Pienimuotoinen järkytys

Ostin taimialesta 'Tähtitorninkatu'-ruusun tarkoituksena istuttaa se arboretumin kakkososaan. Kasattuani istuttamiseen tarvittavat välineet kottikärryihin sainkin idean laittaa ruusun ussurinpäärynän viereen kivimuurin taakse. Mikä onni idea olikaan, sillä muuten en olisi kokenut pienimuotoista järkytystä. Ensin luulin miehen kolhaisseen omenapuuta ruohonleikkurilla, sitten huomasin toisen puun. Ei peijakas, jänikset olivat käyneet syömässä kahden nuoren puun runkoa. Toista enemmän ja toista vähemmän. Onneksi ei sentään rungon ympäri joten toiveita on hengissä selviämisestä. Ikinä ennen ei ole runkoihin koskettu näin aikaisin syksyllä!

 Siihen jäi kaikki muut suunnitellut puutarhatyöt ja aloin verkottaa puita. Ensin runkosuoja ja sitten verkko ympärille. Tuosta jos joku läpi menee niin on aika Houdini. Puu on 'Ananaskaneli' enkä haluaisi sitä menettää, lajiketta näkee aika harvoin myynnissä. Illan aikana ehdin verkottaa kaikki alapihan puut ja pensaat, jäi vielä kymmenien verkkojen työ ensi viikolla tehtäväksi.

 Ussurinpäärynä on saanut hitusen syysväriä. Puusta paleltui latva viime talvena mutta se ei haittaa, araksi tiesinkin jo ostaessa, pääasia ettei kuollut kokonaan pois.

 Vadelmista leikkasin viikko sitten marjoneet versot pois. Samalla leikkasin pienimmät tämän vuoden kasvustot pois. Aika hääppöiseksi jäi loput versot, syynä on kuiva kesä. Ensi vuonna on turha odotella näistä keltaisista vadelmista mitään huippusatoa. Rivien välissä on levitetynä edellisen postauksen purusäkki. Tein kesällä mielenkiintoisen huomion. Levitin keväällä samaa purua koko punaisille vadelmille ja niissä ei ollut sen jälkeen yhtään kotiloa. Keltaisissa oli oksasilppua ja kotiloita löytyi. Epäilen etteivät kotilot tykkää purusta sillä se on täynnä gerbiilien silppuamaa pahvia. Pahvi tekee purusta höttöisen ja vaikean liikkua kotiloille.

 Verkkojen paikoilleen virittelyn jälkeen ehdin ottaa kuvan syksyisestä kasvimaasta viimeisissä auringonsäteissä. Porkkanaa on maassa vielä muutama rivi. Niitä ei ole kiire nostaa, pärjäävät kasvimaalla pakkasiin saakka. Herneet olin suunnitellut ottaa pois, sekin jäi tekemättä verkkojen laittamisen takia.

Viimeisenä kuva ihanasta valkoisesta kyläkurjenpolvesta jonka taimen olen saanut ystävältä. Sen kukat huomattuani lievittyi harmitus jänisten syömistä omenapuista. Eiköhän puut selviä kun sain verkot ajoissa paikoilleen eikä niitä päästä syömään lisää.