Harvinaista herkkua

Ensin tietysti herkku ykkönen, siskon tyttö. Tuo ihana nöttönen oli täällä muutaman päivän ilonamme. Olisihan sitä nuuskutellut vauvaa pitempäänkin. Vaikka en kyllä ollenkaan salaa sitäkään että ei kiitos enää meille.

Kyllä tuollaisen kahdeksankuiseen on vielä niin eri tavoin sidoksissa kuin viisivuotiaaseen.

Huomaa että tässähän alkaa päästä jo aika helpolla.

 Vadelmat ei jätä nyt rauhaan. Eilen keräsin 4 kiloa joista puolet meni siskolle ja tänään hain aamusta vielä reilut pari kiloa lisää. Nyt on poimittu yhteensä 16 kiloa ja pakastin alkaa olla aika täynnä. Harvinainen tilanne on siitä, että ensimmäistä kertaa säilössä on enemmän vadelmaa kuin mansikkaa, eikä hakkuuaukeat ole vielä tyhjinä.

Eilen ja tänään kerätyistä vatuista laitoin kiehumaan mehua. Enpä ole ennen raaskinut keitellä mehua pelkistä vadelmista, kokemus tämänkin ja luulen ettei mehu kauaa jääkaapissa säily. Tuolla keittiössä on tällä hetkellä huumaava vadelman tuoksu kun lämmin mehu valuu kattilaan.

Olisihan tässä muutakin puuhaa, mutta luulen vattupuskien kutsuvan vielä illalla.

Huomenna on 11. hääpäivämme ja sen kunniaksi lapset pääsevät mummolaan.

Luulen että sitten ei kerätä vattuja...

Mortteli ja muuta yhtä joutavaa

Isäni on hyvin sisäistänyt kirppariharrastukseni ja kantaa kaiken huushollinsa ylijäämän ja ylimääräisen meille.
Tällä kertaa kyydissä oli mm. messinkinen mortteli. Alkuperämaa Irak, raahattu sieltä kotilomalla Suomeen aikoja sitten. Minä en sitten hennonut laittaa morttelia kirpparikuormaan. Etenkään kun tällaista on omaan kotiin etsitty. Ehkä vähän pienempää, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Oli ainakin edullinen!

 Morttelista muotoihin. Muotojeni takia en ole oikein sinut mekkojen kanssa, mutta tänään yksi sellainen vei sydämeni. Espritin musta, hennon ohut vakosamettimekko oli ihan pakko raahata sovituskoppiin asti. Sain ujutettua sen ylleni ja vetoketjun kiinni. Vähän vatsaa sisään ja mekko oli täydellinen päällä. Hinta kirveli, eikä ihan vähän, mutta ostinpa silti. Ehkä on aika alkaa satsata omaankin vaatetukseen kun lapset tarvitsevat uutta vaatetta enää aika harvoin. Kuvan laatuun olisi myös voinut satsata, mutta helteen (toim. huom. shoppailun) syömä energia ei enää riittänyt kuvauksiin asti.

 Ja viimeiseksi jonnin joutavuudeksi kuva salin ikkunasta. Uusi nurmikko on tuossa ihan etummaisena ja kuten näkyy, se kasvaa! Sateet eivät vieneet ainakaan kaikkia siemeniä mennessään. Tähän ei kyllä kenenkään kannata irvailla että raiheinäähän se siinä kasvaa, sillä sehän on totuus. Vaan vihreä kuin vihreä! Hyvälle näyttää ainakin kuvissa.

Samalla voisin julistaa itseni voittajaksi kotilosodassa. Tai voittaja siihen saakka kunnes niitä taas tulee jostain auton mukana. Kotiloita ei vielä näillä mailla ole, meidän esiintymä oli todellakin tullut auton mukana tai jollakin vastaavalla tavalla. Kotiloalueilta emme ole laittaaneet pihaan yhtäkään tainta ja olemme muutenkin olleet niiden suhteen varovaisia. Ahkera hävitys toi tulosta ja nilviäiset joutivat luovuttamaan, hyvä niin.

Blogissa voi olla koko viikon hiljaiseloa, sisko on täällä nöttösensä kanssa lomailemassa ja minulle viikko on viimeinen lomaviikko. Maanantaina alkaa työt ja arki. Inspiraatiota ei ole, mutta eiköhän se jostain löydy.

Pioni, ruusu ja hopupuu.

Tänään on tehty puutarhassa istutustöitä. Sitä ensin piti tehdä kuitenkin pari taimihankintaa.

Heinäkuussa kai ei saisi mitään istutella, mutta minä viis veisään ohjeesta ja kastelen kasvustot hyvin.

Tänään kastelun hoiti luonto, satoi parissa tunnissa 10ml vettä.

---

Talon edustan kukkapenkki on nyt valmis.

Siinä on omasta pihasta yksi tummanpunainen pioni, ystävän pihasta varjolijaa (väri yllätys),

kaksi vaaleanpunaista pionia täältä, sekä lehtoakileija täältä.

Molemmat juuri sopivan päiväretken päässä. Ilma tosin olisi voinut olla vähemmän hiostava ja kamera mukana. Kaikkea ei voi saada, joten ostin sitten ne taimet.

 Ruusu on lintujen tuoma löytö. Ehdin jo ruinata naapurilta, että saan ottaa taimen hänen mailtaan, kun huomasin tätä punalehtiruusua omallakin maalla. Siirsin sen aikaisin keväällä tuohon paikalleen vain n. 15cm korkuisena taimena. Nyt ruusu kasvaa jo puolimetrisenä ja väri on juuri sitä mitä toivoin, mahdollisimman punertava.

 Aatu-kissan mielestä ruusut on tylsiä, ihan haukoteltavan tylsiä. Rapsutukset olisi paljon parempaa.

 Ja sitten kovia kokenut hopupuu eli hevoskastanja. Tykkään kutsua tätä Tallinnasta ostettua tainta sen paikallisella nimellä, paljon kauniimpi kuin suomalainen versio. Hopupuun latva katkesi keväällä ja nyt en tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Katkaisenko sen nyt uudestaan ja haaroittuuko se katkaisun seurauksena? Haaroittuminen ei haittaa, lähinnä toivon ettei se jää noin matalaksi kun latvuston silmu hävisi keväällä. Rungon pää on nyt tuo ruskea tappi keskellä lehtiä vaikka oikeasti siinä pitäisi olla lehdet.

 Puu on suojattu jäniksiltä vaikka en edes tiedä kelpaako se niiden syötäväksi. Suojaus ei kuitenkaan auttanut pihassa temuavia poikalapsia vastaan ja latvasilmu hävisi keväällä taivaan tuuliin.

Huovilanpuistosta saatiin muutama kiva idea omaan puutarhaan. Tai haaveita ne vasta on, toteutuu jos aikaa, tarmoa ja terveyttä riittää. Mitään englantilaista puutarhaa ei ole tulossa, mutta jos jotain pientä siihen suuntaan saataisiin aikaiseksi aitan taakse.

Haaveita kun pitää aina olla.

Tarjous jota ei voinut vastustaa

Voihan primavera sanon minä.

 Tänään piti mennä ohikulkumatkalla ihan vain syömään Renkomäen abc:lle Lahteen. Satuin kulkemaan Iittalan myymälän vierestä ja olin mennyttä naista. Primavera-astiat tarjouksessa ja vieläpä 1-laatuisena. Ostin ihan vain pari kuten asian miehelle ilmaisin.

 Värina herkullinen vadelmanpunainen. Tarjouksessa oli sininen, vihreä, vadelmanpunainen ja punainen. Mukit ja lautaset vitosen kappale ja kulhot 7 euroa kappale. Lupasin nämä itselleni hääpäivälahjaksi, eipä tarvitse enää miehen miettiä miten vaimonsa yllättää ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Sinisiä kulhoja ja lautasia jäin vielä kaipaamaan entisten sinisten mukien kaveriksi. Ehkä ne tulee vielä saatua, tarjous kun on voimassa heinäkuun loppuun asti.

Älkää siis ostako kaikkia sinisiä ihan vielä! Punaisten lautaset oli jo loppu.

Tykkää, ei tykkää, tykkää, ei tykkää...

Niin, kerrottakoot se nyt näin julkisestikin etten pidä mökkeilystä. Ehkä sain kiintiöni täyteen lapsuudessa, tai sitten jotain muuta, mutta minkäänlainen mökkeily ei minua kiinnosta. Oli mökki sitten kuin omakotitalo tai täysin alkeellinen, niin puoli päivää riittää ja sitten alkaa ahdistus nostaa päätään ja kotiin on päästävä.

Lasten kannalta olisi ihan mukava siellä mökillä viihtyä. Etenkin kun olisi mökkejä ihan valittavaksi asti joilla käydä, yksinkertaisesta luksukseen. Sen verran olen ajatellut joustaa mökittömyydessäni, että veneen voisimme hommata tänne kotiimme. Sille on olemassa tilan vesioikeuksien myötä paikka ja nyt on hankittuna perämoottorikin. Jos ottaisi tavaksi käydä veneilemässä kerran kesässä. Tykkäiskö edes siitä?

Onneksi pojat on toista maata, mökit ja veneet on aina top kympissä.

 Asiassa on tietysti sekin puoli, että asumme maalla. Pihamme ja paikkamme on kuin kesämökki, vain rantaa ei ole. On pihasauna jossa peseydytään ilman suihkua, on aittaa ja ja kaikkea muuta. Ehkä kerrostalossa asuvana kaipaisi jotain puuhastelupaikkaa ja kesämökki sopisi luontaisesti siihen yhtälöön.

 En tiedä onko teillä muilla tätä niin epäisänmaallista "ongelmaa"? Tai saako näin Suomen suvessa edes sanoa ettei viihdy kesämökillä.  Tämä kun vielä on asia johon keski-ikään ehtiminen ei ole tuonut muutosta.

On tässä yksi positiivinenkin puoli, mies viihtyy mökeillä ihan yhtä vähän, ellei jopa vielä vähemmän.

Viisi kiloa

olisi kiva luku etenkin miinusmerkkisenä vaakalla. Vaan ei ole. Voisi se myös olla hikoillun hien määrä parina viime päivänä. Oikeasti luku on eilen ja tänään kerättyjen vadelmien paino. Viisi kiloa hakkuuaukean herkkua on nyt pakastimessa. Kolme kiloa yhdeltä ja samalta aukealta, ja vielä sinne jäi. Ihan uskomattomat määrät tuota vadelma on taas tänä vuonna.  Tai missä on ja missä ei, eipä ole puutarhassa. Mikä lie syynä kun aluksi näytti että keltaista vadelmaa tulee hyvin, nyt näyttää että muutama hassu marja tulee. Harmi, taisi puuttua pölyttäjät juuri oikealla hetkellä.

 Mustikat on kerätty lähimetsistä jo parempiin suihin. Hikisesti sain muutaman ämpärin pohjalle vadelmareissun sivutuotteena. Tyydytään tähän ja kerätään sitten sitä vadelmaa vaikka koko pakastin täyteen.

Vadelmapuskissa on ihan mukava olla jos ei olisi niitä ötököitä, hyttysiä, paarmoja ja kärpäsiä. Mitkään karkoitteet ei oikein auta, sellaista hyönteistakkia tai -hattua en ole kokeillut. Onko niistä mitään hyötyä? Farkut sentään on sellaiset ettei niistä syö ötökät läpi, mutta onhan ne helteillä turkasen kuumat. Pitkähihaisesta trikoopaidasta ainakin paarmat söi tänään läpi. Eilen sain tuta miltä tuntuu kun ristilukki puraisee, kaulaan iski mutta onneksi en saanut siitä mitään oireita. Voivat kuulemma aihettaa niitäkin vaikka ei varsinaisesti myrkyllinen olekaan. Huomenna en puskiin ehdi, mutta keskiviikoksi täytyy hioa taas uusi toimintasuunnitelma ötököitä vastaan. Kaikki vinkit kelpaa!

Kiitos vielä edellisen postauksen kommenteista. Talo on nyt paljon parempi ilman niitä syreenejä. Uusille lukijoille tervetuloa!

Ennen ja jälkeen

Joskus muutos on vain hyväksi vaikka muutoksella hävitetään jotain lähes ikiaikaista.

Pihassa on joskus pakko uskaltaa tehdä radikaalejakin ratkaisuja,

ratkaisuja joilla voi olla talon kannalta hyvät seuraukset.

Tässä nyt yksi ratkaisu, liian lähellä taloa kasvavien pusikoiden hävitys.

ennen

 nyt

Tuossa edessä aina kasvaneet syreenit ovat nyt kasvamassa toisaalla, kauempana talossa. Kukkapenkki on jyrätty maan tasalle, siitä on pelastettu vuosien mittaan jokaista penkissä kasvanutta lajia.

Siis mitään vahinko ei aikaiseksi saatu.

Talon kivijalkaa kaivettiin esiin n. 20 cm lisää. Talo tuli paremmin esiin ja näyttääkin nyt joltain seinän epäsiisteydestä huolimatta. Muutoksessa maa muokattiin ja tehtiin kaadot niin, että nyt vesi valuu poispäin talosta. Räystäälle on tulossa rännit ja vesi viedään pois talon nurkalta. Kivijalan viereen laitetaan noin puolen metrin etäisyydelle ulottuva kiveys. Mitään istutuksia ei seinän viereen enää laiteta.

Kukkapenkin teen uusiksi tuohon kuvassa näkyvään multakasaan. Se on kauempana talosta kuin ennen ja luulisin sen tulevan nyt paremmin hoidetuksi kun siitä tehdään kohtuullisen kokoinen.

Vielä kun nurmikko alkaisi kasvaa tuohon ja pian!

Saalis

Lupaukseni itselle piti. Tai tuli siitä vähän poiketua ja kitkettyä mansikkamaa ja kasvimaa. No, niiden kitkemisessä ei mennyt kuin vartti, helppo homma.

Ahkerasti kun olin rikkaa hävitellyt, palkitsin itseni täsmähyökkäyksillä kasvimaan antimien kimppuun. Tässä tämän päivän saldo, eipä tarvitse lähteä muutamaan viikkoon torille ostoksille kun oma maa antaa taas satoaan.

 Kuopus löysi vasta kitketyltä mansikkamaalta vielä muutaman mansikan vaikka sieltä jo litran keräsin. Mikä siinä muuten onkin, että ne kauden ekat ja vikat mansikat on aina niitä parhaimman makuisia. Tänään kerätyt oli makeudessaan ihan huippuja.

 Kasvimaa on nyt rehevimmillään. Ylälohkolla ei paljoa kulkutilaa ole vaikka välit tuli jätettyä muka kovinkin reiluiksi. Aina sama juttu. Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa koristekurpitsaa ja nyt huomasin siinä ensimmäisen kukan. Toivottavasti kehittyy kurpitsaksi asti.

 Alalohkolla on ihan yhtä rehevää. Porkkanat on aikaista lajiketta ja sen kyllä huomaa, satoa saa alkaa syömään jo ihan huoletta. Pojat tykkää hakea porkkanat suoraan maasta ja syödä ne sellaisenaan pesun jälkeen. Eipä voisi enää tuoreempaa olla.

 Sipulit kasvaa tänäkin vuonna hyvin. Reilu 100 kappaletta on tulossa jos kaikki pysyy hyvinä eikä toukat iske. Kasvimaallahan ei käytetä mitään torjunta-aineita ja lannoite on kanankakkaa. Luomu on hyvää, mutta joskus sitä kiusaa erilaiset tuholaiset. Tänä vuonna hernesato jäi kovin pieneksi ja matoisaksi verrattuna viime vuoteen. Aina ei voi kaikkien kanssa onnistua.

 Lopuksi vielä kuva kasvimaan viereisestä joutomaasta joka on nyt kertaalleen raivattu ja odottelee taas konetta maata muokkaamaan. Tähän on tarkoitus laittaa muutama kirsikka- ja luumupuu, niitä suojaamaan kuusiaita, rivi karhunvattua ja muutama puska pensasmustikkaa. Loppu sitten ihan vaan nurmikolle. Tänä kesänä tuskin ehditään tehdä muuta kuin suunnitella.

Huomenna lupasin viedä pojat vattupuskien kimppuun. Joutomaiden villivadelmat antoi satoa sen verran, että ainakin pitää käydä tarkistamassa lähistön vattupaikoilta joko olisi kypsiä marjoja.

Tänä vuonna on ainakin näille leveysasteille tulossa vadelmaa ihan mukavasti.

Sinistä ja keltaista

Vaikka väreistä tykkäänkin, en ole ihan täysin räikeiden värien ystävä, tai kyllä ne silmää miellyttää, mutta en oikein osaa käyttää niitä. Sisällä talossa ei tulisi mitään kirkkaan keltaoranssin ja sinisen liitosta, liian räiskyvää enkö saisi yhdistelmästä ikinä tasapainoista. Mutta pihalla väriyhdistelmä on kaunis. Erityisen kaunis se on navetan vanhan ikkunapokan äärellä. Kehäkukat on jo muutaman vuoden olleet omaa tuotantoa, niitä riittää jaettavaksi asti. Viime kesän saldo oli 4 litraa siemeniä. Ruiskukka on blogituttavalta saatuja siemeniä.

Eka lomaviikko alkaa olla takana ja olo on että harakoille meni. Toki asiassa on vaikuttanut se, että mies on vasta puolittain lomalla ja siskontyttöni oli meillä koko viikon. Omat lapset vielä jättää hunnongolle, mutta muita ei. Lasten kanssa sentään käytiin mustikassa, mansikkapellolla, kanavalla ja uimarannalla.

Kotona ei olla tehty sitten yhtään mitään. Piti kitkeä mansikkamaa, tehdä yksi kukkapenkki uusiksi, kitkeä muut, piti koluta leikkihuone läpi, piti sitä ja tuota.

Vaan hyvä näin, lomalla ei tarvitse suorittaa enkö ota stressiä vaikka mitään en tekisi.

Huomenna aion keskittyä lähinnä hernemaan tyhjentämisen omaan suuhun. Siinä välissä voisi lukaista vaikka jonkun kirjan. Ja ne lapset, olkoot hunningoilla.

Leimuavaa kauneutta

Näitä kahta Arvilan alkuperäistä kukkaa olen pitänyt aina syysleimuina. Jos jollain parempaa tietoa niin korjatkoon tietoni. Molemmissa väri on hennon vaaleanpunainen. Ensimmäinen kuvissa näkyvä näyttää kauempaa valkoiselta, mutta läheltä kun katsoo niin väri on ihan hentoinen roosa. Molemmissa kukissa on hyvä ja melko voimakas tuoksu, ei kuitenkaan niin voimakas että koko piha tuoksuisi.

Tämä ensimmäinen on jotenkin herkän kaunis, ihan kuin tuo toinen, mutta kerrottu kukka.

 Toisen olen siirtänyt talon kulmalta kasvimaan viereen. Se täytti paikkansa yhdessä kesässä ja kasvaa nyt valtavana vaaleanpunaisena merenä.

Molemmat tuntuvat kestävän paahdetta ja kuivaa erityisen hyvin, samoin siirtämistä ja kaivamista. Tuo siirretty on tehnyt jo niin tiheän kasvuston, ettei edes rikkaruohot kasva sen alla. Vielä sitä voisi jonnekin laittaa, tykkään sen ulkonäöstä todella paljon.

Kolmaskin leimuksi epäilty pihassamme kasvaa. Se taasen on vitivalkoinen ja kukkii selvästi näitä myöhemmin. Siitä laitan kuvaa jos saan sen kukkimaan, sillä kasviparka kasvaa tällä hetkellä tilapäispaikassa kun talon edustan kukkapenkki myllättiin tasaiseksi.

Operaatio Kastepilvi

Jos jostain asiassa olemme tämän remonttitaipaleen aikana olleet varmoja, niin se on talon ulkomaalin väri.
Laajennusosassa se näytti jo parhaalta mahdolliselta, mutta nyt kun maalia on saatu sudittua itse taloonkin, ei tyytyväisempi voisi olla.

Maalaus eli Operaatio Kastepilvi on käynnistetty!

Maalina Uulan petrooliöljymaali. Vaaleampi siniharmaan sävy nimeltään Kaste, tummempi nimeltään pilvi. Koristeosien maalauksesta käytiin pientä keskustelua ja päädyimme tulokseen, että ne maalataan tummemmalla. Mies tosin on sitä mieltä että talosta tulee näin piparkakkutalo, mutta minä taas hymisen tyytyväisyydestä. Talo on ollut jo aikoinaan näin maalattu.

Maalaaminen ei olekaan mitään tyhjän kukkaron hommaa. Tänään haettiin Terrasta 10l ja 3l pöntöt maalia ja rahaa paloi parisataa euroa. Eikä tuolla määrällä kovin pitkälle pötkitä. Laskimme että vaalean harmaata maalia kuluu ainakin se 8 pönttöä, à 150e pönttö. Seuraava maalus saa luvan olla vasta seuraavan sukupolven aikana.

Varustautumista

Talvi tulee, ei voi mitään, tykkäsi tai ei.

Paukkuvat pakkaset on kuitenkin helpompi kestää kun varpailla on lämmin.

Siksipä olen rannalla saamani kommentin mukaisesti kutonut auringon lämmön villasukkiin.

Ja ensin tietysti sukat omille ja siskon lapsille.

 Lankana on Novitan Nalle Kukkaketo. Neljä herkkuväriä joista suosikkini on keltaoranssinvalkoinen Päivänkakkara. Se lanka jäi kuvista pois, mutta kolme muuta väriä Kielo, Ruusu ja Ruiskaunokki kuvassa ovat.  Ohjeessa oli puikon paksuutena 3,5, mutta itse tein puikoilla jotka ovat paksuutta 2,5. Minusta jälki on silloin paljon parempaa ja neulos riittävän tiivis.

 Villasukat ei tietenkään riitä saamaan ihan kaikkea lämpöiseksi. Sitä vasten löytyi kirpparilta kaunis pieni kakkuvuoka. Sen keskiöön pieni tuikku tuikkimaan ja tuomaan lämpöä ja valoa mielelle. Valurautapannut ovat aiempia löytöjä, pienin taitaa olla tullut meille anopin hoivista.

Puutarhassa on päästy maistelemaan ekat herneet, tomaatit ja kasvihuonekurkut.

Mansikkamaa on syöty tyhjäksi ja porkkanapenkkiä harvennettu suoraan suuhun.

Jokohan uskaltaisi kurkata mitä kuuluu perunoille?

Kuka tai mikä on hän?

Hyönteisvelhojen tunnistusapuja olen tällä kertaa vailla. Tämä komea toukanpötkäle möllötteli talon seinustalla ja kuin odotteli siinä että kuvaa minut. Google ei tuonut helpotusta tunnistukseensa joten kysäistään nyt täälläkin tunnistatko ken on hän:

Kenties joku kiitäjä?

Allekirjoittanut kiitää tänään lomalaitumelle.

Ja jos hyvin käy, on taas edessä lapsivapaa viikonloppu.

Aika huippua!

Karulta näyttää

Talon edusta ei ole tällä hetkellä mikään edustuskelpoinen.

Silti tuossa esiin kaivetussa hirsiseinässä on vaan sitä jotain. Ehkä se ajatus on osin sitä, että männyt ovat ensin kasvaneet seudulla sen yhden sata vuotta. Sitten ne kaadetaan, veistetään hirsiksi ja kootaan taloksi. Talona ne ovat olleet jo 119 vuotta ja tulevat (toivottavasti) olemaan vielä kun itse olemme maan tomuna.

Ajatelkaa sitä lihasvoimaa jolla tämäkin talo on tehty. Apuna käsityökalut ja ehkä hevonen rekineen. Talon rakentaminen on ollut pitkä projekti. Ei olla aloitettu vappuna ja jouluna asuttu uudessa kodissa. Ei ollut pakettitaloja ja elementtejä. Remontin kultainen lanka pitääkin olla kaiken tuon työn kunnioittaminen.

 Toisen puolen syreenit ja kukkapenkki ovat onnellisesti poissa. Syreenit on siirretty pihatien varteen, kukkapenkki vaan myllätty. Tuohan oli se kohta jonne kotilot yrittivät saada valtaustaan läpi. Tänä vuonna niitä löytyi enää muutama alkukesästä, rajun myrkytyksen jälkeen ei yhtään. Ei edes runsaiden sateiden jälkeen. Siksi uskalsimme siirtää syreenit ja jättää kukkapenkin maan tuohon. Vielä en uskalla julistautua kotilosodassa voittajaksi vaikka se todennäköisesti siltä näyttää.

Uusi kukkapenkki nousee suurinpiirtein pieneltä koivulta tuohon valkoiselle syreenille asti. Kukiksi tulee ainakin pioneja ja varjoliljaa. Koivu lähtee vielä pois kunhan saaadaan kaivinkonetta taas uudestaan hommiin.

 Sisääntulollekin haluttaisi tehdä jotain. Padat voisin heivata jonnekin muualle ja laittaa tilalle arvatkaa mitä. No tietenkin pionit tai tehdä pienet kukkapenkit. Sepeli pois, hiekkaa tai kivetystä tilalle. Tuon koko vasemman puolen haluaisin kattaa kivellä ja jättää paljastuneen kallion näkyviin. Mies vielä nikottelee asiaa, mutta eiköhän pää ole käännettävissä.

Se ois kuulkaas jo torstai. Yksi herätys vielä klo 5:30 ja sitten alkaa kolmen viikon kesäloma, hurraa!!

Omasta pihasta

Ei meillä ennen olla kerätty mustikoita muutaman metrin päästä talon seinästä.

Tänä vuonna näyttää mustikkaa tulevan muidenkin vuosien edestä. Tänään noukin puolisen litraa ja sain vasta osan talteen.

Aika kätevä tapa saada talven mustikat talteen, ihan noin työajalla noukittuja lasten ahmiessa niitä suoraan suuhun siinä vieressä. Lasten suihin ne taitaa upota sitten talvellakin.

 Mustikoiden lisäksi pihastamme löytyy edelleen mullasta ehjiä lasitölkkejä ja -purkkeja. Tämä minikokoinen vihreä ihanuus löytyi eilen kaivinkoneen mellastamalta talon edustalta. Nätti kun mikä! Ei mikään älyttömän vanha, mutta hyvän värinen ja hauskasti täynnä pikkiriikkisiä ilmakuplia. Melkein kuin riihimäen tölkki minikoossa.

Tähän loppuun säästin parhaimman uutisen.

Mies kävi tänään ikkunan alusen kimppuun ja hetken päästä selvisi, että vaurio rajoittuu vain ikkunan alle kahden hirsikerran korkeudelle. Tosin sama homma oli toisenkin ikkunan alla, mutta ei se mitään, siinä samalla voi korjata molemmat. Sen pahemmin lahonneen alusen alta löytyi aika iljettävä kimalaisen pesä toukkineen. Yrittivät vielä toukankuvotukset pinkopahvin välistä sisälle taloon.

Vaan tuhotuksi joutuivat!

Nyt on kaikki purkutyöt tehty ja huomenna jos alkaisi uusien alusten rakentaminen. Sitten vaan uutta ulkovuorausta päälle ja se on siinä!

Suunnitelmat uusiksi

Tänään tuli tehtyä sellainen löytö, että heitti kaikki tämän kesän suunnitelmat häränpakaraväliä. Nyt ei ole enää kiire talon raappauksella ja maalaamisella, eteisen remontoinnista puhumattakaan. Yksinkertaisesti sanottuna, olisi saanut jäädä tämä löytö väliin. Tai toisaalta, hyvä kun löytyi nyt, eikä viiden vuoden päästä.

Reipas kun olen, aloitin aamu-ulkoilun testaamalla miten maali lähtee vanhempien valtakunnan kohdalta ulkovuorauksesta pois. Hyvinhän se lähti, jopa niin hyvin että jäi pala ulkovuorauslautaa käteen. Ja kun kerran se lähti hyttysen voimin irti, kokeilin myös ikkunan alla olevaa karmilistaa. Sama tulos, käteen jäi. Alta paljastunut kaameus ei naurattanut eikä huvittanut tippaakaan, seinä on umpilaho.

 Ampiaispesiä on useampi, tässä niistä pienin. Suurin on vauvan pään kokoinen.

 Onneksi ei ole ketään kotona. Tuon pesän takana on vielä yksi pesä, se suurin. Sen asukeista en tiedä enkä viitsinyt edes testata onko siellä ketään.

 Ihan jauhona koko hirsi. Vielä on arvoitus montako hirsikertaa menee vaihtoon ja miltä matkalta. En uskaltanut purkaa enempää ettei tule koko seinä päälle pahimmassa tapauksessa.

Ja jos nyt luulette, että ketutuskäyrä on tapissa, niin ei ole. Jos tämä olisi tullut vastaan remontin alkumetreillä niin itku ja huuto olisi ollut melkoinen. Nyt totesin rauhallisesti että pistetään vähän suunnitelmia uusiksi ja korjataan seinä. Kuusi vuotta kun tässä on remppaa tehty niin ei siinä yksi laho seinä tunnu missään. Nyt tietää, että hirsiseinän korjaus on yksinkertaista kun mikä. Vanhat pois ja uutta tilalle. Uuden hirren ulkonäöllä ei ole merkitysta, kunhan on tervettä. Sinne se jää taas seinäpaneloinnin alle piiloon.

Lisää tilannetietoa kunhan saadaa seinää lisää auki.