Tänään on tehty puutarhassa istutustöitä. Sitä ensin piti tehdä kuitenkin pari taimihankintaa.
Heinäkuussa kai ei saisi mitään istutella, mutta minä viis veisään ohjeesta ja kastelen kasvustot hyvin.
Tänään kastelun hoiti luonto, satoi parissa tunnissa 10ml vettä.
---
Talon edustan kukkapenkki on nyt valmis.
Siinä on omasta pihasta yksi tummanpunainen pioni, ystävän pihasta varjolijaa (väri yllätys),
Molemmat juuri sopivan päiväretken päässä. Ilma tosin olisi voinut olla vähemmän hiostava ja kamera mukana. Kaikkea ei voi saada, joten ostin sitten ne taimet.
Ruusu on lintujen tuoma löytö. Ehdin jo ruinata naapurilta, että saan ottaa taimen hänen mailtaan, kun huomasin tätä punalehtiruusua omallakin maalla. Siirsin sen aikaisin keväällä tuohon paikalleen vain n. 15cm korkuisena taimena. Nyt ruusu kasvaa jo puolimetrisenä ja väri on juuri sitä mitä toivoin, mahdollisimman punertava.
Aatu-kissan mielestä ruusut on tylsiä, ihan haukoteltavan tylsiä. Rapsutukset olisi paljon parempaa.
Ja sitten kovia kokenut hopupuu eli hevoskastanja. Tykkään kutsua tätä Tallinnasta ostettua tainta sen paikallisella nimellä, paljon kauniimpi kuin suomalainen versio. Hopupuun latva katkesi keväällä ja nyt en tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Katkaisenko sen nyt uudestaan ja haaroittuuko se katkaisun seurauksena? Haaroittuminen ei haittaa, lähinnä toivon ettei se jää noin matalaksi kun latvuston silmu hävisi keväällä. Rungon pää on nyt tuo ruskea tappi keskellä lehtiä vaikka oikeasti siinä pitäisi olla lehdet.
Puu on suojattu jäniksiltä vaikka en edes tiedä kelpaako se niiden syötäväksi. Suojaus ei kuitenkaan auttanut pihassa temuavia poikalapsia vastaan ja latvasilmu hävisi keväällä taivaan tuuliin.
Huovilanpuistosta saatiin muutama kiva idea omaan puutarhaan. Tai haaveita ne vasta on, toteutuu jos aikaa, tarmoa ja terveyttä riittää. Mitään englantilaista puutarhaa ei ole tulossa, mutta jos jotain pientä siihen suuntaan saataisiin aikaiseksi aitan taakse.
Haaveita kun pitää aina olla.
Haaveita pitää ehdottomasti olla! Mielenkiintoisen kuuloiset nuo paikat, kävin kurkkaamassa linkit. Äidinäidin suku kun on Kärkölästä, mutta en tunne paikkoja sielläpäin laisinkaan. Olisi kiva joskus mennä äidin kanssa kotiseuturetkelle, äiti oli pienenä paljon mummulassa siellä ja sodan aikanakin pikkutyttönä turvassa siellä maalla, jossakin teilläpäin! Ja minulla on muutama huonekalu sieltä mummulasta.
VastaaPoistaVoi miten ihana punalehtiruusu, olen yrittänyt sitä bongailla mutta en ole tavannut kasvia tässä lähellä. Saaristossakin se kuitenkin on aika yleinen.
Mutta tietysti, kissan rapsuttaminen on vielä ihanampaa kuin ruusut (tai varsinkin ruusun rapsuttaminen ;-))
Hopupuu on ihana nimi, alanpa käyttää sitä minäkin! Sain ystäväni itse siemenestä kasvattaman taimen ja istutin sen kasvimaani reunalle. En tajunnut suojata tainta ja kauris olikin pian napsaissut latvan ja lehdet pois! Nyt olen reilun kuukauden ajan tarkkaillut, jaksaako se puhkaista uudet silmut, kyllä kai, mutta hidas se on. Nyt se on kyllä verkon suojassa!
Puilla on tapana kasvattaa uusi latva jostakin ylimmästä oksasta katkenneen latvan tilalle, joten älä leikkaa ainakaan ylimpiä oksia, alimpia voi aina leikata jos puuta haluaa muotoilla. Yleensä käy niin, että ylin oksa alkaa kasvaa ylöspäin ja puun rungon kasvaessa paksuutta sitä ei kohta normaalista rungosta/latvasta erotakaan (ja normaali latva siitä käsittääkseni niinkin tulee).
Saila: Kiitos neuvosta! Jätän hopupuun rauhaan ja katselen rauhassa miten se jatkossa kasvaa. Talvisuojaus lienee hyvä pitää edelleen, jos kelpaa peuroille, niin kelpaa jänöillekin (luulisin).
VastaaPoistaAatu on nykyään hyvä seuralainen kun hoitaa puutarhaa, kömpii jostain nukkumispusikostaan esiin ja sitten ei enää mitään muuta saisi huomatakaan, ainakaan mitään kasveja.
Ehehee, arvaas. Meillä nimittäin kasvaa tuollainen hopupuu keskellä kukkapenkkiä. Muutamana ekana keväänä mietin, että mikä helkutin kannabis meidän kukkapenkistä puskee ja leikkasin aina pois. Jossain vaiheessa äiti sanoi, että lehti muistuttaa kyllä hevoskastanjan lehteä ja mä päätin poliisinpelon uhalla antaa sen kasvaa. Ja kastanjaa pukkaa + ihan komeasti vielä kaikista mun leikkelyistä huolimatta. Ajattelin kohtapuoliin siitää sen kukkapenkistä pois.
VastaaPoistaLehden muoto tuo mulle kyllä edelleen jotain muuta kuin kastanjan mieleen :D
nanna: Auts :D että sellaista kasvaisi omassa kukkapenkissä. Hopupuun taimet on suolasen kalliita joten varjele vain omaasi vaikka se lehti nyt on mitä on...
VastaaPoistaHei, olipa hauska huomata, että Huovilasta olet taimia löytänyt. Kävin siellä siskoni kanssa taannoin, ja toin minäkin taimia mukanani:)
VastaaPoistaHevoskastanja kasvaa sitten todella isoksi, eli tilaa pitää ympärillä olla.
VastaaPoistaVuodessa oksien kärjestä 50cm. Sitten kun on jo puu.
Olen vieläkin hiukan näreissäni meidän naapurille joka halusi että katkaisemme puun kun se varjosti heidän pihaansa.
Puu oli niin ihana, keväällä kauniit kukat ja syksyllä ihanat piikkipallot. Se pudotti lehtensä tosi myöhään, vasta pakkasten tultua.
Nyt tuo kanto versoo aivan valtavasti, voimaa olisi.
Oletpa komeasti saanut hevoskastanjan kasvamaan. Joku väitti, että suomen puiden taimet ovat kestävämpiä kuin virolaiset. Meilläkin on Virosta tuotu taimi, mutta se on yksi neljäsosa tuosta teidän:) Eiköhän sulla joku toinen verso ota johtopaikan itselleen nyt, kun varsinainen on katkennut.
VastaaPoistaMinäkin olen istutellut heinäkuussa. Kastellut huonosti, joten osa on selvinnyt, osa ei...
Sen ylimmän oksan verson voi ohjata kasvamaan uudeksi latvaksi nimeomaan sitä katkennutta latvatappia hyödyntäen eli sitoa kevyesti sen uuden 'latvan kasvamaan' enemmän kohtisuoraan ylös.
VastaaPoistaEn ole omassa pihassani tätä harrastanut kun olen parvekkeen varassa mutta kesätyövuosina tuon tavan opin. Silloin tietyiltä lajeilta katkaistiin latva joka vuosi jossain vaiheessa kesää jotta ne kasvaisivat halutulla tavalla 'muotovalioiksi' eli eivät pelkkää korkeutta.