Pomppimista asiasta toiseen

 Eipä ole jutullani mitään ajatusta mutta ei anneta sen häiritä. Olen käyttänyt kaikki illat puutarhassa, tai sen mitä sateilta on voinut. Pari tuntia vähintään on ehtinyt tehdä puutarhatöitä ennen hämärän tuloa. Arboretumin molemmat alueet ovat valmiita, kaikki arboretumin istutusalueet on kitketty ja kantattu. Tänään siirryin kasvimaan ympäristöön ja ehdin jopa kääntää sitä osaa kasvimaasta josta sato on kerätty. Hyvällä vauhdilla etenee.

Seljapihlaja kukki alkukesästä niin vauhdilla etten ehtinyt ottaa kukinnosta kunnon kuvaa. Marjat ehdin kuvata ja ne ovat tuollaiset hauskan pitkulaiset, väritys on upea hailean oranssi, vähän vaikea kuvailla oikeaa sävyä.

Tätä kaunotarta luulin ensin ruusuksi kunnes tajusin etten ole tuohon mitään ruusua istuttanut, sehän on päivänlilja 'Lacy Doily'. 

Punalatvat kestivät hyvin siirron vaikka nousivat keväällä todella myöhään. Hetken jo ajattelin näiden olevan menetettyjä. Perhosia en ole kukinnoissa nähnyt, mutta tällä viikolla on muutenkin ollut tosi vähän perhosia, jopa kimalaisia on näkynyt vähän. Tai sitten ovat olleet päivällä ja häipyneet illalla kun minä olen ehtinyt puutarhaan.

Jopa pörriäisten kestosuosikki, monen kesän ykkönen, punainen jättikarhunputki on ollut ilman pölyttäjiä. Tätä ei voi muuten sanoa ahkeraksi siementäjäksi. Viime vuonna kukkineista kasveista sain kolme uutta taimea. Onneksi edes ne, niin en joudu ostamaan uutta. Ja ehkä kannataa kerätä siementen kypsyttyä osa talteen ja kokeilla kylvöjä valvotuissa olosuhteissa.

En väsy ihastelemaan punahattuja jotka onnistuin ensi kertaa säilyttämään hengissä talven yli sekä kukkimaan näin komeasti. Viikon päästä lauantaina on Mustilan taimipäivä ja sieltä toivon löytäväni joko tätä samaa väriä lisää tai sitten jotain toista kivaa väriä yksinkertaisella kukalla.

Löysin alennusmyynnistä 'Makamik' koristeomenapuun. Se odottelee vielä istuttamista koska epäröin kahden eri paikan välillä. Koristeomenapuiden ainut arvo ei ole kukissa, myös pienet omenat ovat koristeellisia. Ruusuomenan omenat ovat hädin tuskin herneen kokoisia mutta miten kauniita kun niitä on paljon. Kuvan alareunassa näkyy surkeassa kunnossa olevat, ruskeiksi palaneet ja osin kuolleet 'Lumikki' verhoangervot. Lumikin pitäisi olla kuivuutta sietävä, mutta pitkä hellejakso oli liikaa. Jotain elonmerkkejä on näkynyt vaan kyllähän toipumiseen menee aikaa ja siihen, että kasvustot ovat yhtä laajat kuin ne olivat ennen tappavaa hellettä.

Ensimmäistä kertaa kukkinut 'Hopa' on tehnyt komeat omenat syyskoristeeksi. Nyt jos olisi juhlia, niin varmasti leikkaisin tästä oksia koristeeksi. Syötäväksi näistä ei taida olla, ei edes hilloon.

Loppuun on laitettava kuva yhdestä rosarion muratista. Se kärsi ruusujen pois kaivamisesta mutta tänä kesänä muratti heräsi uudestaan henkiin. Se on moninkertaistanut kokonsa ja yrittää jopa nousta kivimuurille. Haaveissa on muratti kasvamassa ruusujen juurella, muutama vuosi siihen saattaa mennä ennen haaveen toteutumista. Tämä, kuten kaikki maahan istuttamani muratit ovat niitä tavallisia joita myydään kaupoissa kesäkukiksi. Olen istuttanut niitä maahan ilman sen kummempia toimenpiteitä. En suojaa talveksi, ehkä joskus haravoin lehtiä päälle mutta mitään muuta en tee. Ja hyvin ovat kestäneet täällä II-vyöhykkeellä jopa lumettomat talvet.