torstai 22. helmikuuta 2018
Museoasumista
Vanhassa omakotitalossa asuminen on joka ilta paluu menneisyyteen näillä pakkassäillä. Viikonloppuna kannetaan viikon puut sisään ja kun tullaan työpäivän jälkeen kotiin ei lysähdetä sohvalle vaan aloitetaan talon lämmitys. Ensin kuitenkin tulet puuhellaan jotta perhe saa ruokaa.
Lämmityskaudella ruoka valmistuu päivittäin vanhanaikaiseen tyyliin. Kiireisen kokin ja perheen vaihtoehto se ei ole, tai sellaisten joissa pienet lapset on ruokittava just heti. Mutta meille tämä vaihtoehto sopii ja siihen on totuttu.
Muiden tulisijojen kanssa minulla on tietty järjestys missä ne sytytän. Sali on ensimmäinen koska siinä on tulet joka päivä. Sitten tulee poikien huoneet jossa on tulet joka päivä vain kovimmilla pakkasilla. Heidän huoneissaan on sähköpatterit päällä. Viimeisenä on vanhempien valtakunta joka on oikeasti talon toinen sali. Huone on makuuhuoneemme ja tykkäämme nukkua viileässä. Tulet tehdään joka toinen päivä ja tällä viikolla joka päivä, viime yönä oli kuitenkin -23 astetta pakkasta.
Tämä on vanha kuva keskimmäisen pojan huoneen uunista, se toimikoot kuvituskuvana. Lämmitys uuneilla tuntuu joskus tylsältä ja se oikeasti vaatii paljon työtä. Eilen kolahti postilaatikkoon tammikuun sähkölasku. Siinä kohtaa koin saavani palkinnon lämmityksen eteen jaksamisesta. Tammikuussa sähkön kulutus oli vain 937kWh. Ei ollenkaan paha tämän kokoiseen taloon. Ilolla lykkään puita uuniin jatkossakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin tuttua täälläkin! Ja kiitos tuosta museoasuminen termistä, lainaan sitä johonkin yhteyteen joskus. Sitähän tämä on täälläkin, paitsi ruoan laitan sähköliedellä. Puuhellakin tosin löytyy, mutta sen painunut kansi on niin kovera, ettei siinä saa kattilaa kiehutettua. Joka päivä siinä kuitenkin on tulet.
VastaaPoistaSaa lainata termiä. Joskus tuntuu oikeasti että asuu museossa, saunana jos haluaa niin sinne on kantovesi joka lämpenee vesipadassa, puukiuas on vieressä. Kovalla pakkasella saunaa ensin sulatetaan että pääsee lämmittämään, siellä kun ei ole mitään lämmitystä. Ihan hullua jonkun mielestä mutta me nautimme tästä elämästä.
PoistaTulisijoista tulee lämmön lisäksi myös lämmin tunnelma. Vaikka tiedän, ettei se ole ihan kepeää hommaa. Meilläkin on kolme tulisijaa. Takka ja puusauna lämpenevät oikeastaan päivittäin, puuhella harvemmin. On muka liian kiire, mutta oikeasti ei ole. Täytyykin ottaa itseään niskasta kiinni...
VastaaPoistaTulisijojen avulla saa selvää taloudellista säästöä jos ei joudu ostamaan riistohintaista puuta. Puusauna on omanlainen elämys, en antaisi sitä pois.
PoistaNyt näillä pakkasilla etenkin takan lämpö on tarpeen.
VastaaPoistaOn tarpeen, muuten menisi nurkat jäähän.
PoistaKyllä sitä pienet epäkohdat sietää kun saa asua ihanaa tunnelmaa huokuvassa talossa. Sitäpaitsi mikä luo ihanamman lämmön kuin elävä tuli!
VastaaPoistaNuoruudesta kaipaan eniten puuhellaa ja huurteisen viileää pihasaunan pukuhuonetta. Ei sitä mukavuuksia osannut kaivata, ulkohuussi oli normaalia arkea. Aamulla hellaan tulet ja puuro kattilaan porisemaan. Aamupalan jälkeen tarpomaan pakkasessa kilometrin päähän bussipysäkille ja punaposkisena kouluun. Onnellista elämää arkipuuhineen. Eihän se aina helppoa ole, tällaisilla pakkasilla puuhaa riittää. Mutta on se kyllä ihanaakin. Tuntee elävänsä Ü
VastaaPoistaTakka lämmittää meillä joka päivä ainakin lokakuusta huhtikuuhun ja vähentää roimasti sähkölaskua! On vaivan arvoista ja tuli tuo myös mukavan tunnelman. Toivotaan kuitenkin, että päästäisiin pian näistä paukkupakkasista!
VastaaPoistaOhan nuas oma hommansa, eikä sitä monikaa nykypäivänä enää jaksa teherä. Palio siinä kuitenki säästää ja tunnelmas voittaa ja jotenki tuli kuuluu vanhoohi taloohi.
VastaaPoistaVoi ku olis eres takka, munku on aina kylymä, nii parkkeeraasisin itteni sen kylykehe.
Tuli täälläkin usein puuhellassa, saunanpesässä ja takassa, vaikkei hurjan vanha talo olekaan :)
VastaaPoistaMuseoasumista meilläkin on, eikä edes harmita. Joka aamu Isäntä laittaa tulet keittiön hellaan ja minä sytytän tulen kakluuniin. Puuta kuluu valtavasti, mutta tosiaan sähkölaskussa se näkyy hyvin positiivisesti. :)
VastaaPoistaArvilassa aika on jotenkin pysähtynyt hyväklä tavalla. Olette upeasti saaneet yhdistettyä vanhan rakennuksen tunnelman ja nykyaikaisen elämän. Puuhellalla täälläkin kokataan joka päivä, aamupuurosta alkaen, saa tupaan lämmöt samalla. Ja polttopuita roudataan, näillä pakkasilla lämmitän uunit aamuin illoin.
VastaaPoistaTähän voin kyllä yhtyä! Ei ole huolta siitä että heti voisi vajota sohvan pohjalle. Meillä on uunien lisäksi vielä öljypoltin, mikä on iäisyyden vanha mutta vieläkin poltinhuoltojen avulla pysynyt toiminnassa.
VastaaPoistaIhania tulisijoja teillä! Meilläkin lapsuudessa koko alakerta lämmitettiin takkojen avulla ja keittiössä ruoka valmistui juurikin tuollaisella vanhalla leivinuunilla. Yläkerrassa meillä oli vanhat patterit, jotka varsinkin talvipakkasilla vaativat jatkuvasti perussäätöä.
VastaaPoista