torstai 1. helmikuuta 2018

Tylsä lumisade

Kissat ovat niin paljon sisällä talvisin, että kyllästyvät aina samoihin nukkumapaikkoihin. Toki suosikkipaikoissa nukutaan paljon mutta etenkin Alma on vaihtelunhaluinen.
 Tässä uusin lepopaikka. Pino jossa on kirjasarja Nastolan historia ja päällimmäisenä minun puutarhakansioni. ja tiukka ilme minuun päin, etkös jo huomaa ja pyydä kainaloon.
Jollain oli jäänyt tyhjä matala pahvilaatikko työpöydälle. Aatu keksi alkaa nukkumaan siinä. Lisäsin pahvilaatikkoon vähän pehmusteita ja siitä tuli heti suosittu nukkumapaikka. Mutta vain Aatulle, muut eivät siihen mene, jännä juttu.

Huomenna on minulla edessä töissä jännä juttu. Olen hiihtänyt viimeksi yläkoulussa 1980-luvulla. Huomenna hiihdän töissä lasten kanssa ja mahtaa se olla näky. Enkä usko ollenkaan että lasten, vaan minun takia. Katja suksilla on huomenna nähtävyys.

18 kommenttia:

  1. Kyllä nuo kissat ovat hauskoja, harva oivaltaa niin hyviä tarkkailu- ja nukkumapaikkoja! Iloa vaan työpäivääsi ja hiihtohetkiin, lasten kanssa työskentely ei oikein voi olla tylsää. Minäkin pääsin eilen luistimille eka kertaa tänä talvena ja pysyin kuin pysyinkin pystyssä=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat on kekseliäitä ja minusta tuntuu että niillä on jopa huumorintaju. Tylsää niiden kanssa ei pahemmin ole, ei ainakaan nuorien kissojen kanssa. Luistimia en taida uskaltaa edes kokeilla :D

      Poista
  2. Ihanat kisulit.
    Kyllä se hiihto varmasti sujuu ihan vanhasta muistista. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla lihakset kipeinä lauantaina ja löytyä ihan uusiakin :)

      Poista
  3. Kissat ovat aika vekkuleita :)
    Hyvää hiihtoretkeä. Luulen että itse olen hiihtänyt viimeksi koulussa :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat on vekkuleita :)
      Sama juttu, koulun jälkeen ei ole hiihto kiinnostanut millään tavoin ja jotenkin olen sen välttänyt töissäkin.

      Poista
  4. Kissat nauttivat varmasti nukkumapaikkojen runsaudesta. :)
    Tsemppiä huomiseen hiihtoon! Mä oon tosi antihiihtäjä, joten myötätunto on niin sun puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat nauttii nukkua siellä ja täällä. Antihiihtäjä, hyvä ilmaisu :D

      Poista
  5. Lapsille on varmaan muistiin jäävä tapaus, että opettaja on hiihtänyt edellisen kerran joskus esihistoriallisella aikakaudella. Antihiihtäjä, hihii!
    Ihana tuo Alman ilme. Todella nätti kissa hänkin! Aatu sulattaa sydämen, ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko ehkä mainita lapsille tuo hiihtämättömyys etteivät ihmettele miksi olen niin onneton, samaa tasoa kuin aloittelevat lapset :)
      Alma on ilmeikäs tyyppi ja semmoinen tuijottelija. Aatu on Aatu, meidän vanhus.

      Poista
  6. Voitelu kuntoon ja hidasta vauhtia tasapainon ehdoin. Kyllä se siitä! Neuvot on peräisin 15 vuotta sitten hiihtäneeltä :) Katit on hurjan suloisia - meilläkin tuntuu jokainen vaakasuora pinta katetun kateilla. Niitä kun on vain kuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset 50 metriä oli aika horjuvaa mutta siitä se lähti, kaksi tuntia hiihdettiin ja vitsit, mähän tykkäsin! Ehdottomasti mentävä laduille joku muukin päivä.

      Poista
  7. Hyvin se hiihto sujuu, usko pois :D Mutta voin kuvitella, että hauskaa teillä on joka tapauksessa :) Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa oli, lapset olivat silmät pyöreinä kun kerroin kuinka pitkään aikaan en ole hiihtänyt. Sain upeaa kannustusta heiltä!

      Poista
  8. Hiihtäminen on mukavaa Minullakin taitaa olla neljä vuotta kun viimeksi hiihdin. Pitäisi hiihtää joka vuosi vaikka, vähän sitä tulee araksi ainakin laskemaan. Ei muuta kuin tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tekee tehtävänsä ja itsesuojeluvaisto kasvaa, laskettelemaan en enää lähtisi.

      Poista
  9. Alma imee tietoa itseensä. Tällä kertaa taitaa vuorossa olla puutarhatietous.
    Kissojen kanssa elämä ei todellakaan ole tylsää, eikä myöskään vailla huumoria. Monet naurut Juusokin on tarjonnut, viimeksi eilen illalla.

    Luulisi, että hiihtäminen ja luistelu on suomalaisilla selkäytimessä, vaan ei todellakaan ole. Veljeni Siiri-tytön kanssa olen joutunut kerran jos toisenkin kumpaakin tekemään. Siiri on erittäin liikunnallinen kakara, ollut ihan pienestä pitäen. Eipä täti saanut tilaisuutta seisoa luistimiensa kanssa kentän laidalla, vaan mukaan piti mennä. Vieläkin selkään ja päähän sattuu pelkkä muisto kaikista muksahduksista. Aikuinen taitaa kaatua kaikkea muuta kuin pehmeästi. Tsemppiä hiihtoladulle. Lapset ovat loppujen lopuksi aika anteeksiantavia, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kun tieto imeytyisi vain kirjan päällä makaamalla :D Nukkuisin yöt tietokirjojen päällä. Alma on viisas katti, meillä on ihan erityinen suhde.

      Luistelua en uskalla edes ajatella, siihen ei ole tasapainoa yhtään, sukset vielä menetteli, hauskaakin oli. Lasten tahti oli minulle juuri sopiva, sai nauttia siinä kaitsennan ja opetuksen lomassa lumisista maisemista.

      Poista

Kiitos kommenteista :)