Peili piialle

Olen joskus miettinyt onko piianpeili saanut nimensä siitä, että niitä olisi ollut piioilla, oliko se kenties kansannaisten kihlajaislahja. En osaa sanoa, mutta on kiva pohtia mistä nimitys tulee. Aiemmin syksyllä kerroin miehen ostamasta vihreästä piianpeilistä. Se jäi entisöintijonon hännille odottamaan kunnostusta. Ja saa odottaa edelleen, sillä eteeni tuli toinen piianpeli jolle lupasin hyvän elämän kartanossa. Eli sain peilin lahjaksi peilin antajan mukaan kartanooni.

 Piianpeili tuli kampauspöydäkseni muuntautuneen pelipöydän päälle kuten olin suunnitellut. Tälle toiselle piianpeilille piti tehdä vain pesu ja peilin hankinta. Mies näppäränä leikkasi peilin samantein varastosta löytyneestä peilin palasesta.

 Alma vahti tarkkana yhdeltä lempipaikoistaan. Pöydän alla on turvallista makoilla ja siitä näkee kuka muu kissoista kulkee kodinhoitohuoneen ruokakupeille.

Kaunis on vihreä peili mutta niin on tämä petsattukin. Ja eiköhän vihreällekin löydy paikka kunhan saa joskus uuden värin harteilleen. Vähäiset koruni ja hiuskoristeet saivat oman paikkansa. Sinikukallisen kulhon olen ostanut pihakirpparilta, se on Arabiaa. Kannellinen lasikulho on lahja hoitolapselta. Kummassakin säilytän pinnejä, solkia ja muuta tarpeellista joilla kurittaa pitkiä hiuksia.