Paljon, paljon paljasta maata

 Parin päivän vesisade on sulattanut lunta tehokkaasti. Paljasta maata näkyy hetki hetkeltä enemmän. Piippoja nousee esiin ja kevään merkit näkyvät. Siitä huolimatta olen tietoinen ensi viikon sääennusteista ja mahdollisesta yli 20cm lumisateesta maanantaina, vaan ei anneta sen häiritä tämän viikonlopun onnea. 

Kuten arvelin, hortensiapuutarha on ensimmäisiä alueita puutarhassa, joka sulaa lumesta. Tänään löysin sieltä ensimmäiset lumikellon piipot. Muitakin piippoja näkyi, mutta en lähtenyt arvuuttelemaan mitä ovat. Kaikki puuvartiset näyttäisivät olevan hengissä silmujen perusteella.

Pihassa liikkuvien jänisten takia levitin talon edustan sipulikukkien päälle harson. Tulppaaneissa oli jo viiden sentin lehdet ja osa helmililjoista oli nostanut piipponsa esiin. Vapaita verkkoja ei enää ole, mutta onneksi harso ajaa saman asia.

Tammen alta löysin iloisen yllätyksen. Tässä kohtaa kasvaa tavallisia sinisiä scilloja jotka ovat runsastuneet tuskaisen hitaasti. Aloin ihmetellä mitä pieniä alkuja tuossa on, luulin ensin niitä käenrieskan aluiksi. Sitten tajusin, että näiden pienien itujen täytyy olla scillan alkuja. Pitäsikö niiden päälle käydä heittämässä kevyesti multaa vai selviävätkö noinkin?

Eilen löytyi vähemmän miellyttävä yllätys. Tämä on tai oli, ihan miten vain, jouluruusu. Kaluttu matalaksi ja sitä ei ole koskaan ennen tapahtunut tässä puutarhassa. En tiedä onko ollut rusakko, tuossa on paljon niiden papanoita eikä peuroista tai kauriista ole mitään merkkejä, ei papanoita tai sorkan jälkiä. Jouluruusu tuskin kukkii tänä keväänä enää vaikka tekisi uudet lehdet.

Mietin hetken miten suojaisin paikan uudemmilta vierailuilta. Navetasta löysin vapaan varjostusverkon ja levitin sen ensihätään kasvien suojaksi. Jos hankkisin toisen verkon, olisi koko alue suojattu. Vanhat lankakorit suojaavat krookuksia, niille en laittanut verkkoa sillä kasvaisivat sen läpi eikä verkkoa saisi enää sen jälkeen pois vahingoittamatta krookuksia.

Lisää hämmästeltävää. Olen luullut kiinanneilikan olevan yksivuotinen kasvi. Ehdin kylvääkin sitä, että saan tällekin vuodelle taimet. Kasvihuoneella näyttää kuitenkin siltä, että kiinanneilikka on kestänyt talven yli. Sitä ovat tehneet kotilotkin. Rutistin yhden kotilon rikki kun sellaisen kohtasin. Routa oli nostanut kotilon maasta ja se oli vielä horroksessa, mutta eipä siihen mene kuin hetki kun rohkeimmat lähtevät liikkeelle.

Kasvimaa on paljas lähes kokonaan. Nyt on hyvä hetki suunnitella mitä siellä kasvatellaan tänä vuonna. Ainakin perunaa, porkkanaa ja sipulia. Ja muitakin tuttuja ja turvallisia herkkuja. Ruusupapuja ostin vaikka niistä ei viime vuonna saatu satoa, mutta niitä voi kasvattaa ihan vaan kauniiden kukkien takia. Nyt löytyi kaunis valkokukkainen lajike.

Olipa ihana viettää muutama tunti puutarhassa, askeliakin kertyi yli 5 000.