Tuskin ehtivät satoa tehdä mutta näyttää kivemmalta kuin tyhjä laatikko. Kuvassa tilanne ennen kitkemistä.

 Tällaisiakin taimia oli useita. Onkohan tuo paprika? Jätin niitäkin pari kasvamaan.

 Kasvihuoneen runkotomaatit ovat tänä vuonna erityisen vinkuroita ja vänkyröitä. Siistin niitä rajulla kädellä ja samalla löysin ensimmäiset raakileet. Etualan samettiruusut on lajiketta 'Strawberry Blonde'. Kasvihuoneessa ovat paljon oranssimmat kuin ulkona kasvavat.

 Pensastomaatit kasvavat erinomaisen hyvin. Kunhan ensimmäiset raakileet ilmestyvät alan karsia lehtiä pois. Näin raakileet saa paremmin aurinko ja kypsyvät nopeammin. Kaikissa on kirsikkatomaatteja paitsi vasemmalla ämpärissä on pihvitomaatti 'Morgage Lifter'. Niitä iti tasan yksi seitsemästä siemenestä.

 Kurkut ovat kasvaneet minusta hitaasti. Tänään laitoin niille narut ja nostin ne kasvamaan ylöspäin. Osassa on jo kukkia joten ehkä saadaan jotain satoa.

 Puutarhaan on ilmestynyt kekomuurahaisten keko. Onko tuo sitten hyvä vai huono juttu, en tiedä. Vähän turhan lähellä reviiriäni ovat kuten alta näkyy.

Kekoa on alettu kasaamaan rinnepuutarhan katetulle alueelle. Kuvassa näkyy tummempana läiskänä melkein keskellä kuvaa. Tähän piti alkaa tehdä pientä kantopuutarhaa, ehkä kannot mahtuvat sovussa keon kanssa sillä en raaskisi kekoa hävittää. Mielelläni kuulen kokemuksia muurahaiskeosta puutarhassa, haitat ja hyödyt.

Ritarista neilikoihin

Pitkästä pitkästä aikaa näin puutarhassa ritariperhosen. Sattuipa vielä olemaan kamera kädessä vaan perhonen olisi sitä mieltä ettei se malta asettua kuvattavaksi.

 Lipstikan lehdillä sain sentään jonkin todisteen perhosen vierailusta. Tänä vuonna ei perhosia ole vielä näkynyt kovin kummoisesti määrällisesti, niinpä jokaisesta yksilöstä ilostuu suuresti.

 Tapaninsyreeniä on kehuttava lisää. Kukinta on kestänyt näissä helteissä uskomattoman pitkään, ja tuo väri. Voiko mitään ihanampaa olla pinkkiä rakastavalle puutarhurille.

 Ohotanlaukan kukinta alkoi. Tämä kuten muutkin laukat on ovat kimalaisten lempikasveja. Taustalla näkyy ruohosipuli joka on ollut kuin lila meri kukkien runsauden ansiosta. Yrttilaatikossa asuu vakituisesti myös harakankello jota en raaski kitkeä pois. Timjami kärvisteli jo viime vuoden ja nyt sietä ei näy enää lainkaan. Oregano kyllä voi hyvin ja yrittää valloittaa koko maailman.

 Espankankurjenpolvi 'Wargrave Pink' kukkii nimensä veroisin kukin. Vieressä kasvaa perinteinen punainen palavarakkaus joka ei onneksi kuki vielä, olisivat yhtä aikaa kukkiessaan turhankin tuima pari.

 Harjaneilikat ovat yksi puutarhan ihastuksista. Etenkin kerrotut joita on tullut jostain pyykkikalliolle. Niitä löytyy punaisen eri sävyissä

ja puhtaan valkoisena. Kuinkahan näistä onnistuisi kerätä siemeniä talteen? Olisi kiva levittää näitä kerrottuja muuallekin.

Vettä meillä ei saatu vieläkään, tehokkaasti pilvet välttelivät tämän seudun. Vain muutaman tipan saimme navetan katolle yhden sadepilven hännästä. Kastelua, kastelua, siinäpä tämän hetken puutarha-agenda.

Keskikesän kukkajuhla

Juhannuksen aikaan luonto on kauneimmillaan. Tienvarsilla kukkii tervakukat, harakankellot ja päivänkakkarat. Puutarhassa loistavat ruusut ja monet perennat.

 Luumulehdossa kukki yhtäaikaa punapäivänkakkara, kullero, valkoinen lehtosinilatva ja akileija. Taustalla vetelee viimeisiään siperiankurjenmiekka.

 Arboretumissa kupariheisiangervo 'Mindia' aloittelee. Molempiin pensaisiin on tulossa ennätysmäärä kukkia.

 Jasmike on näin katsottuna ilo silmälle. Vaan kun katsoo koko pensasta on se kamala risuttunut rytöläjä. En tiedä mitä tekisin sille, auttaisiko vetää ihan matalaksi vai onko tyydyttävä isompaan urakkaan ja poistettava vain kuivuneet oksat.

 Pioni 'Bowl of Beauty' on parhaimmillaan ilta-auringossa. Koko iso kasvusto joutuu syksyllä tai keväällä siirron kohteeksi. Juurakon on vallannut vuohenputki josta haluan eroon. Jos myrkytän vuohenputken niin samalla menee pioni ja niin ei saa käydä. Niinpä kaivan juurakon ylös ja pesen ja putsaan tarkasti jotta vuohenputki ei seuraa mukana.

 Tykkään valtavan paljon sormustinkukasta. Se saakin vaeltaa puutarhassa ihan minne haluaa. Joskus siirrän juurakoita enemmän tai vähemmän onnistuen, sormustinkukka on kasvi joka kasvaa siellä missä itse haluaa.

Olin kiljua riemusta kun huomasin nämä pallurat puutarhan vanhimmassa tammessa joka on miehen vanhempien entisestä kodista meille siirretty. Tammi tekee ensimmäistä kertaa terhoja ja niitä on tulossa valtavan paljon. Tarkoitus on kylvää terhoja omaan metsään ja koivikkoon toivoen, että edes osa niistä kasvaisi puiksi. Olisikohan olemassa jokin juhannustaika joka auttaisi asiassa?

Hyvää ja kukkaisaa Juhannusta lukijoilleni!

Välirauha

Rikkaruohoilla ja minulla on menossa välirauha. Viime viikon kitkin vimmatusti puutarhavieraiden takia ja nyt puutarhassa on niin siistiä ettei oikein mitään tarvitse tehdä rikkojen suhteen. Niinpä voin keskittyä kasvien ihailuun.

 Lahden Pihapiirimessuilta ostettu Iris versicolor 'Kermesina' yllätti ja teki yhden kukan vaikka jaoin taimen kolmeen osaan.

 Ruskoliljat ja jättimäisen kukinnon tekevät laukat eivät ehkä ole paras yhdistelmä mutta siinäpähän nyt ovat samassa rivissä.

 Viikonloppuna mylläsin luumulehdon istutusalueen kivimuurin puoleisen reunan joka oli mustalla muovilla peitettynä. Toin päälle lisää multaa jotta sain penkin koholle. Istutin reunukseen mätäskurjenmiekkoja ja niiden väliin keijuangervon siementaimia. Kaikki vielä onnettoman pieniä mutta ehkä ne siitä kasvavat. Tähän olen kantanut joka päivä kymmeniä litroja vettä sillä alue on paahteinen.

 Toisessa paikkaa puutarhaa mätäskurjenmiekka on tehnyt useamman kukan. Tämänkin todennäköisesti siirrän tai sitten vieressä kasvavan tähtiputken jonka varjoon mätäskurjenmiekka uhkaa jäädä.

 Loistosalvia on loistossaan. Annoin tämän siementää viime vuonna ja nyt on pieniä salvian taimia eteenpäin jaettavaksi. Tänä vuonna katkon varret ennen siementen kehittymistä jotta en huku salviaan.

Idänunikko 'Royal Wedding' teki taas vähän enemmän kukkia kuin edellisinä vuosina. Pistää ennätystään uusiksi vuosittain. Kukat ovat kestäneet ihmeen pitkään helteistä huolimatta.

Lehtolaukkaa minulla kasvaa useammassa kohdassa, tykkään siitä paljon. Tuntuu kestävän monenlaista kasvupaikkaa, kosteampaa ja kuivempaa. Syksyllä jos löydän sipuleita niin tätä voisi laittaa vielä lisää.

Välirauhasta huolimatta jatkuu vuohenkellon ja kanadanvuokon hävitys. Molemmat sinnittelevät välittämättä myrkyistä mutta tämän sodan voitan minä, se on jo päätetty.