Tänään otin kuitenkin rennosti. Siivosin aitan kesäkuntoon ja tein museoon uuden näyttelyn oman kylän kirjaston historiasta jota ostin palasen koulun huutokaupasta silloin kun koulu vielä oli toiminnassa.
lauantai 8. kesäkuuta 2019
Leppoisa lauantai
Kaksi yötä pois kotoa aiheutti suorastaan vieroitusoireita puutarhurille. Perjantaina kun palasin kotiin, vaihdoin lennosta puutarhavaatteet päälle ja menin ötököistä huolimatta pihalle. Jalat on syöty verille mutta puutarhuria ei hevillä lannisteta.
Tänään otin kuitenkin rennosti. Siivosin aitan kesäkuntoon ja tein museoon uuden näyttelyn oman kylän kirjaston historiasta jota ostin palasen koulun huutokaupasta silloin kun koulu vielä oli toiminnassa.
Rosa Harisonii 'Paimio' on tehnyt runsaasti kukkia. Ensin avautuivat maata pitkin kasvavien oksien kukat, pystyoksat tulevat perässä. Tämä on ruusu johon olen ihastunut kympillä. Kukkii kauniisti eikä ole tehnyt vielä yhtään holtitonta juurivesaa.
Siirsin viime syksynä harmaakurjenpolven 'Ballerina' parempaan paikkaan, kasvi kiitti minua ja teki nyt enemmän kukkia kuin koskaan ennen. Taas kerran osoitus siitä miten kasvin paikalla on merkitystä.
Näiden hujoppien lisääntymisestä olen erityisen mielissäni. Käärmelaukka kukkii kohta kolmen varren voimalla ja maassa sen juurella on lukemattomia pieniä siementaimia. Vuosi sitten en onnistunut ottamaan kukinnosta kunnon kuvaa mutta jospa se tänä vuonna onnistuisi.
Olisin voinut lyödä suurestakin summasta vetoa, että espanjansinilija Hyacinthoides hispanica jää yhden kauden iloksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja minun onneksi vedonlyöntikin unohtui. Vaaleanpunaiset kellot kasvavat nimettömän kellukan vieressä.
Hurtanheiden katveessa kasvaa kolmea väriä, lilaa, valkoista ja vaaleanpunaista.
Kasvit jotka on onnistunut itse kasvattamaan siemenestä ansaitsevat puutarhurin sydämessä erityisen sijan. Valkoinen nepalinhanhikki on yksi niistä. Sain tämän siemenet siemenkirjeen mukana. Nyt tekee mieli vaaleanpunaista lajiketta, etenkin jos se on yhtä helppo kasvattaa itse.
Loppuun mansikoiden kuulumiset. Viime kesänä siirsimme kaikki mansikat laatikoihin. Syksyllä sain niin paljon rönsyjä, että taimia riitti kaikkiin laatikoihin. Talvi oli armollinen ja kuihtuneita kasveja oli vain kaksi. Tälle vuodelle on odotettavissa hyvä mansikkasato, nämä tuoreimmat taimet ovat vasta tulossa kukkaan. Olen kastellut laatikot joka päivä, nyt se on helppoa kun kasvihuoneen letku riittää laatikoihin saakka. Katan mansikat vielä oljella kunhan saan sitä, ensi viikolla pitäisi tulla peräti kotiin toimitettuna pyöröpaali olkea. Siitä taitaa riittää useamman vuoden tarpeisiin.
Tänään otin kuitenkin rennosti. Siivosin aitan kesäkuntoon ja tein museoon uuden näyttelyn oman kylän kirjaston historiasta jota ostin palasen koulun huutokaupasta silloin kun koulu vielä oli toiminnassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanan näköistä! Voi, kaksi yötä poissa puutarhan parista on jo ikävää. Valitettavasti minulla poistumiset venähtää yleensä viikoksi, kun ymppään sitten kaikki menot samaan syssyyn, eikä siitä parissa päivässä selviä. Se on kamalaa, sillä takuulla jokin kukinta menee sivu suun tai taimia saattaa kuolla kuivuuteen. Haaveilen siitä, että joskus tulisi sellainen kesä, jolloin ei tarvitsisi reissata, mutta koskahan se toteutuu.
VastaaPoistaOlet ihana, kun laitat sitä aittamuseota, se on niin sympaattinen!
Kamalaa kärsimys ja vielä kun ilmat olivat mitä parhaimmat, vesisateella on paljon helpompi olla pois puutarhasta. Kolme kesäkurpitsaa menetin paahteelle, nyt on loput suojattu ja sujautettu maahan muutama siemen sadon takaamiseksi.
PoistaMuseo on vastapainohömppää puutarhalle ja sinne saa kivasti esille nurkkiin kertynyttä roinaa. Viikon päästä saan puutarhavieraita ja siihen pitää olla museo kunnossa, ja tietysti avoimiin puutarhoihin joihin osallistun.
Kaunista kukintaa. Olen itse huomannut aivan saman asian kasvin viihtymisen suhteen. Jossain paikkaa tietty kasvi ei näytä viihtyvän lainkaan, mutta annas olla, kun se pääsee sille otolliseen paikkaan niin sitä ei tahdo uskoa samaksi kasviksi.
VastaaPoista'Ballerina' teki vanhalla paikalla vuosittain vain muutaman kukan ja nyt se on ihan täynnä. Paikalla on merkitystä sillä ei tuotakaan samaksi uskoisi.
PoistaYmmärrän hyvin, että kiire oli päästä puutarhaasi! Varsinkin nyt, kun siellä tapahtuu joka päivä jotain. Minulla on vaaleanpunainen nepalin hanhikki. Tosin ihan vaan puutarhalta ostettu. Se on nätti ja hauska kasvutapa.
VastaaPoistaParin päivän poissaolo tuntuu siltä kuin olisi menettänyt koko kesän. Jotain on voinut kukkia niin että se menee näkemättä ja kokematta. Nepalinhanhikilla on kiva kasvutapa, se täytyy vielä selvittää leviääkö liikaa kasvaen tai siemenestä.
PoistaMinä kun seilaan kahden kotipuutarhan ja yhden mökipihan väliä, tulee pakostakin poissaolopäiviä. Olen koittanut käntää asiat posittiviseen suuntaan, odotuksen iloon, ajattelen, että mikä ihanuus siellä onkaan kasvanut komeaksi ja ehkä jo avannut nuppunsa. Mutta nämä helteet kiduttavat ja huolettavat, jos joutuu olemaan poissa. Nytkin nautinnolliset päivät mökillä tietävät, että menetyksiä pikkutaimissa on varmasti tullut. Kiva tuo Nepalinhanhikki!
VastaaPoistaHyvä muistutus jonka ansiosta poissaolon voi nähdä positiivisesti, kotiinpaluu on riemua.
PoistaIhastuttava mansikkamaa! Nami. Se on kyllä kamalaa olla erossa puutarhassa parhaaseen aikaan, voin kuvitella kuinka syöksyit puutarhaan :) Me purskahdimme lasten kanssa nauruun kun radiossa joku asiantuntija väitti, ettei tänä kesänä ole juurikaan hyttysiä. Meillä ei niitä yleensä ole, mutta juuri tänä kesänä niitä on aivan hulluna. Paimio on hyvin kaunis! Kuulostaa viehättävältä tuo teidän museonne, minulta on mennyt aivan ohitse tämä harrastuksesi. Ihanaa kesää!
VastaaPoistaMansikkamaa on nyt hyvä, tuntuvat viihtyvän laatikoissa. Kyllä on hyttysiä mutta vielä enmmän on mäkäräisiä ja niihin ei oikein edes karkoitteet tehoa. Olen ollut kiitollinen viikonlopun tuulisista säistä, hyttyset ei silloin kiusaa kovin pahasti. Museosta pitääkin tehdä postaus pitkästä aikaa, sinne tuli uusi pieni teemanäyttely.
PoistaOlet ollut ahkera helteistä huolimatta. Jos en muuta ole puutarhuroinnista oppinut, niin ainakin sen, että kasvupaikalla on väliä :)
VastaaPoistaMinulla on kasvimaalla puska käärmeenlaukkaa ja vasta sen kukittua ymmärsin mistä kasvi on saanut nimensä :)
Hetken mietin minäkin mistä käärmelaukka on saanut nimensä, kukinto sen kertoo. Hauskan näköinen kasvi.
PoistaMonta hienoa kukkivaa kasvia! Minäkin olen seurannut hartaasti viime vuonna hankittua Ballerinaa, tosi kaunis on kukka ja uskoisin, että on paikassa missä viihtyy. Tuo valkoinen Nepalinhanhikki on oikein kaunis, minulla on pinkkiä, mutta se ei vielä kuki. Ymmärrän hyvin ihastuksesi Paimioon, se on tosi suloinen! Hienot mansikat tosiaan! Minä löysin vähän kuormasta pudonnutta olkea mansikoille, mutta sitä ei ollut riittävästi. Sinun paalista saa varmasti hyvät katteet.
VastaaPoistaPaimio on hieno ruusu, kukinta on ohi ihan liian nopeasti. Isosta pyöröpaalista taitaa riittää pitkäksi aikaa olkea, tykkään käyttää katteena juuri sitä. Ehdottomasti on saatava myös pinkki nepalinhanhikkia jos on yhtä kaunis kuin valkoinen.
PoistaJuurivesaton ruusu on loistava kaveri. Yksi ruusuistani on liian innokas vaeltamaan. Sen kanssa en pärjäisi, ellei se kasvaisi nurmikon keskellä.
VastaaPoistaBallerina on ollut minulla pitkään hankintalistalla, vaan eipä ole jostain syystä vielät ullut hankituksi. Kasvupaikalla on väliä, sen olen itsekin huomannut.
Luulen Paimion tekevän juurivesoja kunhan kotiutuu paremmin, ainakin keltainen Harisonii-ruusu tekee juurivesoja. Paimion paikka on sellainen että ei haittaa vaikka vähän leviäisi.
PoistaMinä en malttaisi olla kotoa pois kesäaikaan edes kokonaista päivää ja onneksi harvoin tarvitseekaan. Varsinkin alkukesällä tapahtuu niin kiivaaseen tahtiin kaikkea, että jotain jää varmasti näkemättä jos ei ole koko ajan silmät tarkkana paikalla. Ruusu Paimio on oikein kaunis. Minulla on myös vaaleanpunaista espanjansinililjaa. Tein syksyllä kaamean virhearvioinnin sen istutuspaikan suhteen: istutin sipulit tarhakeijunkukka 'Hansin' väleihin kuvitellen sen kukkivan ennen kuin keijunkukat ovat kasvaneet. Nyt on keijunkukassa melkein metriset kukkavarret ja pienet espanjalaiset nuppuineen täysin kadonneet sen lehtien sekaan. Muutama pilkistää etulaidasta. Pitänee kaivaa pahiten piilossa olevat varovasti pian näkyvämpään kohtaan kukkimaan. Toivottavasti eivät suutu.
VastaaPoista