Omavaraistelua kaupunkipihalla

 Sain arvostelukappaleen Tiiu Kukkasjärven kirjoittamasta Omavaraistelua kaupunkipihalla-kirjasta. Tiiu kirjoittaa suosittua Puutarhahetki-blogia joten kirjan kuvat ja kirjoitustyyli oli minulle jo sieltä tuttua.

Mielenkiinnolla luin kirjan sillä vaikka asumme maalla, on omavaraisuutemme silti enemmän astetta kaupunkilaispiha. 

Sisällysluettelosta ja jo sen alkuosasta käy ilmi kirjan laajuus ja kattavuus. Omavaraisuutta käydään läpi hyvinkin tarkasti ja jopa mehiläistarhauksen ja oman kanalan pidosta kasvimaahan. Eikä unohdettu ole luonnonkasveja tai yrttejä. 

Tykkäsin kovasti vinkkilaatikoista. Kun aluksi vain selailin kirjaa, kiinnittyi katse heti näihin vinkkilaatikoihin ja luinkin ne ihan ensimmäiseksi.

Vinkkilaatikoiden lisäksi kirjassa on selkeitä taulukoita kuten mm. kylvökalenteri.

Kompostointi ja kaiken mahdollisen puutarhajätteen hyödyntäminen on lähellä sydäntäni. Kompostointiluku oli ilahduttavan laaja ja monipuolinen. Sen taidan lukea vielä uudestaan ajatuksen kanssa.

Kirja on hyvä perusteos/käsikirja kaupunkipihassa aloittelevalle puutarhurille, ohjeita ja vinkkejä monenlaiseen asiaan jossa voi saavuttaa omavaraisuutta.

Tiiu Kukkasjärvi: Omavaraistelua kaupunkipihalla

Readme.fi, Helsinki 239s

ISBN 978-952-373-557-6

Paljon, paljon paljasta maata

 Parin päivän vesisade on sulattanut lunta tehokkaasti. Paljasta maata näkyy hetki hetkeltä enemmän. Piippoja nousee esiin ja kevään merkit näkyvät. Siitä huolimatta olen tietoinen ensi viikon sääennusteista ja mahdollisesta yli 20cm lumisateesta maanantaina, vaan ei anneta sen häiritä tämän viikonlopun onnea. 

Kuten arvelin, hortensiapuutarha on ensimmäisiä alueita puutarhassa, joka sulaa lumesta. Tänään löysin sieltä ensimmäiset lumikellon piipot. Muitakin piippoja näkyi, mutta en lähtenyt arvuuttelemaan mitä ovat. Kaikki puuvartiset näyttäisivät olevan hengissä silmujen perusteella.

Pihassa liikkuvien jänisten takia levitin talon edustan sipulikukkien päälle harson. Tulppaaneissa oli jo viiden sentin lehdet ja osa helmililjoista oli nostanut piipponsa esiin. Vapaita verkkoja ei enää ole, mutta onneksi harso ajaa saman asia.

Tammen alta löysin iloisen yllätyksen. Tässä kohtaa kasvaa tavallisia sinisiä scilloja jotka ovat runsastuneet tuskaisen hitaasti. Aloin ihmetellä mitä pieniä alkuja tuossa on, luulin ensin niitä käenrieskan aluiksi. Sitten tajusin, että näiden pienien itujen täytyy olla scillan alkuja. Pitäsikö niiden päälle käydä heittämässä kevyesti multaa vai selviävätkö noinkin?

Eilen löytyi vähemmän miellyttävä yllätys. Tämä on tai oli, ihan miten vain, jouluruusu. Kaluttu matalaksi ja sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut tässä puutarhassa. En tiedä onko ollut rusakko, tuossa on paljon niiden papanoita eikä peuroista tai kauriista ole mitään merkkejä, ei papanoita tai sorkan jälkiä. Jouluruusu tuskin kukkii tänä keväänä enää vaikka tekisi uudet lehdet.

Mietin hetken miten suojaisin paikan uudemmilta vierailuilta. Navetasta löysin vapaan varjostusverkon ja levitin sen ensihätään kasvien suojaksi. Jos hankkisin toisen verkon, olisi koko alue suojattu. Vanhat lankakorit suojaavat krookuksia, niille en laittanut verkkoa sillä kasvaisivat sen läpi eikä verkkoa saisi enää sen jälkeen pois vahingoittamatta krookuksia.

Lisää hämmästeltävää. Olen luullut kiinanneilikan olevan yksivuotinen kasvi. Ehdin kylvääkin sitä, että saan tällekin vuodelle taimet. Kasvihuoneella näyttää kuitenkin siltä, että kiinanneilikka on kestänyt talven yli. Sitä ovat tehneet kotilotkin. Rutistin yhden kotilon rikki kun sellaisen kohtasin. Routa oli nostanut kotilon maasta ja se oli vielä horroksessa, mutta eipä siihen mene kuin hetki kun rohkeimmat lähtevät liikkeelle.

Kasvimaa on paljas lähes kokonaan. Nyt on hyvä hetki suunnitella mitä siellä kasvatellaan tänä vuonna. Ainakin perunaa, porkkanaa ja sipulia. Ja muitakin tuttuja ja turvallisia herkkuja. Ruusupapuja ostin vaikka niistä ei viime vuonna saatu satoa, mutta niitä voi kasvattaa ihan vaan kauniiden kukkien takia. Nyt löytyi kaunis valkokukkainen lajike.

Olipa ihana viettää muutama tunti puutarhassa, askeliakin kertyi yli 5 000.

Ehkä, melkein, kohta

 Kevät on täällä, ehkä. Melkein, sillä kevätpäiväntasaus tuli ja meni. Ihan kohta, lumethan sulavat jo. Kovin on epävarmaa, mutta eikös sitä sanota, keikkuen kevät tulevi tai jotain sinnepäin. Kovin on vaihtelevaa säätä, vaan eipä sille mitään voi. Joka vuosi kevät on tullut, ennemmin tai myöhemmin.

Kun oli puutarhassa silmät auki ja tarkkana, löytyi yllättävän paljon kevään merkkejä täällä II-kasvuvyöhykkeellä.

Ensimmäinen sinivuokko näkyvissä! Jaoin syksyllä sinivuokkoja jotta saisin niitä myös hortensiapuutarhaan. Ainakin osa on selvinnyt hengissä talven yli. Hortensiapuutarha onkin se osa puutarhaa, jonka sulamista odotan eniten. Sinne löytyi syksyn alennusmyynneistä hienoja kasveja ja on kiva päästä näkemään mitkä niistä selvisivät hengissä talven yli.

Hortensiapuutarha sulaa hyvää tahtia. Kolme esikkoa on tullut esiin, ja hauskasti näyttävät olevan keltakukkaisia. Nämä on valittu täysin sokkona viime kesänä siemenestä kasvatetuista esikoista. Kukkivat ensi kertaa joten yhdenkään väri ei ollut etukäteen tiedossa.

Alppiruusumetsikön alppikelloista toinen sinnittelee hengissä, toinen taisi kuivua kesän helteissä pois. En poistanut "roskia" pois, suojaavat alppikelloa sillä koko alppiruusumetsikkö on jo lumeton.

Ja onhan siitä lumikellojakin jo näkyvissä. Tämä on puutarhan vanhin rypäs vanhan koristeomenapuun alla. Tästäkin kohtaa sulaa lumet ensimmäisenä joka kevät.

Uuden kasvihuoneen tienoolla häämöttää paljasta maata. Kellukka 'Bohema Pink' on selvinnyt hienosti talvesta. 

Tässä näkyy todellinen tilanne. Lumen puolesta täällä on vielä täysi talvi. Tuonne kasvihuoneen taakse kinostuu lunta niin, että sitä on siellä jopa polviin asti. Ei mitään asiaa lumessa kahlailemaan.

Yleiskuvaa koko alapuutarhaan. Kovin saa olla lämmintä lumien sulattamiseksi. Tosin sääennuste ei lämpöä tai aurinkoa lupaile. Kovin malttamaton tässä jo on, sormet syyhyävät päästä puutarhaan kuopsuttamaan ja rapsuttamaan, haravoimaan ja kitkemään.

Taimien ja kylvöjen kuulumisia

 Olen tehnyt esikasvatusten kylvöjä tasaiseen tahtiin ja vielä riittää kylvettävää. Osa kylvöistä on onnistunut loistavasti, osa kohtalaisesti ja osa surkeasti. Ikkunalla on tungosta ja käyttöön on otettu toinen pöytä. Seuraavaksi, kunhan tomaatit on koulittu pitää taimet järjestellä uudestaan ja laittaa ainakin yksi taimivaloista toiselle pöydälle.

Sekavaa mutta kuitenkin järjestyksessä. Ensi viikolla jos löydän sopivan välin, koulin kaikki tomaatit. Sitten tässä pöydällä on enää tomaatit ja paprikat. Kaikki muu siirtyy toiselle pöydälle ja osa perennoista jo ehkä kasvihuoneeseen. Ikkunasta näkee, että lunta piisaa.

Paprikoista lajike 'Luteus' F1 on kasvanut parhaiten. Toiset lajikkeet jurovat, mutta se luultavammin johtuu vain siitä, että meillä on viileä. Salissa ei lämmitetä enää sähköpattereilla joten huonelämpötila ei ole mitään luksustasoa.

Ensimmäiset 'Vilma' pensastomaatit voivat hyvin, nämä kasvavat jo omissa purkeissaan.

Kelloköynnösten viidakko odottelee selvittäjää. Teen selvityksen kunhan saan haettua navetasta tukikeppejä. En ole vieläkään oppinut, että tukikepit kannattaa tuoda jo syksyllä sisälle jotta ne on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa. Onneksi kelloköynnös ei hätkähdä jos menee poikki.

Runtotomaatit pääsivät vähän venähtämään kodinhoitohuoneen pimeässä. Kouliessa istutan ne niin syvään kun vain kehtaan. Ilahduttavan moni siemen iti, myös 'Mandat H' luumutomaatin lajikkeesta joka on yleensä ollut heikko itämään.

Aloin kastella talvetuksessa ollut valkoista oxalista ja ei mennyt montaa päivää kun ensimmäinen lehti ponnisti mullan alta. Ostin taimet eurolla tai kahdella loppukesän alennusmyynneistä. Ne ilahduttivat puutarhassakin pitkään ja nyt iloa on kaksinverroin kun talvehtivat. Oxalis on helppo talvettaa. Nostin astiat syksyllä sisään, en ole antanut vettä kuin vasta nyt, muuten ovat olleet oman onnensa nojassa ihan huoneenlämmössä.

Punahatuista muut lajikkeet itivät hyvin, mutta 'White Swan' lajike ei ole itänyt lainkaan. Kaikki esikot jäivät itämättä. Siankärsämöt itivät hyvin. Samettikukat itivät kohtalaisesti, paremminkin voisi itää joten taidan tehdä uusintakylvön. Siemenet ovat omia joten niiden itävyys voi olla joskus tosi heikkoa.

Loppuun kuva karvaisista lapsenlapsista. Keräsin mummin kirppusen kanssa pajunkissoja lauantaina ja osa meni lastenlasten kotiin. Pienet apulaiset olivat heti paikalla tutkimassa pajunkissaoa. Taisi olla hyviä tuoksuja niissä ja vähän meidän kissojen karvoja.

Kevättä kaivaten

Ulkona tuiskuaa hiljalleen lunta, keväästä ei ole merkkiäkään. Yöllä paukkuvat pakkaset ja polttopuita kuluu. Ikkunalla olevat taimet ja kylvökset tuovat lohtua ja toivoa, kyllä se kevät koittaa, ennemmin tai myöhemmin. Muistelisin, että viime keväänä meni myöhäiseksi mutta sitten tuli kevät yhdessä hujauksessa. 

Sain Nilalta Lappalainen etelässä blogista Koska kukkii- haasteen mutta jätän nyt osallistumatta siihen. Kevääni on kiireinen, kalenteri on täynnä menoja illoille ja viikonlopuille. Ylioppilasjuhlatkin tulossa ja puutarhaan on varattu muutama vierailu. En nyt vain jaksa ottaa yhtään aikataulua lisää ellei ole pakko. Puutarhassa ehdin luultavasti olla vain välttämättömimmän ajan, todennäköisesti unohtaisin kuvata haasteen kukat kuten kävi viimekin keväänä. Pahoitteluni tästä.

Mutta jos tästä saisi aikaan jonkinsortin korvauspostauksen. Hankin syksyllä Lidlistä monta pussia Atsurin helmililjoja. On suuret odotukset niiden suhteen, syytä olisi nousta maasta ja loistaa upean sinistä sävyään.

Lumikelloja hankin alennusmyynnistä kymmenen pussia. Kun halvalla sai. 90% sipuleista oli tuoreen oloisia. Kovat on odotukset näidenkin suhteen. Lisäksi kaivelin yhden kivasti jakaantunen kerrottujen lumikellojen puskan pois ja siirsin sipulit toisaalle. En kyllä enää muista minne. Arvoitus ratkennee kunhan lumet sulavat.

Vuosi sitten tilasin Barnhavenilta esikon siemeniä ja ne itivät loistokkaasti. No ei ihan joka laji, mutta lähes. Tänä vuonna olikin sitten heikompi menestys Riikan siemenien suhteen. Yksikään ei itänyt. Yksi pussi on vielä jäljellä, saatan kokeilla sen ja katsoa onnistuuko paremmin. Barnhavenin esikoita saan jännittää, selviävätkö ensimmäisestä talvestaan ja millaisina kukkivat. Vain muutama ehti kukkia viime vuoden puolelle.

Tulppaaneja laitoin kaikille uusille istutusalueille. Näitä ihania Darwineja jotka kukkivat monta vuotta ennen taantumistaan. Taisin ostaa peräti kolme 2kg:n pussia. Ajatus on, että olisivat parhaimmillaan ylioppilasjuhlien aikaan mutta voi olla, etteivät ole vielä silloin kukassa.

Narsisseihin en kauheasti panosta, eivät ne meillä menesty. Taisi niitä tulla pari pientä pussia. Viime keväänä sen sijaan hankin kun halvalla sai (luonteenpiirteeni) tete narsisseja, olivat vielä nupuillaan mutta ruukkunarsissien kausi oli ohi. Istutin narsissit talon kivijalan viereen. En odota, että yhtään nousee uudestaan. Yksi purkki sattui olemaan kuvan 'Minnow' narsisseja. Iloinen yllätys kun muut olivat niitä tavallisia keltaisia.

p.s. Kylvin punahattuja ja huomasin äsken, että useammassa  purkissa näkyy pieni taimen alku. Huippua!

#suuntana omavaraisuus, maaliskuu 2023

 Tämän kuukauden aiheena oli muun muassa kysymys, miksi kirjoitan blogia sekä oman postauksen suosittelu. Miksi kysymykseen olen vastaillu muutaman kerran blogin 14 vuoden historian aikana. Kirjoitan tätä blogia omaksi päiväkirjaksi, vuorovaikutuksen saamiseksi, vertaistueksi, oman oppimisen iloksi, tiedon löytymiseksi ja ihan vain puhtaasti kirjoittamisen ilosta. Toivon, että myös blogini lukijat saavat lukemiselleen vastinetta, niitä samoja asioita joita tuossa luettelin. Tosin kirjoittamisen voi kääntää lukemiseksi. 

Vaikeampaa onkin sitten nostaa yksi postaus ylitse muiden enkä osaa sitä tehdä. Postauksia on toista tuhatta enkä edes muista niitä kaikkia. Alla kuitenkin kaksi aiheeseen liittyvä postaus uuden kasvihuoneen ensihetkistä. Uuden suuremman kasvihuoneen myötä sain yli tuplattua tomaatin kasvatuksen ja 500% lisäyksen kurkkujen kasvatukseen.

http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2021/11/kasvihuoneen-ensimmainen-kesa-osa-12.html

http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2021/11/kasvihuoneen-ensimmainen-kesa-osa-22.html

Tomaattisato on joka vuosi niin runsas, että ei sellaista määrää osteta kaupasta nykyhinnoilla ihan pikkurahalla. Ja vertaan aina kaupan luomutomaatin hintaan, koska en käytä omissa tomaateissa torjunta-aineita tai keinotekoisia lannoitteita.

Elintarvikkeiden ja muidenkin hyödykkeiden hinnan nousu on saanut ajattelemaan omaa puutarhaa myös taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Vaikka en kasvata hyötykasveja rahan säästämisen takia niin sitäkin saattaa matkan varrella syntyä. Pakastimessa on marjoja koko vuodeksi eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa. Ruokalistalle ovat nousseet vuosien tauon jälkeen kiisselit ja vispipuurot, nekin valmistuvat omista marjoista tai mehunkeiton jäännöksistä.

Puuhella ja leivinuuni pitävät tehokkaasti taloa lämpöisenä.

Suurin säästö ruokaan liittyen meillä syntyy valmistuksesta joka tapahtuu lämmityskaudella 99% puuhellalla ja leivinuunissa. Sähkönkulutus on vuositasolla melko pientä, vuonna 2022 sähköä kului 8500 kWh. Tosin vastineeksi puuta kuluu melkoinen määrä vuodessa, lähes 40 mottia halkoja. Talon lisäksi lämpenee sauna ja sen vesipata täysin puilla. Lämminvesivaraaja ei meillä paljoa huuda. 

Saunan katolta poistetut päreet ovat palaneet hyvin puuhellassa. Vielä riittää pariksi kuukaudeksi.

 Ilmaista polttoainetta joka olisi mennyt muutoin kaatopaikalle.

Ensi viikolla alkaa todellinen säästökausi kun tipumme halvalta määräaikaiselta sähkösopimukselta pörssisähköön. Laskimme ettei nykyisillä hinnoilla kannata ottaa määräaikaista sopimusta. Kesä on tulossa ja ehkä myös vielä vähän edullisemmat hinnat. Aurinkopaneleiden hankinta on vakavassa harkinnassa.

Keltainen vadelma joka on kasvanut täällä aina. Pensasmustikka on tuoreimpia tulokkaita mutta paikkansa ansainnut. Sain niitä viime vuonna jopa vähän pakastimeen.

Enkä malta olla tarttumatta myös aiheena oleviin maatiaislajeihin. Kasvimaaltani niitä löytyy joitain kuten vanha ruohosipulikasvusto, se löytyi aikoinaan tältä tontilta. Lisäksi olen laittanut muitakin perinteisiä laukkoja kuten karhunlaukkaa ja käärmeenlaukkaa. Mansikoitteni alkuperä juontaa noin 17 vuoden päähän kun ostin taimet eräältä iäkkäältä rouvalta. Ties kuinka pitkään hän oli niitä kasvattanut. Ja tietysti ovat marjat, keltaiset vadelmat ja viinimarjat jotka ovat tämän puutarhan alkuperäisiä kasveja ja ehkä jopa sadan vuoden takaa periytyviä. Niitä kannattaa vaalia vaikka olen hankkinut myös uusia lajikkeita ja uutuuksia vanhojen kaveriksi. Tästä saisi aikaan ihan oman postauksen mutta päätetään tähän jotta jutusta ei tule romaania.

Alla linkit muiden sarjaa kirjoittavien postauksiin kasvuvyöhykkeittäin:

#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Kasvuvyöhyke 1

Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/

Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/pienviljelyn-vaikutus-omaan-kulutukseen–suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2023

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-15-nalka-pois.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-3/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/miksi-kirjoittaa-blogia

Caramellia https://caramellia.fi/maalis2023/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-3-miksi.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17186

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2023/03/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/03/unelmana-omavaraisempi-elama-siemenet.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/03/06/maaliskuu-23-miksi-blogi/

Arvonnan voittajat

 Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Ja onnittelut voittajille myös 'Tähtitorninkatu' ruusun kuvalla. Se oli viime kesän tähtikukkijoita.

Mies valitsi voittajiksi10. ja 20. kommentin jättäjät. Sen perusteella setin A voitti Nila blogista Lappalainen etelässä ja setin B voitti Miia Ryhänen. Laitan viestiä voittajille.

Mukavaa tulevaa viikkoa, hiukan kylmää on, mikä lie talven viimeinen yritys ennen kuin kevät saa otteestaan kiinni.

Juhannusruusun paikka?

 Ihan ensin muistutus edellisessä postauksessa olevasta arvonnasta joka on voimassa sunnuntaihin 5.3. 2023 klo 18 saakka. Postauksesta löytyy tarkemmat osallistumisohjeet.

Sitten asiaan. Viime vuonna päätin pitkän jahkailun jälkeen, että äitini syntymäkodista tuotu juhannusruusu saa muuttaa. Se on periaatteessa kivalla paikalla, sen kukkia voi parhaiten ihailla niin, että talomme on ruusun taustalla. Mutta on paikassa vikaakin, se on käymässä ahtaaksi, ruusu jää vähän varjoon ja haluan hävittää sen kanssa kasvavat kasvit kuten kielon pois.

Ruusu on kuvassa tuossa vasemman puolen etualalla oleva puska. Se on kasvanut tuossa n. 16 vuotta ja lähti kasvuun yhdestä pienestä oksasta. Eli tuo alue jyrätään sileäksi, se peitetään pariksi kolmeksi vuodeksi ja laitetaan nurmikolle. Jatkossa taustalla oleva valkoinen syreeni saa levitä tähänkin suuntaan jos haluaa.

Ensin mietin paikkaa tästä koristeomenapuun ja vaahteran edustalta. Sitten totesin, ettei käy, tuossa on Arvilan alkuperäistä kerrottua suopayrttiä enkä halua siirtää suopayrttiä muualle sillä tuossa on pysynyt hyvin kurissa ja nuhteessa.

Hortensiapuutarhan yhteydessä tein uuden paikan juhannusruusulle tuohon kuusen eteen. Nyt taidan muuttaa mieltä ja keksiä ruusulle uuden paikan. Pelkään, että siitä tulee tuossa liian hallitseva. Vaikka eipä tuo ole nykyisessäkään paikassa levinnyt holtittomasti.

Tadaa, viimeisin vaihtoehto on tässä, arboretumin alkupäässä. Vasemmalla on purppuratuomi, oikealla punatammi. Keskellä kasvaa muutama kitukasvuinen hortensia. Siirrän hortensiat hortensiapuutarhaan ja juhannusruusun tilalle. Tässä saa kasvaa ja levitä rauhassa. Jos kieloja tulee mukana, sekään ei haittaa.

Samalla ratkesi toisen juhannusruusun, siskoni pihasta tuodun yksilön kohtalo. Siirrän sen pois lumipalloheittä kiusaamasta ja istutan kuvassa keskellä näkyvän punakoivun kylkeen. Tässä arboretumin kakkososiossa kasvaa muutenkin ennestään ruusuja puiden kavereina ja naapurina, yksi juhannusruusu sopii mainiosti mukaan.