Sammalta

Tämä kostea kesä ja syksy sai havahtumaan siihen että pihan sammaleet ovat kasvaneet silmissä. Osa toivotusti ja osa ei ihan niin toivotusti.

 Rinnepuutarhan salavan sammaloitumista esittelee Jalo. Niissä on kuulemma vähän oravainen tuoksu. Siitä en tiedä, mutta salavan sammaloituminen ei haittaa.

 Talon eteläpäädyn kallion sammaloitumiseen minulla on kahtia jakautunut olo. Olen kaivanut omin käsin kallion sammaleen alta esiin enkä haluaisi että se peittyy taas uudelleen. Mutta joissain kohdin sammal on kaunista tälläkin kalliolla, kuten pienissä kuopissa ja urissa.

 Kivijalan viereen annan sammaleen kertyä pari vuotta, sitten kerään se jouluisia kukka-asetelmia varten pois. Nyt pitäisi mennä keräämään ennen kun sammal jäätyy uudemman kerran. Saniaisen ajattelin siirtää autopaikan kivimuurille missä sitä kasvaa jo ennestään.

 Lumi tuli ja meni, tämä kuva näyttää yleiskuvan ympäröivistä maisemista. Märkää on. Nurmikon sammaleet tykkäävät vaikka minä en niinkään.

 Tämä vuosi on ollut hankala luumulehdon kivituhkakäytävien suhteen. Niitä ei pysty haraamaan litimärkinä ja kuivina päivinä ei aina ole ehtinyt silloin kun pitäisi. Voi olla, että ensi keväänä pitää kuoria pinta pois ja tuoda tilalle uutta kivituhkaa. Ja onhan vanha kivituhka myös painunut, senkin takia lisäys olisi hyvä tehdä.

 Rosarion kivimuuri on sammaloitunut todella nopeasti, siihen on auttanut kostea kasvukausi ja varjoisuus kivimuurin tällä puolen. Kivimuurin suhteen olen sammaleen kanssa erityisen suopea.

Auropaikan kivimuurilla on myös sammalta. Kuvassa näkyvä määrä alkaa olla sopiva, tykkään että kiveäkin on näkyvissä. Ja jotain kasveja kivien väleissä. Tähän taidan siirtää talon kivijalan vieressä kasvavan saniaisen.

Mummin mussukka tuli tänään yökylään, mummi ei siinä tahdissa ehdi sammaloitumaan, onneksi.