Talven käsitöitä

 Talvisin on hyvää aikaa tehdä erinäisiä käsitöitä. Yleensä saan neulotuksia paljon villasukkia, mutta tänä talvena niitä on valmistunut vain parit. On ollut muita töitä kuten niitä normaaleja parsimisia ja paikkaamisia, mutta myös uuden tekoa. Makuuhuone sai verhot ensimmäistä kertaa sen 19 vuoden aikana mitä täällä on asuttu. Ostin Ikean valmiit pellavaverhot ja lyhensin ne sopiviksi. Puoli vuotta metsästin verhoja käytettyinä, mutta sitten kyllästyin. Oli mahdottomuus löytää neljää kolmimetristä verhoa tai sitten ne ehtivät mennä nenän edestä. 

Tein makuuhuoneeseen myös villakankaisen oviverhon. Sen reunan kirjailuissa meni oma aikansa kuten myös itse verhon ompelussa. Kampauspisteen tuoli sai uuden verhoilun, sekin piti kirjailla itse villakankaalle.

Verhot paikoillaan. Ne ovat ainut asia yöpöytien lisäksi mitkä on ostettu huoneeseen uutena. Kaikki muu on kierrätettyä. Tai onhan oviverhon kangas uusi mutta sitä ei lasketa, se on teollisuuden ylijäämäpala. Verhoihin on vielä tarkoitus tehdä varuiksi tampit pitämään ne sivussa jos tulee tilanne, että ikkunoiden alla olevat sähköpatterit on laitettava päälle. Sellaista tilannetta ei ole tullut vuosikausiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tampit saan tehtyä verhojen lyhentämisestä ylimääräisiksi jääneistä paloista. Sitten kunhan saan päätetyksi millaiset teen. Nurkassa kököttävä sermi on tämän viikon hankintoja, löysin sen kirpputorilta. Se peittää näppärästi miehen vaatepinon jota hän säilyttää tuolin päällä. Sermin kangas on aika likainen, se pitäisi irroittaa ja pestä. Jos ei lähde puhtaaksi, teen uudet kankaat. 

Miehen vaatekaappi valmistui sekin talven aikana. Kaappi on tämän talon alkuperäistä kalustusta. Se oli joskus maalattu siniseksi ja sen jälkeen valkoiseksi. Minä palautuin sen alkuperäisen kuosiinsa, petsatuksi ja lakatuksi. Sopii paljon paremmin muiden tummien huonekalujen sekaan. Oiva ihmettelee miksi ovi isännänhuoneeseen on kiinni. No siksi kun siellä on aika kaaos enkä halunnut kaaosta kuvaan.

Kampauspisteen tuolin olen perinyt mummolastani. Onneksi sitä ei kukaan muu huolinut. Siinä oli kulunut vihreä samettikangas päällisenä. Ostin palan villakangasta (sekin teollisuuden ylijäämää) ja tein uuden päällisen.

Kuvio ei ole omaa tuotantoa, se on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Vasta kuvion tehtyäni nousi mieleen jotain muutakin kuin kukat. No onpahan nyt sievä istua tuossa.

Oviverhon kukka-aihe on omaa tuotantoa. Se on kirjottu villalangalla villakankaalle.

Täsä näkyy paremmin koko verhon reuna. Makuuhuoneen verhotangot sain ostaa sattumalta hyvinkin edullisesti. Tuli avattua suu oikeassa paikassa, tangot olivat menossa metallinkeräykseen. Taulu löytyi viime syksynä kirpparilta, jokin siinä vetosi minuun ja sai ostamaan. Maalauksen alaosassa on teksti Lohja. Ehkä siinä on kuvattu maisemaa Lohjalta.

Myös oviverho tarvitsee tampin jolla verhon saa vedettyä syrjään kesäajaksi. Se on tulossa tässä. Teen kirjailuun käyttämistäni langoista nyöriä. Tuskaisen hidasta puuhaa sillä langat ovat tällaisen nyörin tekoon aivan liian ohuet. Yritän sinnitellä tämän loppuun, vaikka tiukkaa tekee. Onhan tässä aikaa ainakin tämä helmikuu ennen kuin tositoimet puutarhassa alkavat ja käsityöt sisällä saavat jäädä.

Kirjontaa ja verhoilua

 Olen alusta alkaen miettinyt, että haluan isännänhuoneeseen oviverhon. Kun makuuhuoneen remontti valmistui, päätin, että huoneeseen tulee oviverho. Kumpikaan verhoista ei ole valmis, mutta kangas on hankittu. Päätin aloittaa makuuhuoneen verhosta. Verhokangas on sinistä villasekoitetta, oikeasti huonekalukangasta. Meillä Lahdessa on huonekalutehtaan tehtaanmyymälä josta sai nyt muuton alla edullisesti kangasta. Ikkunaverhotkin ovat vielä hankkimatta, en ole raaskinut ostaa neljää pellavaverhoa, ovat melko kalliita.

Mietin verhon reunaan jugend-kuviota, mutta sellainen oli jotenkin liian haastava. Sitten päätin piirtää jotain ihan omasta päästä.

Tässä suunnitelma josta aloitin, eli verhon alakulma.

Ja sama kuva verhokankaalle kirjottuna. Kuvassa kangas näyttää harmaalta, mutta se on oikeasti aika sama sininen kuin seinässä. Punainen harsinlanka on reunan merkki, siitä kangas menee taitteelle ja kirjailun nurja puoli jää taitteen alle piiloon. Kirjottavaa on vielä siis koko verhon verran mutta eipä tällä ole kiirettä, tulee lähinnä koristeeksi. Lanka on villalankaa, neulottavaksi tarkoitettu, ei mitään kirjontalankaa joka olisi ollut liian paksua.

Makuuhuoneen kampauspöydän tuolin istuinkangas oli auttamattomasti väärän värinen siniseen huoneeseen. Niinpä se sai uuden kankaan.

Kirjailua tuli tähänkin. Kuvio on kirjasta Jugend-kukka kirjonnassa. Kangas on sekin samaisesta tehtaanmyymälästä, villasekoitetta tuttuun tyyliini. Reunaan tulee vielä koristenastat ja joku kaunis hapsunauha jos vain löydän sopivan. Vaikka tulin kirjailu on jugendia, on tuoli itsessään enemmän kertaustyylinen tai uusrenessanssia.

Puutarhaillat ovat vaihtuneet palapeleihin, kirjoihin ja käsitöihin. Kävin viikonloppuna messuilla jossa oli samassa ilmaisen kirjan päivä. Mukaani lähti kaksi kassillista kirjoja joten nyt on lukemista koko talveksi ja mukavasti täytettä kirjahyllyn tyhjille hyllyille.

Makuuhuoneen remontti on valmis

Vihdoinkin pääsimme muuttamaan takaisin makuuhuoneeseen. Vajaa kaksi kuukautta teimme remonttia. Tahti olisi voinut olla nopeampikin, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun ei ollut pakko. Vaikka täytyy sanoa, että pensseli oli tällä kertaa kädessä monesti terapiapensseli. Kun maalasi neliöittäin katto- ja seinäpinta-alaa, unohtuivat murheet ja murehtimiset. Sinisen salin seinät ovat imeneet itseensä niin paljon kipua ja kyyneleitä kuin myös iloa toipumisesta ja parantumisesta.

Vanhempien valtakunta on nyt sininen sali, onhan se oikeasti toinen talon saleista.

Ikkunoista puuttuvat vielä verhot, niillä ei ole kiire kun on pärjätty jo 19 vuotta ilman. Verhot siis tulevat kunhan löydän ne käytettyinä. Uudet rullaverhot ostimme ruotsalaisesta huonekaluliikkeestä. Sieltä löytyi tummansiniset pimennysverhot, juuri täydellisen väriset. Valkoiset olisivat erottuneet liikaa sinisistä seinistä.

Kattokruunu on uusi, tai uusi vanha. Meille uusi, mutta käytettynä kesällä kirpparilta ostettu. Puuttuvat kristallit löytyivät taas mahtavalla palvelulla vanhan tavaran kaupasta. Kattorosetin maalasin katon väriseksi ja koristelin kuparinvärisellä maalilla. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Rosetti on sekin hankittu käytettynä, se ei ole kipsiä vaan uretaania. Pieni myönnytys nykyajalle.

Vanhoja kalusteita palasi omille paikoilleen. Kampauspöytäni tuolin kangas vaihtuu talven aikana siniseen. Kangas on jo hankittu, mutta teen työn sitten kun olen saanut entisöintikurssilla miehen vaatekaapin ovet valmiiksi. Vaatekaappini päälle kaivoin omista kätköistä pärekoreja, enää sinne ei laiteta epämääräisiä pahvilaatikoita.

Lattia on suopakuurattu kolmeen kertaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin mutta en enää jaksanut. Sänkyä meillä pedataan harvoin, päiväpeitot säilyvät yhdessä pärekorissa silloin kun niitä ei tarvita. Miehen vaatekaappi tulee tuolle tyhjälle seinänpätkälle, siihen missä se on aina ollut. Seinän sävyt ovat itse sekoitettuja, ensin olin kauhuissani näin sinisestä huoneesta, vaan kun väreihin tottui, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Täydellinen huone ainakin omasta mielestäni. Maton saatan vaihtaa. Kunhan ehdin, testaan tähän salin punaista DDR:n villamattoa. Jos se käy tuota vaaleaa villamattoa paremmin, saa vaalea siirtyä saliin. Tuolit ovat löytö kirpparilta monta vuotta sitten. Ne ovat 1970-luvulta vaikka niiden muotokieli on hyvin paljon uusrenessanssia. Huone on kalustukseltaan iloinen sekoitus mutta kaikki ovat tummaksi petsattua puuta. Laitan myöhemmin ennen ja jälkeen kuvia, pitää ensin saada hallintaan kuvakaaos joka odottaa siirtoa puhelimelta tietokoneelle.

Paluu puutarhaan

 Joskus elämässä on hetkiä ja tilanteita joihin edes puutarha ei tuo lohtua tai tukea. Kun kyse on taistelusta eikä stressistä, kääntyy puutarhan lieventävä vaikutus ahdistukseksi. Silloin on parempi pysyä poissa ja antaa puutarhan odottaa. 

Pikkuhiljaa olen palannut puutarhan pariin. Uuden kasvihuoneen sato taitaa olla menetetty, mutta mitäpä muutamasta tomaatista kun kyseessä on ollut tilanne jossa läheisen traumaattinen menettäminen on ollut hyvin lähellä. On ollut muut ajatukset mielessä kuin kasvihuoneen kastelu tai rikkaruohojen kitkeminen. 

Eilen tein vähän sadonkorjuuta. Pelastin loput tomaatit uudesta huoneesta, vanhassa kasvihuoneessa on tulossa lisää satoa. Luumusato on tänä vuonna kohtalainen, kuvan luumut keitin illalla hilloksi. Talvella harmittaa jos ei ole luumuhilloa.

Remontti on edennyt maalausvaiheeseen. Listat ovat kahteen kertaan maalattuja, ei puutu kuin kiinnitys paikoilleen. Sen jälkeen vähän sähkötöitä sekä lattian kiinnitys ja suopakuuraus ja voimme muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huoneesta tulee kovin sininen, sen uusi nimi taitaakin olla sininen sali vanhempien valtakunnan sijaan, onhan huone entinen sali.

Lauantaina pakotin itseni lähtemään Mustilan taimipäivään. Olisi saattanut harmittaa jos en olisi mennyt. Ja olin sopinut Minnan kanssa, että toimitan hänelle yhden iiriksen taimen. Muutamia kivoja löytöjä tuli tehtyä. Yksi niistä on kuvan rusokellopensas. Toivottavasti suostuu viihtymään meillä. Ajattelin kokeilla sitä hortensiapuutarhaan, ehkä sieltä löytyy vielä jokin vapaa nurkka. Seuraavaksi pitäisi löytää into ja aika laittaa taimet maahan. Sääennuste onneksi antaa armoa, hyvää säätä on ennustettu pitkälle syksyyn.

Tästä jatketaan, ehkä jo huomenna tartun työkaluihin, siivoan perennoja pois ja kitken muutaman rikkatuohon. Otan kuvia puutarhasta ja päivitän blogia lisää. Ainakin luen kaikki postaukset mitkä muiden blogeista ovat jääneet väliin.

Remontti etenee

Remontti on jatkunut vaikka siitä täällä blogissa ei ole kuulunut mitään. Nyt alkaa hitaampi vaihe kun alamme tehdä pintoja purkamisen sijaan. Seuraavaksi on vuorossa katon pesu ja maalaus. Aluksi ajattelimme, ettei kattoa tarvitse maalata. Värinsä puolesta ei olisi tarvinnut, mutta kun sieltä poistetaan vanhat sähköjohdot, jäi niiden alta paistamaan eri väri kuin muualla katossa. Siistitään sitten kerralla koko katto ja maalataan se paremmalla, muuhun värimaailmaan sopivammalla sävyllä. Sen verran voin kertoa, ettei huoneeseen tule valkoista kattoa.

Tuttua eristemujua. Tuota kun vähän pengottiin, kävi ilmi, että tämä huone on eristetty vähän erilailla kuin muut huoneet. Tässä on enemmän karkeaa puusilppua ja hiekkaa. Ikäänkuin eriste olisi loppunut kesken ja tähän on laitettu mitä sattuu. Kuvan takaseinän vasemmasta nurkasta näkyi reikä ulos asti. Eipä ihme, että on ollut talvella vähän kylmä nurkka. Se on nyt korjattu ja eristetty uudestaan.

Eristettä poistettiin n. 10 cm kerros. Samalla tarkistettiin kaikki nurkat ja seinähirsien kunto. Tällä kertaa ei korjattavaa löytynyt muuta kuin edellä mainittu ulkonurkka.

Haimme pakettiautollisen ekovillaa levyinä ja mies latoi ne lattiaan. Villakerros on 15 cm paksu ja sen alle jäi vanha eriste. Uuniin eteen tehtiin vahvistusta lattiaan. Myös uunin edusta oli kunnossa eikä sitä tarvitse korjata. Tiilien alla on luonnonkiviperustus joka ulottuu kallioon saakka.

Sitten paperi eristeen päälle. Ja puhdistetut lankut paperin päälle.

Lattia on paikoillaan, mutta ei kiinni muuta kuin lankuissa olevilla tapeilla. Se saa nyt rauhassa painua ja asettua. Hetken jouduimme keskustelemaan lattian pintakäsittelystä. Voitolle pääsi pellaöljysuopakuuraus koska lattia on maalaamaton. Minusta sen maalaaminen olisi ollut suorastaan rikos. Miestä häiritsee lattiaan jäävät naulankolot joita ei saada peittoon uusilla nauloilla. Itseäni ei häiritse sillä ne ovat lattian elämää. 

Sorkkarauta näyttää lattialankkujen leveydet. Levein lankku on n. 35 cm leveä. Pesulla ja suopakuurauksella lankuista tulee hienot. Seinille liisteröidään pahvi joka maalataan. Tapettisuunnitelmat hylättiin lattian takia. Tähän huoneeseen ei käy voimakkaat kuviot, vaan jotain hillyttä värejä unohtamatta. Kaakeliuuni antaa osviittaa värimaailmasta, sinistä on tulossa.

Remontti alkoi

 Aika tasan 19 vuotta sitten saimme avaimet Arvilaan. Silloin aloitimme heti kylpyhuoneen ja salin remontin jotta pääsemme muuttamaan taloon. Nyt, 19 vuotta myöhemmin käynnistyi viimeisen huoneen remontti. 

Huone on meidän vanhempien valtakunta, talon entinen toinen sali. Lattiapinta-alaa on noin 24 m2, huonekorkeutta reilut kolme metriä.

Eilen tyhjensimme huoneen huonekaluista. Sen johdosta meillä on muualla kodissa kaaos. Tavaroita ja huonekaluja on ripoteltu sinne ja tänne. Kaiken lisäksi miehen vaatekaappi lähti autotalliin odottamaan kunnostusta. Vaatekaappi on minun projektini sadepäiville. Huoneen ilme on jostain 1970-luvun lopulta. Vihreä muovimatto, ruskeat tapetit ja vaaleanpunaiseksi maalattu katto. 

Jos on mahdollista, katto jää tuollaiseksi. Seinissä on jo hyväkuntoiset huokolevyt, niihin emme koske. Ruskea tapetti on paperia, sekin saa jäädä uuden kerroksen alle. Kaakeliuuni jää, samoin sähköpatterit ikkunoiden alle. Vihreä muovimatto lähtee koska lattia avataan.

Muovimatto lähti ja sen alla oleva paksu lastulevy. Tähän asti jokaisessa huoneessa on ollut lankulattia suoraan lastulevyn alla. Tällä kertaa ei ollut. Vastaan tuli ruskalla maalilla maalattu pahvi. Nuo nurkassa näkyvät lehdet ovat tasoitetta jolla on tasattu lattiaa ennen lastulevyn asennusta. Tässä talossa on joka huoneessa tehty samoin. Tällä kertaa koolauksena oli vanhoja postikortteja, sanomalehtiä ja muita lehtiä pääosin vuosilta 1975 ja 1976. Jokainen nippu oli naulattu vähintään kolmella naulalla lattiaan. Niiden irroitus oli minun työni.

Sitten oli ihan pakko kurkistaa maalatun pahvin ja sen alla olevan kahden pahvikerroksen alle. Alimpana on muuten todella hienoa lumppupahvia. Ensin pahvikerrosten alta löytyi kuvan alaosan käsittelemätöntä höylättyä lautaa. Mitä ihmettä. 

Onko pahvikerros ollut alkuperäinen lattia eikä tässä huoneessa ole kunnon lankkua? Kello oli jo kymmenen illalla, mutta oli pakko purkaa lisää ja katsoa mitä on toisella puolella huonetta.

Löytyihän sieltä lankkua. Ja miten upaa löytyi! Leveää ja maalaamatonta lankkua on koko loppuhuone. Tai ilmeisesti on sillä kaikki ei ole vielä esillä, pahvin purkaminen alkaa ihan kohta. Kunhan koko lattia on esillä, otan siitä kuvat. Nyt pähkäilen miten lattia käsitellään, sääli tätä olisi maalata piiloon.

Tänään saadaan ehkä lankut ylös, sitten näemme mitä lattia sisältää lankkujen alta. Onko eristeitä ollenkaan ja jos on, missä kunnossa ovat.

Vanhempien valtakunnan siivousta

Lauantai ja siivouspäivä. Tai oikeammin vanhempien valtakunnan siivouspäivä ja sekin on on oikeasti kestänyt jo yli viikon. Olen tehnyt puuhaa aina kun on ollut ylimääräistä aikaa eikä sitä ole ollut kovin paljoa viimeisen parin viikon aikana.

 Kuvassa näkyy vielä kirjalaatikoita uunin oikealla puolella, ne siirrettiin pois ja samalla kävin kaikki kirjat läpi. Varasto kutistui viidestä laatikosta neljään. Ikean kassillinen työkansioita päätyi lähtemään työpaikalle. Vaatekaapin päällä olevat laatikot ovat tyhjiä ja odottavat käyttöä, toinen pääsi jo säilytyspuuhiin.

 Rakas, rakas vaatekaappini pitäisi käydä läpi. Minulla tuppaa käymään niin, että päällä kiertää muutama vaate ja ne ovat aina tanko-osan reunassa. Muut vaatteet ikään kuin unohtuvat vaikka ei niissä mitään vikaa ole.

Viimeinen urakka huoneessa oli siivota senkin päällinen johon kertyy mitä erilaisempaa tavaraa odottamaan jatkokäsittelyä. Oli kierrätykseen menevää tavaraa, korjattavia vaatteita ja vaikka mitä.

Onneksi kiireet alkavat nyt helpottaa, kohta vietetään jo ensimmäistä adventtia ja silloin suunnittelin kaivaa ensimmäiset joulukoristeet esiin.

Tapetteja

Tällä viikolla sunnuntai meni siivoukseen. Imuri meni sellaisiin nurkkiin ja koloihin joihin se ei arkisissa viikkosiivouksissa pääse. Sen tuloksena kaivoin esiin jätesäkin jonka sisään on sullottu paloja talon vanhoista tapeteista.

 Isännänhuoneessa on ollut alunperin hyvin tumman vihreä tapetti jossa luumun sävyisiä kukkia. Todennäköisesti tuo pala joka minulla on tallessa, on väreiltään haalistunut, alkuperäinen väri on saattanut olla jopa lähes musta. Kunhan huoneen remontti joskus koittaa, saan kaivaa tapettia lisää esiin sillä kaikki pinkopahvin kerrostumat on poistettava.

 Kukkatapetin jälkeen on tullut modernimpaa, olisikohan jostain 1950-luvulta?

 Nuorimman pojan huoneessa on ollut kaunis vihreä kuvioinen tapetti. Tämä on painettu ruskealle paperille tai pahville.

 Salissa alkuperäinen tapetti on myös ollut hyvin hyvin tumma. Ruskealla pohjalla sinisiä kukkakuvioita.

 Salin seuraava kerros miellyttää omaa silmää alinta kerrosta enemmän. Kauniita sinisiä kukkia siniharmaalla pohjalla. Salissa harmitti vietävästi kun nämä kaikki oli poistettava sillä tuorein tapettikerros oli paksu muovinen vinyylitapetti. Sellaista ei voi jättää seinää hengittävässä hirsitalossa.

 Jossain vaiheessa salissa on ollut näin haalea tapetti. Rusehtava lehtikuvio valkoisella pohjalla.

 Eteisen alkuperäistä tapettia löytyy vielä seinältä vintin portaista. Muilla seinillä tapetti peitti tuoreemmat kerrokset tapettia, nekin jouduimme poistamaan huonokuntoisen pinkopahvin takia.

 Eteisen tapettia otin talteen vaikka sitä on myös seinällä, tässä palasessa on mukana myöhemmätkin kerrokset.

 Pinkopahvi taloon on tullut Tampereelta.

 Tämän palan takana ei lue mistä huoneesta se on, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin salin kammari eli peräkammari. Kaunis sininen boordi on ollut huoneen yläreunassa.

 Samaisen huoneen muita tapetteja on tässä. Huonetta remontoidessa kävikin ilmi että joskus seiniin lisätyn kovalevyn alla ei ole kun palasia tapeteista tallessa. Siksi tämäkin pala on pieni, vain noin A4:n kokoinen.

Ja tässä lisää saman huoneen vanhoja boordeja. Joku on selkeästi tykännyt tässä talossa sinisävyisistä tapeteista. Tuo ruudullinen sininen vaikuttaa metkalta, harmi kun sitä ei ole enempää tallessa.

Isännänhuone on vielä pääosin tutkimatonta aluetta tapettien suhteen. Alin kerros on näkyvissä eteisen oviaukossa jota jouduttiin muokkaamaan uuden oven takia. Täälläkin alkuperäinen tapetti on ajan hengen mukaisesti tumma ja mitäpä muuta kuin sinisävyinen.

Tuvassa oli sama juttu kuin kammarissa, tapetit oli joskus poistettu huone huone oli otettu hirrelle. Pienen pieniä palasia löysin listojen alta, ne olen jemmannut niin hyvään paikkaan, että tähän hätään en niitä löytänyt.

Museoasumista

Vanhassa omakotitalossa asuminen on joka ilta paluu menneisyyteen näillä pakkassäillä. Viikonloppuna kannetaan viikon puut sisään ja kun tullaan työpäivän jälkeen kotiin ei lysähdetä sohvalle vaan aloitetaan talon lämmitys. Ensin kuitenkin tulet puuhellaan jotta perhe saa ruokaa.

 Lämmityskaudella ruoka valmistuu päivittäin vanhanaikaiseen tyyliin. Kiireisen kokin ja perheen vaihtoehto se ei ole, tai sellaisten joissa pienet lapset on ruokittava just heti. Mutta meille tämä vaihtoehto sopii ja siihen on totuttu.

 Muiden tulisijojen kanssa minulla on tietty järjestys missä ne sytytän. Sali on ensimmäinen koska siinä on tulet joka päivä. Sitten tulee poikien huoneet jossa on tulet joka päivä vain kovimmilla pakkasilla. Heidän huoneissaan on sähköpatterit päällä. Viimeisenä on vanhempien valtakunta joka on oikeasti talon toinen sali. Huone on makuuhuoneemme ja tykkäämme nukkua viileässä. Tulet tehdään joka toinen päivä ja tällä viikolla joka päivä, viime yönä oli kuitenkin -23 astetta pakkasta.

Tämä on vanha kuva keskimmäisen pojan huoneen uunista, se toimikoot kuvituskuvana. Lämmitys uuneilla tuntuu joskus tylsältä ja se oikeasti vaatii paljon työtä. Eilen kolahti postilaatikkoon tammikuun sähkölasku. Siinä kohtaa koin saavani palkinnon lämmityksen eteen jaksamisesta. Tammikuussa sähkön kulutus oli vain 937kWh. Ei ollenkaan paha tämän kokoiseen taloon. Ilolla lykkään puita uuniin jatkossakin.

Peili piialle

Olen joskus miettinyt onko piianpeili saanut nimensä siitä, että niitä olisi ollut piioilla, oliko se kenties kansannaisten kihlajaislahja. En osaa sanoa, mutta on kiva pohtia mistä nimitys tulee. Aiemmin syksyllä kerroin miehen ostamasta vihreästä piianpeilistä. Se jäi entisöintijonon hännille odottamaan kunnostusta. Ja saa odottaa edelleen, sillä eteeni tuli toinen piianpeli jolle lupasin hyvän elämän kartanossa. Eli sain peilin lahjaksi peilin antajan mukaan kartanooni.

 Piianpeili tuli kampauspöydäkseni muuntautuneen pelipöydän päälle kuten olin suunnitellut. Tälle toiselle piianpeilille piti tehdä vain pesu ja peilin hankinta. Mies näppäränä leikkasi peilin samantein varastosta löytyneestä peilin palasesta.

 Alma vahti tarkkana yhdeltä lempipaikoistaan. Pöydän alla on turvallista makoilla ja siitä näkee kuka muu kissoista kulkee kodinhoitohuoneen ruokakupeille.

Kaunis on vihreä peili mutta niin on tämä petsattukin. Ja eiköhän vihreällekin löydy paikka kunhan saa joskus uuden värin harteilleen. Vähäiset koruni ja hiuskoristeet saivat oman paikkansa. Sinikukallisen kulhon olen ostanut pihakirpparilta, se on Arabiaa. Kannellinen lasikulho on lahja hoitolapselta. Kummassakin säilytän pinnejä, solkia ja muuta tarpeellista joilla kurittaa pitkiä hiuksia.