Pakkasyön jälkeen

Aamulla oli lähes shokkiherätys kun katsoi ulkolämpötilamittaria joka näytti -5 astetta. Ei muuta kuin hellan lisäksi pariin pönttöuuniin tulet ja koleutta torjumaan. Lämmityspuuhien jälkeen oli vuorossa kasvimaan ja -huoneen tyhjennystä.

 Kasvimaat ovat tyhjät ja käännetty. Kuvan ottamisen jälkeen levitin niihin kalkkia ja kunhan lehdet tippuvat puista, haravoin kasvimaalle lehtikatteen. Kasvihuoneesta on tomaatit pois, vain viiniköynnös jäi talvehtimaan maahan laskettuna

 Pihalle mennessä suunnittelin puutarhatoppatakin esiin kaivamista mutta aamun pakkasasteista huolimatta päivästä tulikin lämmin. Fleecetakilla tarkeni ihan hyvin kun koko ajan pysyi pienessä liikkeessä eli talikon varressa. Pihan suurin vaahtera tiputtelee jo syysvärin saaneita lehtiään.

 Mies leikkasi nurmikon toivottavasti viimeistä kertaa tältä kasvukaudelta. Samalla meni silpuksi koristeomenapuun tippuneet omenat ja osa vaahteran lehdistä.

 Talolta alaspäin kohti peltoja on muodostunut kuja, alunperin tuossa on ollut ladolle vievä tie. Kunhan oikealla puolella kasvavat luumulehdon kirsikka- ja luumupuut ovat kasvaneet, saa kuja lisää suojaa. Vasemmalle puolelle tulee pensaita ja pari puuta aitasta alaspäin joskus myöhemmin. Ei kujien tarvitse aina olla tasarivisistä puista koostuva, vapaamuotoisuudella saa myös kaunista aikaan.

Kamera ei taaskaan suostunut tarkentamaan joten pensashanhikin 'Lovely Pink' kuvat jäivät kuvassa epätarkoiksi. Paljon muuta kukkivaa ei puutarhassa enää ole, täytyy olla tyytyväinen näihin muutamaankin.

Murheenkryyni

Arboretumin laajennukseen istutetut Rosa 'Pohjantähti' köynnösruusut ovat osoittautuneet voimakkaimmiksi kuin olisin edes osannut kuvitella. Ostin niille tavallisen köynnöskaaren Lidlistä ja ajattelin sen kestävän. Virhe. Ei kestänyt vaan meni alaosasta poikki molemmin puolin. Hätäapuna mies iski maahan pitkät kierretangot ja sitoi nippusiteillä köynnöskaaren niihin kiinni. Toimiko?

 Kyllä, toimi noin vuoden verran. Sitten köynnös kasvoi ja tuli kovia tuulia jotka saivat kaaren liikkumaan ja murtumaan lisää.

 Aivan vinossa. Nyt en tiedä mitä tuolle pitäisi tehdä muuta kuin leikata ruusu alas ja tehdä uusi kaari. Tällä kertaa jostain tukevammasta materiaalista ja maahan valetulla perustuksella. Että sellainen murheenkryyni, halvalla ei saa hyvää kun on köynnöskaaresta kyse, tai ehkä tuo olisi jonkun herkän kärhön kestänyt mutta ei yhtään enempää.

 Ruusun takana kasvavat kupariheisiangervot ovat nekin kasvaneet suuriksi, niistä leikkelen välillä maata viistäviä oksia pois mutta en muita, tuo ylikulkusilta pitääkin olla sellainen josta kuljetaan kasvien lomasta niitä hipoen.

 Sedum 'Bertram Andersson' houkuttelee viimeisiä pörriäisiä kauneutensa ääreen. Ja kyllä siihen eksyy joskus puutarhurikin katsomaan pienen pieniä ja vieri vieressä kasvavia kukkia.

Kirjavalehtinen 'Frosty Morn' on sellainen maksaruoho jonka kanssa jännitä joka vuosi ehtiikö kukkia, toistaiseksi on ehtinyt. Takana näkyy mustaluumu verkkonsa sisällä. Maksaruohot ei onneksi jäniksille kelpaa.
Nyt taidan lukea hetken muiden blogeja ja sitten menen istuttamaan uusimman alehankintani, alppikärhö 'Albina Plenan'.

Verkkoja ja värejä

Viime päivät on vilissyt verkko poikineen käsien läpi, viime vuonna virittelin melkein 70 verkkoa tai suojaa paikoilleen, tänä vuonna menee saman verran. Muutama uusikin tuli miehen avustuksella.

 Marja- ja hedelmätarhan kovaonniset omenapuut sai vihdoin kunnon verkot. 'Pirjan' kanssa piti vähän mietti miten toimitaan koska puu on jo kohtalaisen iso ja tuuhea. Tämän korkeammaksi en anna puun kasvaa jotta omenat on helppo kerätä. Omenapuita on pihassa yhteensä seitsemän, riittää kun yksi puu tekee muutaman kymmenen omenaa tai muuten hukumme tulevaisuudessa omenaan.

 'Punakaneli' on kaksi metriä korkean kanaverkon suojissa. Jos tuon läpi syödään niin ihme on.

 Kuusikkoon on kasvanut söpöjä pieniä kärpässieniä, minun lemppareita ulkonäkönsä puolesta.

 Ussurinpäärynässä on upea syysväri, sitä kannattaa kasvattaa ihan vain värinsä takia.

 Osassa pioneja on syysväritystä, osa on vihreitä ja osa menee mustaksi.

 Hurtanheisi on minulla liian kuivassa paikassa, kasvaa todella hitaasti. Syysväri sen suonikkaissa lehdissä on joka vuosi hieno.

 Syyshortensi 'Grandiflora' on kuvattu jo useaan kertaa mutta pakko ottaa vielä yksi kuva. Viime syksyn sateissa kukat ruskettuivat heti valkoisen vaiheen jälkeen. Tänä vuonna kukat ovat hienon punaiset ja lehtiin on tulossa väriä. Täydellinen pensas pihan parhaalle paikalle.

 Arboretumissa on verkkoja ja mitä erilaisempia suojia lähes kaikkien puiden ja pensaiden päällä. Huomasin, että täälläkin oli käyty maistelemassa. Tuoreesta syreenistä oli napsittu oksia poikki mutta niitä ei oltu syöty. Pitäisiköhän lähteä metsästyskurssille ja opetella jäniksen metsästys, tuntuu olevan ristihuulia nurkissa taas turhankin paljon.

 Keltajapaninangervoista yksi on punerruttanut osan lehdistään. Voi kun tulisi kaikkiin näin hieno syysväri.

Jalo ei jäniksiä metsästä mutta myyriä sitäkin enemmän. Tässä haistellaan jotain myyränkoloa pellon reunassa. Saalista ei tällä kertaa tullut. Ihmettelen miten myyriä riittää sillä kissat kantavat niitä useita päivässä pelloilta ja ojista, taitaa olla hyvä myyrävuosi menossa.

Pakkasen puraisua

Aamu herätti koleana, lämpömittari näytti ulkona +2,5 astetta. Ja kun viikonloppuna ei lämmitetty taloa yhtään niin koleaa oli sisälläkin. Yöllä oli käynyt pakkasen puolella, auton etulasi oli jäässä, pakko usko talven olevan täällä ihan kohta. Töiden jälkeen jatkoin puutarhan puuvartisten kasvien verkottamista, samalla otin muutaman kuvan iltaan taittuvasta kauniista syyspäivästä.

 Kasvimaan portin humalaköynnökset kasvoivat tänä kesänä reheviksi ja kerrankin yltivät toisiinsa ihan reilusti. Kasvihuoneen päätyluukut ovat olleet koko kasvukauden auki yötä päivää, eipä ole yhtään hometta kasvihuoneessa.

 Tomaatteja keräilin litran verran pois, ne kaikki missä oli hitusenkin punerrusta. Vihreät jäivät vielä, ne kerään huomenna. Viiniköynnöksen laskin maahan, viime vuonna en tehnyt sitä ja köynnös paleltui, nyt pelaan varman päälle ja kunhan talvi tulee kunnolla peitän köynnöksen hallaharsolla.

 Ruskan värejä on vähän, ei lähes ollenkaan. Koivutkin tiputtaneet lehtensä ennen kellastumista.

 Pakkanen nipisti kunnolla kesäkurpitsoja joten siivosin kasvustot kompostiin. Onneksi olin eilen kerännyt suurimman osan sadosta pois, kesäkurpitsat ei kestä yhtään pakkasen puraisua.

Loppukevennyksenä kuva navetan vanhasta sikalasta. Satuin eräänä päivänä puutarhaliikkeen alennusmyyntiin. Taimia ei ollut enää jäljellä mutta lannoitteita oli eurolla per pakkaus. No minä tyttö lastasin pienen Fiatini täyteen kun kerran halvalla sai. Nyt on hamstrattu muutamaksi vuodeksi kanankakkaa säkeissä ja ämpäreissä.

Inspiraation lähteillä

Siivosin tietokoneelta vanhoja kuvia, ja voi minkä ahaa elämyksen sainkaan. Tajusin, että reilusti vaan kukkasipuleita maahan, ei kevät ole mitään ilman niitä.

 Keltainen ei ole puutarhassa lempiväri mutta krookuksiin se on melkeinpä paras väri. Krookukset kukkivat kun maa on vielä väritön ja kaipaa energistä raikkautta keltaisen värin muodossa. Liiloja jo istutin ja pari pussi keltaisia. Taidan ostaa tätä väriä lisää.

 Lumikelloja ei voi olla liikaa. Pari pussi lumikelloja päätyi maahan, toivottavasti ne itävät. Koitin olla tarkkana sipulien tuoreuden suhteen.

 Kurjenmiekkoja laitoin vain yhden pussin, selkeästi se on liian vähän kun katselin kuvia viime keväältä.

 Helmilijoissa on hauskoja muunnoksia, yhtä sorttia upotin multiin. Vaaleanpunaisia haluaisin kokeilla mutta tänä vuonna en nähnyt niiden sipuleita missään.

 Onneksi vaaleanpunaista, tai suorastaan pinkkiä on laitettu hyasinttien muodossa. Miten mahtava sävy keltaisten esikoiden kanssa, tämän totesin jo keväällä.

 Tulppaaneja tuli hankittua satoja sipuleita. Nyt mietin onko vieläkään tarpeeksi taantuneiden tilalle.

 Tummia, lähes mustia kerrottuja laitoin pussillisen talon edustalle. Todennäköisesti ovat yhden kevään ilo mutta siitä viis, keväällä tarvitaan niitäkin. Nämä pinkit kerrotut ovat olleet monivuotinen ilo.

Narsissien suhteen olen tullut araksi, eivät oikein tunnu viihtyvän meillä. Siitä huolimatta ostin yhden pussin ja kohtaloa uhmaten istutin ne arboretumiin. Ensi viikolla taidan hankkia pari pussia lisää, kävi miten kävi.

Kuvien siivoamisen jälkeen oli onneksi liian myöhäistä lähteä sipuliostoksille, olisi saattanut olla turhankin suureelliset ostokset. Arkeen mennessä on pahin tuska mennyt ohi ja tulee ehkä tehtyä järkevämmät jälkihankinnat jo maahan laitettujen sipulien kaveriksi.

Tarleena ja kalkki

Keväällä tuli hankittua muutama 40kg:n säkki jauhemaista kalkkia. Toukokuussa ei kuitenkaan tullut hyviä kalkitussäitä, oli aurinkoista ja sateetonta. Sitten tuli muita syitä kunnes tuli taas kuumuus ja kuivuus. Onneksi kalkkia voi levittää mihin vuodenaikaan vaan.

 Eilen aloitin kalkituksen arboretumista, yksi säkki meni ja sitten tuli illan pimeys. Syksy on oikeastaan hyvää aikaa kalkitukselle sillä yökosteus on niin kova, että kalkki liukenee ilman sateitakin. Ihan ensimmäisinä vuosina käytin pihaan kallista rakeistettua kalkkia. Nyt käytän jauhetta sillä se on pelkkää kalkkia, rakeisiin saatetaan käyttää apuaineena savea ja sitä en halua pihalle tarkoituksella lisää. Toinen syy jauheeseen on edullinen hinta, 40kg maksoi noin kuusi euroa.

 Kaikki kasvit eivät pidä kalkista, ne pitää jättää kalkitsematta. Yksi niistä kasveista on juuri pihaan hankittu ensimmäinen atsaleani, puistoatsalea 'Tarleena'. Alppiruusujen kanssa en onnistu mutta kokeillaan nyt sitten miten käy atsalean kanssa. Tämä tiputtaa lehdet talveksi joten auringon kanssa ei pitäisi olla keväisin ongelmaa.

 'Tarleena' päätyi arboretumiin, toistaiseksi vähän hölmösti keskelle nurmikkoa mutta kunhan aikaa menee niin nurmikkoa on raivattu taas vähän enemmän pois. Jos tämä atsalea menestyy niin tarkoituksena on hankkia niitä lisää, aurinkoisia paikkoja meillä kyllä riittää.

 Pakko ympätä samaan postaukseen kuva joka vilahti jo instassa. Sain ystävältä taas hänen ihania omppujaan. Nuo punaiset on superhyviä. Keitin niistä jo mehua ja hilloa ja molemmista tuli mahtavan punaista. Ensi keväänä suunnittelin kokeilla varttaa tuota lajiketta meillekin ihan omaksi puuksi.

Puu on vanha eikä sen lajike ole tiedossa. Omenat ovat mehukkaita, rapeita ja sisältä punamaltoisia. Muoto ei ole pyöreä vaan enemmän soikio. Tänä vuonna ovat pienempikokoisia kuin normaalisti. Täydellinen omena minun makuuni.

Viimeisiä

Kasvihuone antaa vielä reilusti tomaatteja, viikon sisään olen kerännyt niitä yli viisi litraa. Keitellyt isoista tomaateista tomaattisosetta pakastimeen, pienet on napsittu pöydältä suoraan suuhun.

 Muutama litra tomaatteja vielä tulee jos vain sää pysyy plussan puolella. Satokausi lähenee loppuaan tomaattienkin osalta.

 Pensastomaateissa oli enää muutama raakile joten tyhjensin kaikki ämpärit kompostiin ja pinosin odottelemaan kottikärrykyytiä puutarhavarastoon. Ensi keväänä sitten uudet tomaatit. Lajikkeisiin olin tyytyväinen, siemeniä taisi jäädä tulevallekin kaudelle.

 Kesäkurpitsat ovat kasvaneet muhkeiksi pensaiksi, satoakin niistä tulee vielä mutta taidan jo kiikuttaa pensaat kompostiin. Harkinnassa on vähentää kesäkurpitsojen laatikoiden määrä kahdesta yhteen laatikkoon ja laittaa vapautuva laatikko mansikalle.

 Rantakukka on kukkinut todella pitkään, sinnittelee top 3 viimeisen kukkivan perennan joukossa. Toiset sanoo tämän leviävän kovasti mutta minulla ei ole tehnyt ainuttakaan siementaimea.

 Joutsenet ovat saapuneet viereiselle pellolle. Tällä kertaa olivat kauempana mutta viikonloppuna olivat tosi lähellä puutarhaa. Hanhia pellolla ei ole vielä näkynyt, kurkia on ollut muutamia.

Illan viimeisenä työnä poistin kasvimaalta loputkin herneet. Satoa tuli pari litraa. Maku näissä oli sellainen ettei niitä tuoreena tehnyt mieli syödä, mutta pakastimeen kelpaavat vaikka keittoihin laitettavaksi. Miehelle sanoin, että mausta puuttuu kesän lämpö ja aurinko.

Vaikka tänään oli ihan mielettömän lämmin päivä, ysiltä illalla näytti mittari vielä +16,5 astetta lämmintä ulkona. En valita, oikein mukava lämpötila syyskuulle.

30 metrin urakka

Nyt se on valmis, nimittäin navetan toinen pitkä sivu. Kaikki ikkunat on korjattu pohjoisen puolen seinältä, eikä sovi unohtaa länsipäätyä joka on sekin ikkunoiden ja ovien osalta valmis.

 Ryhtiä tuli ehjien ikkunoiden myötä aimo annos lisää. Vanhan tonkkatelineen purkaminen oli oikea ratkaisu eikä sitä tehdä takaisin, seinä on paljon siistimpi ilman.

 Karjakeittiö on ainut navetan ikkunoista jossa on vielä tallessa tuplalasit. Nekin kunnostettiin alkuperäiseen kuntoonsa. Ikkunakarmi otettiin kokonaan pois, putsattiin, kiinnitettiin paremmin ja maalattiin.

 Tästä tilanteesta lähdettiin muutama viikko sitten. Ihan kuin eri ikkunat vaikka täysin samat.

Karjakeittiön sisäpokat ovat olleet aina maalaamattomat karjakeittiön puolelta. Me pidimme saman tyylin. Vanhat ikkunapidikkeet olivat hävinneet ajan saatossa joten mies teki uudet messinkisistä oven vetimistä joita löytyi autotallin kätköistä. Hienothan noista tuli, kiinnitys hoitui vanhakantaisilla ruuveilla aidon vaikutelman saamiseksi.

 Maitotonkkien kuivatusteline osoittautui olevan seinässä kiinni parilla naulalla. Katto oli jo laho joten todettiin paremmaksi purkaa pois. Ja olihan tuo takana oleva ikkuna helpompi kunnostaa kun ei ole rakennelmia edessä.

 Ja miten paljon siistimpää kun kaikki tavara on karjakeittiössä sisällä. Ihan hyvin mahtuivat sinne vaikka hieman epäilin asiaa. Tässä kohtaa neliruutuisia pokia ei pystytty pelastamaan. Kuvassa näkyvät otettiin pois autotallista jossa toimittivat sisäpokien virkaa. Tässä niille on parempi paikka, ulkopokia kun ovat tippalistoineen.

Vielä viimeinen kuva navetan tiiliosuuden seinästä. Joskus tulevaisuudessa navetan kaikki seinien vierustat täytyy kaivaa auki. Maa on kohonnut liikaa seinän vierestä eikä perustuksia näy kuin muutama sentti. Lisäksi tuossa on tehty joskus salaoja ihan päin honkia, putki kulkee melkein maan pinnalla. Että eipä lopu työt vaikka suurin osa ikkunoista on valmiina.